Nuupahtanut salaatti

Nuupahtanut salaatti

KÀyttÀjÀ Salaatti aloittanut aikaan 07.09.2013 klo 12:04 kohteessa Nuorten foorumi
KÀyttÀjÀ Salaatti kirjoittanut 07.09.2013 klo 12:04

Hieno otsikko 😀 mutta en keksiny parempaa niin saa luvan kelvata

TÀÀ voi olla sellanen ketju jossa minÀ kerron kuulumisia. Oon kohta 18-vuotias tyttö, asun yksin yksiössÀ ja aloitin lukion tÀnÀ vuonna. Koko kevÀÀn ja kesÀn taistelin syömishÀiriön kanssa kaloreita ja lihomista vastaan. Laihdutin. Laihduinkin vÀhÀn, kymmenisen kiloa. Mutta arvaatkaan mitÀ, noin 6-7 niistÀ kiloista on tullut takaisin. Eikö oo ilouutinen? Vihaan itseÀni kun en edes siinÀ sitten onnistunut. Ja nyt kumminkin haluan parantua. Ja syön nykyÀÀn tavallisten ihmisten tavoin. EpÀonnistuin tuossakin.

”Jos on mahdollista ettĂ€ onnellinen, elĂ€mÀÀ rakastava tyttö sairastuu niin ettĂ€ haluaa nÀÀntyĂ€ hengiltĂ€, on oltava mahdollista ettĂ€ sama tyttö selviÀÀ ja paranee.”

Yks minua ”pahemmin” syömishĂ€iriöinen tyttö oli kirjottanu noin yhteen tekstiinsĂ€ ja ku eilen luin tuon niin rupesin itkemÀÀn. Varmaan se on mullekin mahollista.

Mutta nyt ku menee syömisvammailun kans paremmin niin menee sitten muuten huonommin… Minun itsetunto laski niin alas tuon paranemispÀÀtöksen takia ettei varmaan koskaan. En osaa yhtÀÀn arvostaa itteĂ€ni. Kaikki mitĂ€ teen ja sanon on vÀÀrin. En ihmettele tuota it:n laskemista ku onhan se iso juttu ku yhtĂ€kkiĂ€ tĂ€rkein asia itselle, rakkain unelma ikÀÀn ku kaatuu, kuivuu kĂ€siin. Ku oman arvon ihmisenĂ€ on jo kauan mÀÀrittĂ€ny laihuus, ja yhtĂ€kkiĂ€ pitĂ€isi oppia elĂ€mÀÀn ilman sitĂ€. Ja keksiĂ€ uusi tavoite ja uudet unelmat elĂ€mĂ€lle.

Niin tÀmÀ kaikki ja nÀmÀ muutokset tÀnÀ syksynÀ on syöny paljo mun voimia. En oo koskaan ollu nÀin vÀsyny. MinÀ joka oon aina tarvinnu tosi vÀhÀn unta. En tiiÀ toista ihmistÀ joka voi nukkua yhtÀ vÀhÀn ja silti ei nuku liian vÀhÀn. MinÀ en saa koskaan riittÀvÀsti unta ja tuntuu ettÀ ku aamulla herÀÀn niin oon yhtÀ vÀsyny ku illalla. Ja tuo sama onnettomuuden tunne on edelleen. En minÀ oo onnellinen ollu tÀnÀ syksynÀ, kuin harvoin harvoin on se tunne vÀhÀn aikaa. Nyt vaan on monesti huonoja pÀiviÀ ja tosi matalalla mieliala sillon. Koulua on mielettömÀn raskas kÀydÀ. Ihan lyhyt pÀivÀ koulussa tekee minut todella vÀsyneeksi.

KÀvin eilen perjantaina kuraattorilla, mutta koska en uskaltanu puhua muusta ku tuosta vÀsymyksestÀ niin ei hÀn varmaan ymmÀrtÀnyt ihan kokonaan miten rankkaa tÀÀ nyt on. Tuntuu etten selviÀ edes ens viikosta kun pitÀs olla joka ikinen pÀivÀ koulussa. Mutta kyllÀ silti on paljon paljon eteenpÀin ettÀ kÀvin siellÀ. Oikeasti on aika ihme ettÀ laitoin viestiÀ. Olin aika sekaisin ku laitoin sen.

