Nuupahtanut salaatti

Nuupahtanut salaatti

Käyttäjä Salaatti aloittanut aikaan 07.09.2013 klo 12:04 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 07.09.2013 klo 12:04

Hieno otsikko ūüėÄ mutta en keksiny parempaa niin saa luvan kelvata

Tää voi olla sellanen ketju jossa minä kerron kuulumisia. Oon kohta 18-vuotias tyttö, asun yksin yksiössä ja aloitin lukion tänä vuonna. Koko kevään ja kesän taistelin syömishäiriön kanssa kaloreita ja lihomista vastaan. Laihdutin. Laihduinkin vähän, kymmenisen kiloa. Mutta arvaatkaan mitä, noin 6-7 niistä kiloista on tullut takaisin. Eikö oo ilouutinen? Vihaan itseäni kun en edes siinä sitten onnistunut. Ja nyt kumminkin haluan parantua. Ja syön nykyään tavallisten ihmisten tavoin. Epäonnistuin tuossakin.

”Jos on mahdollista ett√§ onnellinen, el√§m√§√§ rakastava tytt√∂ sairastuu niin ett√§ haluaa n√§√§nty√§ hengilt√§, on oltava mahdollista ett√§ sama tytt√∂ selvi√§√§ ja paranee.”

Yks minua ”pahemmin” sy√∂mish√§iri√∂inen tytt√∂ oli kirjottanu noin yhteen tekstiins√§ ja ku eilen luin tuon niin rupesin itkem√§√§n. Varmaan se on mullekin mahollista.

Mutta nyt ku menee sy√∂misvammailun kans paremmin niin menee sitten muuten huonommin… Minun itsetunto laski niin alas tuon paranemisp√§√§t√∂ksen takia ettei varmaan koskaan. En osaa yht√§√§n arvostaa itte√§ni. Kaikki mit√§ teen ja sanon on v√§√§rin. En ihmettele tuota it:n laskemista ku onhan se iso juttu ku yht√§kki√§ t√§rkein asia itselle, rakkain unelma ik√§√§n ku kaatuu, kuivuu k√§siin. Ku oman arvon ihmisen√§ on jo kauan m√§√§ritt√§ny laihuus, ja yht√§kki√§ pit√§isi oppia el√§m√§√§n ilman sit√§. Ja keksi√§ uusi tavoite ja uudet unelmat el√§m√§lle.

Niin tämä kaikki ja nämä muutokset tänä syksynä on syöny paljo mun voimia. En oo koskaan ollu näin väsyny. Minä joka oon aina tarvinnu tosi vähän unta. En tiiä toista ihmistä joka voi nukkua yhtä vähän ja silti ei nuku liian vähän. Minä en saa koskaan riittävästi unta ja tuntuu että ku aamulla herään niin oon yhtä väsyny ku illalla. Ja tuo sama onnettomuuden tunne on edelleen. En minä oo onnellinen ollu tänä syksynä, kuin harvoin harvoin on se tunne vähän aikaa. Nyt vaan on monesti huonoja päiviä ja tosi matalalla mieliala sillon. Koulua on mielettömän raskas käydä. Ihan lyhyt päivä koulussa tekee minut todella väsyneeksi.

Kävin eilen perjantaina kuraattorilla, mutta koska en uskaltanu puhua muusta ku tuosta väsymyksestä niin ei hän varmaan ymmärtänyt ihan kokonaan miten rankkaa tää nyt on. Tuntuu etten selviä edes ens viikosta kun pitäs olla joka ikinen päivä koulussa. Mutta kyllä silti on paljon paljon eteenpäin että kävin siellä. Oikeasti on aika ihme että laitoin viestiä. Olin aika sekaisin ku laitoin sen.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 08.09.2013 klo 10:26

