Eli tahtoisin kuulla kokemuksia eri masennuslääkkeistä!?! Ja niiden vaikutuksista.
Itselläni on tällä hetkellä 4 eri masennuslääkettä, jota syön säännöllisesti. Jotkut kyllä vaikuttavat myös unenlaatuun ja pituuteen ja ahdistukseen. Iltaisin Mirtazapin 30mg, Ketipinor (Seroquelin vastaava, halempi vain) 125mg ja aamulla on Paroksetiini 30mg. Ja tarvittaessa on Xanor 0.5mg korkeintaan 4 kertaa päivässä.
Useasti olen psykiatrini kanssa vääntänyt kättä noista lääkkeiden käytöstä. Koska olen kauan jo tuntenut, ettei niistä ole mitään apua. Olen osaa lääkkeistä syönyt jo vuoden verran, tosin välillä on ollut pieniä (korkeintaan kuukauden pituinen) taukoja. Uusin lääke on tuo Ketipinor jota aloin käyttämään heinäkuussa. Siitä itselleni tulee hyvin sekava olo, ja illalla lääkkeen ottamisen jälkeen niin siitä tunnin päästä on pakko mennä sänkyyn. Nimittäin se tekee niin heikon olon etten pysy edes pystyssä, kuin tuen kanssa. Tarvittaessa olevaa Xanoria otan vain pakkotilanteissa. Eli silloin kun ahdistaa todella paljon ja usein myös silloin kun jännitän jotain todella paljon. Usein saatan joutua jopa silloin ottamaan kun puhun mesessä jonkun ystäväni kanssa. Tällä hetkellä noiden rauhoittavien lääkkeiden ottaminen on taas kasvanut, niistä olenkin oppinut huomaamaan että milloin olen hyvin ahdistunut ja jännittynyt. Yhdessä vaiheessa yritin jättää nuo kokonaan pois, siis rauhoittavat, mutta ei siitä tullut mitään. Lääkäri suoraan sanoen pakotti mua jatkamaan niiden syöntiä, niin kauan kun en ole kunnossa. Nimittäin kun olin psykiatrisella osastolla, niin siellä kun jännitys pääsi huippuunsa alkoi paha hyperventilointi ja kauhea tärinä. Lopulta pyörryin, sen jälkeen lääkäri pakotti mua jatkamaan noita rauhoittavia. En olisi halunnut, mutta toisaalta se helpotti osaltaan oloa. Kaupungillekaan en pysty tällä hetkellä lähtemään yksin ilman että ottaisin rauhoittavaa. Ja vaikka menen ystävän kanssa, silti usein joudun ottamaan rauhoittavan.
Olen myös huomannut sen että se helpottaa jo paljon, jos tiedän että laukussani on se rauhoittava. Saatan joskus jopa selvitä ilman että otan sitä, kunhan vaan tiedän että se on siellä mukana. Jotenkin sekin tuo turvaa. Onko kellään samanlaista kokemusta?
Tällä hetkellä pelkään vaan että jään koukkuun noihin rauhoittaviin, senhän vuoksi niitä ei pahemmin määrätä. Vaikka musta tuntuu, että mulle niitä määrätään liiankin helposti. Toisaalta myös häpeän käyttää noita rauhoittavia, en oikein tiedä kyllä miksi. En vaan pysty sitä kellekään oikein myöntämään, vaan asia tulee esille aina vahingossa. Esimerkiksi jos olen kaverin kanssa kaupungilla, yritän viimeiseen asti peitellä huonoa oloani ja jos tuntuu että joudun rauhoittavan ottamaan, en pysty sitä ystävälleni myöntämään. Pelkään että hän alkaa sanomaan minua huonoksi sekä heikoksi ihmiseksi, vaikka tuskin asia niin on. Mutta silti pelkään, ja en uskalla ja halua ottaa sitä rauhoittavaa niin että ystäväni tai kukaan muukaan sitä näkee.
Moikka!
Ite vasta aloittelin lääkkeiden käyttöä ja nyt jo vaihdettiin lääkkettä, koska edellinen vaan lisäsi ahdistustani. Edellinen lääke oli Cipralex 10 mg ja nykyinen on Ketipinor 25mg.
