Ote Hesarin sivulta.; ” mikä tyttöjä vaivaa”

Ote Hesarin sivulta.; " mikä tyttöjä vaivaa"

Käyttäjä aavaton aloittanut aikaan 10.07.2005 klo 21:04 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä aavaton kirjoittanut 10.07.2005 klo 21:04

Pikkutytöt yrittävät olla naisia liian varhain. Seurauksena on masennusta, väkivaltaa ja itseinhoa.

Viiltelin taas pitkästä aikaa. Mutta kun ei se edes oikeastaan satu (ei ainakaan tarpeeks) niin ei siitä oo mitään hyötyä. Äitikään ei ymmärrä mua. Se ei ymmärrä että voi olla paha olo ilman mitään suurempaa syytä. Voi kun olis joku joka halais tai kietois kainaloon kun tulee paha olo. Mutta ei vaan oo.” (Maretsu, 19-vuotias nainen, internetissä toimiva kriisikeskus tukinet.net.)
Hän kertoo itsestään: ”Masennus ollut noin vuoden. Oon viillelly myös kohta vuoden. Nyt on elämänhalu kadonnut. Oon muuttanu uudelle paikkakunnalle eikä mul oo ystäviä”.

Maretsu ei ole tunteineen yksin, sillä nettikeskustelut pursuilevat tyttöjen ja nuorten naisten ahdistuneita viestejä.
Tyttöjen pahoinvointi näkyy myös Lasten ja nuorten puhelimessa. Jo runsas kolmannes naissoittajien puheluista käsittelee mielenterveyteen liittyviä ongelmia, kun määrä oli aiemmin 2000-luvulla alle puolet siitä.
Lisäksi viestimet kertovat nuorista naisista, jotka ryyppäävät ja puukottavat, kuten Oulussa viikko sitten sunnuntaina.

Mikä tyttöjä vaivaa? Meneekö Suomen tytöillä ja nuorilla naisilla oikeasti huonommin kuin ennen?
”Kyllä menee”, vastaa toimintaterapeutti Henna Lehtinen Helsingin Tyttöjen Talosta.
”Meille hakeutuu yhä enemmän sellaisia tyttöjä, jotka käyttävät paljon päihteitä, pinnaavat koulusta ja ovat masentuneita. Lisääntynyt itsetuhoisuus näkyy esimerkiksi syömättömyytenä, viiltelynä ja suojaamattomina yhdyntöinä sekä altistumisena seksuaaliselle väkivallalle.”
Helsingin kaupungin ja järjestöjen yhteinen Tyttöjen Talo tarjoaaa 10–28-vuotiaille muun muassa yhdessä harrastamista, seksuaalisesti hyväksikäytettyjen terapiaryhmiä ja ilmaisia raskaustestejä.
Talossa käy paljon terveitä ja tasapainoisia kävijöitä – jollaisia iso osa suomalaisista tytöistä on – mutta tiivistä tukea tarvitsevien määrä on kasvanut.
Tyttötutkija Sari Näreen mukaan se toinen nuorten naisten joukko voi tosi huonosti, ja ”välimaastokin voi ehkä huonommin kuin ennen”. Ja kun tyttöjen ahdistusta tutkii syvemmin, paljastuu liuta pahan olon oireita, syitä ja seurauksia.

Leikki loppuu lyhyeen ”Nuoruus hävisi jonnekin murrosikään eikä tullut edes nuoruutta elettyä. Sitten pitäisi olla jo aikuinen. Vissiin muuttaa jo kotoakin pois ja alkaa elämään omaa elämää. Pitäisi päättää mihin ammattiin alkaa. Pitäisi ja pitäisi eikä edes osaa elää tätä päivää” (Maanvaiva, Tukinet.net.)

Suomalaiset lapset haluavat olla teinejä pari vuotta ruotsalaisia ja norjalaisia aiemmin.
”Jo 10–11-vuotiaana omien asioiden jakaminen vanhempien kanssa romahtaa. Odotetaanko suomalaisessa kasvatuskulttuurissa tosiaan jo kolmasluokkalaisen olevan itsenäinen”, kysyy pohjoismaisessa tutkimusprojektissa työskennellyt Atte Oksanen.
Oksasen mukaan tytöiltä edellytetään järkevää käytöstä aiemmin kun pojilta, joille sallitaan enemmän hölmöilyjä. Varhaiskypsyys ei kuitenkaan ole onnellinen olotila. Päin vastoin pitkään leikkivät tytöt kokevat itsensä muita rakastetummiksi eivätkä pohdi ulkonäköään turhaan.
”Ne tytöt, joiden isä on töissä pomoasemassa, lopettavat leikin nuorimpina”, Oksanen mainitsee, vaikkei osaa tulosta selittääkään.
Suomalaistyttöjen – ja poikien – hyvinvointia heikentää sekin, että heitä kiusataan enemmän kuin ruotsalaisia ja norjalaisia ikätovereitaan. Kiusaajat ovat yleensä poikia.

Suomalaistytöillä on lyhyin lapsuus, selvisi suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia 7–13-vuotiaita vuonna 2002 vertailleessa tutkimuksessa. Kukaan kuudesluokkalainen suomalaistyttö ei kertonut leikkivänsä joka päivä, vaikka muunmaalaisille tytöille ja suomalaispojille se ei ollut tavatonta.

