nii ei täs kummempaa ku aina kaikis tulee vastaan joku ettei pysy sivulla. mut minkäs sille voi jos kaikki on E.V.V.K. *rustistaa oikee kovaa*

Mullakin on vaikka kuinka paljon lääkkeitä, osa kyllä on epilepsiaan mutta on mielilääkkeitä. Mulla on lääkäri kerran viikossa. Aina, kun sen kaa puhun, niin tuntuu hetken, että tästä voi jotain tulla. Seuraavana päivänä mikään ei tunnu miltään.
Nyt käyn taas nuorisopolilla joka päivä. Oikeastaan kaikki hoidot väsyttää. Mutta jos multa jotain hoitoa vähennetään, niin kohta mie yritän itsemurhaa. tai ainakin alan sitä ajatteleen.

Kahen viikon päästä on hiihtoloma. Me lähetään Itävaltaan lasketteleen. Eikä mua oikeastaan haluttaisi lähteä mutta ei mua yksin jätetä viikoksi.

toi oli sulle maanvaiva!!! nimi vaihtu ku unohtu salasana ja se toinen ☹️ no ei kai sillä oo välii? ihminen on sama =)

ai kiitos ujom86. yritin niinkun saada tarkennusta että oletko ehkä se kenen kaa ennen paljon kirjotin, kun en ole ihan varma. mutta ei tietnkää sitä julkastu. lähetän sulle kuitenkin ison halauksen ja rutistuksen. nyt olen poissa viikon, vähän ylikin, lähen hiihtolomalle aamulla.

tällä viikolla olen möhlännyt kaikki tärkeät ihmissuhteet. en tiedä teinkö sen tahaltani vai siksi, kun on niin paha olo. yleisesti ottaen olen kaikille läheisilleni, kaikille tukihenkilöilleni ja lääkärillekin vaan haistatellut koko viikon. haluaisin olla aivan yksin, siksi yritän ärsyttää kaikkia ihmisiä. sitten aloin jo katumaan, yhtäkkiä olisikin ollut hirveesti kaikille sanottavaa, eipä sitä sitten viitti mennä mitään sanoo, kun on kaikki haukkunut eli todennäköisesti olenkin sitten vaan aina yksin

*silittää maanvaivan päätä* elä ny. et kai sä yksin oo koko elämää.. mä tiiän kyllä ton tunten. mut en oo haistatellu kellekkää, tuntuu joskus vaa et kaikki ihmiset ***tuilee ihan ärsyttääkseen.. ja sitte menee hermot. mä päätin et ihmiset saa valita koulus, joko suutun ja lähen helvettii tai jään ja viiltelen. ne valitsi viiltelyn. =/ no turhaa sitte valittaa!!! no nyt on yks ihminen joka välittää musta. mut niinhän sitä sanotaan et ihminen jota eniten rakastaa nii sithän satuttaa eniten. eikö oo näi Maanvaiva?

mie oikeastaan olin päättänyt aikoja sitten että tämä päivä on mun kuolinpäivä. en tiedä miksi just tää päivä, jostain vain tuli tää päivä. oli kaikki tarpeellinen valmiina, olisi pitänyt vaan kuolla. sitten paljastu mitä olin ajatellut ja sitten en tietänyt että olisinko sille henkilölle (äiti) vihainen vai kiitollinen kun ei antanut mun kuolla. ensin tietenkin olin tosi vihainen, huusin ja kirosin. sitten aloin jo olla kiitollinen. nyt pitäsi keino keksiä miten sanoo, että hyvä kun et antanut mun kuolla.

halaa sua uudestaan ja nyt alan pakkaan
kirjotan kun tulen takasi.