Hassu viikonloppu!! Mutta mukava. Olin lauantaina pirte√§mpi ku aikoihin ja sain ihan oikeesti jopa siivottua!! Oikeesti ihana ku oli vihdoin yks semmonen p√§iv√§ niitten v√§syneitten p√§ivien lomassa ūüôā Ja sitten oon kauheesti miettiny asioita. Omaa itti√§ ja kaikkea. Aika paljon sit√§ sy√∂mish√§iri√∂t√§ ja kaikkea siihen liittyv√§√§. En oikeesti tii√§ ett√§ mit√§ m√§√§ teen ett√§ jaksaisin saaha kunnon motivaation paranemiseen. Siihen ett√§ ihan oikeesti olisin aivan vapaa ja pystyisin hyv√§ksym√§√§n itteni. Ei silleen niinku ennen mun parantumiset, jotka sitte onki aina muutaman kuukauden p√§√§st√§ pett√§ny. Niin ja siit√§ paranemisesta mulle tuli sellanen oivallus ett√§ mik√§ on osasyy siihen ett√§ se tuntuu niin kauheelta. Kun on oma unelma ja tavoite ett√§ joskus oon noin laiha. Niin sitte ku joutuu tekeen p√§√§t√∂ksen ett√§ luovuttaa, j√§tt√§√§ kesken sen unelman tavoittelun. On kauhean vaikea tiet√§√§ ettei koskaan saavuta itselleen asettamaa tavoitetta. Ja sitten siin√§ on tietysti se lihomisen pelko ja muutoksen pelko. Se paraneminen tarkoittaa ihan kauhean isoa muutosta el√§m√§ss√§. Se pelottaa.

Ps. Inhoan tuota parantumis-sanaa. Koska että voi parantua pitää ensin olla jollain tavoin sairas ja minä en halua olla sairas. Mutta en oo keksiny sen tilalle parempaakaan sanaa.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 10.09.2013 klo 09:50

Oon ihan paniikissa. En selvi√§ t√§st√§. Arvasin t√§n!! M√§√§ niin arvasin t√§n.. M√§√§ yksinkertaisesti en selvi√§ lukiosta. Koska mun pit√§√§ k√§yd√§ se musiikin kurssi. M√§√§ en voi menn√§ sinne mutta ku m√§√§ en my√∂sk√§√§n voi j√§√§d√§ pois. Mit√§ teen? Apua!! Hyi oon ihan paniikissa. M√§√§ en oikeesti tii√§ mit√§ teen ku tuntuu ihan j√§rkytt√§v√§lle ett√§ pit√§s huomenna omin jaloin k√§vell√§ sinne musiikin tunnille ja istua sinne penkkiin ja olla siell√§ yks ja puoli tuntia ja k√§yd√§ siell√§ eess√§ puhumassa. En pysty. En pysty siihen. ūüėĮūüóĮÔłŹ Ja sitten jos en mee niin mun kimpussa on ryhm√§nohjaaja ja rehtori ja √§iti. Ja sitte ku ne kysyy ett√§ miks et menny niin m√§√§ luultavasti kohautan vaan olkap√§it√§ ja ne on silleen ett√§ no niin kurssi uusintaan ja muista ettei tunneilta voi olla pois ilman p√§tev√§√§ syyt√§. Sitten m√§√§ oon silleen joo okei millon k√§yn sen uudestaan. Ja sitte ku se kurssi on uudestaan niin -tadaa- loistan poissaolollani koska en kykene sinne menem√§√§n. Siell√§ on ihan j√§rkytt√§v√§ olla. ūüė≠ūüėĮūüóĮÔłŹ

Käyttäjä RuusuMaria kirjoittanut 10.09.2013 klo 14:07

Moikka Salaatti!
Itse olisin voinut lukio-aikana kirjoittaa juuri tuollaisen tekstin, mitä sinä olit kirjoittanut. Se etukäteis-ahdistus oli aivan järkyttävä, kun tiesi että pitäisi ryhmän eteen mennä pitämään vaikka esitelmää tms.
Juuri tuo tunne, että ei pysty menemään sinne, mutta ei voi olla menemättäkään. Se on kauhea umpikuja, tunne että mihinkään ei pääse pakoon.
Jälkikäteen ajatellen, suoriuduin kuitenkin kohtuu hyvin niistä tilanteista, enkä usko että kukaan huomasi mitään.
Minulla oli silloin beeta-salpaajia. Otin sellaisen aina ennen h-hetke√§, ja ne kyll√§ auttoi. Vaikkei siihen pelkoon, mutta syd√§n ei hakannut tuhatta ja sataa eik√§ k√§det t√§risseet niin oli huomattavasti helpompi keskitty√§ asiaanūüôā ja kyll√§ se pelkokin hieman laantui kun ei ollut niit√§ pelko-oireita.
Tsemppi√§ kovasti sinulle, uskon ett√§ pystyt siihenūüôāūüĎć

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 10.09.2013 klo 14:28

Oi kiitos RuusuMaria!!ūüôā Pakkohan siit√§ on yritt√§√§ selvit√§ ja tied√§n ett√§ siihen ei kuolla voi. Mutta ihan mit√§ vaan muuta voi tapahtua. Minulla ei ole mit√§√§n l√§√§kkeit√§. ‚ėĻÔłŹ min√§ vaan joudun meneen ja toivon etten saa paniikkikohtausta siell√§ eess√§ sitten, se se vasta n√§ytelm√§ oliski ūüėč On silti kiva kuulla ett√§ joku muukin on selvinnyt, ehk√§ min√§ki siis selvi√§n!!