Ketipinor on ihan kamala, en pidä yhtään, koska se pistään väsyttään niin paljon. Olen nyt lomalla koulusta ja viime yönä nukuin 16 tuntia. Otin lääkkeen 10 aikaan ja jo 11 aikaan tuli sekava olo, ei millään pysynyt hereillä.
Cipralexista tuli pari päivää hirvittävä päänsärky, mutta ei muuta. Ja tosiaan se lisäsi ahdistustani, joten se vaihdettiin.
Muita kokemuksia itselläni ei ole..
Itselläni on myöskin kokomusta cipralexista, unohdinkin sen kokonaan.
Nimittäin kokonaisuudessaan otin vain yhden cipralexin 15mg aamulla. Olin silloin koulussa kun ko. lääkkeen käyttämisen aloitin. Aluksi en uskaltanut sitä edes ottaa, mutta lopulta sitten otin sen. Pelkäsin kovin miten ko. lääke alkaa vaikuttamaan.
Meni tunti tai pari, en muista, kunnes oli jo seuraava tunti ja minuun iski todella paha olo. Tuntui kuin oksentaisin juuri heti ja siihen paikkaan. Yritin taistella tunnetta vastaan ja ajatella, että kyllä se siitä pian ohi menee. Mutta ei mennytkään. Lopulta sanoin olostani ystävälleni, kuka ehkä oli jo huomannut ettei kaikki ollut kunnossa. Hän sitten käski lähteä pois luokasta, mutta en lähtenyt. En halunnut luovuttaa. Mutta ei mennyt kuin pieni hetki kunnes alkoi pyörryttää ja ahdistaa todella paljon. Sitten oli pakko lähteä luokasta pois. Juoksin vessaan ja muistan kun oksensin. Mutta muuta muistikuvaa ei ole. Vasta kun havahduin vessan lattialta makaamasta. No sit hätäännyin ja päätin lähteä luokkaan kertomaan joko ystävälleni tai opettajalleni olostani. Nimittäin vieläkin se oli heikko. Mutta muistan vain miten matkalla tuli taas todella huono olla, tällä kertaa ei oksettava mut pyörrytti ja ahdisti. Seuraava havainto ja muistikuva onkin kun makasin käytävällä olevilla penkeillä ja ympärilläni oli opettaja ja taisi siinä oppilaitakin olla.
Lopulta tilanne meni siihen, että mut oltiin talutettu koulumme terveydenhoitajan lepohuoneeseen lepäämään. Mutta tilani ei ollut sielläkään helpottanut. Ja joku, en tiedä kuka, niin oli tilannut ambulanssin mulle. Ja niin mut sitten lopulta vietiin sairaalaan tarkkailuun. Ajasta kuinka kauan koko tapahtumassa, ei ole mitään käsitystä.
Mutta näin loppui mun Cipralex lääkkeiden käyttäminen, ne eivät vaan yksinkertaisesti sopineet mulle.
"Paras" asia minkä muistan tapahtuneesta, minkä ystäväni tosin kertoi minulle jälkeen päin oli se, kun ambulanssi kuskit olivat kysyneet kuinka paljon olin ottanut niitä lääkkeitä. No kaverini siiten sanoi että yhden tabletin ja varmisti itse vielä pakkauksesta. Ja ambulanssi kuskit eivät EHKÄ uskoneet tai sitten halusivat vain varmistua asiasta ja pyysivät myös nähdä, että varmasti olin ottanut sen yhden tabletin vain. Ja kun olivat katsoneet paketin, niin olivat vain sanoneet että ei ollut kyseessä ainakaan itsemurhayritys.
Olen hyvin onnellinen että nuo lääkkeet lopetettiin minulla, se oli niin kamala olo minkä ne minulle aiheuttivat.
Oho, sulla olikin kovat tuskat sen lääkkeen kanssa. Huh huh, mä en varmaan olis kestäny tota. Onneks mulle ei tullu mitään vakavaa...
