ei sellaista tunnetta ole etten jaksaisi aamulla herätä, herään tosi mielelläni uuteen päivään. parin tunnin päästä hokaan, että tän päivän taisin jo eilen elää ja haluaisin palata vuoteeseen takasi. Koneelle juutun nykysin aika tavalla, pitää olla herätys vieresä että tajuun häipyy pois vaikka ulos.

Mun kotona ei riidellä kovin paljon ja yleensä riidat koskee mua. Mitä jos sanoisit sun vanhemmillesi ettet jaksa niiden v...n tappeluu joka ilta kuunnella, tai jotain muuta sivistävää. lisäksi voisit vaikka koulun terkkarille puhua ja kysyä miten saisit sun vanhempasi hoitoon, niin sunkin elämä paranisi.
Mun vastaus ei kai ollut mitenkään auttava, kuhan halusin sulle jotain sanoa.

Kyllä,täältä löytyy samoja tunteita!

Joka aamu samaa tietä,samaan tyhmään lukioon,samojen tyhmien ihmisten naamoja katsomaan,ketkä ovat olevinaan niin ylitse muiden.😝

Sitten koulun jälkeen taas kotiin.Omaan tylsään yksiööni.taidan mennä koneelle,vai jaksaisko tehdä läksyt?Ei kiinnosta,enkä osaa kuitenkaan.En jaksa laittaa ruokaa,sama se,ei ole edes nälkä.

Taidankin katsoa telkkaria.Niin,se telkkari ja tämä kone on ehkä elämäni.Ennen oli poikaystävä,kenen kanssa olen vieläkin,mutta suhde on muuttunut liian tylsäksi.Emme tee yhtikäs mitään.Olen viilentynyt häntä kohtaan eikä kiinnosta olla hänen seurassa.Sitten illalla kuitenkin tulee kaipuu jonkun kainaloon,joten en voi jättääkään.😑❓

Perheasiat on päin sitä.Isä kuollut,samoin veli,eikä minulla ole mitään yhteyksiä sisaruksiini joita on vielä 6. Ainoastaan tällä hetkellä sain tietää että serkku asuu samalla paikkakunnalla,ja ajoi juuri kolarin ja on kyssissä.Kiva,en olis halunnukkaan tutustua.Toisen serkun näen ylihuomenna,sitä odotan todella paljon, jos siitä vaikka saisin tärkeän läheisen itselleni,äidin lisäksi.

Ystävätkin ovat hylänneet,eivät ota tosissaan, että minulla on paha olla.Ajattelin tämän koeviikon jälkeen mennä jonnekin puhumaan,en muuten ikinä pääse eroon tästä olosta.Olisi edes se paras ystävä,kuka ymmärtäisi,mutta ei.

Toisilla elämä vain on niin helppoa,toisilla ei.En uskalla olla onnellinen niinä harvoina hetkinä kun olen, koska pelkään että jotain pahaa taas tapahtuu.Hmm,tällaista täällä.Voimia sinulle🙂🌻

Kiitos maanvaiva ja Nipi viesteistänne. Kiva tietää että joku muukin tietää tunteen vaikken sitä koskaan kenellekään toivoisikaan. Se vaan antaa voimaa jaksaa askel askeleelta eteenpäin. Voimia Nipi. Mene puhumaan asioistasi jollekin, puhu asiat halki. Ehkä minunkin pitäisi... Nyt ei vain oikein huvita. Ole minua rohkeampi! voimia kaikille ja kiitos viesteistänne! 🙂🌻

lizie,niin minä yritänkin mennä puhumaan.Se vain tuntuu vaikealta,todellakin.Ehkä se ensimmäinen askel on vaikein,jos se sitten siitä sitten alkaisi mennä parempaa kohti.Ei ihmisellä enää tämän pahemmin voi mennä,eihän?? Joten toivon todella,että pääsen pian puhumaan jollekin,pelkään sitä vain todella,mutta haluan parantua tästä ja olla onnellinen.

