Eli tahtoisin kuulla kokemuksia eri masennuslääkkeistä!?! Ja niiden vaikutuksista.
Itselläni on tällä hetkellä 4 eri masennuslääkettä, jota syön säännöllisesti. Jotkut kyllä vaikuttavat myös unenlaatuun ja pituuteen ja ahdistukseen. Iltaisin Mirtazapin 30mg, Ketipinor (Seroquelin vastaava, halempi vain) 125mg ja aamulla on Paroksetiini 30mg. Ja tarvittaessa on Xanor 0.5mg korkeintaan 4 kertaa päivässä.
Useasti olen psykiatrini kanssa vääntänyt kättä noista lääkkeiden käytöstä. Koska olen kauan jo tuntenut, ettei niistä ole mitään apua. Olen osaa lääkkeistä syönyt jo vuoden verran, tosin välillä on ollut pieniä (korkeintaan kuukauden pituinen) taukoja. Uusin lääke on tuo Ketipinor jota aloin käyttämään heinäkuussa. Siitä itselleni tulee hyvin sekava olo, ja illalla lääkkeen ottamisen jälkeen niin siitä tunnin päästä on pakko mennä sänkyyn. Nimittäin se tekee niin heikon olon etten pysy edes pystyssä, kuin tuen kanssa. Tarvittaessa olevaa Xanoria otan vain pakkotilanteissa. Eli silloin kun ahdistaa todella paljon ja usein myös silloin kun jännitän jotain todella paljon. Usein saatan joutua jopa silloin ottamaan kun puhun mesessä jonkun ystäväni kanssa. Tällä hetkellä noiden rauhoittavien lääkkeiden ottaminen on taas kasvanut, niistä olenkin oppinut huomaamaan että milloin olen hyvin ahdistunut ja jännittynyt. Yhdessä vaiheessa yritin jättää nuo kokonaan pois, siis rauhoittavat, mutta ei siitä tullut mitään. Lääkäri suoraan sanoen pakotti mua jatkamaan niiden syöntiä, niin kauan kun en ole kunnossa. Nimittäin kun olin psykiatrisella osastolla, niin siellä kun jännitys pääsi huippuunsa alkoi paha hyperventilointi ja kauhea tärinä. Lopulta pyörryin, sen jälkeen lääkäri pakotti mua jatkamaan noita rauhoittavia. En olisi halunnut, mutta toisaalta se helpotti osaltaan oloa. Kaupungillekaan en pysty tällä hetkellä lähtemään yksin ilman että ottaisin rauhoittavaa. Ja vaikka menen ystävän kanssa, silti usein joudun ottamaan rauhoittavan.
Olen myös huomannut sen että se helpottaa jo paljon, jos tiedän että laukussani on se rauhoittava. Saatan joskus jopa selvitä ilman että otan sitä, kunhan vaan tiedän että se on siellä mukana. Jotenkin sekin tuo turvaa. Onko kellään samanlaista kokemusta?
Tällä hetkellä pelkään vaan että jään koukkuun noihin rauhoittaviin, senhän vuoksi niitä ei pahemmin määrätä. Vaikka musta tuntuu, että mulle niitä määrätään liiankin helposti. Toisaalta myös häpeän käyttää noita rauhoittavia, en oikein tiedä kyllä miksi. En vaan pysty sitä kellekään oikein myöntämään, vaan asia tulee esille aina vahingossa. Esimerkiksi jos olen kaverin kanssa kaupungilla, yritän viimeiseen asti peitellä huonoa oloani ja jos tuntuu että joudun rauhoittavan ottamaan, en pysty sitä ystävälleni myöntämään. Pelkään että hän alkaa sanomaan minua huonoksi sekä heikoksi ihmiseksi, vaikka tuskin asia niin on. Mutta silti pelkään, ja en uskalla ja halua ottaa sitä rauhoittavaa niin että ystäväni tai kukaan muukaan sitä näkee.
minullakin tuli noita sivuvaikutuksia, mutta jotenkin ajattelen niin, että ne kuuluvat
tähän paranemisprosessiin. Ensin vaikutukset kohdistuvat fysiikkaan ja vasta viikkojen
kuluuttua mieli aktivoituu. Joillakin oireet lievittyvät jo esim 5 mg annoksella. Tämä
kaikki on varmasti kovin yksilöllistä. Itse kävin 20 mg:ssä asti ja nyt annostaan
aletaan tiputtamaan vähitellen. 20 mg:ssä annos pysyi vuoden ja samalla alkoi
terapia. Nyt olo on mahtava. Jaksakaa siis uskoa parempaan, vaikka alussa ahdistus
saattaakin lievästi paheta! Olen varma, että se palkitsee.