Minulla ei ole ahdistukseen muuta kuin jotain terävää, jolla saa ranteeseen aikaan jotain punaista. Tekis mieli kertoa jollekin kuinka paljon ahdistaa. Siis eihän se ole paljon ahdistusta yhdestä pienestä esitelmästä luokan eessä kun ei sen tekemiseen ja esittämiseen tarvita muuta ku aikaa, kärsivällisyyttä, viitseliäisyyttä, itkua, ahdistusta, viiltelyä, haaveita kuolemasta...? No ehkä mulla on muitakin ongelmia jos yks ainut lyhyt esitelmä aiheuttaa kaiken tuon? On kyllä taas niin "hyvä" päivä...

Käyttäjä kirjoittanut 10.09.2013 klo 15:26

Jos se meneminen on noin hankalaa, niin miksi et suorita etälukiota?
En minäkään ole juuri koulussa käynnyt ja tentitkin on erikoisjärjestelty mutta silti olen pärjännyt opiskeluissa.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 10.09.2013 klo 20:26

Oikeesti olisko joku tuollainen mahollista? M√§√§ oon miettiny niin kovasti ett√§ pystyisink√∂h√§n vaikka itsen√§isesti suorittaa tai jotaki.. Kiitos maanvaiva!! Et usko kuin hyv√§n idiksen annoit!!ūüôā Toivottavasti se onnistuu!! Kun uskaltaisin jollekin ihmiselle sanoa sen √§√§neen..

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 10.09.2013 klo 22:11

Hei, Salaatti. ūüôā

Tervetuloa meid√§n "tukinetin keskustelupalstan omael√§m√§kerran" kirjoittajiin ;D Kun on kuukausien ajan pit√§nyt p√§iv√§kirjaa el√§m√§st√§√§n - ja saanut mahdollisesti muilta k√§ytt√§jilt√§ kommentteja siit√§, mit√§ ajatuksia ja tunteita se muissa her√§tt√§√§ - huomaa oppineensa itsest√§√§n ja mielens√§ toiminnasta paljon asioita. Siksi haluankin kannustaa sinua jatkamaan t√§t√§ mit√§ vieh√§tt√§vimmin nime√§m√§√§si nettip√§iv√§kirjaa - sellaisinakin aikoina, kun kirjoittamasi asiat eiv√§t v√§ltt√§m√§tt√§ her√§t√§ muissa sivustolla vierailevissa ihmisiss√§ tarvetta tai halua kommentoida sanomaasi mill√§√§n tavalla. Voin kertoa, ett√§ minua ainakin kiinnostaa tiet√§√§ sinusta ja el√§m√§st√§si lis√§√§. ūüôā

Olet kohdannut kuluneen vuoden aikana paljon haasteita: omilleen muutto, täysi-ikäisyyden lähestymisen tuomat mahdolliset paineet ja uuden opiskelupaikan vastaanottaminen ovat isoja asioita. Jokaisen mieli reagoi tällaisiin haasteisiin omalla tavallaan. Sinun tapasi reagoida - ei pelkästään varmasti mainitsemaani konkreettisiin nykyhetken haasteisiin, vaan myös menneisyytesi kokemusten ja tulevaisuuteesi liittyvien kysymysten herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin - näyttää olevan elintapojesi ja ulkoisen olemuksesi kontrollointi. Se on oikeastaan aika loogista, sillä on paljon helpompaa kontrolloida syömistään, liikkumistaan ja ulkönäköään kuin vaikkapa ihmissuhteitaan ja ahdistustaan.

