Eli tahtoisin kuulla kokemuksia eri masennuslääkkeistä!?! Ja niiden vaikutuksista.
Itselläni on tällä hetkellä 4 eri masennuslääkettä, jota syön säännöllisesti. Jotkut kyllä vaikuttavat myös unenlaatuun ja pituuteen ja ahdistukseen. Iltaisin Mirtazapin 30mg, Ketipinor (Seroquelin vastaava, halempi vain) 125mg ja aamulla on Paroksetiini 30mg. Ja tarvittaessa on Xanor 0.5mg korkeintaan 4 kertaa päivässä.
Useasti olen psykiatrini kanssa vääntänyt kättä noista lääkkeiden käytöstä. Koska olen kauan jo tuntenut, ettei niistä ole mitään apua. Olen osaa lääkkeistä syönyt jo vuoden verran, tosin välillä on ollut pieniä (korkeintaan kuukauden pituinen) taukoja. Uusin lääke on tuo Ketipinor jota aloin käyttämään heinäkuussa. Siitä itselleni tulee hyvin sekava olo, ja illalla lääkkeen ottamisen jälkeen niin siitä tunnin päästä on pakko mennä sänkyyn. Nimittäin se tekee niin heikon olon etten pysy edes pystyssä, kuin tuen kanssa. Tarvittaessa olevaa Xanoria otan vain pakkotilanteissa. Eli silloin kun ahdistaa todella paljon ja usein myös silloin kun jännitän jotain todella paljon. Usein saatan joutua jopa silloin ottamaan kun puhun mesessä jonkun ystäväni kanssa. Tällä hetkellä noiden rauhoittavien lääkkeiden ottaminen on taas kasvanut, niistä olenkin oppinut huomaamaan että milloin olen hyvin ahdistunut ja jännittynyt. Yhdessä vaiheessa yritin jättää nuo kokonaan pois, siis rauhoittavat, mutta ei siitä tullut mitään. Lääkäri suoraan sanoen pakotti mua jatkamaan niiden syöntiä, niin kauan kun en ole kunnossa. Nimittäin kun olin psykiatrisella osastolla, niin siellä kun jännitys pääsi huippuunsa alkoi paha hyperventilointi ja kauhea tärinä. Lopulta pyörryin, sen jälkeen lääkäri pakotti mua jatkamaan noita rauhoittavia. En olisi halunnut, mutta toisaalta se helpotti osaltaan oloa. Kaupungillekaan en pysty tällä hetkellä lähtemään yksin ilman että ottaisin rauhoittavaa. Ja vaikka menen ystävän kanssa, silti usein joudun ottamaan rauhoittavan.
Olen myös huomannut sen että se helpottaa jo paljon, jos tiedän että laukussani on se rauhoittava. Saatan joskus jopa selvitä ilman että otan sitä, kunhan vaan tiedän että se on siellä mukana. Jotenkin sekin tuo turvaa. Onko kellään samanlaista kokemusta?
Tällä hetkellä pelkään vaan että jään koukkuun noihin rauhoittaviin, senhän vuoksi niitä ei pahemmin määrätä. Vaikka musta tuntuu, että mulle niitä määrätään liiankin helposti. Toisaalta myös häpeän käyttää noita rauhoittavia, en oikein tiedä kyllä miksi. En vaan pysty sitä kellekään oikein myöntämään, vaan asia tulee esille aina vahingossa. Esimerkiksi jos olen kaverin kanssa kaupungilla, yritän viimeiseen asti peitellä huonoa oloani ja jos tuntuu että joudun rauhoittavan ottamaan, en pysty sitä ystävälleni myöntämään. Pelkään että hän alkaa sanomaan minua huonoksi sekä heikoksi ihmiseksi, vaikka tuskin asia niin on. Mutta silti pelkään, ja en uskalla ja halua ottaa sitä rauhoittavaa niin että ystäväni tai kukaan muukaan sitä näkee.
☹️ mulla on myöskin se että tuntuu kokoajan että kaikki töllää. jokapuolella...nyt kun oon alottanu ketipinorin niin on helpottanu vähäsen ja en aina välitä mitä ympärillä tapahtuu mutta ahdistaa silti julkisilla kulkeminen ja esim kaupas käyminen...alan ajatella että oon varmaan kauhea näkönen ja ruma kun tuntuu et kaikki tuijottaa. mulle ollaan sanottu että kuvittelen vaan kaiken mutta ei sille voi mitää 😞 jotenkin oon tullu toimee nyt mutta opiskelu on jääny aika vähälle ja sit alkaa stressi josta ne pahat ahdistus ja paniikkikohtaukset alko. eikä masennus yhtään helpota asiaa. kumpa olis jotai vinkkejä antaa mutta ei ole 😑❓ koittakaa jaksaa 🙂
hei zuzki,
minun kaverilleni tuli aivan samanlainen kohtaus kuin sinullekkin, ja samasta lääkkeestä.
