nyt luin lisää, ehkä käsitin väärin etkä siis olekaan osastolla, vai? avo-osasto on hyvä paikka, kannattaa kokeilla, hellittää hetkeksi ja olla vaan. mutta sairaalakierrettä vastaan kandee taistella. voimia edelleen.

1 mitä ideaa on poltella itteensä?! ja toiseks en tiiä kuuluuks tänne mutta jostain syystä aina noi kaverit häviää oli sitte maili tai ihan mesesssä ym.

tai ei kai tälläset tyhmät, rumat, epäsosiaaliset hylkiöt ketää tarviikkaan. ja erakokshan tässä muutenki tullaan, joten ei kai sillä nii väliä oo. *******ta ku elämä on tylsää!! ei mitään kivaa tekemistä tai mitään mitä jaksais tehä.

samat sanat multa , mikään ei tunnu miltään, istun koneella enkä tee mitään. perjantai- illan istuin vaan yksin kotona. eilen sentään olin mäessä laskettelemassa, voisin tietenkin taas lähtee. paskaa tää on.

slayer, vastaan sinulle vain sen, että tuskin itsensä polttamisessa tai vahingoittamisessa onkaan "ideaa" yleensä, se on ehkä vain se viimesin keino yrittää purkaa pahaa oloa.. että henkinen paha olo "lievittyisi". eihän se auta, mutta kertoo siitä, että ihmisellä on todella paha olla ja keinot lopussa.

sinunkin kirjoituksissasi on ollut melko lailla vilisemällä itsetuhoisia ajatuksia, luulen että voit tajuta...

vähän eri juttu nuo itsetuhoisat ajatukset kuin itsensä poltteleminen tai viiltely. ajatella voi mitä tahansa miekin ajattelen viiltelyä, itteni tappamista, juomista. silti harvoin mitään teen, enkä paljon ymmärrä mitä hyötyä jostain viiltelystä on pahaan oloon. olen sitäkin kyllä joskus kokeillut, tuli vielä pahempi olo. haavat tulehtuivat, tikkejä piti laittaa. pienet arvetkin jää. silti on aina paha olo. enää en viiltele oli mikä olo tahansa. enkä enää edes yritä itsemurhaa, siitäkään tulee kuin räpellystä, kun oikeasti ei halua kuolla. mie kidun tämän elämäni loppuun asti.

minäsini kirjoitti 06.02.2005 klo 20:46:

slayer, vastaan sinulle vain sen, että tuskin itsensä polttamisessa tai vahingoittamisessa onkaan "ideaa" yleensä, se on ehkä vain se viimesin keino yrittää purkaa pahaa oloa.. että henkinen paha olo "lievittyisi". eihän se auta, mutta kertoo siitä, että ihmisellä on todella paha olla ja keinot lopussa.

sinunkin kirjoituksissasi on ollut melko lailla vilisemällä itsetuhoisia ajatuksia, luulen että voit tajuta...

sinunkin kirjoituksissasi on ollut melko lailla vilisemällä itsetuhoisia ajatuksia, luulen että voit tajuta...

miten nii vilisemällä?! eikä se ketään liikuta edelleen jos ruma, tyhmä poikalaspsi lakkaa olemasta. paras uskoo vaa

pahempi olo viiltelystä?! 🙄 mitenkäs se on mahollista? mulla ei sentään tikkejä tarvittu. tuli siitä miäleen et yhtä hyvin voisit kattoo jotain silmiin ja sanoo "äsk mii if ai keer" ihan vakavalla naamalla. kouluski oon viiltäny kynällä ja aina joku sanoo "toi ei oo kovin viksua" ihan ku mua kiinnostais. helpoint tapa ois päästä hengestään ois hyppää metron eteen ennen ku se tulee pysäkille. tai rikkoo olut pullo ja viilellä sillä tai veitsellä tjn.

en tiiä tarkalleen mitä sana tunnevammane meinaa, mut mulla ei oo minkäänlaisii tunteita ketään kohtaan. ja musta se on aika hirveetä.
☹️ mut minkäs sille voi. "I don't want to see, I don't want to hear I don't want to feel anything Can't you understand Everything I do doesn't stem from you It doesn't have a fuc***g thing to do with you I just want to die Throw it all away Never have to feel again the way you make me Lose my fuc**n' mind all the fuc**n' time Can't control the violence that's spewing from me" tossa sanotaan suurin piirtein kaikki miltä musta tuntuu

slayer, vaikka nyt tää viimesin viestis vilisi musta itsetuhosia ajatuksia. sitä tarkotin.

tarkennus vaan, tai joku selittely, että siis en todellakaan usko että viiltelystä tms. olisikaan apua tai hyötyä. enkä tarkoittanut silläkään, että ihmisellä on sitten vasta todella paha olo kun konkreettisesti jotain tekee itselleen, en ikimaailmassa ajattele noin. se on ehkä pakokeino tavallaan, ajattelee että kanavoisi sen pahan olon fyysiseen kipuun. ja sanoinkin jo minä myös, että ei se auta. pahempi olo tosiaan tulee.

no eipä tullu mulle. no entäs sitte ku joitain pändejä sanotaan saatanallisiks, vaikka niillä ei oo mitään tekemistä asian kanssa.. tai ihmisillä jotka sitä kuuntelee esim just Slayer. ja jos tykkää kivusta nii paljo nii ryhtis harrastaa S/Mia 😀 mut enivei.. miks se sitte pitää kohdentaa kipuun tai mitä ny sanoitkaan.. no paras kai on jättää tännekki kirjotukset. ja harkita vakavasti tota juttuu mistä oon puhunu.. vaikka rikkänäisellä pissepullolla jos ei muuta oo.