Olin itse nuorempana varsinainen jännittäjä. Oli paljon asioita, joita pelkäsin - jo jonkun mukavan koulukaverin lähestyminen oli yläkouluaikoina minulle hirvittävän suuri askel. Niihin aikoihin päätin alkaa kohdata pelkoni silmästä silmään ja alkaa tietoisesti lähestyä asioita, jotka pelottavat minua. Siitä tähän päivään saakka olen tehnyt asioita, jotka pelottavat (mutta jotka jollain tasolla kuitenkin tiedostan haluavani tehdä) ihan vain näyttääkseni itselleni, että minä pystyn ja minä osaan, eikä minun tarvitse olla täydellinen uskaltaakseni kohdata pelkoni. Se, että menee siihen tilanteeseen, joka pelottaa, on tärkeintä, ei se, mitä siitä seuraa. Sinun tilanteessasi tämä tarkoittaisi siis sitä, että olisit jo voittanut itsesi menemällä luokan eteen musiikintunnilla, etkä olisi epäonnistunut, vaikka nolaisitkin itsesi tai saisit vaikkapa sen paniikkikohtauksen siellä kaikkien edessä. On tärkeintä, että yrittää - jo yrittäminen on onnistumista.

Hyvää viikon jatkoa sinulle toivottaa
IisaMari ūüôā

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 11.09.2013 klo 07:21

Kiitos IisaMari! ūüôā

Tietysti min√§ kirjoitan vaikka kommentteja ei tulisikaan, tavallaan enemm√§n itse√§ni varten min√§ kirjoitan. Ja kirjoitan my√∂s blogia ihan vain p√§iv√§kirjaksi itselleni, mutta se on taas silti eri juttu kuin t√§m√§... Sekavaa, mutta min√§ taidan tarvita useampia paikkoja miss√§ kirjoitella. ūüėÄ ett√§ joku haluaisi kuulla minusta lis√§√§? :O no hauskaa ett√§ haluat, vaikka ihmettelenkin...

Niin olet varmaan oikeassa että varsinkin nykyhetkenä se kontrolloimisen halu tulee siitä että haluaa kontrolloida edes jotain. Alunperin silti koko laihdutus lähti halusta muuttua. Tuntui etten voi enää olla niin ällöttävä ihminen ja olisi pitänyt saada muuttua. Sama ällötys täällä silti edelleen on..

Min√§ tajuan tuon jutun. Ett√§ pit√§√§ vaan menn√§ sinne. Joskus oonkin voittanut itteeni. Ja min√§ nyt olen taas muuttunut l√§hemm√§s yl√§asteen min√§√§. Niin k√§y helposti kun tulee n√§in vaikeaa. Yl√§asteella olin juurikin samanlainen. En uskaltanut oikein puhua uusien ihmisten kuullen, viel√§ v√§hemm√§n liikkua tai tehd√§ jotain, olin todella ujo enk√§ olisi koskaan uskonut ett√§ voin puhua jonkun muunkin luokkalaisteni kanssa kuin kahden kaverini kanssa. Sitten kaksi yl√§asteesta seuraavaa vuotta kasvattivat minua paljon, ja t√§ss√§ asiassa varsinkin terkka. Siell√§ tehd√§√§n niin paljon ryhm√§t√∂it√§ ja sekoitellen luokkaa ja on pakko olla esill√§ ja reipas. Olin todellakin reipas ja sosiaalinen ja uskalsin menn√§ luokan eteen yksin huumaan pidemm√§ksikin ajaksi kuin viideksi minuutiksi. Mutta nyt. Kun menee taas huonosti, tosi huonosti niin olen viel√§p√§ ujompi ja syrj√§√§nvet√§ytyv√§mpi kuin yl√§asteella koskaan. Uskallan viel√§ v√§hemm√§n mit√§√§n. En tied√§ miten oikeasti selvi√§n t√§st√§ p√§iv√§st√§... ūüėĮūüóĮÔłŹ pakkohan siit√§ on jotenkin selvit√§.

Kiitos kovasti tsemppauksista! ūüôā jos mill√§√§n pystyn niin yrit√§n sen tehd√§, menn√§ sinne luokan eteen puhumaan.