Toivottavasti sinäkin vielä uskallat mennä.Minäkään en halua kellekään ihmiselle samanlaista oloa.Ei tässä ole enää järkeä.Koita jaksaa ja jutellaan täällä jos se vain auttaa.Tahdon olla muille avuksi 🙂

Onneksi koeviikko on ohi ja selviydyin siitä suht kunnialla.Nyt onneksi helpompi jakso,mutta tekemistä silti.Joulua kovasti odotan,vaikka se äitin kanssa vietetäänkin ihan kaksin,eikä lahjoja ole paljoa tiedossa,rahatilanne huono niin kuin aina.☹️ Mutta tyydyn tähänkin.

Nyt lepäilen tässä vähän ja juon kupposen teetä.Jos vaikka eräs ystävä tulisi käymään,olisi kiva nähdä niitäkin joskus.Mutta voimia sinulle ja muillekin kenellä on paha olla.🙂🌻

Niinpä Nipi, eihän tästä kauheasti alas päin pääse... mutta ehkä me molemmat vielä saamme itseämme niskasta kiinni ja uskallamme mennä puhumaan. Tiedän että se helpottaa ja minä haluan myös auttaa kaikkia muita. Jo tämä helpottaa että voimme täällä puhua toisillemme! Minulla on tänään vähän parempi päivä. Koeviikko ohi ja uusi jakso alkanut, se ehkä piristää hieman.. (paitsi jos on kamalia aineita kuten minulla...) =) Mutta kyllä tämä vielä tästä päivä päivältä... Tänään tuntuu että kyllä kaikki on vielä mahdollista, huomenna ehkä on taas sellainen olo että kaikki vain huussista alas....

Mutta voimia kaikille kenellä on samoja tunteita... ja muillekin... =)

Kunpa vain keksisin lääkkeen jolla poistaa paha olo maailmasta.

Valoa kaikille tähän synkeään (lumettomaan) joulukuuhun!! (toivottavasti sitä luntakin saadaan)
Pian on onneksi joulu, silloin kaikki tuntuu hieman helpommalta ja hieman siedettävämmältä ja se pieni hiemankin pelastaa useita!

Hei taas lizie.Minulla on tänään paha päivä,voi kun olisikin ollu hyvä päivä.

Viikonloppuna oli pikkujoulut,oli ihan hauskaa,mutta teloin jalkani 😀 Näki ainakin ystäviä ja tuli sitä vähän töppäiltyäkin mutta ei voi mitään. 5 aikaan mentiin nukkumaan ja kyllä sitten eilen väsytti.

Tänään on tuntunut taas että kaikki on syvältä.Katsoin vain erään ihmisen kuvaa kenen kanssa en voi olla vaikka haluisin.On minulla omakin poikaystävä,mutta meillä menee huonosti ☹️ Tunteet ovat siis todella sekaisin ja en enää tiiä mistään mitään.

Huomenna on palautuspäivä ja ahistaa kun ei tiedä yhtään mitä numeroita on tulossa. Keskiviikkona jo ruotsin sanakoe ja tiivistelmäkin pitäisi palauttaa.

Tänään iski taas semmosen päänsäryn että nukkumaan mentiin heti kun tulin pois koulusta.Vieläkin jyllää
😑❓ En tiiä.Varmaan pitäs mennä vaan nukkumaan ja antaa asioiden mennä niin kuin menee,mutta paha olla miettimättä!Olen vielä armoton stressaaja.

Kyllä voisi keksiä tähän oloon jonkun pienen ilopillerin vaikka.Että tulis parempi olo,eikä tartteis aina murehtia menneistä ja tulevista. Saanko muuten kysy lizie,minkä ikäinen olet?

Mutta nyt en enää kuluta teidän aikaanne,kuka ikinä sitten jaksaakaan lukea tämän.Hyvää jatkoa ja joulunodotusta vaikka ei joululta tunnukaan! 🙂

Hei Nipi

Olen kuusitoistavuotias ja olen siis lukion ensimmäisellä. Minullakin on palautuspäivä pian ja hieman kyllä pelottaa. En tiedä pääsenkö kaikista aineista läpi... Tai siis kyllä minun pitäisi päästä, mutta kun itsetunto ei ole korkeimmillaan... Minulla oli tänään myös huono päivä. Mikään ei huvita ja kaikki tuntuu vain väsyttävältä.Pitäisi jaksaa tehdä läksyt... Enpä taida jaksaa...
Minulla on myös paha tapa stressata pienemmistäkin asioistaa. Kerään kaiken stressin, väsymyksen ja vihan sisälleni, kunnes tuntuu kuin räjähtäisin, enkä jaksaisi enää tippaakaan, kuin kuihtuisin pois tästä maailmasta ja tilalleni jäisi vain tyhjä musta aukko...ja vajoan jälleen masennukseen..