maanvaiva kirjoitti 06.02.2005 klo 21:02:

ajatella voi mitä tahansa miekin ajattelen viiltelyä, itteni tappamista, juomista. silti harvoin mitään teen, enkä paljon ymmärrä mitä hyötyä jostain viiltelystä on pahaan oloon. silti on aina paha olo. enää en viiltele oli mikä olo tahansa. enkä enää edes yritä itsemurhaa, siitäkään tulee kuin räpellystä, kun oikeasti ei halua kuolla. mie kidun tämän elämäni loppuun asti.

no on siitä sen verran hyätyä et voi purkaa sen ***utuksen pois omasta miälestä. no miten voi olla paha olo kokoajan? 🙄 en kässää.

et kai sä ny kidu jos hyppät metron eteen ku se tulee 🙂 okei huano esimerkki. mut jotain kuitenki.. mää voisin kyllä tehä ku ei mua muutenkaan kukaa jäis kaipaamaan.. ☹️

Kun yrittää satuttaa itseään,voi yrittää turruttaa sitä psyykkistä tuskaansa.Mulla on taas mennyt aineitakin,en oo jaksanut olla selvänä.
Sitten mulla on jokin dissosiaatiohäiriö tai jotain sinne päin.Täyttelin jotain lomaketta kuinka tunnen välillä katselevani itseäni ulkopuolelta yms.Kyseltiin kaikkee ja piti merkitä tunteeko useinkin niin.
Pohjalle on jääty vaan makaamaan.Kadottaa itsensä ja menettää elämänsä,kaikki muuttuu sumeaksi ja menettää merkityksensä.

mie olin vaihteeksi taas sairaalassa. Koulussa alko ryhmätöitä ja mulla meni hermot. Tunneilla ei tehty mitään, sitten illalla olisi pitänyt lähtee jonkun kotiin sitä työtä tekeen. Mie en lähe, enkä keksinyt muuta keinoo, niin haukuin open ihan sillai perusteellisesti, että jouvuin koulusta pois muutamaksi viikoksi. sitten en taas keksinyt, miten sen kerron kotona, siitä pääsin eroon, kun leikin insuliinipumpulla ja jouvuin sairaalaan. taas jouvun osan koulusta käymään nuorisopolin kautta, kun en vaan jaksa istua tai olla muiden parissa koko päivää. Se pituinen mun tarina.

Mitä sulle slayer kuuluu? Jenistäki olisi kiva kuulla.

Moi. Siitä onkin aikaa kun viimeks oon tänne kirjottanut. Nyt vaan tuli taas sellanen olo että pakko saada purkaa ajatuksia jollekin, päiväkirja ei riitä. Oon nyt melkei säännöllisesti käynyt psykiatrisella polilla, tosin välillä on viikkoja jolloin en pääse käymään siellä, kuten esim nyt. Lääkkeitä oon syöny nyt kaks ja puoli kuukautta ja viime viikolla määrää nostettiin 20mg:sta 30mg:aan - ahdistuskohtausten takia. Muuten on olo ollut ihan ok. Viillelly kyllä oon, noin kerran viikossa.

Nyt mulla on koko ajan sellanen pieni ahdistus. Tai siis sellanen että tuleeko se vai eikö tuu. Toisaalta haluaiskin että se tulis, niin se tulis ja menis, siis sillai että sen kävis läpi. No, sehän se niiden lääkkeiden virka just on että ne poistaa pahaa oloa ja ahdistusta, mut nyt se vaan tuntuu siltä että se paha olo pyörii tuolla sisällä etsien ulospääsyä ja yrittäen ilmaista itseään, mutta lääkkeet estää sen. Eli nyt on vaan koko ajan sellanen pieni paha olo ja ahdistus. En tiedä mikä siihen on syynä. Voihan tietenkin olla että on stressiä kun on lukuloma ja pitäs lukea ja tehdä aineita, mutta kun ei pysty tekee mitään ku on tällänen olo. Ja sit se vaan pahenee kun ei saa tehtyä niitä tehtäviä.

Onks teillä ollu tällästä tunnetta?

Kyllähän sitä aina tuntuu ahdistavan,vaikka mulla menee viittä eri lääkettä.Mä en vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään.Sitä on jotenkin täysin lamaantunut.
2-3 kertaa viikossa psykologilla ja arkisin päivät päiväosastolla,sinne toukokuun loppuun asti näillä näkymin.
Tuntuu vain,ettei tästä oo muuta ulospääsyä kuin kuolema.Mikään ei helpota,vaikka kuinka napsis rauhoittaviakin pitkin päivää ja nukuttua ei saa.Elimistö on niin tottunut lääkkeisiin,ettei oikein mikään tehoa.Jotenkin yrittää ylläpitää jonkinlaista elämää- apaattista olemista päivästä toiseen,tilassa,jossa aika ei liiku.Jossa ei tunne elävänsä, eikä edes muista,koska viimeksi olisi elänyt. 😟

minulle ainakin on tuttu tuo jatkuva ahdistus. en edes tiedä mikä ahdistuksen aiheuttaisi..periaatteessa kun ei tarvitse edes "kunnon" syytä. Mulla on viimeinen kevät kaksivuotisesta opiskelusta menossa, pitäisi opinnäytetyötä tehdä, mutta.......ei mitään saa aikaan, ja sekös vasta ahdistaakin! 😝

tuntuu että kaikki, koko elämä noin yleensä on vaan sekametelisoppaa, josta ei ote selkoa millään... ☹️
mulla on lääkitys koko ajan, mutta hoito muuten on aika hakusessaa: lääkärin näen kerran puolessatoista kuukaudessa.... 🤔