On ihan törkeetä ettei sulle oo soitettu! Se on niiiiiin väärin ja oon tosi pahoillaan ja tosi vihainen sun puolesta!! Sää et ansaitse tuollasta kohtelua. Voimia<3 Sää ansaitset kaiken avun mitä voit saada.
Sun pitäs varmaan vaan soittaa sinne ja vaatia että saat sen ajan. Mutta se voi olla vaikee tehtävä, ainaki mulle olis. Mää toivon että saat joltain aikuselta apua.

Se laitto viestin et soittaa joku toine päivä, kun tuli kiirempi tapaus.
Mä päätin etten vastaa ja valehtelen iskälle. Mä en ole kelleen ekaks tärkein ihminen eikä tästä lähin kukaan ihminen enää ole mulle tärkein.

Tosi inhottava juttu. Ei lapsen kuulu jäädä odottelen. Ei ketään etusijalle vaan järjestyksessä miten on luvattukkin. Olen tosi surullinen koska sulla ei ole nyt ketään, tai on sulla meidät täällä tukikeskuksessa ja täällä oot tärkeä ja tahdomme auttaa sua.
Voimia 🌻🙂🌻

Voi ei. Tosi inhottavaa että kävi noin. Jos millään pystyt niin vastaa silti. Mutta ymmärrän että kun joutuu pettymään niin paljon niin ei enää tee mieli vastata.
Minäkään en oo kelleen tärkein ihminen. Kaikki mun ihmissuhteet on semmosia että toinen on mulle tärkeempi ku minä toiselle. Se on rankkaa.

Ja se piti vielä sanoo että ihan tosissaan oot mulle tullu tosi tärkeäksi ja mulla on huoli susta<3 Oot todella arvokas ihminen!

Mä en halua enää olla kelleen tärkeä. Mulla oli äsken nuorisopolilla aika ja se kysyi miten pärjään ja näytin koulun tenttien numerot ja se sano et meillä menee hyvin. Kysyi et onko sossusta oltu yhteydessä ja en mä valehdellut ku sanoi et on oltu. Sehän lähetti sen viestin.
Mun kuulusi olla itte akfiivisempi ja sanoa kun tarvitsen enempi apua.

Miten mä kelleen oisi kehdannut sanoo kun äiti oli monta päivää ryyppämässä?
Miten mä kelleen kehtaan sanoa kuinka pahalta tuntuu, kun äiti on hullujen huoneella eikä halua mua nähdä?
Paljon helpompaa on vaan kertoa etten osaa käydä kaupassa ja ostaa kilohinnalta halvinta lihaa ja kaikki ovat tyytyväisiä, kun saavat sen mulle neuvoa. Mä olen kasvissyöjä.

Miksi et halua olla tärkeä ? Jaksaa paremmin kun on vierellä joku joka välittää !
Mene ehdottomasti puhumaan terveydenhoitajalle, kerro aiva kaikki, iha jokainen asia mikä tuntuu vaikealta. Pian asiat alkaa järjestyy ja huomaat että olo helpottuu. Voimia iha hirveen hirveen paljo sinne ! ☺️❤️ olet tärkeä.

Jaksat vielä jonkin aikaa,
Tätä paikkaa, näitä ihmisiä.
Oot nuori ja rauhaton sydän,
Kyllästyny tähän kuolleenseen kylään.
Kun maltat mielesi,
Pääset maailmaan kyllä.
🌻🙂🌻

Mä ensin jouduin sairaalaan, ku iskä järjesteli asioita. Sinä aikana kai naapuri teki musta lastensuojeluilmotuksen ja mut huostaanotettiin. Sain olla viikonnlopun iskän perheen kaa ja kello 13 mut pitää palauttaa sairaalaan. Sit oon pakkohoidossa ja kun oon kunnossa katotaa mihin mut pannaan. En saa mennä kouluun, en laulutunneille, en mihinkään.
Mun elämä on paskan arvoinen.

Salaatti, sä nyt kai ymmärrät miltä tuntuu ku luottaa ja alkaa puhuun vaikeudestaan. Mä pärjäsin ihan hyvin ku en kelleen kertonut äitin juopporeissuista, pidin siitäkin huolta ku palasi takasi. Sit aukasin suuni ja sanoin sanan itsari ja se oli menoa.
Susta tuli mulle tärkee ihminen, eka ystäväni. Sekin nyt meni.