Mutta hyvää joulun odotusta kuitenkin kaikille. Ja valoa sateeseen ja myräkkään... 🙂

Voi lizie, kun luin ensimmäistä viestiäsi tuntui kuin olisin lukenut omaa elämänkertaani muutamaa pikku-eroa lukuunottamatta. Minullakin on juuri sellainen olo, että kaikki on mitäänsanomatonta, tylsää ja turhaa, eikä ketään kiinnosta vaikka olisin kuolemankielissä pahan oloni takia... ☹️ Olen kärsinyt koko ikäni siitä olosta, etten kuulu koko planeetalle, koska olin koko ala-asteen kiusattu, ja kahdeksannella se se alkoi uudeleen. Olen nyt samanikäinen kuin sinä, ja käyn myös lukion ensimmäistä vuotta. Koeviikko otti todella veronsa, olo oli aivan kamala. Mutta onneksi jakso vaihtui ja nyt se on hitusen helpompi (viime jaksossa vain lukuaineita... 😝 ).

Varsinkin yhdeksännellä kärsin paljon tuosta, että kouluun meno tuntui turhalta. Olin kaksi vuotta todella ihastunut, tai melkeinpä rakastunut erääseen itseäni vuotta vanhempaan poikaan, mutta kun hän ei jäänytkään lukioon, sydämeni murtui (jälleen....). Muistan vieläkin elävästi yhdeksännen luokan ensimmäisen koulupäivän. Sitä edeltävä kesäloma olo ollut elämäni kamalin, mutta olin viikko ennen koulun alkua onnistunut pääsemään eroon masentuneista ajatuksistani, ja ottanut optimistisen kannan. Sitten kun ensimmäisenä yhdeksännen luokan päivänä tajusin etten näet ihastustani enää koskaan, se oli kuin isku sydämeen. Makasin pulpetillani pidätellen kyyneleitä ja kotona itkin hysteerisesti. Menetin elämänhaluni täysin muutamaksi kuukaudeksi. Koko yhdeksäsluokka tuntui harmaalta ja kurjalta, kouluun menokin aivan turhalta, kun siellä ei ollut mitään mikä odottaa. Muistan kun kerran ystäväni höpötti jotain kuinka ihana hänen lempiartistinsa on, tokaisin: "No mulla ei ole ketään, kukaan ei välitä musta enkä ole edes ihastunut kehenkään." Tuli sellainen kiusallinen hiljaisuus tiedäthän.

Keväällä sain kuitenkin sitten selvitettyä asian tämän ihastukseni kanssa, ja pääsin viimeinkin tyypistä yli. Nyt asia tuntuu lähinnä naurettavalta, ja olen onneksi pystynyt unohtamaan asian. Olen aivan järkyttävä romantikko, mutta harmikseni en ole koskaan saanut tuntea rakkautta. Olen vielä sellainen rakkaudenjanoinen epätoivoinen muija, jonka jätkät aistii ja juoksee karkuun. Yhdeksännellä ihastuin kuitenkin pitkästä aikaa, tällä kertaa luokkalaiseeni poikaan. Kaikki meni kuitenkin päin seinää kun tyyppi teki oharit tupla-treffeille jotka olivat minun, parhaan ystäväni, tämän poikaystävän ja ihastukseni kesken.
Olin aivan raivona kun asia selivisi treffejä edeltävänä iltana ja sitten itkin kuin pikku-lapsi. Aloin pikkuhiljaa inhota ihastustani, joka välillä flirttaili kanssani, hymyili minulle, mutta sitten oli kylmä kuin jääkalikka. Lisäksi muuan "kaverini" alkoikin iskeä tyyppiä.