Lopetin tuol Ketipinor lääkkeen syönnin. Ei sitä varmaan sais lopettaa ihan noin vaan, mutta mä en ainakaa ota enään ainuttakaan pilleriä. Niin hirvittävä lääke se on. 🙄
Etkö nyt syö mitään lääkettä Dead A? Se ei kyllä olekaan järkevää.
Minä olin muutaman päivän kokonaan ilman lääkkeitä ja tuli kauhia päänäsärky. Niin hirviä etten pystynyt kun vaan pimeässä makaamaan. Sitten oksensin.
Minä luulen, että mulla oireet johtuu siitä, että joudun valehtelemaan vanhemmille jotta olen syönyt lääkkeet vaikka en olekaan.
Eilen taas alotin syömään ja taas päätin, että syön säännöllisesti mutta ei minusta ole siihen. Minä tunnen itseni luuseriksi, kun en ilman lääkkeitä pärjää.
Mulla on sama fiilis välillä, että oon ihan Luuseri isollä L:llä, koska en pysty oleen syömättä lääkkeitä.
Eli siis joo, en syö mitään lääkkeitä enään. Nyt alko ahdistaan kun en ole saanut mitään lääkkeitä. Koulu varsinkin ahdistaa. Se on niiiiin vaikeeta näin talvisin ja siks ajattelinkin, että lääkkeet auttaa. Mutta koska sopivaa lääkettä ei ole niin en sitten syö mitään. Pakko vaan on pärjätä ilman. Tai ei mikään pakko ole mutta.. En halua lääkkeitä. U know...
Jatka sinäkin, zuzki tätä keskustelua jotta ei tuntusi että sun aiheen viemme.
Minua ahdistaa koko tämä elämä todella paljon ilman lääkitystä, Niin paljon, että voisin itseni tappaa. Sitten vasta ahdistaakin, kun hokaan etten mie olekaan mitenkään parantunut tai löytänyt elämisen iloa. se oli vaan pilleripurkkiharhaa. Minä olen luullut, että olen pitkän tien kulkenut ja tullut ihmiseksi, minä olenkin vaan kulkenut apteekin ja kodin välisen matkan.
Kirjoitan tänne kunhan pääsen omalle koneelle ja on tarpeeksi aikaa; eli huomenna.
Palaamisiin. Nyt onkin taas jo paljon kerrottavaa noista lääkkeistä.
Inhoan itsekin tuota Ketipinor lääkettä, se ainakin mulla tekee sellaisen olon että on pakko mennä sänkyyn. No tiettyhän kun sen vaikutus on myös nukkumiseen. Mutta se ei ole mitään mukavaa. Olisi mukavaa katsella iltaisin telkkaa tai lukea, kirjoittaa runoja tai jotain, mutta jos olen lääkkeeni ottanut siihen lääkärin suosittelemaan/pakottamaan aikaan eli 21.00 niin en pysy hereillä. Tai voin pysyä hereillä korkeintaan 24.00 asti, mutta silti on oltava jo sängyssä. Koska tunnin päästä lääkkeiden ottamisesta alan mennä jo sellaiseen tilaan/kuntoon, että tarvitsen tukea jos ja kun kävelen jossain.
Osastolla ollessani usein olin katsomassa BB:tä ja nukahdin joka ikinen kerta kesken ja lopulta hoitaja sai herättää ja sen myötä taluttaa mut omaan huoneeseen ja sänkyyn nukkumaan. Ei kiva ja sain useasti kuulla kyseisestä asiasta.
En kyllä tiedä voisiko tuo noin vahva vaikutus johtua myös osittain siitä kun syön myös muita masennuslääkkeitä. Onhan mulla sentään kaksi iltalääkettä. Ja silloin "sammun" jo alle 20 minuutissa iltalääkkeiden ottamisen jälkeen jos olen illasta ottanut rauhoittavan. Se vaikuttaa niin paljon siihen.