KÀyttÀjÀ Salaatti kirjoittanut 08.09.2013 klo 10:26

Hassu viikonloppu!! Mutta mukava. Olin lauantaina pirteĂ€mpi ku aikoihin ja sain ihan oikeesti jopa siivottua!! Oikeesti ihana ku oli vihdoin yks semmonen pĂ€ivĂ€ niitten vĂ€syneitten pĂ€ivien lomassa 🙂 Ja sitten oon kauheesti miettiny asioita. Omaa ittiĂ€ ja kaikkea. Aika paljon sitĂ€ syömishĂ€iriötĂ€ ja kaikkea siihen liittyvÀÀ. En oikeesti tiiĂ€ ettĂ€ mitĂ€ mÀÀ teen ettĂ€ jaksaisin saaha kunnon motivaation paranemiseen. Siihen ettĂ€ ihan oikeesti olisin aivan vapaa ja pystyisin hyvĂ€ksymÀÀn itteni. Ei silleen niinku ennen mun parantumiset, jotka sitte onki aina muutaman kuukauden pÀÀstĂ€ pettĂ€ny. Niin ja siitĂ€ paranemisesta mulle tuli sellanen oivallus ettĂ€ mikĂ€ on osasyy siihen ettĂ€ se tuntuu niin kauheelta. Kun on oma unelma ja tavoite ettĂ€ joskus oon noin laiha. Niin sitte ku joutuu tekeen pÀÀtöksen ettĂ€ luovuttaa, jĂ€ttÀÀ kesken sen unelman tavoittelun. On kauhean vaikea tietÀÀ ettei koskaan saavuta itselleen asettamaa tavoitetta. Ja sitten siinĂ€ on tietysti se lihomisen pelko ja muutoksen pelko. Se paraneminen tarkoittaa ihan kauhean isoa muutosta elĂ€mĂ€ssĂ€. Se pelottaa.

Ps. Inhoan tuota parantumis-sanaa. Koska ettÀ voi parantua pitÀÀ ensin olla jollain tavoin sairas ja minÀ en halua olla sairas. Mutta en oo keksiny sen tilalle parempaakaan sanaa.

KÀyttÀjÀ Salaatti kirjoittanut 10.09.2013 klo 09:50

Oon ihan paniikissa. En selviĂ€ tĂ€stĂ€. Arvasin tĂ€n!! MÀÀ niin arvasin tĂ€n.. MÀÀ yksinkertaisesti en selviĂ€ lukiosta. Koska mun pitÀÀ kĂ€ydĂ€ se musiikin kurssi. MÀÀ en voi mennĂ€ sinne mutta ku mÀÀ en myöskÀÀn voi jÀÀdĂ€ pois. MitĂ€ teen? Apua!! Hyi oon ihan paniikissa. MÀÀ en oikeesti tiiĂ€ mitĂ€ teen ku tuntuu ihan jĂ€rkyttĂ€vĂ€lle ettĂ€ pitĂ€s huomenna omin jaloin kĂ€vellĂ€ sinne musiikin tunnille ja istua sinne penkkiin ja olla siellĂ€ yks ja puoli tuntia ja kĂ€ydĂ€ siellĂ€ eessĂ€ puhumassa. En pysty. En pysty siihen. đŸ˜ŻđŸ—Żïž Ja sitten jos en mee niin mun kimpussa on ryhmĂ€nohjaaja ja rehtori ja Ă€iti. Ja sitte ku ne kysyy ettĂ€ miks et menny niin mÀÀ luultavasti kohautan vaan olkapĂ€itĂ€ ja ne on silleen ettĂ€ no niin kurssi uusintaan ja muista ettei tunneilta voi olla pois ilman pĂ€tevÀÀ syytĂ€. Sitten mÀÀ oon silleen joo okei millon kĂ€yn sen uudestaan. Ja sitte ku se kurssi on uudestaan niin -tadaa- loistan poissaolollani koska en kykene sinne menemÀÀn. SiellĂ€ on ihan jĂ€rkyttĂ€vĂ€ olla. đŸ˜­đŸ˜ŻđŸ—Żïž

KÀyttÀjÀ RuusuMaria kirjoittanut 10.09.2013 klo 14:07

Moikka Salaatti!
Itse olisin voinut lukio-aikana kirjoittaa juuri tuollaisen tekstin, mitÀ sinÀ olit kirjoittanut. Se etukÀteis-ahdistus oli aivan jÀrkyttÀvÀ, kun tiesi ettÀ pitÀisi ryhmÀn eteen mennÀ pitÀmÀÀn vaikka esitelmÀÀ tms.
Juuri tuo tunne, ettÀ ei pysty menemÀÀn sinne, mutta ei voi olla menemÀttÀkÀÀn. Se on kauhea umpikuja, tunne ettÀ mihinkÀÀn ei pÀÀse pakoon.
JÀlkikÀteen ajatellen, suoriuduin kuitenkin kohtuu hyvin niistÀ tilanteista, enkÀ usko ettÀ kukaan huomasi mitÀÀn.
Minulla oli silloin beeta-salpaajia. Otin sellaisen aina ennen h-hetkeĂ€, ja ne kyllĂ€ auttoi. Vaikkei siihen pelkoon, mutta sydĂ€n ei hakannut tuhatta ja sataa eikĂ€ kĂ€det tĂ€risseet niin oli huomattavasti helpompi keskittyĂ€ asiaan🙂 ja kyllĂ€ se pelkokin hieman laantui kun ei ollut niitĂ€ pelko-oireita.
TsemppiĂ€ kovasti sinulle, uskon ettĂ€ pystyt siihen🙂👍

KÀyttÀjÀ Salaatti kirjoittanut 10.09.2013 klo 14:28

Oi kiitos RuusuMaria!!🙂 Pakkohan siitĂ€ on yrittÀÀ selvitĂ€ ja tiedĂ€n ettĂ€ siihen ei kuolla voi. Mutta ihan mitĂ€ vaan muuta voi tapahtua. Minulla ei ole mitÀÀn lÀÀkkeitĂ€. â˜č minĂ€ vaan joudun meneen ja toivon etten saa paniikkikohtausta siellĂ€ eessĂ€ sitten, se se vasta nĂ€ytelmĂ€ oliski 😋 On silti kiva kuulla ettĂ€ joku muukin on selvinnyt, ehkĂ€ minĂ€ki siis selviĂ€n!!