Olen saanut tavallaan kolmet pakit yläaste-aikana (muulloin en ole aloituksia tehnytkään), joten olen menettänyt uskoni rakkauteen ja ihastumiseen, ehkä kaikkein eniten vielä itseeni... ☹️ Mitenköhän minä aloin nyt rakkauselämästä hölöttämään ja vielä näin pitkästi, vaikkei se kuulunut asiaan... x) Pahoitteluni lizie yli-pitkästä "rakkaus-stooristani" (joka ei sisällä lainkaan rakkautta btw), mutta jokatapauksessa et ole ainoa jolla on samoja ajatuksia, toivottavasti se lohduttaa edes vähäsen. 🙂

Moi lizie,miten koeviikkosi meni?Minun meni sitten vähän enemmän päin sitä yhtä paikkaa.Voitko kuvitella,luulin sen menneen hyvin niin terveystiedosta 8½ ihan hyvä kyllä,7 ruotsista ja enkusta ja luulin osaavani kieliä,6 hissasta,ennen ollu 8 ja 7 mut se olikin viiminen kurssi JA 5+ matikasta ☹️ Vihaan koulua tästä lähtien (vaikka olenkin aina vihannut,varsinkin lukiota,mutta käyn sen läpi äidin ja isin takia,että isi voi taivaassa sitten olla minusta ylpeä.Muuten en jaksaisi lukiossa edes olla.) Luulin että yritin todella parhaani ja että kokeet olisivat menneet hyvin mutta sinne meni nekin itsetunnon rippeet.Kyllä oli itku kurkussa...

Toissapäivänä kirjoittelin taas semmoisia kirjeitä,mitkä omistan aina ystävilleni ja äidille.Ei niitä kukaan koskaan lue,mutta yritän selittää niille pahaa oloani kirjeissä.Vaikka äiti ainakin tietää että minulla on paha olla.Sattui taas vähän lisää näitä pahoja asioita,olisiko yllätys?

Jouluostokset onneksi sai minut tänään ja eilen hyvälle tuulelle 🙂 Tulen niin onnelliseksi siitä että saan ostaa rakkaimmilleni lahjoja ja odottaa tykkäävätkö he niistä. Onneksi on vain 3 päivää koulua enää, mutta se ruotsin tiivistelmä pitäisi vielä tehdä 😟

Vihaan kyllä itsessäni sitä,että stressaan.Ihan joka asiasta ja aivan liian paljon.Esim. tästä ruotsin tiiv. Kun en jaksa edes aloittaa sitä mutta haluan hyvän numeron.Ja se pitää vielä tehdä viikonloppuna,eikä todellakaan innostaisi.Hartiatkin ovat ihan jumissa koneella olemisesta ja repun kantamisesta.Onneksi huomenna pääsee edes omaan kotiin 🙂 Siellä odottaa äiti,kissa ja koira<3 Ainoat valopilkut tällä hetkellä elämässäni.

Toivotaan että lunta tulisi vielä ennen aattoa,ei ole kiva käydä haudoilla kun ei ole lunta.Jaksamisia kaikille,vielä loppurutistukset olisi löydyttävä 😋

kiitos viesteistänne Jude90 ja Nipi! Tämän päivän kohokohdat!!

Jude90:
Luota vain itseesi Jude90, ne pojat eivät taatusti ymmärrä mitä ovat menettäneet!! Itse olen ollut myös ihastunut pariinkin poikaan, mutta en ole ikinä uskaltanut edes puhua heille!! Olen raukkis ja tiedän että minun pitäisi uskaltaa puhua sille pojalle, josta pidän, mutta kun pelkään, että hän ei pidä minusta.
Odotan vain jotakin unelmien prinssiä ja oletan että joskus vielä tulee eteen poika joka rakastaa minua ja jolle voin kertoa kaikki huoleni ilman että minun pitää pelätä tai hävetä.... Aika typerää.... Minä olen myös aika romantikko, mutta se liekki haipuu aina kun eteen tulee poika ja alan jänistää ja käännyn ympäri...

