Mullaon jo jonkun aikaa ollu semmosta,että nälkiinnytän itteeni uhalla.😞 Tuntuu, että kaikki kadulla kävelijät on paljon laihempii kuin minä. Haluaisin laihtua semmoset kymmenen kiloo, nyt oon 160/50. Oon oksentanukin muutaman kerran tarkoituksella, kun syönnin jälkeen tulee niin huono omatunto.😭 Tää on ihan kauheeta, kuinka voi tuntea olevansa niin lihava.😠 En tiedä, onko tästä mitään apua, kun kirjoitan tänne, en usko, että mikään muuttaa mun mielen, mutta päätinpähän silti kirjoittaa.
Mulla nyt alkoi koulussa venäjää, eka kerran mulla sitä on koulussa. Mua kyllä jännitti, että onko mun ukki mulle väärin opettanut. Ei ollu mie pääsin suoraan toka luokalle. Mie osaa venäjäksi jumalanpalvelukset,lauluja sitten mie osaan sillai höpötyspuhetta mitä ukin kans puhuin.
Mie en osaa mitään naisten käsitöitä tehä,meillä ois kotona semmoset puut millä kutoa mattoja, en silti viitti. En ole koskaan osannut muuta kuin vuolla ja sahata ja semmosta. Musta vissiin oli tarkotus tulla mies. Mutta kyllä mie naisena viihyn, vaikka oonki aika mettäläine. Mun äiti ja sisko tekee saviastioita.
savesta tekeminen onkin kivaa. Mä alotan nyt iltalukiossa lukeen uudestaan espanjaa. Meen parille muullekin kurssille myöhemmin.
Mä muistan, kun olin vuonna 2000 Englannissa ja ukille vuokrattiin semmonen invamopo. Ukki pyyhäls sillä mun ja mummin ohi ja mä jouduin ravaan ssen perässä.
Mie teen savesta kanssa työväenopiston kursseilla. Tai tein viime syksynä. Savea on kyllä kiva muotoilla ja oikeastaan vaan odotella mitä saa aikaksi. Siitä se on hyvä, kun siinä pitään keskitttyä siihen työhön, ei tarvitse muusta maailmasta mitään tietää. Tänä vuonna aloitan venäjän opiskelun, niin en viitsi enää muita kursseja ottaa.
Meidän ukki muuten kutoi sukkia. En oikein tiedä miksi hän piti juuri sukkien kutomisesta. Ei mitään muuta kuin sukkia vaan.
Minun ukki oli aika teräsukki. Sillä oli monia mestaruuksia hiihdossa ja pituushypyssä. Se juoksi vielä viimisenä kesänä maratoonin 42km. Siksi olikin aika kurjaa ,kun se niin hyvässä kunnossa kuoli.
Eikä mun koulu mene kovin hyvin. Mie alan käymään osan aineista yksityisopetuksessa. Kun mie väsyn liian paljon, jos olen koko päivän koulussa. Mulla on vähän luuseri olo.
Mä olin laihtunu yli kilon kahessa viikossa nyt, vaikka töissä syön kunnolla.
Mä kävin sinne iltalukioon tutustumassa ja aloitan kurssien suorittamisen ens viikolla. Tähtään päättötodistukseen, niin se ei maksa mitään. Yksittäiset aineet ois maksanu 16.80/jakso. Nyt mulla on semmonen tuntu, että mä haluan sen valkolakin päähän. Vähän vaan jännittää, miten tulee käymään niitten kurssien kanssa.😐
Töissä alotin tänään lasi- ja keramiikkapuolella. Aluks jännitti, että onnistuuko mikään, mutta tää päivä meni ainakin ihan hyvin.🙂👍
Kyllä miekin sen valkolakin haluaisin päähän. En mie varmaan onnistu. Kaikilla muilla täälläkin on hyvää kerrottavaa, että lähtevät jonnekin opiskelmaan. Mie en jaksa yhtä lukiota käyvä vaikka kaikki yrittävät auttaa. Tänään opiskelin kotona vähän aikaa, eikä se kyllä tunnu koulunkäynniltä. Sängyssä melkein makasin ja kuuntelin ja vähän tein tehtäviä. Kun huimasi koko päivän, en saanut lähteä mihinkään,en kouluun en koiran kanssa lenkille.
Miksi Jen laihdut vaikka syöt. Yrjöät sie vissiin, vai lenkeiletkö paljon?
en oo yrjönny nyt sen sairaalan jälkeen ja lenkkeily on ollu niukkaa nyt. pitäskin ruveta uudestaan lenkkeileen. Meinasin tänään kävellä töihin, mutta sekin jäi.joku toinen päivä sitten.
en tiiä, että tuliko toi äskeinen viesti, joten kirjoittelen uudestaan. mä haluaisin muuttaa itekseen asumaan. Tänäänkin ois tehny mieli yrjötä ruuat, Kukaan ei pystyis vahtiin mun syömisii. Mä pelkään ihan hirveesti lihomista. Mä vihaan paniikkihäiriööni. Musta tuntuu, että mä oon itte itteni pahin vihollinen, toi paniikkihäiriö ja kaikki.
musta tuntuu myös,et se pahin vihollinen itselle löytyy peiliin katsomalla..
minäkin tahtoisin pois kotoa. ei ois ketään vahtimassa. sais syödä (-> jättää syömättä) oman mielen mukaan. tiedän ettei se ehkä viisain vaihtoehto oo. ei tässä tilanteessa.. ☹️
Kotoa pois muutto on iso asia ja tuo mukanaan paljon vastuuta ja uusia asioita. Se on iso askel elämässä ja sitä kannattaakin miettiä tarkkaan. Helposti syntyy juuri ajatus, että silloin voin tehdä niin kuin itse haluan. Se on totta, niinhän sitä voi, mutta silloin kannattaa myös miettiä onko se paras ratkaisu ainakaan selvittämään ongelmia ja vaikeuksia. Joskus muutto voi myös pahentaa tilannetta kun ei olekaan kukaan enää valvomassa.