Minulla ei ole ahdistukseen muuta kuin jotain terÀvÀÀ, jolla saa ranteeseen aikaan jotain punaista. Tekis mieli kertoa jollekin kuinka paljon ahdistaa. Siis eihÀn se ole paljon ahdistusta yhdestÀ pienestÀ esitelmÀstÀ luokan eessÀ kun ei sen tekemiseen ja esittÀmiseen tarvita muuta ku aikaa, kÀrsivÀllisyyttÀ, viitseliÀisyyttÀ, itkua, ahdistusta, viiltelyÀ, haaveita kuolemasta...? No ehkÀ mulla on muitakin ongelmia jos yks ainut lyhyt esitelmÀ aiheuttaa kaiken tuon? On kyllÀ taas niin "hyvÀ" pÀivÀ...

KÀyttÀjÀ kirjoittanut 10.09.2013 klo 15:26

Jos se meneminen on noin hankalaa, niin miksi et suorita etÀlukiota?
En minÀkÀÀn ole juuri koulussa kÀynnyt ja tentitkin on erikoisjÀrjestelty mutta silti olen pÀrjÀnnyt opiskeluissa.

KÀyttÀjÀ Salaatti kirjoittanut 10.09.2013 klo 20:26

Oikeesti olisko joku tuollainen mahollista? MÀÀ oon miettiny niin kovasti ettĂ€ pystyisinköhĂ€n vaikka itsenĂ€isesti suorittaa tai jotaki.. Kiitos maanvaiva!! Et usko kuin hyvĂ€n idiksen annoit!!🙂 Toivottavasti se onnistuu!! Kun uskaltaisin jollekin ihmiselle sanoa sen ÀÀneen..

KÀyttÀjÀ IisaMari kirjoittanut 10.09.2013 klo 22:11

Hei, Salaatti. 🙂

Tervetuloa meidĂ€n "tukinetin keskustelupalstan omaelĂ€mĂ€kerran" kirjoittajiin ;D Kun on kuukausien ajan pitĂ€nyt pĂ€ivĂ€kirjaa elĂ€mĂ€stÀÀn - ja saanut mahdollisesti muilta kĂ€yttĂ€jiltĂ€ kommentteja siitĂ€, mitĂ€ ajatuksia ja tunteita se muissa herĂ€ttÀÀ - huomaa oppineensa itsestÀÀn ja mielensĂ€ toiminnasta paljon asioita. Siksi haluankin kannustaa sinua jatkamaan tĂ€tĂ€ mitĂ€ viehĂ€ttĂ€vimmin nimeĂ€mÀÀsi nettipĂ€ivĂ€kirjaa - sellaisinakin aikoina, kun kirjoittamasi asiat eivĂ€t vĂ€lttĂ€mĂ€ttĂ€ herĂ€tĂ€ muissa sivustolla vierailevissa ihmisissĂ€ tarvetta tai halua kommentoida sanomaasi millÀÀn tavalla. Voin kertoa, ettĂ€ minua ainakin kiinnostaa tietÀÀ sinusta ja elĂ€mĂ€stĂ€si lisÀÀ. 🙂

Olet kohdannut kuluneen vuoden aikana paljon haasteita: omilleen muutto, tÀysi-ikÀisyyden lÀhestymisen tuomat mahdolliset paineet ja uuden opiskelupaikan vastaanottaminen ovat isoja asioita. Jokaisen mieli reagoi tÀllaisiin haasteisiin omalla tavallaan. Sinun tapasi reagoida - ei pelkÀstÀÀn varmasti mainitsemaani konkreettisiin nykyhetken haasteisiin, vaan myös menneisyytesi kokemusten ja tulevaisuuteesi liittyvien kysymysten herÀttÀmiin ajatuksiin ja tunteisiin - nÀyttÀÀ olevan elintapojesi ja ulkoisen olemuksesi kontrollointi. Se on oikeastaan aika loogista, sillÀ on paljon helpompaa kontrolloida syömistÀÀn, liikkumistaan ja ulkönÀköÀÀn kuin vaikkapa ihmissuhteitaan ja ahdistustaan.