Tytöt masentuvat ”Minä olen ollut masentunut todennäköisesti kolmivuotiaasta saakka. Kävin tutkimuksissakin moneen otteeseen, mutta teeskentelin tervettä ja onnellista ja piirsin kukkia ja hymynaamoja, koska olin jo silloin oppinut sen, että paha olo pitää kätkeä. 16-vuotiaasta saakka olen ollut hoidossa.” (Olento, 23-vuotias toistuvasti masentunut nainen, Tukinet.net.)
Pohjoismaisessa lapsitutkimuksessa suomalaistytöt olivat poikkeuksellisen alakuloisia. ”Joka kolmas kuudesluokkalainen tyttö kärsii masennusoireista”, Atte Oksanen sanoo.
Nuorisopsykiatriaan erikoistuvan lääkäri Linnea Karlssonin mukaan masennus vaivaa yhä nuorempia lapsia – erityisesti tyttöjä. Nuoret käyttävät Suomessa mielenterveyspalveluja enemmän kuin ennen, ”eivätkä nuoret tule vastaanotolle turhaan.”
Karlsson siteeraa kansainvälisiä tutkimuksia, joissa nuorten ikäluokkien on havaittu sairastuvan masennukseen vanhempia herkemmin.
”Masennus yleistyy murrosiän alkamisen jälkeen, ja ainakin tyttöjen biologinen murrosikä on siirtynyt aikaisemmaksi. Tutkimuksissa on todettu, että tavallista varhaisemmin murrosikään tulevat tytöt ovat muita alttiimpia depressiolle. Kun biologinen kehitys etenee hyvin nopeasti, ei psyykkinen kehitys pysy perässä.”
Karlssonin mukaan tyttöjen psyykkinen pahoinvointi näkyy tavallisesti masennuksena, ahdistuksena ja syömishäiriöinä. Masentuneita tyttöjä ja naisia on Suomessa kansainvälisesti katsottuna kaksinkertainen määrä poikiin ja miehiin nähden.
Karlsson on havainnut, että tyttöjen paha olo purkautuu nykyään myös tavoilla, jotka liitettiin ennen vain poikiin.
”Muutkin kuin hiljaiset nuoret voivat olla masentuneita. Paha olo voi purkautua myös sähläämisenä, lyhytpinnaisuutena ja väkivaltaisuutena.”

Noin 5 prosenttia suomalaisista 12–22-vuotiaista tytöistä ja naisista ylittää masennusdiagnoosin juuri nyt. Helsinkiläisistä ja vantaalaisista 15–22-vuotiaista naisista joka neljäs kertoi pari vuotta sitten olleensa edellisen vuoden aikana vähintään kaksi viikkoa alamaissa. Noin joka kolmannella yliopistossa opiskelevalla naisella oli viime vuonna psyykkisiä ongelmia.

Tupakkaa tai turpiin
”Mä haluaisin lyödä jotakuta. Läimäistä avokämmenellä kasvoille niin, että kuuluu läiskähtävä ääni, aivan kuin elokuvissa. Olo on levoton, hermostunut ja turvonnut.” (Helmi, nettipäiväkirja Meininki – Tieteellistä analyysiä meikeistä ja pojista)
Naisia on viime vuosina aiempaa useammin epäilty pahoinpitelyrikoksista. Erityisen paljon on kasvanut 15–20-vuotiaiden osuus, kertoo Päivi Honkatukia Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta.
Tyttöjen käytösongelmat näkyvät lastensuojelutilastoissakin. Stakesin Sirpa Taskisen mukaan tyttöjen osuus koulukotilapsista on vähän kasvanut.
Mikä saa tytöt hakkaamaan, kysyttiin viikko sitten Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Kirjoittaja kertoi teini-ikäisen tuttunsa pahoinpidelleistä nuorista naisista. Häntä järkytti, miten pahoinpitelijät tunnustivat, että he olivat vain päättäneet kysyä ensimmäiseltä vastaantulijalta tupakkaa ja hakata hänet, jos eivät sitä saa.
Sari Näre selittää tyttöjen aggressiivisuutta koko kulttuurisen ilmapiirin muuttumisella. Hänen ajatuksensa menee näin:
Nyky-yhteiskunnan kovuus ja kilpailukeskeisyys on rankasti ristiriidassa perinteisen, keskinäiseen huolenpitoon ja huomioonottamiseen perustuvan tyttökulttuurin kanssa. Tytöt joutuvat kasvamaan väkivaltaisen ja heitä seksualisoivan visuaalisen häirinnän keskellä.
”Jos on paha olo, eikä sitä pysty käsittelemään mielikuvatasolla, niin se saattaa purkautua toimintana.”
Honkatukia on huomannut tyttöjen väkivallan herättäneen runsaasti keskustelua muuallakin kuin Suomessa.
”Jostain syystä tyttöjen ongelmaisuus tuntuu huolestuttavan enemmän kuin poikien väkivaltaisuus, vaikka se on tavallisempaa.”

Poliisi epäili 461 alaikäistä tyttöä pahoinpitelystä vuonna 1996. Viime vuonna pahoinpitelyistä epäiltiin jo 718 tyttöä. Poliisin tietoon on tullut myös entistä enemmän poikien tekemiä väkivaltarikoksia.

Pornosta tuli arkea
”Menin sänkyyn jätkän kanssa ja nyt rakastan sitä viel enemmän . . . Vaik se ei vastaa mun tunteisiin.” (Enkeli ilman siipiä, Tukinet.net.)
Asiantuntijoiden mielestä seksuaalinen kulttuuri on koventunut, eikä se tee tytöille hyvää.
”Osa pojista on imenyt seksikäsityksensä pornosta. Kun he haluavat soveltaa näkemäänsä tyttöystäviensä kanssa, he voivat vaatia anaaliseksiä tai sitä, että tyttö antaa kavereille kanssa. Tämä on yhä useamman helsinkiläistytön arkea 13-vuotiaasta eteenpäin”, Sari Näre kertoo.
Näre pelkää, että sukupuolikulttuurin koveneminen näkyy muuallakin maassa muutaman vuoden viiveellä.
Stakesin lasten seksuaalisen hyväksikäytön erityisasiantuntija Taskinen pitää todennäköisenä, että ahdisteleva kielenkäyttö ja nuorten tyttöjen iskuyritykset ovat lisääntyneet.
Henna Lehtisen mukaan 13–16-vuotiaiden tytöt myös lähtevät valitettavan usein aikamiesten matkaan.
”On aika paljon kolmekymppisiä miehiä, jotka ovat sen ikäisten tyttöjen kanssa. Tytöt puhuvat poikaystävistä, mutta heidän tarinansa kuulostavat enemmän hyväksikäyttö- kuin seurustelusuhteilta.”
Noin seitsemän prosenttia yhdeksäsluokkalaisista tytöistä – ja kolme prosenttia pojista – kertoo, että heitä on käytetty hyväksi seksuaalisesti. Jos vihjailevat puheetkin lasketaan mukaan, niin joka kymmenettä tyttöä on ahdisteltu.

