päivästä toiseen… viikosta seuraavaan… sitä samaa aina vaan.

päivästä toiseen... viikosta seuraavaan... sitä samaa aina vaan.

Käyttäjä lizie aloittanut aikaan 29.11.2006 klo 14:08 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä lizie kirjoittanut 29.11.2006 klo 14:08

joka aamu ylös kuudelta, miettien miksi raahautua kouluun, ei siellä kukaan mua odota, ei kukaan välitä.

Miksi opiskella olen niin tyhmä ettei siitä mitään hyötyä ole. Joka koulumatka toivon että jään auton alle. Pääsisi pois tästä kaikesta, pääsisi sairaalaan lepäämään ja ehkä joku huomaisi katsos Lizie on olemassa, katsos meillä on 16-vuotias tytär…

Joka koulupäivä mietin kunpa minut kidnapattaisiin. Mietin ruokailussa miksi syön, se lihottaa…
Koulusta raahaudun kotiin, ei kukaan kotona, lukittaudun huoneeseeni. Ei mitään tekemistä… Pitäisi tehdä läksyt…ei jaksa…

Äiti tulee kotiin, isä tulee kotiin–> kolmas maailmansota syttyy. Koko loppu illan saa kuunnella riitelyä ja itkeä omassa huoneessaan, nukahtaa itkien ja miettien, miksi… tämä kaikki on niin turhaa, elämäni on turhaa, miksi edes ajattelen tällaisia asioita, se on niin turhaa

aamulla taas ylös kello kuusi… vitsi olen väsynyt…

Päivästä toisees tätä samaa, arkipäivää…en tiedä mitä tehdä, enkä oikein jaksa enää edes ajatella sitä….haluaisi vain jäädä omaan sänkyyn nukkumaan vielä tunniksi, päiväksi, viikoksi tai kahdeksi…..

Masennustani on siis jo jatkunut hyvän aikaa… 😞 haluaisin niin vain painaa kaukosäätimestä pause-näppäintä elämässäni… Ei kellään olisi sellaista säädintä?? =)
Onko muilla samoja tuntemuksia???

Voi ei… taas jumittauduin koneelle ja koe viikko meneillään… pitäisi varmaan mennä lukemaan… 😴

Käyttäjä lizie kirjoittanut 03.01.2007 klo 20:23

Moi taas kaikille!

Miten teillä menee?? Koulu alkoi taas ja täytyi taas palata arkeen...eka koulupäivä taas takana!
Olisihan tuo loma voinut kestää vähän pidempään!! Ei oikeen koulu innosta taaskaan... 🙂

Toivottavasti teillä kaikilla oli kiva joulu ja uusi vuosi!

Uusi vuosi, uudet kujeet.... Täytyy nyt katsoa jos tästä vuoden vaihteesta vielä jotain hyvääkin irtoisi... 🙄

Terv Lizie

Käyttäjä Nipi kirjoittanut 04.01.2007 klo 15:06

Heipsis! Vuosi alkoi huonosti,riitoja tuli parin immeisen kanssa ja silleen 😞 katsotaan jos se tästä menisi sitten parempaan suuntaan..Kotoa en olisi halunnu lähteä millään tänne yksinäisyyteen,onneksi huomenna taas pääsee oman kisun luo!

Koulu tökkii ja urakalla.Ei jaksa istua tunneilla ja alan vihata päivä päivältä enemmän koko paikkaa.Koko ajan pitäisi olla jotain tekemässä ja vapaa-aikaa ei ole.Ärsyttävää,mutta itse olen jatko-opiskelupaikkani valinnut.😝

Kai sitä vain pitäisi yrittää jaksaa,ei tässä muukaan auta,koeviikko taas lähenee ja aiheutaa stressin ja migreenin,mutta nyt menen ainakin juomaan teetä ja käyn ystäväni luona.Läksyjä katsellaan myöhemmin jos jaksaa! Jaksamisia!