Olin itse nuorempana varsinainen jÀnnittÀjÀ. Oli paljon asioita, joita pelkÀsin - jo jonkun mukavan koulukaverin lÀhestyminen oli ylÀkouluaikoina minulle hirvittÀvÀn suuri askel. Niihin aikoihin pÀÀtin alkaa kohdata pelkoni silmÀstÀ silmÀÀn ja alkaa tietoisesti lÀhestyÀ asioita, jotka pelottavat minua. SiitÀ tÀhÀn pÀivÀÀn saakka olen tehnyt asioita, jotka pelottavat (mutta jotka jollain tasolla kuitenkin tiedostan haluavani tehdÀ) ihan vain nÀyttÀÀkseni itselleni, ettÀ minÀ pystyn ja minÀ osaan, eikÀ minun tarvitse olla tÀydellinen uskaltaakseni kohdata pelkoni. Se, ettÀ menee siihen tilanteeseen, joka pelottaa, on tÀrkeintÀ, ei se, mitÀ siitÀ seuraa. Sinun tilanteessasi tÀmÀ tarkoittaisi siis sitÀ, ettÀ olisit jo voittanut itsesi menemÀllÀ luokan eteen musiikintunnilla, etkÀ olisi epÀonnistunut, vaikka nolaisitkin itsesi tai saisit vaikkapa sen paniikkikohtauksen siellÀ kaikkien edessÀ. On tÀrkeintÀ, ettÀ yrittÀÀ - jo yrittÀminen on onnistumista.

HyvÀÀ viikon jatkoa sinulle toivottaa
IisaMari 🙂

KÀyttÀjÀ Salaatti kirjoittanut 11.09.2013 klo 07:21

Kiitos IisaMari! 🙂

Tietysti minĂ€ kirjoitan vaikka kommentteja ei tulisikaan, tavallaan enemmĂ€n itseĂ€ni varten minĂ€ kirjoitan. Ja kirjoitan myös blogia ihan vain pĂ€ivĂ€kirjaksi itselleni, mutta se on taas silti eri juttu kuin tĂ€mĂ€... Sekavaa, mutta minĂ€ taidan tarvita useampia paikkoja missĂ€ kirjoitella. 😀 ettĂ€ joku haluaisi kuulla minusta lisÀÀ? :O no hauskaa ettĂ€ haluat, vaikka ihmettelenkin...

Niin olet varmaan oikeassa ettÀ varsinkin nykyhetkenÀ se kontrolloimisen halu tulee siitÀ ettÀ haluaa kontrolloida edes jotain. Alunperin silti koko laihdutus lÀhti halusta muuttua. Tuntui etten voi enÀÀ olla niin ÀllöttÀvÀ ihminen ja olisi pitÀnyt saada muuttua. Sama Àllötys tÀÀllÀ silti edelleen on..

MinĂ€ tajuan tuon jutun. EttĂ€ pitÀÀ vaan mennĂ€ sinne. Joskus oonkin voittanut itteeni. Ja minĂ€ nyt olen taas muuttunut lĂ€hemmĂ€s ylĂ€asteen minÀÀ. Niin kĂ€y helposti kun tulee nĂ€in vaikeaa. YlĂ€asteella olin juurikin samanlainen. En uskaltanut oikein puhua uusien ihmisten kuullen, vielĂ€ vĂ€hemmĂ€n liikkua tai tehdĂ€ jotain, olin todella ujo enkĂ€ olisi koskaan uskonut ettĂ€ voin puhua jonkun muunkin luokkalaisteni kanssa kuin kahden kaverini kanssa. Sitten kaksi ylĂ€asteesta seuraavaa vuotta kasvattivat minua paljon, ja tĂ€ssĂ€ asiassa varsinkin terkka. SiellĂ€ tehdÀÀn niin paljon ryhmĂ€töitĂ€ ja sekoitellen luokkaa ja on pakko olla esillĂ€ ja reipas. Olin todellakin reipas ja sosiaalinen ja uskalsin mennĂ€ luokan eteen yksin huumaan pidemmĂ€ksikin ajaksi kuin viideksi minuutiksi. Mutta nyt. Kun menee taas huonosti, tosi huonosti niin olen vielĂ€pĂ€ ujompi ja syrjÀÀnvetĂ€ytyvĂ€mpi kuin ylĂ€asteella koskaan. Uskallan vielĂ€ vĂ€hemmĂ€n mitÀÀn. En tiedĂ€ miten oikeasti selviĂ€n tĂ€stĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€... đŸ˜ŻđŸ—Żïž pakkohan siitĂ€ on jotenkin selvitĂ€.

Kiitos kovasti tsemppauksista! 🙂 jos millÀÀn pystyn niin yritĂ€n sen tehdĂ€, mennĂ€ sinne luokan eteen puhumaan.