Tuntuu,että mussa asuu 2 eri ihmistä.Toinen käskee tehdä itsemurhan ja toinen pelkää, että niin käy oikeasti.
psykologilleni kirjoitin menneisyydestäni sepustuksen,joitain asioita siinä on,mistä ei ole puhuttu,mutta paljon jäi puuttumaan.Keskiviikkona ja perjantaina on ajat sille.Kaks kertaa viikossa vähintään ja 1 1/2 tunnin aikoja.Rasittaa istua sielläkin,kun ei se kuitenkaan ymmärrä.Päiväosastollakaan kukaan ei ymmärrä.Tuntuu,että ne yrittää töniä mua eteenpäin ja mä vain kaadun.Miten musta voisi tulla "terve", kun en muista millaista se on.Normaalielämä on liukunut jonnekin kauas,välillä yrittää esittää pystyvänsä johonkin normaaliin.
Tuntuu,että tuska on todellista,mutta muusta ei tiedä. 🤔

*antaa ison halin Angelahle* no ei se terapia auttanu mukaan. tai mikä lie. ihan turhaa olin puhumas tai vatevör. no sun pitäis sit päättää tahoks kualla vai et. koska ei tollane empinen oo mitään..

No ei sitä nyt noin vaan päätetä, että haluaako elää vai kuolla. Pitää pohtia monelta kantilta. Kun olette mun ikäisiä voikin olla hyvä, että päätti elää. Olen myös miettinyt eri mahdollisuuksia, päätin elää.
Taivas, mie oon vissiin aikuinen.

Miten sulla Angelah menisi, jos hetken pitäisit vapaata kaikesta hoidosta? Aivan tuntuu kuin sulla olisi hoitoväsymys? Pärjäisitkö, jos hetken olisit ihan vapaa? Tekisit normaali nuoren juttua, mitä lienee sitten ovatkin?

maanvaiva kirjoitti 03.03.2005 klo 15:29:

mie oikeastaan olin päättänyt aikoja sitten että tämä päivä on mun kuolinpäivä. en tiedä miksi just tää päivä, jostain vain tuli tää päivä. oli kaikki tarpeellinen valmiina, olisi pitänyt vaan kuolla. sitten paljastu mitä olin ajatellut ja sitten en tietänyt että olisinko sille henkilölle (äiti) vihainen vai kiitollinen kun ei antanut mun kuolla. ensin tietenkin olin tosi vihainen, huusin ja kirosin. sitten aloin jo olla kiitollinen. nyt pitäsi keino keksiä miten sanoo, että hyvä kun et antanut mun kuolla.

halaa sua uudestaan ja nyt alan pakkaan
kirjotan kun tulen takasi.

Mä olen onnellinen,että sä selvisit-minutkin on pelastettu itsemurhayrityksistä ja vaik eka tulee inho kun vielä makaa eka tehol ja sitte suljetul on se oikeasti hyvä kun olen hengis,kai.Täytyy tällä kaikel tarkoitus olla

Angelah kirjoitti 05.03.2005 klo 16:10:

Tuntuu,että mussa asuu 2 eri ihmistä.Toinen käskee tehdä itsemurhan ja toinen pelkää, että niin käy oikeasti.
psykologilleni kirjoitin menneisyydestäni sepustuksen,joitain asioita siinä on,mistä ei ole puhuttu,mutta paljon jäi puuttumaan.Keskiviikkona ja perjantaina on ajat sille.Kaks kertaa viikossa vähintään ja 1 1/2 tunnin aikoja.Rasittaa istua sielläkin,kun ei se kuitenkaan ymmärrä.Päiväosastollakaan kukaan ei ymmärrä.Tuntuu,että ne yrittää töniä mua eteenpäin ja mä vain kaadun.Miten musta voisi tulla "terve", kun en muista millaista se on.Normaalielämä on liukunut jonnekin kauas,välillä yrittää esittää pystyvänsä johonkin normaaliin.
Tuntuu,että tuska on todellista,mutta muusta ei tiedä. 🤔