Käyttäjä violetta kirjoittanut 08.01.2007 klo 13:31

Saanko tulla mukaan keskusteluunne? Mulla on tosi paha olla tällä hetkellä. Masennus vaivaa. Huomenn pitäis mennä yliopistolle mutta tuntuu että en pysty. Miun elämä on taas ihan sekaisin ja ei loppua näy. 😯🗯️

Käyttäjä Nipi kirjoittanut 08.01.2007 klo 14:44

Totta kai saa tulla!
Eihän tämä pelkästään meidän keskustelu ole,mukaan vain,kaikkia minä ainakin yritän kuunnella ja tsempata.Jaetaan yhdessä murheet 🙂
Ei kun vain kukin omaa tarinaansa kertomaan,rohkeasti 🙂👍 (täällä ei ketään arvostella niin kuin arkielämässä,siellä en voisi edes kuvitella puhuvani muille...)
-Nipi

Käyttäjä violetta kirjoittanut 08.01.2007 klo 17:26

Haluaisin pilvien päälle enkeliksi, kauas pois täältä, missä sydämeni päälle on asetettu raskas kivi. Täältä jossa joudun kulkemaan päivästä toiseen eteenpäin mitäänsanomatonta merkityksetöntä elämääni.

Käyttäjä Nipi kirjoittanut 10.01.2007 klo 19:00

eihän tästä tule taas yhtään mitään ☹️ tekin olette kadonneet jonnekin.

Käyttäjä lizie kirjoittanut 18.01.2007 klo 13:24

Hei Nipi! olen pahoillani etten ole kirjoittanut pitkään aikaan! Olen ollut tosi masentunut ja nyt olen kipeänä... olen ollut vasta kolme päivää pois koulusta ja olen nyt jo esseen ja läjäpäin muistiinpanoja jäljessä muita... ei sitten yhtään kiinnostaisi mennä takaisin kuluttamaan niitä ikivanhoja koulun penkkejä.

Yritän vastedes olla aktiivisempi tällä foorumilla! olen vain ollut tosi väsynyt, enkä ole jaksanut edes titokoneen ääreen vaivautua, mutta kyllä se tästä. 🙂🌻 kunhan saa vähän otettua itseään niskasta kiinni. 🙂

Mitä sinulle kuuluu Nipi? Miten on koulussa mennyt? entä muuten??

Minun täytyisi varmaan vähän alkaa ottaa muita kiinni kouluasioissa...

Mutta tsemmppiä Nipi! Kyllä minä olen yhä täällä, ja kuuntelen sinua! Kuten varmasti monet muutkin! 🙂👍

Käyttäjä lizie kirjoittanut 18.01.2007 klo 13:32

Hei, missäs kaikki on?? Kyllähän Nipi on oikeassa ei tämä ole pelkästään meidän kahden keskustelupalsta. 🙂

Kaikki vain mukaan. Kertokaa huolistanne, niin voimme ehkä auttaa. Kyllä täällä on aina joku joka kuuntelee! Ainakin meidän ei tarvitse kantaa tätä suurta taakkaa yksin! Voimmehan aina jakaa sen keskenämme ja pienentää sitä edes hieman! Voimme ainakin siinä määrissä kaikki auttaa toisiamme!

Tervetuloa joukkoon Violetta! Kuinka jakselet?? Rohkeasti mukaan vaan. Kyllä me kuuntelemme! 🙂🌻

-Lizie-
* Nauti elämästä, koska se ei toistu.*

Käyttäjä Nipi kirjoittanut 18.01.2007 klo 15:55

Voi kiitos lizie,että olitkin käynyt täällä! Piristi edes vähän päivää,kaikki leviää käsiin....☹️

Koulussa menee jotenkin,siellä vain käyn istumassa ja jumittamassa...Ei kiinnostaisi pätkääkään.Taas alko migreeni koulussa ja itkettää niin se vaan pahentaa sitä..