Minulla on t√§n√§√§n my√∂s toinen asia jossa minun on pakko yritt√§√§ voittaa itseni. Kun minun on niin vaikea puhua itsest√§ni ja niist√§ isoimmista ongelmistani, ja olen menossa kuraattorin luo juttelemaan. Toista kertaa. H√§nen silmiss√§√§n minulla on "v√§h√§n v√§symyst√§". Todellisuudessa. Eilen min√§ suunnittelin itsemurhaa... En ihan oikeesti suunnitellut, mutta mieless√§ni mietin miten sen tekisin, kunnes havahduin etten min√§ voi sit√§ tehd√§. Tekisi mieli huutaa √§√§neen etten jaksa, en pysty, en osaa, en halua, en kest√§, en selvi√§, haluan apua. Mutta kun en osaa pyyt√§√§ apua. En tajua mik√§ siin√§ on etten saa suutani auki silloin kun eniten pit√§isi. Voin ihan kirkkain silmin vakuuttaa jollekin ett√§ hyvin menee kun sisimm√§st√§ni sanon koko ajan itselleni: "nyt sano, nyt sano, h√§n voi auttaa" Minun olisi pakko saada sille kuraattorille sanottua ett√§ en jaksa t√§t√§ koulua jos muuten ei tilanne parane. En vain jaksa. √Ą√§√§√§.... (Inhottavan sekavaa teksti√§ kun oon niin sekasi itsekin. Oon tottunu siihen ett√§ tulee selke√§√§ teksti√§.)

Minusta tuntuu ett√§ oon mun el√§m√§ss√§ umpikujassa. En tii√§ minne menn√§. En n√§e mit√§√§n. Ja minun el√§m√§√§ on hajoamassa tuhannen sirpaleiksi. Kaikki menee pieleen niin lahjakkaasti. Koulu, yst√§v√§t, perhe... Oon ihan hajoamispisteess√§. ūüėĮūüóĮÔłŹ

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 11.09.2013 klo 13:59

Taas kirjotan... Oon aina vähän tällanen että pitää joka välissä päästä purkamaan mieltään.

Oikeesti oon tehny t√§n√§√§n jo niin ison jutun ett√§ vois vaikka musiikin tunti j√§√§d√§ v√§liin. No kyll√§ m√§√§ sinne meen. Mutta ku oli tuo kuraattori siis ja menin sinne ja taas puhuttiin, kerroin ett√§ ei oo menny paremmin. En m√§√§ silti kertonu miten huonosti menee, en osaa. Sitten se kysy ett√§ oonko yht√§√§n miettiny ett√§ mik√§ min v√§symyksen taustalla on. Ja ensin meinasin taas j√§nist√§√§, mutta sitten ku se kyseli viel√§ niin sanoin ett√§ kyll√§ m√§√§ varmaan tii√§n mik√§ se on. Ja sitten ku olis pit√§ny kertoa niin se se sitte oli vaikeaa. M√§√§ vaan py√∂rittelin hiuksia sormen ymp√§ri ja katoin niit√§ ja puhuin ihan ymp√§ripy√∂reit√§. En osannu alottaa. Sitte lopulta vastasin yhteen sen kysymyksist√§ ja sain sitte kerrottua mun sy√∂mish√§iri√∂st√§, tai sen tyylisest√§. Siit√§ t√§√§ mun kaikki paha olo alunperin kumpuaa. Luulisin. Ja se oli tosi paljon ett√§ oikeesti puhuin. Toivon ett√§ siit√§ viel√§ on hy√∂ty√§ki oli niin vaikeaa.. Ja joskus t√§n√§ syksyn√§ en tii√§ miten nopeesti mutta kumminkin meen psykologille. Hui j√§nsk√§tt√§√§ jo nyt!! Se kuraattori anto mulle kotiteht√§v√§n; mietti√§ onnellisia asioita mit√§ haluaisin tulevaisuudessa. Ku en min√§ tii√§ mit√§ haluan ku en oo moneen vuoteen halunnu tulevaisuutta ajatella. Koiran. Se on ensimm√§inen unelma t√§ll√§ hetkell√§. Muita ei oo... Ihan oikeesti ei oo. Pit√§√§ koittaa kehitell√§. Mutkun jos haaveilen vaikka ett√§ kun mulla olis vaikka vauva sitten joskus, niin tulee heti ett√§ eiei m√§√§ oon niin huono √§iti en voi. Melkeen kaikki unelmat on semmosia. ‚ėĻÔłŹ Nyt on kumminki taas v√§h√§n parempi olo v√§h√§n aikaa. ūüôāūüĎć

Vaikka oon kyllä ihan hirveen väsyny vaikken edes ollu siellä ku tunnin päivällä. Ja vielä olis se musiikin koitos eessä. Mutta minä kyllä en oo tehny sitä koska en uskalla sinne eteen vielä mennä. Toivon ettei se opettaja suutu kamalan paljo... Hyi mua!