Poliisille ilmoitetut lasten hyväksikäyttötapaukset kaksinkertaistuivat vuosituhannen alusta. Viime vuonna hyväksikäyttöjä kirjattiin 850. Viime vuonna poliisin tietoon tuli lähes 600 raiskausrikosta, eli melkein kaksi kertaa niin paljon kuin kymmenen vuotta sitten. Raiskausten määrä on yhä noussut.

Minä olen ruma
”Nälkä. Taas. Ja kuitenkaa en syö. Yleensäki vaikee syödä ku on paha olo. Jotenki tuntuu et se on jotain uhmaa. Ees jostain voin ite päättää. Sit taas joskus ruoka vaa ällöttää. Tai sit en viitti syödä ku tiien et se vois auttaa.” (Xera, 21-vuotias nainen, Tukinet.net.)
Mittaustavasta riippuen 4–15-prosentilla tytöistä ja nuorista naisista on syömisongelmia, kertoo Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier:
”Anoreksia alkaa nuorempana kuin ennen, enää yhdeksänvuotias anorektikko ei ole ihmeellinen poikkeus.”
Suomalaiset tytöt alkavat tarkastella ulkonäköään kriittisesti jo siinä iässä, selviää Pohjoismaisesta tutkimuksesta. Kolmas- ja neljäsluokkalaisista suomalaistytöistä kolme neljästä on tyytymättömiä ulkonäköönsä, vaikka pohjoismaisilla ikätovereilla ei ole vielä ulkonäkömurheita.
”Kielteinen mielipide omasta ulkonäöstä on merkittävästi yhteydessä itsevihaan, yksinäisyyteen, alemmuudentunteeseen, väsymykseen sekä siihen, että ei pidä koulusta”, kertoo tutkimusprojektissa työskennellyt Atte Oksanen.
Oksanen on huolissaan voimasta, jolla kaupallinen media ja sen ulkonäkömallit vaikuttavat lapsiin, varsinkin kun monet ovat eristäytyneet aikuisista, jotka toimisivat filtterinä lasten ja median välissä.
”Moni tyttö haluaisi totutella rauhassa arkaan ja kehittyvään kehoonsa ennen kuin tuo sitä esiin paljastavissa vaatteissa. Me kannustamme tyttöjä löytämään oma tyylinsä pintamuodista välittämättä, ja puhumme myös siitä, kuinka vaarallista on näyttää pikku-Lolitalta”, Henna Lehtinen kertoo.

Yhdeksän kuudesluokkalaista tyttöä kymmenestä pitää ulkonäköään vähintään ongelmallisena. Vajaa puolet sanoo itseään rumaksi. Lähes puolet 13–15-vuotiaista suomalaistytöistä pitää itseään liian lihavana.

Tytöt ryyppäävät ”Juon melkein kerran viikossa itseni humalaan. Juon yleensä yksin. Silloin pystyn yleensä itkemäänkin, selvänä se ei onnistu. Alkoholi auttaa myös olemaan iloinen, jos olen muiden seurassa.” (mia88, Tukinet.net.)
Lehtinen on huomannut, että päihteidenkäyttö alkaa yhä nuorempana ja yhä vahvemmilla aineilla.
”Jos tytöstä tuntuu, ettei kotona välitetä, hän hakee rakkautta ja hyväksyntää jostain muualta. Siinä tilanteessa tyttö ajautuu helposti joukkoihin, joissa käytetään paljon päihteitä, ja alkaa käyttää niitä itsekin.”
Tytöt aloittavat juomisen varhaisemmassa vaiheessa kuin pojat. Seitsemän prosenttia 14-vuotiaista tytöistä ja neljä prosenttia pojista on vähintään kerran kuussa tosihumalassa, kertoo toukokuinen Suomen Lääkärilehti.
”Tytöt aloittavat myös tupakoinnin 14-vuotiaana, eli poikia aikaisemmin. Suomalaistyttöjen tupakointi ja päihteidenkäyttö ovat eurooppalaista huipputasoa”, kertoo Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jouko Lönnqvist.
Naiset juovat Suomessa neljäsosan kaikesta alkoholista, mutta 15–19-vuotiaiden ikäluokassa pojat juovat enää kaksinkertaisen määrän viinaa tyttöihin nähden.
”Kun juomaan oppineiden tyttöjen sukupolvi vanhenee, he todennäköisesti jatkavat juomista”, professori Matti Rimpelä Stakesista ennustaa.
Stakesin erikoistutkija Pia Mäkelän mukaan naiset joutuvat katkaisuun miehiä nuorempina. Viime vuosikymmenen alussa asiakkaista noin viidennes oli naisia, nyt noin neljännes.
”Nuorien, naimattomien, eteläsuomalaisten kaupunkilaisnaisten alkoholinkäyttö on kaikkein suurinta. Valtaosa suurkuluttajista on tavallisia, työssäkäyviä ihmisiä. Täytyy olla aika hyvä tulotasokin, jotta terassilla voi istua jatkuvasti.”
Alkoholisairauden vuoksi sairaalaan joutuneista viidennes on naisia: heidän osuutensa on kasvanut kymmenessä vuodessa 63 prosenttia. Naisten alkoholikuolemien määrä on kasvussa, miesten ei. Viinasta tuli pari vuotta sitten myös työikäisten naisten toiseksi yleisin kuolinsyy.