Mää todellakin tiedän miltä se tuntuu. Se on niin kauheeta ku siinä alistetaan oma tahto ihan kokonaan. Mun mielestä se on oikeesti traumaattisia. Joutua osastolle ja joutua olemaan siellä. Mää niin toivon että et joutuis kauan oleen siellä. Ja siitä tulee vaan semmonen olo että en kyllä enää ikinä puhu kelleen mitään ku sitte vaan joutuu johonki sairaalaan. Miten tiukat säännöt siellä on? Voitko esim puhelinta pitää? Ja saatko tehä mitään vai joudutko vaan istumaan ja oottamaan? Voimia!!<3 Siellä on vaikee olla. Ainaki mulla oli.

Tiekkö mitä? Ei meijän ystävyys oo menny. Jos etnyt sairaalaassa voi niin hyvin pitää yhteyttä niin sitte jatketaan sen jälkeen. Ei se oon menny. Kyllä minä ainaki vielä haluan sun ystävä olla.<3

Mulle sanottiin justiinsa säännöt. En saa puhelinta pitää, tabeletin saan, sillä ei voi soittaa. Iskä saa soittaa mulle mutta pitää puhua hoitajien huoneessa.
Saan käyttää konetta, en saa käydä faceboolissa- ei mulla siellä ookkaan kavereita. En saa lähettää sähköposteja. Saan olla täällä tukinetissa, lukea lehtiä ja kattoo elokuvia ja kuunnella musiikkia.
En saa viedä haarukkaa, saksia tai veistä huoneeseen.
En saa mennä iskän luo Ruotsiin, se saa tulla tänne aina ku haluaa mutta meidän pitää näkösällä koko ajan.
En saa mennä kouluun enkä musiikkitunnille.

Mä en nyt tajuu et oonko mä vanki vai mikä. Miksi iskäkin saa säännöt? Mä en puhu mitään täällä.

Se voi tuntuu että on vanki. Musta ainakin tuntu että olin vanki. Mutta et sää oikeesti oo vanki. Aika tiukat säännöt. Mutta hyvä että pääset tänne kirjotteleen!!
Jos vaan pystyt niin sanoisin että kannattaa puhua. Mutta jos tuntuu ettet pysty niin älä sitten puhu. Tiiän miten vaikeeta puhuminen voi olla. Mutta luultavasti pääset nopeammin pois jos jotakin edes puhut. Voimia<3

Kaikille on alussa tiukat säännöt, mulle vielä tiukemmat kai ku katotaan et teen itsarin tai et iskä vie mut Ruotsiin. Mä en tee itsaria, kun sitä syksyllä yritin enkä onnistunut ja on noloo olla jossain vatsahuuhtelussa. Iskä ei vie mua pois ku se haluu mun parasta nyt, se sanoi.
Enkä mä ees haluu täältä pois ku en yksin pääse asuun kuitenkaan ja mut johonkin vaan pantasin sit.
Mun käy sääliksi isää ja itketttää koko ajan ku muistan sen ilmee ku käskettiin antaa passi pantiksi.

Oon niin iloinen siitä ettet onnistunu tekeen itsaria<3
On tosi harmi että sulla nyt on tiukat säännöt. Toivottavasti ne höllentyis pian.
Aa, tosiaan sulla on vähän eri juttu ku et sitte kumminkaan pääse yksin asuun.

Mun pitää olla ainakin jouluun asti näillä säännöillä ja mun pitäs alkaa purkaan tilannettani et pääsisin joskus esim. tukiasuntoon.
Mä haluaisin neuvoja miten noille omahoitajille ja lääkärille puhutaan? Tää sano et aloita mistä haluat, mä en oikeesti haluu aloittaa mistään, niin mistä mä voisin aloittaa?
Mitä kaikkee uskaltaa kertoo?

Minulla ei ole kokemusta osastolla olemisesta, mutta kylläkin monesta eri psykologista. Minusta voisit sanoa sinne tuon, mitä olet juuri yllä kirjoittanut, että et halua aloittaa mistään ja et tiedä mitä kaikkea uskallat/haluat heille sanoa. Sitten lähdette yhdessä purkamaan sitä.

Hoitajat ovat siellä sitä varten että he auttavat sinua puhumaan, tunnistamaan tunteesi ja oppimaan asioita itsestäsi. Heillehän voi kohteliaasti myös sanoa, että en luota sinuun, olet täysin vieras ihminen, minusta on epämukava kertoa sinulle minun henkilökohtaisia asioitani.

Pelottaako jonkun asian kertominen sinua erityisesti?