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 11.09.2013 klo 17:55

Arvatkaapas mit√§ ihmiset!?!? T√§n√§√§n on ollut pitk√§st√§ aikaa oikeasti ihan jees p√§iv√§. Koska uskalsin puhua kuraattorille ja musiikin tunnilla ei ollutkaan mun esityksen vuoro viel√§.. Huh!! Toisaalta se on siis viel√§ edess√§ p√§in ja joudun kokemaan uudestaan saman ahdistuksen mutta silti se oli iso helpotus...t√§n√§√§n... ūüôā Olen t√§n√§√§n iloinen siit√§ ja stressaan sitten my√∂hemmin uutta esiintymisp√§iv√§√§. Nyt vaan miettim√§√§n mit√§ el√§m√§lt√§ tahdon. Miksi on niin vaikea keksi√§ muuta kuin se koira?

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 11.09.2013 klo 23:24

Mukavaa, ett√§ sinulla oli hyv√§ p√§iv√§. ūüôā Erityisen t√§rke√§√§ on minusta se, ett√§ kykenit avautumaan kuraattorille. Terapiankaan aloittaminen ei ole mik√§√§n huono idea.

Nyt, kun minulla itselläni menee pitkästä aikaa hyvin, otan mielelläni vastaan muiden ihmisten kertomuksia sen sijaan, että vuodattaisin omia tunnelmiani muiden ihmisten käsiteltäväksi. Silloin, kun oma mieli on sellaisessa pyörityksessä, kuin esimerkiksi sinulla nyt, omissa ajatuksissa ja tunteissa on jo niin paljon selvitettävää, että muiden ihmisten mielessä pyöriviä asioita harvoin jaksaa ruveta pohtimaan. Minulla on kuitenkin jo niin vahva mielenrauha, että kykenen ottamaan vastaan muiden murheita ja ahdistusta ilman, että alkaisin itse tuntea negatiivisia tunteita niitä kuunnellessani. Siksi kuuntelen nykyään mielelläni toisen ihmisen puhetta - analysoin sitä, pyörittelen ja makustelen sitä, yritän sen avulla saada selville, mitä siellä toisen mielessä pyöriikään. Tämä on se syy, miksi minusta on mukavaa lueskella tekstejäsi.

Sanot, ettei sinulla ole muita unelmia kuin koiran hankkiminen, mutta toisaalta mainitsit jossain vaiheessa sinulla olevan myös muita haaveita, joiden et ehkä uskalla toivoa toteutuvan koskaan. Eräässä aikakauslehdessä oli kerran teksti onnesta. Siinä sanottiin, että tullakseen onnelliseksi on annettava itsensä unelmoida, mutta tehtävä itselleen selväksi, ettei tarvitse saada toteutetuksi kaikkia unelmiaan ollakseen onnellinen. Onni on tässä ja nyt, kaikki vastaukset löytyvät omasta sisimmästämme.

Hyv√§√§ y√∂t√§ ja huomenta ūüėČ
IisaMari

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 12.09.2013 klo 12:40

P√§iv√§√§ ja huomenta IisaMari!! ūüôā

Minustakin se oli tosi t√§rke√§√§ ett√§ puhuin kuraattorille. Vaikka nyt on v√§h√§n semmonen ep√§r√∂iv√§ olo, kumminkin. Ep√§onnistunutkin. Ett√§ oli heikkoa hakea apua. Olisi pit√§nyt p√§rj√§t√§. N√§in tunnen, mutta onneksi on my√∂s se pienen pieni j√§rkev√§ √§√§ni joka sanoo ett√§ se oli hyv√§. Yrit√§n kuunnella sit√§ √§√§nt√§. ūüôā

Seh√§n on kiva jos tykk√§√§t lukea ūüôā Min√§ ite oon aina ollu semmonen ihminen ett√§ kuuntelen kauhean mielell√§√§n muita ihmisi√§ ja yrit√§n auttaa. Nyky√§√§nkin kuuntelen muita paljon, paitsi niin√§ hetkin√§ ku oon niin lukossa itteni kans etten puhu enk√§ kuuntele. Mutta k√§tken yleens√§ omat tunteeni, ja jos en osaa k√§tke√§ niin se on "vaan pient√§ v√§symyst√§" tms. Ja muut sitten saattaa puhua asioistaan. Mutta en silti varmaan niin kuin sin√§.