Vähintään neljästi humalassa olleiden 15-vuotiaiden tyttöjen osuus ikäluokasta on kasvussa, kuten se on ollut viimeiset parikymmentä vuotta. Samanikäisistä pojista yhä harvempi kertoo juoneensa ainakin neljästi humalaan asti.

Nuoret itsemurhat ”En juuri tällä hetkellä voi tajuta, mikä oikeus minun äidilläni oli tehdä itsemurha… Itsemurhalla tietenkin voisi asian ratkaista ja joskus tuntuu, että se onkin ainut vaihtoehto. Mutta en ole niin itsekäs ihminen, että läheiseni jättäisin tähän olotilaan missä juuri tällä hetkellä itse olen.” (Aavaton, 22-vuotias nainen, Tukinet.net)
Itsemurhia ovat tehneet Suomessa perinteisesti keski-ikäiset miehet, mutta kolmekymppiset ahdistuneet naiset ovat uusi riskiryhmä. Tähän tulokseen on tullut ennenaikaisia kuolemia tutkinut Kuntaliiton konsultti- ja koulutusyhtiö Efeko.
”Joko kyseessä ovat päihderiippuvuudesta kärsivät, muutenkin syrjäytyneet naiset, tai sitten itsemurha kertoo henkisestä turvattomuudesta tilanteessa, jossa ulkoiset puitteet kuten talous ja terveydentila ovat kohdallaan. Pidän jälkimmäistä vaihtoehtoa todennäköisempänä”, sanoo Efekon tutkimusjohtaja, terveyspolitiikan professori Ilkka Vohlonen.
Nuorten naisten itsemurhat keskittyvät isojen kaupunkikeskusten ympärille levittäytyneisiin kuntiin, kaupunkeihin ja kaupunginosiin.
”Naisilla on Suomessa vahvempi sosiaalinen verkosto kuin miehillä, ja ystävien turvaverkko on heille myös tärkeämpi. Pirstoutuvatko sosiaaliset verkostot, kun perheet muuttavat kaupunkikeskusten viereen”, Vohlonen miettii.
Myös Sari Näre pitää yksinäisyyttä todennäköisenä syynä itsemurhiin.
”Voisin kuvitella, että riskialtteimpia ovat ne naiset, jotka ovat kiinni lapsissa. Uudessa asuinpaikassa verkoston rakentamiseen menee aikaa, varsinkin pienellä paikkakunnalla.”
Tukinetissä kirjoitellut Aavaton kertoo yksinäisyydestään miehensä työmatkojen aikana: ”Lapset tietenkin hoidan mutta muuten vaan ikävöin. En ole syntynyt tässä kaupungissa ja opiskelinkin muualla. Ei vaan ole muita ystäviä.”

Naisten itsemurhat eivät ole yleistyneet, mutta 2000-luvulla itsemurhaan on päätynyt aiempaa nuorempia kolmekymppisiä naisia.

Mikä meni vikaan? Sari Näre ja Atte Oksanen uskovat, että yhteiskunnassa lisääntyvä kilpailu saa tytöt voimaan pahoin.
”Tytöt pakotetaan samaan muottiin kuin pojat, mutta ilman samoja välineitä. Pojat kasvavat kaverilliseen kilpailuun, mutta tyttökulttuurissa kilpailua on ollut vähän”, Näre selittää.
”Näyttää siltä, että pojat ovat omaksuneet Suomessa nykyajan vaatimukset tyttöjä paremmin. He esittävät itsensä ala-asteen lopussa pieninä voittajina, kun taas tytöt kertovat suoritusvaikeuksista ja itsetunto-ongelmista”, Oksanen täydentää.
Näreen mukaan tyttökulttuuri on nyt murroksessa. Tytöt ovat muuttumassa poikien kaltaisiksi esimerkiksi siinä suhteessa, että he näkevät toiset yhä useammin omien tarpeidensa tyydyttäjinä. Koventuneiden arvojen vuoksi tytöille on entistä vaikeampaa rakentaa suhdetta, jossa ”voisi luottavaisesti jakaa omaa haavoittuvuuttaan”.
Akateemisessa maailmassa kiistellään siitä, miksi naispuolisia masentuneita on kaksinkertaisesti miespuolisiin nähden. Yksi koulukunta puhuu hormoneista ja toinen roolihämmennyksestä, jota naisiin kohdistetut ristiriitaiset odotukset aiheuttavat.
Eli jos yrittää yhtä aikaa ottaa muut huomioon ja pärjätä kilpailutilanteissa, olla seksikäs mutta ei huorahtava, ja tähdätä aikuisena urakiipijäksi ja hyväksi äidiksi, oma riittämättömyys voi uuvuttaa.”

Eli tässä on juttu meistä Hesarin sivuilta. Miten tämä voi olla mahdollista. Koska tukinet mainitaan, on siis tukinet varmaan antanut luvan julkaista juttumme. Haluan vastauksia tukinetin vastaavilta; oletteko antaneet luvan miedän kirjoituksia käyttää lehdessä?

Jutun otsikko on mikä tyttöjä vaivaa? Olen 22v perheenäiti on ihanaa lukea ”Pikkutytöt yrittävät olla naisia liian varhain. Seurauksena on masennusta, väkivaltaa ja itseinhoa.”'

Eli olenkin masentunut kun olen alkanut leikkimään perhettä liian aikaisin? Olisin varmaan normaali, jos en olsi alkanut leikkimään äitiä näin nuorena.