Voimia sinulle Jude90. Kyllä se aurinko vielä sinunkin elämääsi paistaa ja pojat juoksevat perässäsi. 😉 Ja muista ettei kukaan voi vaatia sinulta mitään, mitä itse et tahdo tehdä! Jos haluat käydä lukiota, niin käy ja tee parhaasi.Ei ikinä tarvitse olla täydellinen, ei edes lähellä... kunhan tekee parhaansa. Jos et halua käydä lukiota tee sitä mitä eniten tahdot! Onnea kouluun ja valoisampaan elämään! Kyllä me kaikki tästä vielä noustaan! 🙂🌻

Nipi:
Kiitos Nipi viestistä ja kysymästä. Koeviikko meni ihan ok... englannista sain 7+, johon olin hieman pettynyt vaikka tiedänkin että ei se ihan huono ole... Minulle ei vain jää kielioppi päähän...
muut kokeet meni sitten hieman paremmin, vaikka pelkäsinkin. Matikasta sain 9, saksasta 8,
fysiikasta 8+ ja uskonnosta 8-. Olisin muuten todella tyytyväinen numeroihini, mutta kun paras kaverini (yksi niistä erittäin harvoista ystävistäni) saa suunnilleen joka kokeesta 10:n ja ei se mitään, mutta kun jos hän saa 10- hän valittaa miten hän sai NIIN surkean numeron!!! (Ja minä katson 7 numeroa kokeessani...) 🙄

Älä vain revi itseäsi kappaleiksi koeviikon takia!! Koeviikkoja on monta, eikä jokaisen koen numerolla ole väliä. Kunhan pääsee läpi siedettävin numeroin, niin voi jatkaa matkaa ja sen voimin pinnistää hieman kovemmin ensi koeviikolla. Koearvosanat eivät määrittele sinua! niihin vaikuttaa niin moni asia! Kuten stressi, jota me molemmat taidamme imeä itseemme aivan liikaa. Kyllä se siitä, eivätkä numerosi huonoja olleet. Numerot putoavat aina lukiossa. Meilläkin tarvittiin 55% oikein,
että sai 4!! Aika vaativaa!!!Ja ei kai se koulu nyt ihan kaikkein tärkeintä ole...Elämässä on niin paljon kaikkea ( vaikka en useinkaan itsekään näe mitään siitä, sillä se pysyttelee paksun mustan verhon takana, joka kietoutuu ympärilleni ja yrittää tukehduttaa...) Koita jaksaa. Jatka askel askeleelta eteenpäin, äläkä kuitenkaa revi itseäsi puhki. Ja muista että aina voi kysyä apua!

===================================================================
Onneksi on uusi jakso! lohdutan itseäni koko ajan, sillä että enää 3 päivää!! Onneksi on pian loma! Ehkä ensi vuonna paremmin... Ehkä..... Pitäisi varmaan tehdä uuden vuoden lupaus, että kyllä tästä elämän kurjasta laskusta, suosta, jossa olen kaulaani myöten, noustaan.... Mitä mieltä olette??
Uuden vuoden lupaus: yritetään nousta suosta..ainahan voi yrittää....kerrotaan toisillemme ongelmistamme, niin niistä tulee edes hieman pienempiä. Se jo auttaa paljon. Tavoitellaan aurinkoa...

Minulla on tänään hieman parempi päivä... Olin isosiskoni kanssa joulu ostoksilla... Aina tulee parempi mieli kun voi ostaa jotain lähimmäisilleen (vaikkei olisikaan paljon rahaa tuhlattavaksi). Ehdin kuitenkin taas ostoksien jälkeen murehtia elämän turhuutta ja päädyin koneelle... kuitenkin se aurinko aina pilkahtaa hieman pilven takaa kun saan lukea viestejänne. Kiitos niistä.