Jos kotoa saa tukea ja apua omiin ongelmiinsa niin ne voimat kannattaa hyödyntää ja jos hiukankaan on epävarma omasta selviämisestä yksin niin kannattaa siirtää asia vielä ainakin hetkeksi mietintä myssyyn. Myöhemminkin ehtii. Mitä te itse ajattelette, mitä hyötyä ja mitä haittaa muutosta olisi? Punnitkaa molempia vaihtoehtoja realistisesti. Mitä sitten kun kukaan ei olisikaan enää "vahtimassa"? Miettikää ihan rauhassa, näin suurta päätöstä, vaikkakin kaikin puolin mukavaakin päätöstä, ei kannata tehdä hetkessä. Kun siihen on valmis, se tuntuu todella hyvälle.
Minä asun samassa talossa vanhempien kanssa mutta mulla on oma sisäänkäynti ja asun yläkerrassa. Mulla olisi omassa kämpässäni hella ja jääkaappikin, voisin itsenäisesti asua. En vaan halua. Aika usein jään yöksikin alakerran vierashuoneeseen. Välillä tuntuu, että pelkään mörköjä sängyn alla.
Minä varmaan alkaisin enemmän juomaan,jos ihan yksin asuisin. Toisin kavereita juhlimaan ja voisi olla, että koulu alkaisi mennä huonommin.
Ensi vuonna varmaan pakostakin joudun muuttamaan kotoa pois. Toiselle paikkakunnalle, jos pääsen lukemaan lakia. Kaikki lomat ja viikonloput kyllä haluan olla kotona. En oikein näe mitään hyvää siinä, että asuisin yksin ilman vanhempia.
Mä oon asunu poissa kotoota 17-vuotiaasta asti. Mä asun semmosessa kuntoutuskodissa, jossa mun mielestä vahditaan ihan liikaa. mä jotenkin pelkään yksinjäämistä. Sen takia mä keksin kokoajan itelleni jotain menoa.
Mä muuten olin eilen iltalukiossa ilman Opamoxia ja kyllä ahisti. Meinasin lähtee kesken pois. Tärisin ihan kauttaaltaan, hyvä, että sain kirjotettua. Musta vaan tuntuu, että kaikki kattoo, että mitä toi täällä tekee ja vapisee. Sovittiin open kaa, ettei se kysy multa mitään, ellen mä ite viittaa, mutta silti mua ahisti. Maanantainakin, kun kävin siellä, niin ahisti, vaikka olin opamoxii ottanukkin.
Tänään kävin terapiassa. OLin lihonnu kahessa viikossa 1,5kg.😭
tänää luin yhen kortin,jonka mun entinen opettaja oli antanu mulle.se meni näin:
"älä pelkää kohdata uutta,
älä yritä sitä hallita.
sinä olet elämän lapsi,eikä sinun tietäsi ole vielä kukaan kulkenut.
kerro ilosta ja onnesta,
jota jo uskallat tuntea.
opettele iloitsemaan
niin yksinolosta kuinyhdessäolosta
niin erot tulevat jälleennäkemisen arvoisiksi."
Mä olin pillahtaa itkuun,oisinkin,jos en ois ollut kaverin luona.en mä osaa iloita samaan tapaan kuin ennen. Mulla on vaan jotenkin niin hankalaa. nyt tekis vaan mieli kuolla.
Miten Jen semmoiseen asuntoon pääsee. Miekin kyllä haluaisin jonnekin. Ainaski sitten kun täytän 18v. Jotenkin tuntuu siltä, että mun pitää lähteekin täältä pois, kun olen aikuinen. Kun on adoptoitu, niin voi olla, että on tarkoituskin lähteä. Jos adoptointi koski vaan lapsuutta.
Syöttekö te siellä aina yhdessä vai ostatko sie omat ruuat. Miten sua vahditaan? Ja paljonko sun vuokra on?
Mun opettaja mulle kirjotti, että olen aurinkoinen ihminen ja, että mun kanssa on kaikkien ihmisten helppo tulla toimeen.Kyllä vähän nauratti, kun mie inhoan ihmisiä yleensä.
Sun painosi on aika ihmeellinen. Ei mulla koskaan noin paljon heilahda yhdessä viikossa vaikka oisin syömättä.
Mun piti ensin käydä tutustumassa sinne asuntoon, sitten lääkäri laitto paperit ja mä täytin hakemuslomakkeen. Ne valihti mut sinne ja nyt mä sit asun siellä. Ei me syödä yhdessä, kaikki tekee omat ruuat. Nyt oon kyllä miettiny poismuuttoa, kun ne ei oikeen usko mua.
Tänään itkin koko terapian ajan. Mulla on ollu tosi vaikeeta viimeaikoina. 😯🗯️Masentaa, kun paniikkihäiriö on pahentunu. En uskalla mennä enää ilman lääkettä muualle kuin töihin. koulussa ahistaa, vaikka otankin lääkettä. Sanoin siitä niille asunnon hoitajille, niin ne vaan sano, että pitää miettii sit, että lopetanko koulun. Ei tuu kuuloonkaan! Ja just siitä ne sano, kun mä kerroin, että itkin koko terapian ja miks, niin ne vaan sano, että taidat haluta esittää terapeutille muuta kuin oot.😭 Musta tuo on törkeetä!😝
No, semmosia mun kuulumiset nyt, mutta eipä sen kummempia. Nyt oon syöny aika hyvin. Lihominen vaan pelottaa hirveesti.