1v ja 9kk suhde on kohta ohi ja on aika mahtava olo.Ystävät on taas lie missä,eivätkä ymmärrä.Ja koeviikko lähestyy,ei tästä vaan tule mitään 😭 Lämmitti kyllä sydäntä kun kirjoitit tänne,kiitos!

Nyt on pakko mennä juomaan teetä ja vähän lepäämään,migreeni niin pahana,eikä edes lääkettä ☹️
Koita sinäkin jaksaa,ja tsemppiä! 🙂🌻

-N

Käyttäjä nykyääntoisin kirjoittanut 18.01.2007 klo 21:25

huoh, minulla taitaa olla sama ongelma.
vanhempani eivät kyllä enää ole tapelleet piiiitkään aikaan.
luin suunnillee tälläisen lauseen; miksi mennä kouluun kun kukaan ei odota siellä yms. Tuntui pahalta lukea se, itselläni on 2hyvää ystävää.. mutta toista pirruutan tämän toisen kanssa leikillään, eikä hän ehkä pidä siitä.. hän on hieman outo ☹️ ja tämä toinen, mulle tosi rakas ystävä, tahtoisin viettää enemmän aikaa sen kanssa. emme enää ikinä ole yhdessä muualaku koulussa, ja riitojakin tulee melkein joka päivä.
yksin kotona, ilman ystävääni joka on siellä jossain, ei enää ikinä kanssani vaikka elääkin, yritän ottaa musiikin vahvistamaan elämääni.
KOITATHAN SINÄKIN? se auttaa aika paljon, mutta tiedän, se ei korvaa mitään.
olen itse AINA yksin omassa huoneessani musiikki päällä ja mietin tylsää elämääni 😞
tämä ei voi jatkua näin! tää on todella törkeää :/
KEKSITÄÄN YHDESSÄ JOKIN KEINO JAKSAA KUN JOUTUU OLLA YKSIN ok!? <3pyydän se auttaisi monia =)

Käyttäjä Jude90 kirjoittanut 19.01.2007 klo 20:46

Olen tainut elää jossain pahan sortin koomassa kun olen käynyt selailemassa keskusteluja enkä ole tajunnut tulla kirjoittamaan tänne uudelleen... 😐 En kai aiemmin huomannut keskustelun jatkuneen ja ajattelin ettei täällä ole uusia viestejä, pöljä minä...

Mitä teille kuuluu? Minulle ei mitään erikoista, tai ehkä se on väärin sanottu. Tällä hetkellä yksi asia tuottaa niin suurta ahdistusta että sydämestä riipasee kun vain ajattelenkin asiaa... Masenna se ei kyllä siltikään. Kyse on esityksestä. Minulla on niin järkyttävistä järkyttävin esiintymiskammo, että veikkaan sen olevan enemmän fobia kuin pelkkä pelko. En tiedä mistä se johtuu, ja tämä on varmasti ihmisillä yleistä, mutta jotenkin silti tuntuu että itselläni se on liiallista. Kun joudun esiintymään ajatukseni ovat yksi mössö ja en muista juuri mitään, henkeni salpaantuu ja koska en saa henkeä kunnolla, silmissäni on sumentunut pariin otteeseen.

Ja nyt. Minun on määrä esiintyä melkein koko koulun edessä. 😮 Otin ilmaisutaidon kurssin, ja parin viikon jälkeen kurssin alkamisesta ope paukauttaa että "Mitäs jos tehtäisiin tällainen kiva näytelmä?" En ollut paikalla itse kun asiasta puhuttiin ja kuullessani olin järkyttynyt. Esitys on sellainen, että emme ole varsinaisessa vuorovaikutuksessa toisiimme, vaan joudumme kaikki yksitellen lampsimaan eteen ja lausumaan runon (ulkomuistista tietysti). Meillä on siis kyllä roolihahmot ja -asut. Minulla on sellainen "ihana" vanhojentanssipuku jossa pystyy tuskin hengittämään. Puku on aivan sairaan pieni, ja vaikka olenkin laiha niin puku on todella kireä. Pelkään että pyörryn kun esiintymisvuoroni koittaa.