”Myös Sari Näre pitää yksinäisyyttä todennäköisenä syynä itsemurhiin.
”Voisin kuvitella, että riskialtteimpia ovat ne naiset, jotka ovat kiinni lapsissa. Uudessa asuinpaikassa verkoston rakentamiseen menee aikaa, varsinkin pienellä paikkakunnalla.”

Sitten jatkuu; ”Tukinetissä kirjoitellut Aavaton kertoo yksinäisyydestään miehensä työmatkojen aikana: ”Lapset tietenkin hoidan mutta muuten vaan ikävöin. En ole syntynyt tässä kaupungissa ja opiskelinkin muualla. Ei vaan ole muita ystäviä.”

Voi saatana mua ei voi enempää loukata. En ole kiinni lapsissani, en suunnittele itsemurhaa. Minun äitini on tehnyt itsemurhan sitten minun liitetäään tällaiseen jutuun.

Nyt sitten meistä käydään keskustelua Hesarin sivuilla. Miten tämä voi olla mahdollista???????

Käyttäjä maretsu kirjoittanut 13.07.2005 klo 15:05

Mäkin vihdoin pääsin kirjottamaan tänne... Mua ottaa todella päähän sen toimittajan teko. Olis saanut luvan kysyä.
Oon ihan sekaisin koko asiasta kun muutenkin tuntuu että pää on aivan sotkussa. En tiedä mitä ajatella tai tehdä asialle. Sen kyllä järjen tasolla tiedän että nyt on ehkä viisainta pysyä hiljaa. En viitsi/halua kirjottaa enää sinne hesarin keskusteluun, koska siinä ei oo mitään järkeä ja mulla on ainakin taipumus saada pienetkin asiat sotkeentumaan tosi suuriksi.
Sitäkään en tiedä, uskallanko enää tänne tukinettiin kirjoittaa, koska en ole varma mistä lehdestä saan sen vielä lukea. Ja kun ei kukaan mua täällä muutenkaan huomaa niin se on ihan sama.
Mulle ei itelleni tuu hesaria, mutta aion sen jostain kaivaa sen artikkelin.

Toimittaja ei kyllä tainnut tajuta että olemme oikeita ihmisiä. Musta tollanen tuntuu nöyryyttävältä. Noh, ehkä saatan ottaa asiat liian helposti itteeni ja liian vakavasti. Mutta toisaalta kun aattelee niin ei se ihan pikkujuttu ollu. Jotku mun kaverit voi tunnistaa mut siitä ja sitä en haluais. Äitille en oo uskaltanu vielä puhua koko asiasta.

en tiiä, ehkä nyt pitäis vaan yrittää unohtaa koko asia.

Käyttäjä aavaton kirjoittanut 13.07.2005 klo 15:27

Moi maretsu. Se artikkeli on tässä jutun alussa. Me luemme vaan Hesarin verkkoliitteen mutta eiköhän se siinä ollut koko juttu. Mie kanssa päätin, että en enää mene heidän keskusteluihin mukaan. Se siirtyy vähiten meistä pois.

Se ei ollut meille, jotka siinä jutussa esiinnyimme, mikään pikku juttu. En aio asiaa edes niin yrittää ajatella. Se on mulle suuri juttu, todella suuri. Olen Aavaton, siis oma itseni. Ei Aavaton ole joku netissä esiintyvä netti-ihminen vaan se on minä. Aivan sama kun olisi käytetty mun omaa nimeäni.

En tiedä kannattako asiaa edes käsitellä niin, että sen yrittäisi unohtaa. Minusta tehtiin julkinen henkilö. Hesaria lukee ympäri maata varmaan kymmenet tuhannet ihmiset. Tukinetissä lukijoita on paljon vähemmän. Ja mikä tärkeintä olen itse valinnut, että kirjoittelen tarinani juuri tukinettiin, en Hesariin.
En ajattele niin, että joku minut voisi tunnistaa vaan ajattelen, että minun oikeuksia kirjoittaa elämästäni siinä paikassa missä haluan, on loukattu.

Mutta en kyllä niin ajattele, että en enää tänne kirjoittaisi. Minulla on kyllä sellainen olo, että en anna periksi. Nytkin olemme täällä jo parin aikuisen ihmisen saaneet puolustamaan oikeuksiamme. Se tuntuu todella hyvältä.

Minulla on ollut aikoja, että olen aina lähtenyt pois, kun asiat ovat menneet sellaisiksi, että en niitä kestä.
Tämä Hesarin juttu on sellainen mitä ei ymmärrä eikä meinaa kestää. Mutten en aio lopettaa kirjoittelua. En jatkuvasti anna aikuisten ihmisten tehdä minulle mitä tahansa.

Käyttäjä maretsu kirjoittanut 13.07.2005 klo 16:37

Joo Aavaton, huomasin sen tuossa alussa, kiitos. Mut haluun sen vielä itellenikin paperilla jos vaan saan.
Niin, en tiedä miten siihen pitäis suhtautua, unohtaako vaiko eikö unohtaa. Mutta se jos sitä vaan koko ajan miettii, niin se vaan paisuu mielessä ja raastaa sisältä tosi pahasti. Mutta toisaalta, ei sitä niin vaan unohdeta.
Mun luottamus ihmisiin ei oo kovin hyvä, eikä tää asia sitä parantanu.
En mä vielä sitä päättäny oo, jatkanko tänne kirjoittelua. Aika näyttää. Jos tuntuu siltä niin kirjoitan. Ja sit kun tää juttu/kohu on laskeutunu. Nyt tänne on tullu varmaan enemmän ihmisiä seuraamaan tätä...

Voimia ja hali sulle Aavaton! Ja kaikille muillekin.

Käyttäjä aavaton kirjoittanut 13.07.2005 klo 16:46

Mie siirsin jutun tekstinkäsittelyyn siitä sitten kopion itselleni. En nyt koko aikaa asiaa ajattele mutta mielessä se kuitenkin pyörii, ei sille mitään voi.