Olen kuullut, että juuri näissä lääkkeissä jotkut pilkkovat lääkkeitä vielä pienemmiksi.
Eli näin vältytään 5 mg muutoksen tuomilta vaikutuksilta. Itselläni sivuvaikutukset
näkyivät eniten aloittaessa 5mg:llä. Tämänhän ymmärtää, sillä kyseessä on
elimistölleni uusi aine. Kun sitä nostettiin portaittain 5 mg:llä, muutosvaiheissa tuli
lievää väsymystä. Itse tiedostin hyvin nuo sivujutut, joten nyt aktivoituessani takaisin
työ- ja opiskeluelämään, ymmärrän ottaa nämä muutosvaiheiden pari päivää hieman
rauhallisemmin. Näitä muutosvaiheita ei todellakaan kannata pelätä
Siispä tsemppiä! 🙂🌻 Tämä kaikki palkitsee.
Moi kaikki!
Mulla oli ensin masennuslääkkeenä Sertralin, valitettavasti en muista annostusta. Sertralin ei aiheuttanu paljon oireita mutta parin kuukauden jälkeen huomattiin että siitä lääkkeestä ei ollut mitään apua minulle.
Sitten aloitettiin Cipralex 5 mg ja parin viikon päästä nostetiin 10 mg. Ensimmäisten viikkojen aikana mulla oli paradoksaaleja oireita, masennusta, paniikkikohtauksia, ahdistuneisuutta ja pahaa oloa. Sitten se meno ohi noin 2 viikon jälkeen ja sitten nostettiin 10 mg. Mulla se annoksen nostaminen ei aiheuttanut siinä vaiheessa mitään oireita ja sitten jatkettiin 10 mg 3 kk. Sen jälkeen nostettiin 15 mg ja se kesti jonkun 4 kk. Sen jälkeen omassa elämässä tapahtui käänteitä jotka aiheutti sen että masennuin vieläkin enemmän ja olin itsetuhoinen. Lääkäri päätti nostaa annosta 20 mg koska aiemmat annokset oli toiminut niin hyvin. Mutta tämä 20 mg ei sopinut mulle yhtään ja ahdistuin todella helposti. Annoksen nostamisen jälkeen sain migreenikohtauksia jotka vei koko ajan ensiapuun. Sitten ensiavussa sain DHB:tä migreeniin ja se aiheutti sitten sellaisen kohtauksen että kun otin Cipralexia niin en voinut olla paikalla ollenkaan. Juoksin ulkona koiran kanssa ja kun koira väsyi niin vein koiran sisään ja itse jatkoin juoksemista. Tämä taas johti siihen että jouduin osastolle. Osastolla annos laskettiin 15 mg ja se auttoi huomattavasti.
Osastolla sain myös uuden lääkkeen joka piti ottaa iltaisin että rauhottuisin ja voisin olla paikalla (osastolla olin kuukauden). Ketipinor aloitettiin 25 mg annoksella ja nostettiin 50 mg sitten siirryttiin 100 mg. Nyt otan 100 mg Ketipinoria ja puoli tuntia sen jälkeen nukun kuin tukki. Minulla on kyllä myös Xanor 0,5 mg 6 x päivässä tarvittaessa (mutta niitä en ole tarvinnut maaliskuun jälkeen, ne on varalla). Sitten illalla menee vielä Imovanea 7,5 mg aina välillä/tarvittaessa.
Mutta siis sivuvaikutuksia ei välttämättä kannata säikähtää ihan hirveän paljon, mulla esimerkiks ensin kun otin Ketipinoria 25 mg niin illalla pyörryin koska olin niin sekasin lääkkeestä, mutta sitten "totuin" lääkkeeseen ja nyt Ketipinorista ei ole muuta kuin hyötyä vaikka se menee 100 mg annoksena ja reagoin 25 mg:n niin voimakkaasti.
Olen kyllä tietoinen siitä että Ketipinoria voi ottaa tietyissä tapauksissa 500 mg/päivä mutta onneksi minulle riittää 100 mg/päivä.
Kysykää minulta vielä jos jotain jäi epäselväksi kijoituksestani.