Yritin puhua opettajalleni, mutta opettaja vain kannustaa minua esiintymään. Yksi pikku ongelma; koko koulun tai edes osan siitä edessä esiintyminen on pahimpien painajaisteni listalla...

(Kirjoitan taas yli-pitkästi, paha tapa...) Masennuspuoleni on pysynyt aika lailla samana. Koulu kyllä rassaa pahasti, samoja tunteita kuin sinulla Nipi. Myös koeviikko häämöttää uhkaavana edessä, ajattelin aloittaa tänä viikonloppuna lukemisen, mutta mitäköhän siitäkin taas tulee? 😞 Täytyy kai vaan ruoskia itseään lukemaan (näitä outoja sanavalintojani, ei kirjaimellisesti...). Rakkauselämäkin taas niin vaisua, no niin se on aina ollut. Olen alkanut totutella ajatukseen yksinäisyydestä, ja mielestäni kestän sen kiitettävän hyvin, mutta välillä tulee päiviä kun tuntuu että elämä ilman rakkautta on turhaa. Oli muuten todella "hupaisaa" kun tuo ilmaisutaidon maikkamme pisti meidät huutamaan eri äänensävyillä "Mä rakastan sua" audiotirossamme. En ole ikinä sanonut sitä kenellekkään, korkeintaan rakkaalleni kissalleni, mutta en toiselle ihmiselle. Tuo pisti miettimään.

Mutta pitempiä turisematta kaikille voimia erityisesti koeviikkoon. Ja lizie muuten, sinun numerosi ovat hyviä! 🙂 Sinun on turha verrata itseäsi kaveriisi, tiedän kyllä että se on vaikeaa koska yhdellä kaverillani oli ysin päästötokarin keskiarvo 9,45 ja arvaa tunsiko itseni surkeaksi vaikka keskiarvoni oli reilusti yli kahdeksan?! Panosta vain niihin aineisiin jotka sinulle ovat tärkeitä, ja jos niitä ei satu olemaan niin jokatapuksessa oleellista on että yrität parhaasi. Ja jos nyt kliseiseksi aletaan niin lainaan Lostia: "Everything happens for a reason..." (Pahoittelut jos tuossa on kirjoitusvirheitä, enkku ei ole omita alaa... 😋) Jaksamista kaikille! 🙂🌻

Käyttäjä lizie kirjoittanut 21.01.2007 klo 18:08

Hei nykyääntoisin! tervetuloa mukaan. 🙂🌻
Hei Nipi! Voimia! Lepää kunnolla ennen koeviikkoa. Ja muista ettei ne kokeet maailmaa kaada!
se minunkin pitäisi usein muistaa. Tuppaa vaan unohtumaan usein =)

Minä pidän myös musiikista.. oikeataan rakastan sitä. Vietän myös suurimman osan ajastani huoneessani kuuntelemassa musiikkia , joka kertoo kuolemasta tai jostain muusta yhtä valoisasta aiheesta... 😉 Silti se vain antaa voimaa. Soitan myös kitaraa ja se usein vähentää stressiä, mutta ei se silti tätä paskaa elämää kauheasti valaise. Millaista musiikkia te kuuntelette??

Minulla on myös 2 hyvää ystävää. Mutta toinen on eri koulussa ja näemme hyvin harvoin ja toinen taas on useimmiten kuin ei muistaisi minua... Hänellä on paljon hauskempaa muiden kanssa...