Minulla on tĂ€nÀÀn myös toinen asia jossa minun on pakko yrittÀÀ voittaa itseni. Kun minun on niin vaikea puhua itsestĂ€ni ja niistĂ€ isoimmista ongelmistani, ja olen menossa kuraattorin luo juttelemaan. Toista kertaa. HĂ€nen silmissÀÀn minulla on "vĂ€hĂ€n vĂ€symystĂ€". Todellisuudessa. Eilen minĂ€ suunnittelin itsemurhaa... En ihan oikeesti suunnitellut, mutta mielessĂ€ni mietin miten sen tekisin, kunnes havahduin etten minĂ€ voi sitĂ€ tehdĂ€. Tekisi mieli huutaa ÀÀneen etten jaksa, en pysty, en osaa, en halua, en kestĂ€, en selviĂ€, haluan apua. Mutta kun en osaa pyytÀÀ apua. En tajua mikĂ€ siinĂ€ on etten saa suutani auki silloin kun eniten pitĂ€isi. Voin ihan kirkkain silmin vakuuttaa jollekin ettĂ€ hyvin menee kun sisimmĂ€stĂ€ni sanon koko ajan itselleni: "nyt sano, nyt sano, hĂ€n voi auttaa" Minun olisi pakko saada sille kuraattorille sanottua ettĂ€ en jaksa tĂ€tĂ€ koulua jos muuten ei tilanne parane. En vain jaksa. ÄÀÀÀ.... (Inhottavan sekavaa tekstiĂ€ kun oon niin sekasi itsekin. Oon tottunu siihen ettĂ€ tulee selkeÀÀ tekstiĂ€.)

Minusta tuntuu ettĂ€ oon mun elĂ€mĂ€ssĂ€ umpikujassa. En tiiĂ€ minne mennĂ€. En nĂ€e mitÀÀn. Ja minun elĂ€mÀÀ on hajoamassa tuhannen sirpaleiksi. Kaikki menee pieleen niin lahjakkaasti. Koulu, ystĂ€vĂ€t, perhe... Oon ihan hajoamispisteessĂ€. đŸ˜ŻđŸ—Żïž

KÀyttÀjÀ Salaatti kirjoittanut 11.09.2013 klo 13:59

Taas kirjotan... Oon aina vÀhÀn tÀllanen ettÀ pitÀÀ joka vÀlissÀ pÀÀstÀ purkamaan mieltÀÀn.

Oikeesti oon tehny tĂ€nÀÀn jo niin ison jutun ettĂ€ vois vaikka musiikin tunti jÀÀdĂ€ vĂ€liin. No kyllĂ€ mÀÀ sinne meen. Mutta ku oli tuo kuraattori siis ja menin sinne ja taas puhuttiin, kerroin ettĂ€ ei oo menny paremmin. En mÀÀ silti kertonu miten huonosti menee, en osaa. Sitten se kysy ettĂ€ oonko yhtÀÀn miettiny ettĂ€ mikĂ€ min vĂ€symyksen taustalla on. Ja ensin meinasin taas jĂ€nistÀÀ, mutta sitten ku se kyseli vielĂ€ niin sanoin ettĂ€ kyllĂ€ mÀÀ varmaan tiiĂ€n mikĂ€ se on. Ja sitten ku olis pitĂ€ny kertoa niin se se sitte oli vaikeaa. MÀÀ vaan pyörittelin hiuksia sormen ympĂ€ri ja katoin niitĂ€ ja puhuin ihan ympĂ€ripyöreitĂ€. En osannu alottaa. Sitte lopulta vastasin yhteen sen kysymyksistĂ€ ja sain sitte kerrottua mun syömishĂ€iriöstĂ€, tai sen tyylisestĂ€. SiitĂ€ tÀÀ mun kaikki paha olo alunperin kumpuaa. Luulisin. Ja se oli tosi paljon ettĂ€ oikeesti puhuin. Toivon ettĂ€ siitĂ€ vielĂ€ on hyötyĂ€ki oli niin vaikeaa.. Ja joskus tĂ€nĂ€ syksynĂ€ en tiiĂ€ miten nopeesti mutta kumminkin meen psykologille. Hui jĂ€nskĂ€ttÀÀ jo nyt!! Se kuraattori anto mulle kotitehtĂ€vĂ€n; miettiĂ€ onnellisia asioita mitĂ€ haluaisin tulevaisuudessa. Ku en minĂ€ tiiĂ€ mitĂ€ haluan ku en oo moneen vuoteen halunnu tulevaisuutta ajatella. Koiran. Se on ensimmĂ€inen unelma tĂ€llĂ€ hetkellĂ€. Muita ei oo... Ihan oikeesti ei oo. PitÀÀ koittaa kehitellĂ€. Mutkun jos haaveilen vaikka ettĂ€ kun mulla olis vaikka vauva sitten joskus, niin tulee heti ettĂ€ eiei mÀÀ oon niin huono Ă€iti en voi. Melkeen kaikki unelmat on semmosia. â˜č Nyt on kumminki taas vĂ€hĂ€n parempi olo vĂ€hĂ€n aikaa. 🙂👍

Vaikka oon kyllÀ ihan hirveen vÀsyny vaikken edes ollu siellÀ ku tunnin pÀivÀllÀ. Ja vielÀ olis se musiikin koitos eessÀ. Mutta minÀ kyllÀ en oo tehny sitÀ koska en uskalla sinne eteen vielÀ mennÀ. Toivon ettei se opettaja suutu kamalan paljo... Hyi mua!