Tuo unelmajuttu on kyllä vaikee. Minulla on se koira haaveena ja sitten syömishäiriön määrittämät unelmat, timmi kroppa ja terveet elämäntavat. Tai tietysti muukin kuin syömishäiriö noita on määrittänyt mutta silti ehkä eniten se. Siksi ne aina välillä tuntuvat pakkopullalta. Mutta en osaa sanoa mitä ihan oikeasti haluan elämältä. Pitää yrittää ajatella asiaa ennen ensi keskiviikkoa...

Nyt mulla on taas sellanen täytyisi-syödä-vähemmän-ja-laihtua. Huomaan joka välissä tekeväni valintoja sen mukaan että tulee vähemmän kaloreita. Ja jopa välillä jätän heppoisin perustein jonkun ruuan väliin. Ja koen paljon enemmän ahdistusta jos sorrun johonkin ylimääräiseen. Toisaalta...lähtisin vain mukaan...toisaalta...pitäisi kait yrittää parantumista... En tiedä.

Nyt yritän kumminkin pitää viiltelemättömän viikon. Tiedän että on hyvinkin mahdollista että jossain välissä epäonnistun ja viiltelen, mutta saan sillä silti oltua useamman päivän ilman viiltelyä. Kun nyt liian helposti helpotan oloani sillä. Jos päätän että yritän välttää sitä, niin en niin helposti lankea pikku ahdistuksen sattuessa vaan yritän selvitä ilman.

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 12.09.2013 klo 17:37

Iltaa vain sinne!

Se on jännä, miten usein toimimme eri tavoin kuin se pieni, rehellinen ääni päässämme kehottaa meitä tekemään. Emme luota siihen ääneen tai ehkä pelkäämme, että niin aitoa kuin rehellinen elämä onkin, se ei ole mielekästä tai mukavaa. Ja eihän se usein olekaan. Siksi on toisinaan ihan ok jättää huomioitta kaikki se ikävä todellisuus, mitä se pieni ääni yrittää silmiemme eteen tuoda. Näin ainakin itse sen nään. Esimerkiksi on mielenterveydellekin parempi, ettemme tiedosta aivan kaikkia asioita. Siksi mieli toimii niin, että unohdamme monesti tiedostamattammekin menneisyyteemme tai jopa nykyhetkeen liittyviä asioita.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 12.09.2013 klo 22:57

No niin. Tietysti min√§ sairastuminen koeviikon alussa. Kurkku on kipee ja silm√§t. Voivoi..‚ėĻÔłŹ No kyll√§ aion selvit√§ siit√§! Ja ensi jakso on sitten todellinen helpotus. Vain 16 tuntia viikossa, 9 v√§hemm√§n kuin nyt. Ehk√§ jaksan paremmin. Nyt olen hoitanut koulun huonosti. Aika s√§√§litt√§v√§√§ ett√§ muut mua kaksi vuotta nuoremmat saa koulun hoidettua vaikka niit√§ tunteja on joku 30+ viikossa ja min√§ n√§ill√§ 25 tunnilla oon ihan √§√§rirajoilla suurimman osan ajasta...

V√§lihuomautuksena ett√§ v√§h√§nk√∂ t√§√§ l√§mminkuppi on hyv√§√§ ja tuntuu hyv√§lle mun kurkussa ūüôā