Onko kellään kokemusta rauhoittavista? Nimittäin kun itselläni on Xanoria ja mietin vain sen tehoa. Vahvuus mulla on 0.5mg. Joudun ottamaan sitä useasti päivässä, mutta olen alkanut epäilemään sen vaikutusta. Ja minulle sanoi yksi ihminen että nykyään "lääkkeet hallitsevat minua, enkä minä itseäni". Olen siis hänen mielestään täysin lääkkeiden vaikutuksen myötä muuttunut. En ymmärrä ja tajua enää hyvän ja pahan eroa. Saati sitten muuta. Muistini "pätkii" ja saatan välillä olla ihan sekaisin. Se on kamalaa, varsinkin sellaisessa seurassa jossa lääkityksestäni ei tiedätä. Tosin harvoinpa olen missään, joten ei pahemmin tarvitse selitellä mitään.
Nyt tein aika iso päätöksen jokusen päivää sitten. Lopetin kaikki lääkkeeni. Eilen otin viimeisen kerran vielä rauhoittavan mutta kaikki muut lääkkeet olen lopettanut. Saa nähdä mitä tulee tapahtumaan. En vaan enää halua olla "tämmöinen", miksi lääkkeet ovat minut tehneet. Huomenna olisi psykologi ja sille kaiketi pitäisi kertoa, mutta en tiedä kykenenkö. Tiedän etten saisi lopettaa lääkitystäni noin vain yhtäkkiä. Ja kun olen aikaisemmin lääkärin kanssa puhunut lääkkeiden lopettamisesta niin se ei tullut kuuloonkaan. Minkä aikaa te muut olette syöneet masennuslääkkeitä? "pelkään" oikeasti että joudun niitä syömään vielä vuodenkin verran, vaikka en tahtoisi. Mutta eipä lääkäri ole pahemmin koskaan kuunnellut omaa tahtoani.
No joo, se siitä tällä kertaa. Tuli taas "valitettua" noista lääkkeistä. Oikeasti olen ihan sekaisin mitä niiden suhteen tehdä, syödäkö vai ei. Mulla ei sinänsä ole mitään niitä vastaan, mutta tuntuu vaan pahalata kun läheinen ihminen sanoo että oloen muuttunut huonompaan suuntaan syötyäni lääkkeitä. No ehkäpä huomenna asiasta ainakin jotain selviää kun käyn psykologilla, jos uskallan hänelle asiasta puhua.
Hei teille jokaiselle jotka olette kirjottaneet tähän viestiketjuun🙂🌻
Luin teidän kirjoituksia ja olin hyvin ymmälläni, että tuollaisia lääkkeitä on...
Ettekö te ole puhuneet lekurin kanssa noista lääkkeistä ja niiden sivuvaikutuksista yms?
Kyllä teillekin pitäs löytyy oikeet lääkkeet,jotka todella auttaa, ilman noita kamalia sivuvaikutuksia.
Itse olen hyvässä tilanteessa oman lääkitykseni suhteen. Mulla on masennukseen Citalopram, nykyään 40 mg. Ja illalla Seroquel 400 mg,unettomuuteen. Mulla ei ole missään vaiheessa ollut mitää sivuvaikutuksia
Mä en tiedä kuinka kauan joudun syömään lääkkeitä,olen niitä syönyt nyt 3 vuotta.
Toivottavasti teille löytyy sopivat lääkkeet!
Voimia ja tsemppiä teille🙂🌻
Hei, Lasisilmä
Mukavaa ja hyvä kuulla, että Sinulle nuo lääkkeet sopivat. Itsekin toivoisin jo, että minulle löydettäisiin "se oikea" lääke/lääkitys.
Millainen olo sulla iltaisin tulee kun olet ottanut sen Seroquel 400mg? Ajattelin vain kun itse menin jo 175mg ihan sekaisin, niin mitä sitten noin vahva vaikuttaisi. Mutta niinhän se on ettei kaikki lääkkeet sovi kaikille/jokaiselle. Menetkö heti sen lääkkeen otettua sänkyyn nukkumaan vai jäätkö "odottamaan" kunnes vaikutus tulee ja sit menet vasta nukkumaan?
hei. mulla on nyt mirtazapineja 25mg. eivät oikeen auta mihinkään. nyt annettiin levoziinia 25mg kans ja pitää ottaa neljä päivässä(?). itse en lääkkeistä tiedä ja haluaisin tietää mitähän nämä saattavat tuoda tullessaan? jääkö koukkuun ja muuta yleistä.
zuzki kirjoitti 29.11.2007 14:8
Hei, Lasisilmä
Mukavaa ja hyvä kuulla, että Sinulle nuo lääkkeet sopivat. Itsekin toivoisin jo, että minulle löydettäisiin "se oikea" lääke/lääkitys.
