heippa.

mä oon jotenkin pettynyt itseeni, kun tulin kipeäksi torstaina. mun piti jaksaa käydä tää viikko koulua, ihan vaan itseni vuoksi.ja mun ei pitänyt juoda enää mun masennukseeni... ja tein sen taas. huomenna täytyy ottaa pää täyteen. en vaan jaksa enää... mulla oli niin hyvä viikko, ei ollut pahoja "kohtauksia" ja nyt iski paha päälle. en oo satuttanut itseäni pitkään aikaan ja tein sen taas. petyin itseeni. tätähän se aina on.

jaksamisia kaikille

hei night89,kiva että liityit meidän seuraan.
haluatko puhua enemmän tilanteestasi? tuntui pahalle lukea tuollaista ☹️ älä satuta itseäsi! itselläni oli vaihe että halusin koko ajan satuttaa itseäni,mutta se meni ohi,koska juttelin äidin kanssa veljeni itsemurhasta ja luin kirjan kuolemaa ei ole.se muutti kokonaan käsitystäni elämästä..suosittelen lukemaan.
koita jaksaa!!
-E

Hei kaikki

Kiva että liityit joukkoomme night89. Voit kertoa meille ongelmistasi jos haluat. Me kyllä kuuntelemme! Olemme aina kuulolla ja tukena. Voimia sinulle ja Nipille ja kaikille!!
HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! 🙂🌻

-L

PS. Toivon, että jokaisella teistä on iloinen ja huoleton ystävänpäivä. Halauksia ja voimia. 🙂🌻

miten näin pieni tyttö jaksaa tämän kaiken taakan?
ei mitenkään.
niin siinä käy.
pikkuhiljaa minä kuolen sisältäni ja ulkokuorikin alkaa mustua.
kukaan ei siitä välitä.
ketään se ei kiinnosta.
annetaan hänen vain olla.
kyllä se siitä.
joskus.
EI!
SE EI MENE NIIN.
mutta kukaan ei tajua.
olen yksin.
yksin.

Huomenna alkaa taas koulu... ☹️ Täytyisi sinne taas jaksaa raahautua. Ei mitenkään huvita. Lisäksi olen vielä flunssassa ja se vie loputkin vähäiset voimavarani 😭

Mikään ei taas huvita ja elämä tuntuu hajoavan käsiin.

Toivottavasti teillä kuitenkin menee paremmin...

onneksi juuri alkoi loma, torstaina aika psykologille. katsoo mitä sekin musta sanoo,varmaan passittaa suoraan jonnekin. tai sitten ei. kerroin eilen poikaystävälleni että minulla on aika sinne, no syytä en kertonut. suorittaja kun olen niin ei hän minussa huomaa masennuksen merkkejä.

en tiedä onko tämä loma kovin hyvä asia, kun tulee käytettyä kaikki rahat alkoholiin. 40e jäljellä viikonlopun jälkeen 85 eurosta. plääh. eilen olimme jätkäkaverin kanssa baarissa ja yksi nainen alkoi iskemään häntä, välittämättä minusta. ei poikaystäväni osoittanut mitään kiinnostusta tuota kohtaa, jutteli ihan asiallisesti. silti koin suurta alemmuudentunnetta tuota tyttöä kohtaan, en pidä itseäni minkään näköisenä ja varsinkin eilen oli itsetunto pohjissa. itse en pidä kahlitsemisesta, poikaystäväni saa jutella muille kuten saan minäkin. mutta aina päässäni pyörii, että en riitä hänelle, että olen liian huono yms. ajatus tulee todellakin omasta päästäni, koska jätkäni ei ole tehnyt mitään loukatakseen minua. olemme keskustelleet siitä, että onko luvallista harrastaa pientä flirttiä toisten kanssa, kun toinen ei ole paikalla ja olemme molemmat sitä mieltä että saa, mutta sen pidemmälle ei mennä. toimii.

tässä vain olen tullut pohtineeksi omaakuvaani. näen itseni lihavana, rumana ja kohlona. pidän itsessäni ainoastaan fiksuna, minulla on vahva tunneäly. mietin vaan tätä alemmuudentunnetta. pitkät hiukset varsinkin aiheuttavat sitä, sillä itse jouduin leikkaamaan hiukseni lyhyeksi syömishäiriön takia, hiukset olivat niin huonossa kunnossa. huoh. yritän jaksaa.

jaksamisia muille!

kiva.minun isoveli kuoli perjantaina.vittu minä en enää jaksa tätä samaa paskaa...lääkäri tyrkyttää masennuslääkkeitä,enkä todellakaa syö niitä! koko vuoden pahin ja rankin jakso koulussa edessä ja autokoulu pitäs samalla suorittaa niin en tiiä löytyykö voimia..en enää tiiä mitä tehä...huolestuttaa äiti tosi paljon..ja itekään kun en hyvänä tässä oo ollu niin nyt jo tämmönen...sori,oli pakko kirjottaa jonnekin..

Otan osaa suurusi; Nipi, jos se jotain auttaa vaikka tuntuu tyhmältä noita sanoja sanoakaa..Kyllä suruunkin kannattaa ottaa lääkettä jos sen kaa ei jaksa olla . Minäkin söin silloin äidin kuollessa ja silti sitä suremista kuitenkin jää moniksi vuosiksi mutta lääkkeen avulla jaksaa jotenkin ainakin olla sen alun.
Halaus vielä lopuksi.

Kyllä minä äitin ja ystävien avulla jaksan,en halua alkaa syödä lääkkeitä,olen nähnyt monissa ystävissäni ettei ne auta mitään..Pakkohan tässä on mennä eteenpäin,en vaan ymmärrä miten aina käy näin.Hautajaisethan ne pahimmat on,siellä sentään näkee sisaruksia,mutta inhottavaa,että surun pitää yhdistää perhe jälleen ☹️ Vaikka isä ja veli onkin kuollut niin en sukulaisten hautajaisissa ole vielä ollut,nämä ovat sitten ensimmäiset,ja jo toinen veli pitää hyvästellä.Tuntuu niin epäreilulta..
Mutta kiitos paljon maanvaiva lohdutuksista,kyllä ne auttavat aina vähän.

Voimia Nipi!
En osaa edes kuvitella tuskaasi. Voin vain toivottaa voimia, mutta tiedän että olet vahva ja jatkat eteenpäin. Alku on aina vaikeinta, mutta matkaa pitää jatkaa. Jonain päivänä tämä kaikki on takana ja pystymme taas ihmeisiin... ja ehkäpä elämäkin sitten taas hymyilee.

-Lizie