KÀyttÀjÀ Salaatti kirjoittanut 11.09.2013 klo 17:55

Arvatkaapas mitĂ€ ihmiset!?!? TĂ€nÀÀn on ollut pitkĂ€stĂ€ aikaa oikeasti ihan jees pĂ€ivĂ€. Koska uskalsin puhua kuraattorille ja musiikin tunnilla ei ollutkaan mun esityksen vuoro vielĂ€.. Huh!! Toisaalta se on siis vielĂ€ edessĂ€ pĂ€in ja joudun kokemaan uudestaan saman ahdistuksen mutta silti se oli iso helpotus...tĂ€nÀÀn... 🙂 Olen tĂ€nÀÀn iloinen siitĂ€ ja stressaan sitten myöhemmin uutta esiintymispĂ€ivÀÀ. Nyt vaan miettimÀÀn mitĂ€ elĂ€mĂ€ltĂ€ tahdon. Miksi on niin vaikea keksiĂ€ muuta kuin se koira?

KÀyttÀjÀ IisaMari kirjoittanut 11.09.2013 klo 23:24

Mukavaa, ettĂ€ sinulla oli hyvĂ€ pĂ€ivĂ€. 🙂 Erityisen tĂ€rkeÀÀ on minusta se, ettĂ€ kykenit avautumaan kuraattorille. Terapiankaan aloittaminen ei ole mikÀÀn huono idea.

Nyt, kun minulla itsellÀni menee pitkÀstÀ aikaa hyvin, otan mielellÀni vastaan muiden ihmisten kertomuksia sen sijaan, ettÀ vuodattaisin omia tunnelmiani muiden ihmisten kÀsiteltÀvÀksi. Silloin, kun oma mieli on sellaisessa pyörityksessÀ, kuin esimerkiksi sinulla nyt, omissa ajatuksissa ja tunteissa on jo niin paljon selvitettÀvÀÀ, ettÀ muiden ihmisten mielessÀ pyöriviÀ asioita harvoin jaksaa ruveta pohtimaan. Minulla on kuitenkin jo niin vahva mielenrauha, ettÀ kykenen ottamaan vastaan muiden murheita ja ahdistusta ilman, ettÀ alkaisin itse tuntea negatiivisia tunteita niitÀ kuunnellessani. Siksi kuuntelen nykyÀÀn mielellÀni toisen ihmisen puhetta - analysoin sitÀ, pyörittelen ja makustelen sitÀ, yritÀn sen avulla saada selville, mitÀ siellÀ toisen mielessÀ pyöriikÀÀn. TÀmÀ on se syy, miksi minusta on mukavaa lueskella tekstejÀsi.

Sanot, ettei sinulla ole muita unelmia kuin koiran hankkiminen, mutta toisaalta mainitsit jossain vaiheessa sinulla olevan myös muita haaveita, joiden et ehkÀ uskalla toivoa toteutuvan koskaan. ErÀÀssÀ aikakauslehdessÀ oli kerran teksti onnesta. SiinÀ sanottiin, ettÀ tullakseen onnelliseksi on annettava itsensÀ unelmoida, mutta tehtÀvÀ itselleen selvÀksi, ettei tarvitse saada toteutetuksi kaikkia unelmiaan ollakseen onnellinen. Onni on tÀssÀ ja nyt, kaikki vastaukset löytyvÀt omasta sisimmÀstÀmme.

HyvÀÀ yötĂ€ ja huomenta 😉
IisaMari

KÀyttÀjÀ Salaatti kirjoittanut 12.09.2013 klo 12:40

PĂ€ivÀÀ ja huomenta IisaMari!! 🙂

Minustakin se oli tosi tĂ€rkeÀÀ ettĂ€ puhuin kuraattorille. Vaikka nyt on vĂ€hĂ€n semmonen epĂ€röivĂ€ olo, kumminkin. EpĂ€onnistunutkin. EttĂ€ oli heikkoa hakea apua. Olisi pitĂ€nyt pĂ€rjĂ€tĂ€. NĂ€in tunnen, mutta onneksi on myös se pienen pieni jĂ€rkevĂ€ ÀÀni joka sanoo ettĂ€ se oli hyvĂ€. YritĂ€n kuunnella sitĂ€ ÀÀntĂ€. 🙂

SehĂ€n on kiva jos tykkÀÀt lukea 🙂 MinĂ€ ite oon aina ollu semmonen ihminen ettĂ€ kuuntelen kauhean mielellÀÀn muita ihmisiĂ€ ja yritĂ€n auttaa. NykyÀÀnkin kuuntelen muita paljon, paitsi niinĂ€ hetkinĂ€ ku oon niin lukossa itteni kans etten puhu enkĂ€ kuuntele. Mutta kĂ€tken yleensĂ€ omat tunteeni, ja jos en osaa kĂ€tkeĂ€ niin se on "vaan pientĂ€ vĂ€symystĂ€" tms. Ja muut sitten saattaa puhua asioistaan. Mutta en silti varmaan niin kuin sinĂ€.

Tuo unelmajuttu on kyllÀ vaikee. Minulla on se koira haaveena ja sitten syömishÀiriön mÀÀrittÀmÀt unelmat, timmi kroppa ja terveet elÀmÀntavat. Tai tietysti muukin kuin syömishÀiriö noita on mÀÀrittÀnyt mutta silti ehkÀ eniten se. Siksi ne aina vÀlillÀ tuntuvat pakkopullalta. Mutta en osaa sanoa mitÀ ihan oikeasti haluan elÀmÀltÀ. PitÀÀ yrittÀÀ ajatella asiaa ennen ensi keskiviikkoa...