Millainen olo sulla iltaisin tulee kun olet ottanut sen Seroquel 400mg? Ajattelin vain kun itse menin jo 175mg ihan sekaisin, niin mitä sitten noin vahva vaikuttaisi. Mutta niinhän se on ettei kaikki lääkkeet sovi kaikille/jokaiselle. Menetkö heti sen lääkkeen otettua sänkyyn nukkumaan vai jäätkö "odottamaan" kunnes vaikutus tulee ja sit menet vasta nukkumaan?
Hei zuzki!
Mun lääkäri määräsi sellasen annostuksen että 2-6 tabl iltasin unettomuuteen. Pari kertaa oon ottanu 500 mg kun on ollut tosi vaikee kriisi tms. Välillä tulen kolmellakin toimeen. Tuo lääke rauhottaa ja alkaa vaikuttaa unettavasti noin puolen tunnin päästä kun oon tabletit ottanu.Jos mulla on levoton olo tai ahdistaa se lääke rauhottaa mieltä. Otan lääkkeet puoltuntii ennen nukkumaan menoa ja silloin menen sänkyyn rauhottumaan ja nukkumaan ja nukahdankin.
Yritän itsenäisesti pääästä noista nukahduslääkkeistä eroon,että vähennän aina yhdellä tabletilla. Eli 2 viikkoo syön 300 mg ja sit vähennän yhen ja syön sitä annosta 2 viikkoo jne.
Nyt se vähentäminen ei ole onnistunut kun on ollut kaksi suurta kriisiä päällä,mut annan joulun mennä näin 400 mg:lla ja sit taas kun työrutiinit alkaa niin koitan taas vähentää.Nimittäin semmonen ongelma tossa annostuksessa on, et mitä suurempi annos, sen vaikeempi nousta aamulla sängystä aikasin. Unta siis riittää.
Mutta en ole koskaan muuttunut sekavaksi,eikä ole tullut mitää sivuoireita.
Lekuri sanoi, että voin syödä tuota seroquelia ihan koko elämäni univaikeuksiin,mut en halua,joten yritän päästä niistä eroon.
Tsemppiä sulle,toivottovasti pian saat lääkityksen kuntoon!
Oikeen hyvää Joulun odotusta🙂
Mä aloitin reilu vuosi sitten lääkkeiden syömisen. Eka kokeilin Seroquelia. Ei se mitään auttanut, joten se vaihtui Mirtazoniin. Mirtazon oli ihan jees. Se auttoi mulla masennuksen lisäksi myös jännittämiseen. Myös ruokahalu kasvoi ja aloin hieman lihota, mikä huolestutti mua. Lopetin itse tuon lääkkeen syömisen.
Sen jälkeen en olis halunnut syödä enää mitään masennuslääkettä, mutta lääkäri sai ylipuhuttua. Aloitin Cipralexin. Hoitajat pelkäs, että se aiheuttaa osan mun itsetuhoisuudesta, joten aloitin uudestaan Seroquelin tällä kertaa tuon toisen lääkkeen rinnalla.
Cipralex on varsinainen masennuslääke ja vähentää myös jännitystä. Sillä on kai myös piristävä vaikutus. Seroquel puolestaan tasoittaa mielialaa, auttaa ahdistukseen ja antaa unen. Mulle tuo yhdistelmä on sopinut ihan hyvin. Olen sitä syönyt kohta jonkun puoli vuotta. Välillä on annoksia nostettu, joskaan ne ei ole vieläkään kovin isoja.