Kohta alkaa taas koeviikko ja stressiä pukkaa. En mitenkään jaksaisi lukea niihin. En tiedä mitään tylsempää kuin lukea yhteiskuntaopin kokeeseen (ja se on pian edessä). En ole lukenut sitä vielä sivuakaan ja koko kirja olisi kahlattava läpi. 😝 en mitenkään jaksaisi. Oloa helpottaa kovasti se että ketään ei tunnu kiinnostavan mikään elämässäni... Mutta tämä foorumi auttaa kuitenkin aina edes jonkin verran. 🙂

Käyttäjä lizie kirjoittanut 21.01.2007 klo 18:11

Nykyääntoisin:
Olisi todella hienoa jos me keksisimme tavan kestää tätä elämää paremmin! 🙂
Ehkä se aurinko valaisee vielä joku päivä meidän jokaisen elämäämme. 🙂👍
Kuinka vanha olet Nykyääntoisin?? Mitä elämääsi kuuluu? Kiitos että saavuit seuraamme! 🙂🌻

-Lizie

Käyttäjä Jude90 kirjoittanut 22.01.2007 klo 18:37

Minun musiikkimakuni on aikalailla samantyylistä kuin sinulla lizie, jos katsoo mp3-soittimeenkin niin yhtenä päivänä laskin että reilusti yli puolet olivat ns. "angst-kappaleita" tai jotain vastaavia, surullisia jokatapauksessa. Joten kuuntelen surullista musiikkia aika paljon, en yksinkertaisesti kestä sellaista hirveää tekopirteää purkkapoppia... 😝

Harrastuksia miettien, olen soittanut pianoa kohta kymmenen vuotta. Harmi vaan että piano on aika vaativa harrastus, joka perustuu aika paljon suorittamiseen. Harjoittelen aivan liian vähän, laiska kun olen, ja sitten saan huonon omantunnon kaiken muun p*skan lisäksi. ☹️ Joskus kyllä nautin soittamisesta, mutta harjoitteleminen vie aikaa ja on työlästä. Lisäksi harrastukseni maksaa maltaita... Yli 350€ per. lukukausi. No ehkä teillä on vielä kalliimpia harrastuksia, mutta tuo kyllä tuntuu meidän perheen kukkarolle, koska äitini palkka on pientä luokkaa ja isä jo eläkkeellä (pienellä sellaisella).

Tänään oli taas ikävä päivä. ☹️ Viikonloppu meni suht mukavasti, en ollut niin surumielinen, mutta kouluun mennessä iskee taas se sama vanha ahdistus. Tunnen olevani niin huono... etten kuulu koko rakennukseen.

Käyttäjä Nipi kirjoittanut 22.01.2007 klo 21:16

Hei taas kaikille! Mulla oli aivan kauhee viikonloppu.Erottiin poikaystävän kanssa ja muutenkin meni vähän sekavasti koko viikendi.Ajoin kyllä autolla 🙂 Oli kivaa,ja tänään alkoi itse autokoulu.

Minullakin olisi koeviikolla kolme koetta,yhteiskuntaoppi (sama kuin sinulla lizie,en ole lukenut kirjaa melkein yhtään 🙄 mahtaa tulla hyvä numero...) ja äikkä sekä ruotsi.

Sitten olisi vanhojen tanssit.Ahistaa vaan ihan kamalasti tämä koulu,eikä kiinnosta koko elämä muutenkaan...Minäkin kuuntelen synkkiä kappaleita,turmion kätilöitä,ruoskaa yms. ihania sanoja. Eikä ystävät sitten ymmärrä miksi sanon että nautin kappaleista...Mutta ehkä te ymmärrätte.Tämä palsta auttaa sentään jonkun verran,aina odotan ihan innolla jos joku olisi kirjoittanut!

Minulla on tunne etten pääse koskaan irti tästä olosta.Välillä menee paremmin,mutta yksin ollessa masennun taas.Ja nämä erojutut ja ystävyyssuhteet vie viimeisetkin älyn rippeet.Mutta nyt väsyttää taas ihan kamalasti,joten taidan mennä vähän lepäämään.

Turmion Kätilöt-Mörökölli<3
Jaksamisia kaikille ja rupatellaan taas mahdollisimman pian! 🙂🌻