Eikä mua haittaa vaikka tänne tulisi lisää lukijoita Hesarin sivuilta. Hyvä kun lukevat ja ehkä sitten tajuavat miten helppo toimittajien on tehdä juttujaan. Sana sieltä, toinen täältä. Ja muka asiantuntija sitten lausuu sanasen. Kuten minun tapauksessani, huomattiin, että asun pienessä syrjäisessä kylässä, on pieni lapsia, ukkokin joskus matkoilla. Siitä sitten joku asiantuntija tekee tuloksen, että joo, olemme riskiryhmässä tehdä itsemurhan. Montakohann nuorta sen päätelmän tekemiseen on tutkittu?

Halaus sullekin maretsu.

Käyttäjä koistinen kirjoittanut 13.07.2005 klo 20:05

Urpo jo taisi kaiken mielessäni olevat asiat sanoa. Pääsääntöisesti heittelen herjaa tukiasemalla, täällä kirjoittelen net-tukeen.
Meitä on varmasti satoja tukiasemalaisia jotka kannustamme teitä jatkamaan kirjoittelua foorumissanne. Voimia teille.

Bersukka, Tukiasemalta.

Käyttäjä aavaton kirjoittanut 14.07.2005 klo 05:49

Pitihän sitä olla niin hullu, että menin, lukee Hesarin juttuja. Oikein oli tehty otsikko "aavattomalle”. Minulle kerrotaan, että äidin apu on korvaamatonta nuorelle naiselle.

En tajua. Onko Hesarin keskustelijoiden älykkyysosamäärä maan alhaisin? Olen kertonut, että teki todella pahaa, kun juttuani lainataan itsemurhiin, koska äitini on tehnyt itsemurhan. Voisi siis olettaa, että ymmärrystä riittäisi sen verran, että ei alettaisi minulle kertomaan, että äidin apu on korvaamatonta. Tiedän toki sen asian ilman Hesariakin.

Mutta, kun en ole tavallinen ongelmanuori jonka ongelmat ratkeavat, sillä, että äidilleni asiani kertoisin.

Käyttäjä Elmi kirjoittanut 14.07.2005 klo 11:33

Eihän se tietänkään mikään pikkujuttu ole, minäkin kauhulla luin tuota artikkelia, ja odotin, että siellä näkyy minun nimimerkkini jossain, mutta eipä onneksi näkynyt. Siitä olen helpottunut, mutta teidän muiden puolesta loukkaantunut. On kurjaa, jos tällainen nyt tuhoaa sen hyvän ja luottamuksellisen ilmapiirin, joka tukinetissä on tähän asti ollut.

Toivottavasti kukaan ei tämän takia lopeta, ja toivottavasti enempää julkisuutta ei tule. Varmasti täältäkin löytyisi esim. ihmisiä, jotka suostuisivat nimettöminä haastateltaviksi johonkin nuorten pahoivointia käsittelevään juttuun, jos lupa kysyttäisiin, eikä tarvitsisi edes tätä vaki nimimerkkiä kertoa.

Käyttäjä Rusakko kirjoittanut 14.07.2005 klo 13:50

Minusta tuntuu, ettei siellä Hesarin keskusteluissa ole jaksettu paneutua asiaan syvällisemmin. Ehkä he lukevat keskustelusta aina vain muutaman viimeisen kommentin (jos sitäkään) ja vastaavat sen perusteella. Tai sitten ovat vain kertakaikkisen typeriä, koska siellä on ihan uskomattomia kommentteja. Ulkopuolisille näyttää olevan mahdottoman vaikeaa tajuta, miten loukkaava artikkeli oli. Tämä asia suututtaa minua koko ajan lisää, vaikkei minua lainattukaan. Toimittaja lupasi kirjoittaa jutulleen jatkon. Milloinkahan se ilmestyy?

Käyttäjä kirjoittanut 14.07.2005 klo 15:39

Miekö näin sen jutun, niin mie hypin riemusta kattoon. Kerrankin mie kelpaan tavallisten nuorten joukkoon, mie olen yhtä tavallinen kuin muut. onneksi ei sanonut, että mie olen asperger.
Mie olen aina halunnut olla teini, mie olen ollut aina vaan häirikkö. vaikka sitten en paskaakaan ymmärtänyt mitä se asiantuntija selitti. oli mun nimi, mun juttuun viittasi. Sitten alkoikin kirjottaa isästä. Tää onkin sitten ikivanha juttu, ei päde enää meihin jos mun isääkin on tutkittu. Olihan se pomo mutta mie sainkin leikkiä sen työpaikalla keittiön astioilla 10 vuoteen asti. Niin että en oikein usko tän jutun asiantuntijaa että mulla siksi persiilleen menee asiat kun mun isä oli pomo.

sitten kun olin yksin hoitolaitoksessa aloin juttua miettiin. että onko se toimittaja lukenut kun olen täällä kertonut, että mulla ei ole ollut oikeita leluja vaan puusta ukin kaa tehtyjä. että oisinko mie normaali, jos mulla oiskin ollut oikeita nukkeja. tavallaan sitten syytetään mun ukkia ja isää eikä se nyt kauhean hyvältä tunnu.
kun mulla on puhelimessa saldoa, niin mie sille toimittajalle soitan. Mie kysyn siltä, että onko vielä myöhäistä korjata asiaa. koskaan ei ole myöhäistä saada onnellista lapsuutta, sanoo joku viisas . jos, seuraavasta viikkorahasta ostan barbin ja alkaisin leikkiin oikein kunnolla. toisaalta mun uusi isäkin on pomo, kannattaako nähä vaivaa?
taikka kyllä kuitenki ajatus, että pitkään leikkivät tytöt tuntevat itsensä rakastetuiksi kuullostaa hienolta. jos mie kuitenkin ostaisin barbin, leikkisin aamusta iltaan. seuraava päivänä olisi tunne, että kylläpä minnuu nyt suuresti kaikki ihmiset rakastavat.
asiantuntija sanoo, että sellainen leikkivä ihminen ei pohdi edes ulkonäköään. Leikkisin vaan barbille, enkä mitään välittäsi että tuli finni ottaan. ilman barbia asia suuresti hatuttaa.
jos ostaisi monta barbia ei varmaan tarvisi ees käydä terapiassa. jos ostaisi barbi-talon, johon sitä rakkauteen kuolisi, mutta kuolisi onnellisena.