-Snow
Minulle on väitetty kovasti että lääkkeistä ei voi tulla vieroitusoireita niiden lopettamisesta, itse kuitenkin epäilen että minulla oli jonkin näköisiä vieroitusoireita, kun lääkettä lopetettiin (en muista mitä lääkettä). Minulla oli aivan älyttömän ahdistunut olo. En voinut tehdä mitään muuta kuin maata paikallani, kun tuntui että sisällä on se ahdistuksen pilvi, joka ei jätä muille tunteille mitään tilaa. Olin tähän aikaan kuntoutuskodissa, jos olisin ollut kotona niin en tiedä mitä olisi tapahtunut, olisinko tappanut itseni sen ahdistuksen takia. En ole ennen kokenut mitään niin kamalaa. Onko teillä muilla ollut mitään sivuoireita tai muita? 😑❓
Ketipinorista ja seroquelista
Söin ketipinoria/seroquelia pitkän aikaa isolla annoksella, kunnes niistä alkoi tulla sivuoireita, jonkinlaisia rytmihäiriöitä. Vieläkään en tiedä mitä ne oli, mutta tuntui sellaiselta lisälyöntikohatukselta, jatkui ehkä vartin tai puolisen tuntia. Sydän muljahteli rinnassa voimakkaasti, aiheutti ikävästi myös olon että räjähdän, ja tavallaan hengenahdistusta. Lisäksi lääke väsytti ja vei lihaksista voimat, eikä verenpainekaan varmaan ollut kohdallaan, niin ei ollut kovin kiva olo. En osannut ensin kuvailla niitä oireita lääkärille joten se luuli että ne on paniikkikohtauksia eikä liity lääkkeeseen. Kuitenkin pienennettiin annosta ja vaikka mitä, mutta ei auttanut, rytmihäiriöt alko taas, joten lopetin. Siihen loppui ne kamalat kohtaukset, mutta sen jälkeenkin kun lääke oli poistunut elimistöstä, on sydämenlyönneissä ollut pientä ongelmaa, mitään ei kuitenkaan tutkimuksissa ole löydetty.
Minnanna, nyt tunnistan itseni tekstistäsi. Samaa lääkettä laskettaessa minulle tuli samantapaisia oireita kuin sinulle. Sinä vain osasit kuvata ne hyvin sanoiksi. Tuntui aivan oikeasti että räjähdän siihen paikkaan. Niin kamala olo oli että HUH. Jos sellainen tulee joskus uudestaan niin täytyy harkita uudelleen että jaksanko elää ollenkaan sen kanssa.☹️
sanoitko että laskettaessa outoa, 😐 minusta niitä tuli vaan kun tavallaan otin sitä liikaa.
mainitse ihmeessä lääkärille jos tulee sellaista, tuo lääke ei tosiaan ole turvallinen jos on yhtään taipumusta rytmihäiriöihin.🙄
Juu-u laskettaessa lääkettä tuli ne.
Voisikohan olla että oli jotain vieroitusoireita tosiaan, vaikka sellasia ei PITÄISI tulla kuulemma. Oli niin kamalan paha olla että luulen sen olleen jotain lääkkeisiin liittyvää häikkää. Sellaista en halua koskaan uudestaan kokea, enkä toivo sitä kenellekään.
en usko että se minulla vieroitusoire olisi ollut, koska lopetin kuitenkin ne lääkkeet, ja sillon ei tullut mitään... mutta voihan se lopettaminenkin varmaan aiheuttaa samanlaista.
oletko muuten varma ettet sattunut silloin lääkkeen kanssa samanaikaisesti juomaan esimerkiksi greippimehua tai syömään jotain missä olisi saattanut olla greippiä?
taidan kysyä tästä asiasta joskus kun menen tapaamaan sydänlääkäriä, nyt kun osaan kuvailla paremmin nuo tuntemukset..
muutkin tutut ovat sanoneet että seroquelista/ketipinorista saa joskus tollasia oireita.
Niin tosiaan ei varmaan sinun kohdallasi ollut varmaan mitään vierotusoireita ne.
Melko varma olen etten syönyt mitään mikä sisältäisi greippiä.
Pitää minunkin tentata omaa lääkäriäni vielä tästä asiasta tosiaankin. Niin ikäviä tuntemuksia oli nuo etten toista kertaa sellaista halua kokea minkään lääkkeen kohdalla. Pari viikkoa sitten multa alennettiin abilify:ta ja zypreksaa, minkä jälkeen olo paheni aika lailla taas. Tänään sitten lisättiin se abilify entiselleen, ja toivon sen auttavan edes vähän tähän ahdistukseen. ☹️