Musta tuntuu samalta.Toinen puoli oikeasti pelkää kuolemaa,toinen puoli toivoo sitä-lepoa.Musta on aina tuntunut et kuolen nuorena.Mä en ole ikinä ollut ms.terve-miten musta voi näillä eväillä tulla ikinä sellainen.Tätäkö mun loppu elämä on..
Zemppiä sulle!;)

Mä en jaksa tai en saa tehtyä "normaaleja nuorten juttuja".En mä oikeastaan tiedä mitä ne on.Kaikki tuntuu olevan pakkopullaa,näen nyt kaveria kun en jaksa keksiä enää syitä miksen voi nähdä ja näin kai kuuluu tehdä..
Sitä elää omassa maailmassaan,missä ei valoa näy ja sairaus vie kaiken tilan.Kun ihminen sairastuu psyykkisesti,pääsee pakoon normaalia elämää.Eihän kukaan odota alkoholistin, anorektikon tai masentuneen toimivan täydellä teholla.Sairastuneen ei tarvitse kestää "normaalia" elämää.Itse olen sitä paossa,ollut jo kauan,eksynyt vain kauemmas rajan tälle puolen.Täällä ei näe auringon paistavan,on vain syvä toivottomuus.Muut eivät näe järkeä minun ajatuksissani ja käyttäytymisessäni,mutta mulle ne ovat täysin järkeviä. Ei tiedä onko mikään muu totta,paitsi oma kipu ja tuska.Jotkut pystyy häilymään rajalla ja jotkut saavuttaa sen toisen rajan,elämän ja kuoleman rajan.Itse seison siinä ja mietin pitäisikö antautua kuolemaan vai yrittää palata hieman taaksepäin.

Toisaalta kaipaan ihan h****tisti sitä elämää mistä luovuin ja toisaalta pelkään niin paljon kaikkea siihen liittyvää,että pysyn tiukasti täällä.Onhan mulla kipeä menneisyys, sitähän mä oon yrittänyt paeta ja täällä ollaan.Matkalla olen kadottanut itsenikin.

moikka.pitkästä aikaa täällä.mä nyt yritän edelleen vaan miettiä mitä mä oikein haluan.angelah,osaat tosi hyvin ilmaista millaista sekasortoa sun pään sisällä on ja hyviä oivalluksia. 🙂👍
mä käyn terapiassa,tuntuu turhalta.mä en osaa kertoa mikä on vialla.mä en oo onnellinen,en tiedä mitä tahdon tehdä syksyllä, pitäisi miettiä opiskelujuttuja.mutta en mä nyt tunne olevani niin onnetonkaan.mä kaipaan sitä aikaa kun ei ollut huolta mistään. mä vaan haluaisin elää ilman velvollisuuksia. 😟 mutta toisaalta haluaisin kyl opiskella.vaikeeta.
mitä muille täällä kuuluu?

Mie tulin viikon lomalta, ei ollut terapiaa, lääkkeet vain söin. Olin normaali viikon ajan, laskettelin, söin pitsaa ja join joskus yhen kaljankin. Hitsin hauskaa.

kävin ennen lomaa taas vaihteeksi psykologin testeissä, kun olen vähän sitä mieltä, että voisin lopettaa kaikki hoidot ja lähteä yksin asuun. Se ei muuten käy ihan noin vaan vaikka on 18v. Mulle varmaan tehtiin sellaiset paperit, että mua hallitsee nyt eno. ensin sanotaan, että pitää puhua, jos on paha olo ja miettii itsemurhaa. Mie en edes ehtinyt kuin suunnitella kaiken ja taas olen sitten enemmän toisten vahdittavana.

Mitä muilla menee? Jen susta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Eikä kyllä Titzku ja moni muu.

no sehän on hyvä ku mua täälläkään huamata. voiku se ois helppoo tosta nui vaa veitsellä. ja viäl ku on sahateränen nii nopeeta ois. onneks en oo ainoo täällä kuka inhoo olemassa oloaan..