Se oli jotain niin järkyttävää kun ei tiennyt miten voin ystävääni auttaa siinä tilanteessa.
toivottavasti ei sellaisia enään tule!
Tosta ketipinorista puhutaan täällä aika paljon... Auttaako se oikeasti? On vähän epäluuloinen olo noitten masennuslääkkeitten suhteen, kun en ole niitä kauaa käyttänyt ja vähän pelottaakin nuo lääkkeet...
noko mitään mahdollisuutta saada masennuslääkkeitä tai ees päästä psygolokille 14 (tai sit syksyllä 15) vuotiaana ja silleen ilman et tarttis vanhempien tai kenenkää tutun tietää asiasta? ku tuntuu et tarttis mutten kummiskaa haluu et kukaa kotonaankaa sais tietää.
Kyllä mä luulen, että sun lupa tarvitaan, jos halutaan vanhemmille kertoa. Joten ei ainakaan alussa tarvii vanhempien tietää mitään. Mut hyvähän se on jos tietää, ettei sit jää ihan ulkopuoliseks. Mun vanhemmat tietää mun psykiatrikäynneistä, mut ei lääkkeistä. Mutta kyllä joskus täytyy kertoo, kun ei jaksa aina salailla asioita... ja ymmärrän kyllä, ettet halua kertoa. Mun vanhemmat on vähän sitä mieltä, että ongelmat voi olla vaan fyysisiä... Mielipide- erot on vähän huono juttu, mut jos mitenkään voit, niin mene käymään psykiatrilla ja keskustele hänen kanssaan. Heillähän on vaitiolo velvollisuus, joten ei varmaan saa vanhemmillekaan kertoa mitään, jos et itse anna lupaa.
Jaksamista sinulle.
Käytin vuosia sitten vaikeaan masennukseen Remeronia, joka todellakin tehosi masennukseen. Sitten olin vuosien ajan ilman mitään lääkitystä, kunnes kesän 2006 tienoilla sain neuroleptin. Myöhemmin sain mielialalääkkeen, Sepramin. Muistan sen, että kun aloitin Sepramin, niin en kyennyt syömään oikein mitään ja ajatuskin ruoasta yökötti (tosin samaan aikaan eksäni jätti minut viimeisen kerran). Sitä kesti viikon ja sitten olo onneksi tasottui. Kai se mielialaan auttoi, en kyllä muista tarkemmin. En kyllä muista sitäkään, että kuinka kauan söin sitä ja milloin lopetin. Viime vuoden loppupuolella aloitin Cymbaltan, josta sain pidemmän käytön jälkeen inhottavia sivuvaikutuksia. Pahoinvointia ja oksentamista. Nyt sitten sain sen vaihtoon ja odotan, että pääsen alottamaan tuon Seronilin.
Olen muutaman kerran muillakin keskustelun alueilla lähes jokaisessa viestissäni hehkuttanut cipralexia enkä tee poikkeusta tälläkään kertaa. Minulla alunperin keskivaikea masennus ja paha sos tilanteiden pelko.
Zuzki aikoinaan kirjoitti kauhukokemuksiaan yhdestä ainoasta cipralex 15mg-tabletista. Voin samaistua tilanteeseen ja pahoittelen tapahtunutta ☹️. Ihmettelen suuresti, käskikö lääkärisi aloittaa todellakin 15mg:n annoksella suoraan???😐. Järkyttävän suuri annos ensi kerralla, enkä todellakaan ihmettele, että sillä oli sellaiset vaikutukset. Minä aloitin 10mg:llä ja kolme ensimmäistä päivää puolikkaalla, ja puolikkaasta (5mg) sivuvaikutuksina päänsärky, väsymys ja unettomuus. En siis yhtään ihmettele, että 15mg:stä sait sellaiset vaikutuset. Onnekseni minulla sattui olemaan hyvä lääkäri, ja hän käski aloittaa rauhallisesti pienillä annoksilla ja ohjeita noudatin kirjaimellisesti. Viikossa sivuvaikutukset loppuivat ja oloni alkoi parantua kuukauden kuluuttua lääkityksen alkamisesta. Olo on nyt kolmen kuukauden jälkeen erinomainen (nykyisin käytössä cipralex 15mg) ja olen ikuisessa kiitollisuuden velassa lääkärilleni ja cipralexille.
Ittelläni on Cipralex 15mg ja Risperdal 1mg ja vissiin tulee lisää iha lähiaikoina.
Se, että yhtäkkiä lääkkeiden lopettaminen ei välttis tarkota, et on niihin koukus, vaan spyykelääkkeis on se, ettei niit sais lopettaa yhtäkkii, vaa porrastelle. Sillon voi tulla "vieroitusoireit", muttei masennuslääkkeet riippuvuutta aiheuta, ainakaan ei niiden pitäisi. Yhes vaihees, ku meni huonommin, en ees muistanu läheskää aina ottaa lääkkeit, nyt oon parantanu tapani sen suhteen.