En mä tiedä, kirjoitinko oikein noiden lääkkeiden nimet... 😟
Alotin masennuslääkkeiden käytön joskus vähä yli kaks vuotta sitte 14vuotiaana. Eka oli seronil. En muista enään kovin hyvin sen sivuvaikutuksia mutta jotai kyllä oli mutta ne häipyi vähitellen. Olihan niistä vähän apua mutta käytin niitä puoltoistavuotta eikä niistä ollut pidemmällä aikavälillä apua ja olin joutunut osastohoitoonkin vakavan masennuksen takia vaikka terapiassa käyn. Asuin kuitenkin kotona. Kävin osastolla noin vuoden ja
siinä hoidon puolivälissä lääke vaihdettiin cipralexiin 10 mg. Sivuvaikutuksia oli jotain kuumetta ja hikoilua ja tukalaa oloa ja ahdistusta mutta se meni ohi ja sitten mieliala koheni hiukan niin että osastohoito loppui 4 kuukauden käytön jälkeen ja aloin käymään koulussa kokonaisia päiviä.
Kun olin käyttänyt puoli vuotta 10mg cipraa ei ollut enää vaikutusta ja nostettiin 15 mg. Johan pomppas. Mieliala nousi ja oli mömmönen olo koulussa ja muutenkin pari päivää olin tosi väsynyt, vaikka olikin huoleton olo. Se meni ohi ja masennus painoi päälle ja lisäksi alkoi ahdistamaan taas niin pahasti että en kouluun pysty menemään. Kärsin pahasta olosta vieläkin vaikka olen käyttänyt 15 mg cipralexia jo 2 kuukautta. Pyörryttää, oksetttaa, hikoiluttaa, sydän jyskyttää, pitäää hengittää pussiin, joskus tärisyttää ihan mielettömästi. Lääkäri laski cipran takas 10 mg ja määräsi ahdistuskohtauksiin ketopinoria vai mikä ketopiini vaikuttava aine nyt olikaan...otin sitä ja olo on kuin muumiolla. Ahdistukseeni se auttoi mutta tunnin kuluttua sen ottamisesta väsyttti mielettömästi ja tuntuu kuin olis humalassa. Aamulla pääsin hyvin ylös mutta olo on mömmönen ja tosi rento mutta ei pysty silti mihinkään lähtemään. tosi outoa, mietteet on sekavat eikä oikeen tiedä mitä tekis. tuntuu ettei mikään enää auta, niin kauan tätä on kestäny...tsemppiä teille muillekin 🙂🙂👍
Itselläni diagnoosi tällä hetkellä mm. pitkäaikaisesta masennuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta, laaja-alaisesta ahdistuneisuushäiriöstä ja psykiatrini määräsi juuri ketipinorin efexorin rinnalle.
Aloitin Seronililla syyskuussa ja kun se ei auttanut vaihdoin joulukuussa efexoriin ja nyt tulisi rinnalle toi ketipinor.
Mun tutkimukset on kesken ja en pysty puhuu vastaanotolla, ei vaan tuu juttuu, en pysty, tunteitten tunnistaminen myös vaikeeta.
Harhaluulotkin vaivaa toisinaan ja on vaikee luottaa kehenkään, ees läheisiin.
Yöt menee usein valvoen ja mieli on kovin vilkas iltaisin ja öisin, tulee vaivaavia ajatuksia. Kuuloharhoja jne ei ole ollut.
Nyt menen neuropsykologin tutkimuksiin kahden viikon päästä, tutkivat kongitiivista puolta.
Bussilla en pysty matkustamaan eikä dösikselle pysty menemään, kun tulee tunne että jengi tuijottaa, sama juttu ruuhkassa .
Muisti pätkii ja asiat ei jää mun päähän jotenkin mennyt noi asiat huonoon suuntaan. Toimintakyky on myös laskennut.
Oon 19v. tänä vuonna ja duuniin ja kouluun meno tuntuu mahdottomalta ja kaikkea. Lopetin koulun syksyllä ja sitä ennen yritin etälukiota jne
Kuulostaako mikään tutulta, heittäkää jotain juttuu jos samanlaista taustaa tms.
Tässä vähän ihmettelen onko kyseessä ennakko-oireita jostain vakavammasta vai mikä tässä on meininki......😑❓