Mutta suurin virhe mulle onkin tapahtunu, kun olen syntynyt suomalaiseksi. jos mie oisin norjalainen tai ruottalainen, minnuu ei kiusattaisi koulussa. oisko sitä onnellinen jos söisi ruottalaisii köttbullar ock leikkisi barbi.

mie luulen, että tämän jutun toimittaja onkin aika pösilö tapaus. meille tulee sinne hoitopaikkaan Hesari koko ajan mie ootin,että joku nyt mulle jotain heittää leikkimisestä. mun omahoitaja –pösilö tapaus, tietää mun nimeni täällä, se kyllä kysyi, että haluanko puhua kirjoituksesta sen kanssa, haloo???? mie olen koko ajan kertonut, että tänne on hyvä kirjottaa kun on moderoija. eihän sitä arvannut, että joku toimittaja tulee häiriköimään.

Käyttäjä aavaton kirjoittanut 15.07.2005 klo 09:53

Vieläkin ottaa päähän, aina vaan enemmän. Isken nyt kirjoitukseni kaikkiin teihin jotka joka päivä, aamusta iltaan jaksatte nettisivuilla laske leikkiä itsemurhasta.

Palstanpitäjät antavat käydä keskustelua itsemurhien tekotavoista. Saamme lukea hyvin tarkkaan miten ihan normaali arkitavaroilla voimme tehdä itsemurhan. Kirjoittajien mielestä asiassa ei ole mitään outoa, kun jokaisen pitää tajuta, että kyseessä on huumoriketjua.

Meidän nuorten itsemurhat lisääntyvät, siksi, kun näitä nk. mielenterveyssairaiden ihmisten nettisivuja on tullut lisää suunnaton määrä. Saamme lukea aikuisten kirjoituksia miten helppoa ongelmat on ratkaista itsemurhalla. ”Minulla menee perseelleen, en enää jaksa, teen itsemurhan”.
Siihen ehkä vielä hieman järjissään olevat aikuiset voivat tulla vastamaan, että ei itsemurha mitään ratkaise. Juttuun vastaa muutama kirjoittaja.

Mutta sen ketjun alapuolella onkin toinen ketju missä on satoja vastauksia, tuhansia lukijoita. Siinä ketjussa jokainen kirjoittaja ihannoi itsemurhaa, pohditaan joukolla tapojen huonoja ja hyviä puolia. Jopa lehdistä tuodaan juttuja missä kerrotaan tapa millä joku onnellinen!!!! onnistui itsensä tappaa.
Eihän tässä mitään huonoa voi olla, me laskemme vaan leikkiä, pakko teidän nuortenkin se on tajuta.

Lisääntyneiden itsemurhien syynä ei nyt ole se, että mie ja joku toinenkin nuori asua syrjässä ja on ehkä yksinäinen.( Jos toimittaja nyt välttämättä haluaa niin minun elämääni esitellä.) Lisääntyneisiin itsemurhiin ovat syynä aikuiset netti-ihmiset. Itsemurhalla leikkiä laskevat kirjoittajat ja palstojen pitäjät jotka antavat sen tapahtua. Netti-itsemurhat pitää vaan kitkeä pois, ei se ole vaikeaa.

Hyvä toimittaja, kun olet tarpeeksi meitä nuori jutuillasi pilkannut, niin jatka sarjaasi aikuisten keskustelupalstoista. Tee kunnon juttu, lue kirjoituksia ainakin viikon ajan. Älä nyt keskity nuoriin vaan tarkastele aikuisten juttuja. Lainaile heidänkin kirjoituksia yhtä röyhkeästi mitä teit meille.

Otsikko sulla on jo valmiina, muutat vaan yhden sanan: ”mikä aikuisia ihmisiä vaivaa”?

Käyttäjä Urpo kirjoittanut 15.07.2005 klo 11:40

aavaton kirjoitti 15.07.2005 klo 09:53:

Siihen ehkä vielä hieman järjissään olevat aikuiset voivat tulla vastamaan, että ei itsemurha mitään ratkaise.

Aavaton,

Pari riviä itsemurhasta, vaikka meneekin otsikon vierestä.

Minustakin on typerää laskea leikkiä tai kirjoittaa kevyesti itsemurhasta. Mutta koko aiheesta vaikeneminenkin on minusta ongelmallista.

Itse arvelen olevani elossa osittain siksi, että ajatus itsemurhasta on minulle läheinen. Ajattelen, että minulla on siihen lupa ja mahdollisuus, jos en enää mitenkään jaksa. Mutta ei kiirettä, huomennakin ehdin. Nukun (tai valvon) vielä yön yli.

Minun ongelmani itsemurha ratkaisisi lopullisesti. Jälkeen jäävien ongelmat ovat asia erikseen. Sinä tiedät niistä enemmän kuin minä. Toki mietin, millaisia ongelmia jälkeeni jätän. Ja psykologini on lahjakas pitämään sitä puolta esillä. (Isäni kuoli (syöpään) hyvästelemättä. Ajattelinko tehdä saman omille lapsilleni?)

Hyvää viikonvaihdetta. Uskallanko Sinua halata. No jos. Halaus.