Polille voi kyllä päästä tk-lääkärin lähetteellä, mutta lääkkeiden alottamiseen tarvitaan vanhempien suostumus.
Ittelläniki on ollu tota kohuttua ketipinoria. Vaa 50mg, joten ei se niin pal väsyttäny. Äiti väitti mul kasvojen pullistuneen yms, jotka johtivat lääkkeen lopetukseen, en itse muista mitään haittoja, mutta äidin mielestä niitä oli.
Ite taisin syödä Cipralexia, jonka jälkeen lääke vaihdettiin Ketipinoriin. Mun tarvi ottaa vaan yks tabletti Ketiä, niin jo tunnin päästä olin aivan totaalisen väsyny. Se jotenkin pelotti.
Sitten aamulla oli rankkaa herätä, jos oli ottanu lääkkeen myöhään illalla, vaikutusta oli tietty sit viellä aamulla.
Lopetin ite ne ihan vaan sanomalla, etten enään halua niitä syödä. Lääkäri oli ihan okei asian kanssa. Mutta se mua jotenkin jäi hämäämään, että kun valitin lääkkeen väsyttävyydestä niin siellä tarjottiin sairaalahoitoa sen jälkeen. Siihenkö ne lääkkeet sitten jäi? Eikö niitä muka enempää ole? Jotenkin outoa.
Muistattehan, että lääkkeillä on ne sivuvaikutukset myös... täällä keskustellaan paljon itsetuhoisista -ajatuksista ja sekavasta olosta, jotka siis voivat olla myös lääkkeiden aikaan saamia tuntemuksia.
Koskaan ei ole liian myöhäistä tai turhaa pyytää lääkkeitä määrännyttä lääkäriä tai hoitajaa tms.kertomaan lääkkeen vaikutuksista lisää. On myös tärkeää, että olette itse mahdollisimman hyvin selvillä siitä miksi lääkettä käytätte.
Paljon terveisiä kaikille kirjoittajille
- val
Mulla on maksimilääkitys, Ketipinor 300mg ja Efexor 225mg. Masennukseen ne ei auta, mut paniikkikohtauksii ei oo ollu, eikä pakkoliikkeit. Ja nukuttuuki saa ihan hyvin. Mut sit jos ei ota lääkkeit ni sit sekoo ihan täysi eikä nuku sekuntiakaa.
Plaah.
Itselläni on lääkityksenä cipralex, 7,5mg/vrk. Määrätty ensisijaisesti ahdistuneisuushäåiriöön ja toisisijaisesti masennukseen.
Alussa se oli 5mg josta nostettiin kymmeneen, muttä loppujenlopuksi haittana tulikin sitten että taisivat virkistää hieman liikaa -> valvoin liian myöhään ikltaisin-> alko olee hyvin väsyny ja nukahtelee päivisin... sellainen hieno unettomuus ja nukahtelu kierre alko, joten hieman vähennettiin sit lääkitystä mikä auttoki.
toinen sivuvaikutus, josta en tiedä onko se sivuvaikutus vai vaan masennuksen oireeni joka on vaan yhä pysyny, on itsemurhaajatukset yms.
lääkityksen alotuksen jälkeen yritin neljännen kerran vuoden sisään itsemurhaa.
toisaalta taas cipralex tuntuu auttaneen fyysisiin oireisiin jo näinkin lyhyes ajas (siis kahes kk'ssa), kuten käsien tärinään joka ennen oli melko hallitsematonta...
ahdistus taas ei oikeestaan taida en avulla olla oikee lieventyny, joten nojaa...🙄
Itselläni on lääkityksenä cipralex 20mg, zyprexa 20mg ja risperidon 4mg..
Olen sairastanut psykoosin ja vaikean masennuksen,
diagnoosini on skitsoaffektiivinen häiriö masennusoireinen muoto...
Mulle tuo lääkitys on auttanut,
tosin nyt epäilen itselläni, että masennus uusiutuu, mutta seuraava psyka-aika on vasta kahden viikon päästä, jotta tietää pitääkö mennä lääkärillä käymään vai ei..
Moi!
Mulla on cipralexlääkitys ja mulla toiminu kyllä silleen hyvin.. alotin 5mg ja ekat pari viikkoo oli kauhee olo mut sit alko mieli paranee. Se kuitenki oli, niinku arveltiin liian pieni annos ja nyt nostettiin 10mg ja luultavasti viel parin vkon päästä 15mg.
Mutta sitä haluaisin kysyä et tietääkö joku että toimiiko toi lääkkeiden annostuksen nostaminen samanlain ku alottaminen? Eli vähäks aikaa olo pahenee ennenku se alkaa helpottaa? Torstaina rupesin syömään sitä kymppiä ja viimeset kaks päivää on ollu tosi paska olo... Tuntuu ettei pysty eikä jaksa ja todella itsetuhonen ja väsyny ja masentunu olo...
Käykö näin sittenki jos nostan 15? Apua.. ☹️