Tuo IisaMarin äänijuttu on tosi! Ja jos puhun vielä vähän päänsisäisistä äänistäni, muistakin kun tuosta rehellisestä niin niitä on ollut enemmänkin. Tavallaan kolme. Kaksi keskenään taistelevaa joista toinen saattaa olla juurikin tuo rehellinen ääni. Toinen on syömishäiriö ääni. Välillä oon aika ymmällään niitten kahden kanssa että kumpaa uskoa. Sitten se kolmas, joka saattaa olla tuo toinen noista eli syömishäiriösääni. Tämä on vain hurjan paljon voimakkaampi. Tai ei se nykyään ole niin voimakas kuin jossakin välissä. Se oli ihan kamalaa. Joka ikinen kerta kun tein sen äänen mielestä väärän valinnan se kiljui, kirkui ihan täyttä kurkkua minun pääni sisällä. Oikeasti sitä on kamalan vaikea kuvailla. Tuli sellainen ahdistus siitä väärästä teosta ja se yltyi ihan valtavaksi paineeksi pään sisällä joka sitten lopulta puhkesi tuoksi sietämättömäksi kirkunaksi. Tämä on tosi vaikea selittää ja varmaan ymmärtää. Kuulostaa siltä kuin olisi hullu. Mutta tuo ääni oli ihan järkyttävä. Oikeasti sitä ei voinut kestää kuunnella sitä ääntä. Olisin kohta hakannut päätäni seinään kuunnellessani sitä. Mutta minä taisin viillellä. Nykyisin se ääni on pienempi. Ja paljon harvemmin huutaa. Mutta se saattaa taas hyökätä minun kimppuun jos menen pitemmälle tässä laihdutuksessa. Toisaalta se olisi helppo ratkaisu, sillä kukapa tahtoisi syödä jos rangaistus on noin paha.
Semmoisia √§√§ni√§. Taidan oikeasti olla hullu. Ei minun p√§√§ss√§ni nimitt√§in voi olla muita kuin min√§ itse. Niin ūüėź kuka siell√§ huutaa?

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 13.09.2013 klo 10:14

Uskon kyllä, että käsitän, mitä tarkoitat, mutta minun on pakko vielä varmistaa: puhummehan nyt sellaisista äänistä, joita meillä jokaisella on mielessämme? Emme kuuloharhoista, jolloin todella kuulemme jonkun puhuvan korvaamme, vaikkei ketään lähellämme olekaan? Käsitin niin, että puhuit kuvaannollisesti, eli ensiksi mainitsemistani äänistä. Joka tapauksessa vastaan viestiisi siinä käsityksessä.

Itsekin joskus viime syksynä rupesin miettimään, että mistä ne ankarat äänet päässämme tulevat. Rupesin miettimään sitä, miten monesti minun pieni ankara riiviöni tuolla pääni sisällä jäkätti minulle kerta toisensa jälkeen, miten tyhmä olenkaan. Aloin pohtia, kenen ääni se on, ja miksi se on ilmestynyt päähäni. Tulin siihen tulokseen, että se on isäni ja peruskouluaikaisten koulukiusaajieni ääni, toisin sanoen jotain sellaista, mitä minun ei tarvitse huomioida. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa minua tyhmäksi - ei edes omalla mielelläni.

Mietit varmaan nyt, millainen isä minulla oikein on ollut. Mainittakoon sen verran, että isälläni ja minulla oli erittäin huonot välit lapsena, mikä johtui todennäköisesti suurelta osin siitä, että isäni oli vakavasti masentunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, tähän päivään saakka. Sanon "tähän päivään saakka" siksi, että isäni ei ole uskoakseni vieläkään täysin terve, enkä oikeastaan usko, että hän sellaiseksi enää koskaan tuleekaan. Hän ei ole valmis olemaan rehellinen itselleen ja muille, mikä estää häntä korjaamasta negatiivista asennettaan elämäänsä ja tähän maailmaan.

Nykyään isälläni ja minulla on hyvät välit. Olen antanut hänelle anteeksi asiat, joita hän sanoi minulle ollessani pienempi, sillä näin aikuisena käsitän, että hänen tarpeensa purkaa katkeruutensa muihin ihmisiin (jopa omiin lapsiinsa) oli hänen ongelmansa, ei kenenkään muun. Isällä ei ole ollut helppo elämä. Kuten ei äidillänikään. Siksi en enää syytä vanhempiani asioista, jotka lapsuudessani menivät pieleen.

Sanoit muuten "Minun el√§m√§ni" -ketjussa, ett√§ olen sinulle ik√§√§n kuin esimerkki. Olen siit√§ eritt√§in otettu. ūüôā On mielenkiintoista, miten sellaisetkin ihmiset, joita emme ole koskaan edes tavanneet, voivat her√§tt√§√§ meiss√§ hyvinkin l√§mpimi√§ tunteita. Sin√§kin olet jo nyt - n√§inkin lyhyen tuntemisen j√§lkeen - alkanut tuntua minulle kuin pikkusiskolta, jota minulla ei koskaan ollut. Her√§t√§t minussa tarpeen suojella ja kannustaa <3 niin kuin kunnon isosiskon kuuluu tehd√§. ūüôā