Urpo

Käyttäjä aavaton kirjoittanut 15.07.2005 klo 13:26

Urpo, en välttämättä tiedä miten itsemurhista pitäisi puhua. Tajuan kyllä, että monet sitä ihan tosissaan miettii ja haluavat asiasta puhua. En enää usko siihen, että se joka ilmoittaa tekevänsä itsemurhan netissä, sen myös tekee. En edes usko, että se on mikään avunpyyntö. Se on leikkiä toisten kirjoittajien tunteilla. Tämän on saanut aikaa leikinlaskijat. He ovat vieneet muilta mahdollisuuden tosissaan puhua itsemurhasta.

Nykyisin tuntuu, että itsemurhasta kirjoitetaan joka paikassa. Avaan jonkun otsikon ja pam, siinä puhutaankin itsemurhasta vaikka otsikko ihan eriä ”lupaa”. Minua ahdistaa todella paljon jatkuva itsemurhista kirjoittelu. Eikö minulla ole oikeus olla keskustelupalstalla, ilman, että ahdistun lisää.

Eniten kuitenkin olen huolissani meistä nuorista. Palstoille tulee aina vaan nuorempia kirjoittajia. Tajuavatko he, että itsemurhaan kuolee. Ei sitä vaan tänään kokeilla netissä opitulla tempulla, ei siitä oikeassa elämässä huomenna herää ja ota uutta nimeä. Itsemurha ei nykyisin ole sama kuin kuolema. Itsemurha on leikinlaskua.

Voit minua Urpo halata, kiitos. Tuntuu hyvältä kaiken tämän jälkeen. Halaan tietenkin takaisin. Kohta ollaan jo kaksi vuotta tunnettu, aina välillä tapeltu, silti voin sanoa, että olet paras nettiystäväni.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 17.07.2005 klo 11:32

aavaton kirjoitti 13.07.2005 klo 13:32:

Sen verran tunnen tukinetin nuoria, että en meidän seksiasioista käyttäisi pornosanaa.

aavaton anteeks jos ny sanon mutta, en oo lukenu tota juttuu mitä kirjotit. no alkua kyllä, mut oli nii pitkä juttu ettei jaksanu lukee mut huomasin kyllä et omituisii lainauksii oli.. ja tohon lainaukseen jos et kitsoo, nii miten muka tunnet täällä nuoria minkään vertaa? mutta ymmärrän kyllä jos oot vihane, kylhän tollane on jo aika törkeetä. =(
anteeks jos sotkeudun sun perhe-elämään mutta kun sanoit "et nauratte sitte maanvaivan "naisten" onkelmista" mitäs se meinas? koska mä en tunne häntä kovin hyvin tai no oikeestaan en ollenkaan, anteeks jos utelen mut kuhan kysyin. ja tai no antaa olla.. toiki kirjotus meni vähä ihmeelliseks =/

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 17.07.2005 klo 11:53

aavaton kirjoitti 15.07.2005 klo 13:26:

Tajuan kyllä, että monet sitä ihan tosissaan miettii ja haluavat asiasta puhua. He ovat vieneet muilta mahdollisuuden tosissaan puhua itsemurhasta.
Eniten kuitenkin olen huolissani meistä nuorista. Palstoille tulee aina vaan nuorempia kirjoittajia. Tajuavatko he, että itsemurhaan kuolee. Ei sitä vaan tänään kokeilla netissä opitulla tempulla, ei siitä oikeassa elämässä huomenna herää ja ota uutta nimeä. Itsemurha ei nykyisin ole sama kuin kuolema. Itsemurha on leikinlaskua.

tähän voin sanoo sen verran et miten nii lasketaan leikkiä tollasesta asiasta? et kai vihjaile muhun mitään? mutta ootko aatellu Aavaton sitä et jos joku ihminen oikeesti aattelis tehä, jotain itelleen. ja jos asuisin iha yksin, mitä ei vähää aikaa tapahdu, mutta tai no sähän oot perheellinen naikkonen kuten aika moni ihminen. en tiiä onks täällä mutta se on hieman eri asia jos asuu perheen kanssa, esim. ku aattelin tossa yks päivä et JOS oisin yhen likan kanssa tos kattelemassa esim. töllöö nii sitte jos napsahtais ikään kuin menis hermot tyyliin nii tekis ihan mitä vaa et menee henki tai ainaki vahinkoittaa itteään iha tarpeeks paljo. ja usko pois kyllä pystyisin siihe. mutta mulla ei asu ketään oikeeta kaveria täällä lähellä ei oman ikäsii eikä vanhempia, eli periaatteessa oon yksin aika suuren osan elämästä. mutta toi oli turha lause, unohra se. =(

Käyttäjä kirjoittanut 17.07.2005 klo 14:36

ei kai se nyt tätä palstaa tarkoita, sittenhän se ahistuisi mustakin, oispa aika outoa. sie et ole käynyt sellaisilla palstoilla missä tosissaan lasketaan leikkiä itsemurhasta. tää mitä me puhutaan on vähän toisenlaista.

me niinku ajatellaan koko ajan, että itsemurha olisi mahollisuus päästä pois. leikinlaskijat eivät niin aattele, koska jos mie meen niiden otsikkoon ja sanon vaikka, että toivottavasti äkkiä onnistut, niin siitähän nousee hirvee huuto. kun mie muka toivon niiden kuolemaa. ne vaan huvittelevat niillä kirjotuksillaan, eivä ees uskalla kokeilla mitään keinoja mitä esittelevät. mie olen niille kertonut miten äiti teki itsemurhan, onhan sillä yksi onnistunut, jos ne kerran haluavat kuolla, niin kokeilisivat vaan sitten sitä. ei vaan kokeile, vaan ne nostaa mua vastaan hirveen metelin, kun mie muka tosissani niijen kuolemaan toivon.