Mullaon jo jonkun aikaa ollu semmosta,että nälkiinnytän itteeni uhalla.😞 Tuntuu, että kaikki kadulla kävelijät on paljon laihempii kuin minä. Haluaisin laihtua semmoset kymmenen kiloo, nyt oon 160/50. Oon oksentanukin muutaman kerran tarkoituksella, kun syönnin jälkeen tulee niin huono omatunto.😭 Tää on ihan kauheeta, kuinka voi tuntea olevansa niin lihava.😠 En tiedä, onko tästä mitään apua, kun kirjoitan tänne, en usko, että mikään muuttaa mun mielen, mutta päätinpähän silti kirjoittaa.
äh, en mä pystynytkään tota mun lupausta pitämään. tää päivä meni sen suhteen täysin mönkään.😞 mikä mua vaivaa?!😭mut huomenna uusi päivä ja uusi yritys.☺️ toivottavasti teillä muilla on mennyt paremmin🙂
Mä oon syöny aika hyvin. Äskettäin oli kausi, etten pystyny syömään kunnolla, kun rupes yrjöttään, mutta nyt on jo parempi olo.
nyt mä syön kuin hevonen.vähän ahistaa.
sama juttu...tuskin malta odottaa joulua... 😝
Mä näin tässä pari yötä sit unen, jossa joku mies tuli sanoon, että mä oon lihava. mä vastasin, että niin oon. mulla pömpöttää maha ja haluaisin laihtua!☹️
moi. itselläni on samoja ongelmia kuin sinulla, jen.
kaikki alkoi vuosia sitten yläasteella, kun minua kiusattiin koulussa rankasti. olin jo valmiiksi laiha, mutta laihdutin itseni 42kiloiseksi. olen 163cm pitkä. kaikki parani hetkeksi kun muutin toiselle paikkakunnalle. tai en tiedä, paraneeko syömishäiröistä koskaan... luulen että itseni kohdalla tämä onni on vielä kaukana. nyt noin reilu vuosi sitten huono itsetunto tuli koulupaineiden mukana, nyt valmistumisen kynnyksellä tilanne vain pahenee. nälkiinnytän itseäni ja liikun väkisin. tämä ei ole helppoa, ja olo on kauhea. käyn terapiassa mutta ei siitä tunnu olevan apua. voimia sinulle.
Ja taas se alkaa... tilasin omenaviinietikkakapseleita. Ne ei oo auttanu, muta syöntiä oon taas vähentäny.
mäkin taas tuttuihin tapoihin lipsumassa. ei ihme että huimaa ja väsyttää jo pelkkä portaiden nousu. Poikakaveri intissä, mut viikonloppuvapaillaan suorastaan vahtii että syön. Saa nähdä miten ens viikko taas menee..
Jen83 ne sun kapselit ovat saaneet laihdutuslimbo-palkinnon vuonna 2000. Eli asiantuntijaraati on ne tutkinut ja huomannut, että ei niillä laihdu.
Kannattaisi netistä hakea tietoa ennen kuin postimyynnistä mitään tilaa.
Vaikka ethän sie lihava ole. Luulet niin ja se on sun ongelma. Mitä olet tehnyt, kun ei ole näkynyt? Asutko vielä tukiasunnossa?
Tuiskulle terkkuja, onhan se hyvä, että viikonloppuisin edes syöt. Mie kyllä miehen ollessa armeijassa, söin ikävään koko ajan.
Minä olen itselleni hankkinut syömishäiriön. Lopetin juomisen mutta sain tilalle oksentamisen. Kirjoitin nyt keväällä ja ainoastaan luin. En käynyt ulkona ollenkaan, en tavannut kavereita. Elämässäni oli vaan kirjoitukset. Hyvinhän ne tietenkin menivät, mutta jännitin niin,että oksensin koko ajan.
Nyt kirjoitukset ovat ohi mutta en pysty lopettaan oksentamista. Nyt jo jännitän oikeustieteen pääsykokeita. Alkoholia en ole juonut yhtään. Aika kierteeseen olen itseni laittanut, enkä ymmärrä miten tästä pääsisi pois. Syksyllä muutan jo kotoa pois.
Moi kaikki, olen uusi täällä. 🙂
Mulla on ollut joku sekalainen syömishäiriö kolme vuotta. Se on ollut keino tukahduttaa kaikki muut ongelmat, joista en ole saanut otetta...niin kuin masennus, jonka syytä en edes tiedä. 😟 Kaikki hämmennys ja paha olo pitää sitten siirtää syömiseen tai syömättömyyteen, eli johonkin konkreettiseen, jota pystyy kontrolloida. Alkuaikoina anoreksia hallitsi, mutta sitten alkoi ahmimiskohtaukset... nykyään koko sotku on kehittynyt bulimiaksi. ☹️
Ja asiaan: haluan parantua, mutta en voi hakea apua vielä, koska olen vaihtarina toisella puolella maailmaa... ei mulla ole enää kuin 8 viikkoa ennen kotiinpaluuta. Mutta on niin vaikeaa jaksaa. Ajattelin, että tänne kirjoittamalla saisin ehkä vähän tukea kunnes pääsen kotiin ja hoitoon.