Hyvää joulun odotusta kaikelle.. Odotan todellakin sitä lunta!! On tämäkin Suomen sää!! 🙂

joo.onneksi on enää huominen koulua.tälläkin hetkellä koskee päähän ihan kamalasti ja väsyttää ja vielä pitäisi jaksaa tehä äikän läksyt 🤔 ei jaksa enää yhtään enempää.

voisikin ottaa tavoitteeksi tuon lupauksen nousta tästä olosta mutta tiedän ettei se tule onnistumaan,koska ei ole onnistunut viimeiseen 2 vuoteen.turhauttavaa.nyt on taas vähän paha olo kun on niin väsynyt ja kaipaisi kotiin.suhteessakin menee huonosti ja puran sen vihan sitten kaikkeen mahdolliseen muuhun.en tiedä mikä tässä enää auttaa.ja pitäs vielä tanssia vanhojen tansseissa poikaystävän kanssa.

joulu on minulle yksi kohokohta.odotan todella innolla!mutta ahistaa jo etukäteen että sitten täytyy palata kouluun.samaan vanhaan arkeen.eiii.en halua.mutta kai se on jaksettava,eihän tässä muu auta.pitäisi ehkä mennä pois koneelta,jyllää tämä migreeni taas niin kivana että silmät ei pysy auki ☹️

onneksi sitä lunta jo satoi edes vähän 🙂 kyllä se siitä.mutta nyt unohdetaan kaikki murheet ja keskitytään lomaan.ei mietitä mitään koulua eikä ihmissuhdeongelmia yms. vaan loikoillaan vaan ja ollaan rakkaitten parissa,turistaan taas ensi vuonna 😋

jaksamisia ja hyvää joulua kaikille ja rauhallista uutta vuotta!!🙂

moi kaikki!

Minulla on aivan samat tuntemukset. Ja koeviikko on parhaillaan menossa.😮
Onneksi tulee loma ja saa vähän irtautua arjesta. Ja lähden alkuviikosta sukulaisten luo viikoksi joten "joudunpahan" olemaan koneestakin erossa.😉 Tekee varmasti hyvää.
Istun nykyään kaiket päivät koneella ja muuta sisältöä ei juuri ole elämässä. Ja koulukaan ei suju toivotulla tavalla. Ei ole yhtään motivaatiota. Ja olen siis myös lukion ensimmäisellä.🙂

Toivottavasti tämä hellittää joskus. Mielelläni en lääkkeisiin haluaisi turvautua.🤔

Ei kyllä tunnu yhtään siltä, että joulu kolkuttaa jo ovelle.... kamalin päivä mitä muistan. Toivon vain että tämä päivä olisi jo ohi eikä huomista tulisi ollenkaan.. Pitäisi lukea englannin sanakokeisiin, mutta en jaksa!!! Mutta joo, hyvää joulua kaikille, vaikka omastani ei taida tulla mitään... Masennus jyllää taas...
Mutta turistaan taas joulun jälkeen lisää....

Hyvää ja lämmintä joulua siis kaikille!!🙂🌻

Tuntuu kuin kukaan ei välittäisi, ei kukaan kuuntele. Ystävät sulkevat korvansa ja katoavat kuin lyhyet tunnit elämässäni.... Miten voi tuntua näin yksinäiseltä???
`kamala päivä taas´
😭

moi taas kaikille!

olen tässä kämpillä käymässä ennen kuin menen poikaystävän luo yöksi ja huomenna kuopioon katsomaan serkkua sairaalaan,jännittää hieman kun olen nähnyt hänet viimeksi ihan pienenä 😮

joulu meni ihanasti<3 oli kiva olla ihan äidin kanssa ja ai kuinka kaunis se hautausmaa oli 11 aikaan illalla kun kävelin kylillä 🙂 kivoja lahjojakin tuli.Kavereiden kanssa olen ollut ja paljon olen nauranut,mutta heti kun ajattelen että kouluun pitäisi kammeta tiistaina niin ei,masentaa aivan kauheesti ja tammikuun lopussa alkaa TAAS koeviikko.Hulluksi kerkee tulla ennen sitä.

Vanhojen tanssitkin olisi helmikuussa.No joo,en tiiä odotanko niitä,tietenkin jonkun verran.Ajokouluunkin pitäisi kammeta,ei huvita kun en osaa ajaa koko autoa,mutta siksi sinne mennäänkin 😀

mutta nyt täytyy mennä auttamaan tuota toheloa kun se yrittää asennella jotain 😋
jaksamisia ja puhukaa tänne asioitanne,jos haluatte,joitakin se saattaa auttaa,ja lizie,ainakin me kuuntelemme! 🙂🌻