Nyt mulla on taas sellanen tÀytyisi-syödÀ-vÀhemmÀn-ja-laihtua. Huomaan joka vÀlissÀ tekevÀni valintoja sen mukaan ettÀ tulee vÀhemmÀn kaloreita. Ja jopa vÀlillÀ jÀtÀn heppoisin perustein jonkun ruuan vÀliin. Ja koen paljon enemmÀn ahdistusta jos sorrun johonkin ylimÀÀrÀiseen. Toisaalta...lÀhtisin vain mukaan...toisaalta...pitÀisi kait yrittÀÀ parantumista... En tiedÀ.

Nyt yritÀn kumminkin pitÀÀ viiltelemÀttömÀn viikon. TiedÀn ettÀ on hyvinkin mahdollista ettÀ jossain vÀlissÀ epÀonnistun ja viiltelen, mutta saan sillÀ silti oltua useamman pÀivÀn ilman viiltelyÀ. Kun nyt liian helposti helpotan oloani sillÀ. Jos pÀÀtÀn ettÀ yritÀn vÀlttÀÀ sitÀ, niin en niin helposti lankea pikku ahdistuksen sattuessa vaan yritÀn selvitÀ ilman.

KÀyttÀjÀ IisaMari kirjoittanut 12.09.2013 klo 17:37

Iltaa vain sinne!

Se on jÀnnÀ, miten usein toimimme eri tavoin kuin se pieni, rehellinen ÀÀni pÀÀssÀmme kehottaa meitÀ tekemÀÀn. Emme luota siihen ÀÀneen tai ehkÀ pelkÀÀmme, ettÀ niin aitoa kuin rehellinen elÀmÀ onkin, se ei ole mielekÀstÀ tai mukavaa. Ja eihÀn se usein olekaan. Siksi on toisinaan ihan ok jÀttÀÀ huomioitta kaikki se ikÀvÀ todellisuus, mitÀ se pieni ÀÀni yrittÀÀ silmiemme eteen tuoda. NÀin ainakin itse sen nÀÀn. Esimerkiksi on mielenterveydellekin parempi, ettemme tiedosta aivan kaikkia asioita. Siksi mieli toimii niin, ettÀ unohdamme monesti tiedostamattammekin menneisyyteemme tai jopa nykyhetkeen liittyviÀ asioita.

KÀyttÀjÀ Salaatti kirjoittanut 12.09.2013 klo 22:57

No niin. Tietysti minĂ€ sairastuminen koeviikon alussa. Kurkku on kipee ja silmĂ€t. Voivoi..â˜č No kyllĂ€ aion selvitĂ€ siitĂ€! Ja ensi jakso on sitten todellinen helpotus. Vain 16 tuntia viikossa, 9 vĂ€hemmĂ€n kuin nyt. EhkĂ€ jaksan paremmin. Nyt olen hoitanut koulun huonosti. Aika sÀÀlittĂ€vÀÀ ettĂ€ muut mua kaksi vuotta nuoremmat saa koulun hoidettua vaikka niitĂ€ tunteja on joku 30+ viikossa ja minĂ€ nĂ€illĂ€ 25 tunnilla oon ihan ÀÀrirajoilla suurimman osan ajasta...

VĂ€lihuomautuksena ettĂ€ vĂ€hĂ€nkö tÀÀ lĂ€mminkuppi on hyvÀÀ ja tuntuu hyvĂ€lle mun kurkussa 🙂

Tuo IisaMarin ÀÀnijuttu on tosi! Ja jos puhun vielÀ vÀhÀn pÀÀnsisÀisistÀ ÀÀnistÀni, muistakin kun tuosta rehellisestÀ niin niitÀ on ollut enemmÀnkin. Tavallaan kolme. Kaksi keskenÀÀn taistelevaa joista toinen saattaa olla juurikin tuo rehellinen ÀÀni. Toinen on syömishÀiriö ÀÀni. VÀlillÀ oon aika ymmÀllÀÀn niitten kahden kanssa ettÀ kumpaa uskoa. Sitten se kolmas, joka saattaa olla tuo toinen noista eli syömishÀiriösÀÀni. TÀmÀ on vain hurjan paljon voimakkaampi. Tai ei se nykyÀÀn ole niin voimakas kuin jossakin vÀlissÀ. Se oli ihan kamalaa. Joka ikinen kerta kun tein sen ÀÀnen mielestÀ vÀÀrÀn valinnan se kiljui, kirkui ihan tÀyttÀ kurkkua minun pÀÀni sisÀllÀ. Oikeasti sitÀ on kamalan vaikea kuvailla. Tuli sellainen ahdistus siitÀ vÀÀrÀstÀ teosta ja se yltyi ihan valtavaksi paineeksi pÀÀn sisÀllÀ joka sitten lopulta puhkesi tuoksi sietÀmÀttömÀksi kirkunaksi. TÀmÀ on tosi vaikea selittÀÀ ja varmaan ymmÀrtÀÀ. Kuulostaa siltÀ kuin olisi hullu. Mutta tuo ÀÀni oli ihan jÀrkyttÀvÀ. Oikeasti sitÀ ei voinut kestÀÀ kuunnella sitÀ ÀÀntÀ. Olisin kohta hakannut pÀÀtÀni seinÀÀn kuunnellessani sitÀ. Mutta minÀ taisin viillellÀ. Nykyisin se ÀÀni on pienempi. Ja paljon harvemmin huutaa. Mutta se saattaa taas hyökÀtÀ minun kimppuun jos menen pitemmÀlle tÀssÀ laihdutuksessa. Toisaalta se olisi helppo ratkaisu, sillÀ kukapa tahtoisi syödÀ jos rangaistus on noin paha.
Semmoisia ÀÀniĂ€. Taidan oikeasti olla hullu. Ei minun pÀÀssĂ€ni nimittĂ€in voi olla muita kuin minĂ€ itse. Niin 😐 kuka siellĂ€ huutaa?