Tämä vaikuttaa kivalta paikalta. Ei mitään "montako kaloria on purkassa?" -hömppää. 😀
Paljon tsemppiä kaikille teille!
Hei ninabruja. Mie olen päässyt eroon ahmimiskohtauksista ruokapäiväkirjan avulla. Tein sellaisen päiväkirjan mihin laitoin ruuat mitä saa syödä sinä päivänä. Enkä sitten muuta syönyt vaikka kuinka teki mieli. Laitoin kuitenkin yhden päivän vapaaksi, silloin sai ahmia mitä vaan.
Mie olen täällä jossain syömisotsikossa kertonut kuinka ahmin suruuni melkein koko kauppa-auton. Nykyisin käyn kaupassakin niin, että ostan vaan mitä lapussa lukee. Mulla ei onneksi ole kauppaa eikä kioskia lähellä.
Enkä mie yksin kyllä olisi selvinnyt. Olen tarvinnut koko suvun apuun. Terapiassa en osannut asiasta mitään puhua. Eikö sulla ole siellä ketään ystävää kenen voist pyytää vähän "vahtimaan" sua? Kävisitte yhdessä kaupassa jne.
Mä en tiedä mikä mulla on, kun aina kun syön jotain, mahani turpoaa ihan järjettömästi. Olen käynyt laboratoriossa ja on otettu kaiken maailman kokeita. Ei ole keliakiaa, laktoosivaivaa tai muutakaan. Kulemma ihan hyvät arvot.
Se turpoaminen on osasyynä mun masennukseen. Joka aamu heti ensimmäiseksi menen peilin eteen ja katon onko hyvänä vai pahana. Yleensä aamuisin se on syvä, mutta jos huonona(turvonnu) päiväni on totaalisesti pilalla, enkä syö paljoakaan. Melkeen aina kun kukaan ei ole näkemässä 🤔ja kuljen peilin ohi, on pakko katsoa.
Terveydenhoitaja sanoi, että olisi hyvä pitää ruokapäiväkirjaa ja merkata mitä syö. Sitten aloin laihtua, tiedostomatta.Olen 160cm ja 43kg. Tekee pahaa syödä mitään. Jos syö, alkaa kaduttaa. Olen kauhean tarkka mitä syön ja olen huomannut, että vähdin muidenkin syömisiä ja saatan jopa huomauttaa siitä, että "toi on epäterveellistä" ym.😝 En ole koskaan oksentanut, mutta alussa yritin kerra, mutta ei onnistunut. Sinänsä ihan hyvä..
Joka ilta on pakko tehdä vatsoja, joka laskee sitä ns. turvotusta, muuten tulee huono omatunto.
Ja sekin vielä, etten ole mikään liikunnallinen ihminen, että vapaa-ajalla liikuskelisin. En harrasta koulun ulkopuolella mitään, ei ehdi. Opiskelut vievät kaiken ajan😞
Moikka...
Mullakin on just nyt tollaista syömishäiriötä, olen ollut koko viikon nälkäkuurilla, en oo syönyt melkein mitään. On ollut päivä jolloin en syönyt mitään, kuten eilen, no, kolme pastan palaa.... Mutta oksentanut olen itseaiheutetusti joka ikinen päivä, tänäänkin aamulla oksensin ekana. Söin vain vähän sipsiä ja join limua, silti tuli huono oma tunto. Ai, niin, kyllä mä eilen söin jugurtin, mutta oksensin senkin. Tuskin ketään edes kiinnostaa mu7n tarina, mutta ajattelinpa vaan kertoo tän. Oon koulukodissa ja rankkaa on ollut, mutta nyt kun olen pääsemässä pois kolmen vkon päästä, tuntuu, että haluan vaan nälkiinnyttää itseni... Ja tiedän sen jatkuvan sairaalloisen pitkäksi kun täältä pois pääsen. En minään söisi, jos ei olisi pakko.... Jummppaan vain hullunlailla ja tanssin itse, ilman ketään muuta yms. Haluan kuntoilla ja rääkätä iltaisin itseni henkihieveriin, koska silloin tiedän onnistuneeni edes jossain...😯🗯️
kirjoitan nyt tännekin,
mulla on ollut syömishäiriö 11-ikäisestä,
luusto on surkea,sydän toimii miten toimii ja paikat reistailee,
masennus on tuttu seuralainen,
itsariyritys on takana,
sotkut viinan ja lääkkeiden kanssa,
itsetuhoisuutta.
tällä hetkellä ahmin ja oksennan,pidän paastopäiviä,
elämä on taas mennyt varsinaiseen solmuun ja en jaksa selvittää..