KÀyttÀjÀ IisaMari kirjoittanut 13.09.2013 klo 10:14

Uskon kyllÀ, ettÀ kÀsitÀn, mitÀ tarkoitat, mutta minun on pakko vielÀ varmistaa: puhummehan nyt sellaisista ÀÀnistÀ, joita meillÀ jokaisella on mielessÀmme? Emme kuuloharhoista, jolloin todella kuulemme jonkun puhuvan korvaamme, vaikkei ketÀÀn lÀhellÀmme olekaan? KÀsitin niin, ettÀ puhuit kuvaannollisesti, eli ensiksi mainitsemistani ÀÀnistÀ. Joka tapauksessa vastaan viestiisi siinÀ kÀsityksessÀ.

Itsekin joskus viime syksynÀ rupesin miettimÀÀn, ettÀ mistÀ ne ankarat ÀÀnet pÀÀssÀmme tulevat. Rupesin miettimÀÀn sitÀ, miten monesti minun pieni ankara riiviöni tuolla pÀÀni sisÀllÀ jÀkÀtti minulle kerta toisensa jÀlkeen, miten tyhmÀ olenkaan. Aloin pohtia, kenen ÀÀni se on, ja miksi se on ilmestynyt pÀÀhÀni. Tulin siihen tulokseen, ettÀ se on isÀni ja peruskouluaikaisten koulukiusaajieni ÀÀni, toisin sanoen jotain sellaista, mitÀ minun ei tarvitse huomioida. KenellÀkÀÀn ei ole oikeutta sanoa minua tyhmÀksi - ei edes omalla mielellÀni.

Mietit varmaan nyt, millainen isÀ minulla oikein on ollut. Mainittakoon sen verran, ettÀ isÀllÀni ja minulla oli erittÀin huonot vÀlit lapsena, mikÀ johtui todennÀköisesti suurelta osin siitÀ, ettÀ isÀni oli vakavasti masentunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, tÀhÀn pÀivÀÀn saakka. Sanon "tÀhÀn pÀivÀÀn saakka" siksi, ettÀ isÀni ei ole uskoakseni vielÀkÀÀn tÀysin terve, enkÀ oikeastaan usko, ettÀ hÀn sellaiseksi enÀÀ koskaan tuleekaan. HÀn ei ole valmis olemaan rehellinen itselleen ja muille, mikÀ estÀÀ hÀntÀ korjaamasta negatiivista asennettaan elÀmÀÀnsÀ ja tÀhÀn maailmaan.

NykyÀÀn isÀllÀni ja minulla on hyvÀt vÀlit. Olen antanut hÀnelle anteeksi asiat, joita hÀn sanoi minulle ollessani pienempi, sillÀ nÀin aikuisena kÀsitÀn, ettÀ hÀnen tarpeensa purkaa katkeruutensa muihin ihmisiin (jopa omiin lapsiinsa) oli hÀnen ongelmansa, ei kenenkÀÀn muun. IsÀllÀ ei ole ollut helppo elÀmÀ. Kuten ei ÀidillÀnikÀÀn. Siksi en enÀÀ syytÀ vanhempiani asioista, jotka lapsuudessani menivÀt pieleen.

Sanoit muuten "Minun elĂ€mĂ€ni" -ketjussa, ettĂ€ olen sinulle ikÀÀn kuin esimerkki. Olen siitĂ€ erittĂ€in otettu. 🙂 On mielenkiintoista, miten sellaisetkin ihmiset, joita emme ole koskaan edes tavanneet, voivat herĂ€ttÀÀ meissĂ€ hyvinkin lĂ€mpimiĂ€ tunteita. SinĂ€kin olet jo nyt - nĂ€inkin lyhyen tuntemisen jĂ€lkeen - alkanut tuntua minulle kuin pikkusiskolta, jota minulla ei koskaan ollut. HerĂ€tĂ€t minussa tarpeen suojella ja kannustaa <3 niin kuin kunnon isosiskon kuuluu tehdĂ€. 🙂