pepez kirjoitti 24.9.2008 21:22

Kiitoksia, saanen ottaa, Peilikirjoitus, sinuun yhteyttä mesen kautta? On ollut verkostopalaveri ja kuraattorille on soitettu polilta, mutta kaikki ihan turhaa. Ei sille tuu loppua, enkä oikeen enää jaksaisikaan niin paneutua siihen. Koulumatkatkin ovat kiusaamisalttiita. Onkohan koululla velvollisuus puuttua niissä tapahtuviin henkisiin kiusaamistapauksiin? Paha olo ei vaan ota millään helpottuakseen.

Toki saat ottaa.
Mutta muistutan taas, että meseen en pääse kuin viikonloppuisiin ja kenties keskiviikkoisin, jos tulen kotona käymään 'iltalomilla', kun olen siis osastolla viikolla.

Kuten tuo Tomppa Q tuossa edellä sanoikin, niin koululla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen - niin henkiseen kuin fyysiseenkin. Jokaisella pitäisi olla rauha käydä koulua. Eikä siitä pitäisi tinkiä.

Keep on and never stop!

Niin totta, kuin onkin, meillä koulu keskittyy vain mun syyllistämiseen, ei kiusaamiseen puuttumiseen. "ei oo näyttöö" kuulemma ...

pepez kirjoitti 26.9.2008 20:17

Niin totta, kuin onkin, meillä koulu keskittyy vain mun syyllistämiseen, ei kiusaamiseen puuttumiseen. "ei oo näyttöö" kuulemma ...

Veemäistä.
Siis niin helkkarin veemäistä.
Mua raivostuttaa tommonen. Mikä niillä on? Miksei ne halua nähdä?
Koulun maine ei ole ihmisen hyvinvointia tärkeämpi. Ainakaan ei pitäisi olla. Arvot kyllä pahasti vinksallaan, jos asiat niin ovat.

Älä anna periksi. Sullakin on oikeuksia.

Kummallista, etteivät opettajat näe tunnilla tapahtuvaakaan kiusaamista! Se että kiusaamisesi on henkistä, EI tee siitä merkityksetöntä. Henkinen kipu voikin olla pahempaa kuin fyysinen... ☹️

Muista, että se väärä, mitä koet, ei ole häpeäsi! Voit lohduttautua sillä, että vaikka olet voinut huonosti, et itse ole alentunut kiusaamaan muita.

Toivottavasti vaikeat kokemuksesi eivät pitkäaikaisesti horjuta luottamustasi muihin! Uskon, että sinulla on vain sattunut huono tuuri. Vaikeutesi ovat jopa voineet kasvattaa sinussa empatiakykyä. Sitä tarvitset! 🙂

Tänään oli ihan kiva koulupäivä, edellisestä onkin aikaa ...
On kokeita ja niihin tulis lukee ja läksyi, mut voimat on vaan niin loppu, ettei jaksa lukee ja läksyt teen pakosta aamuisin pikaisesti. Haluisin myös liikkuu enemmän, ei vaan mee ollenkaan hyvin, et ois voimaa ...☹️

Moikka,
muokin kiusattiin koko ala-aste,jatku seiskalle asti,8luokan sain olla rauhassa,kunnes nyt ysillä se taas jatkui,nyt olen muutaman kerran käynyt psykiatrilla,ja todennäköistä että pääsen osastolle,sinne meno pelottaa.
En uskalla enään liikkua ulkona yksin,kavereita on vaivaset kaksi,jotka eivät tajua mun tilannetta. Onneks sain nyt lääkityksen & käynnit psykiatrille.
Toivottavasti asiat järjestyy. Tsemppiä teille.

Hei taas pepez, jotenkin tuntuu, että sinun tilanteeseesi tulisi saada apua jostain sellaisesta tahosta, joka ei ole vielä mukana... sinun ikäisen elämän ei missään tapauksessa pitäisi olla näin, ja kun vielä olet itsekin hakenut apua ja olet jo hoidon (lääkkeet ja terapia) piirissäkin.

Jos saisit päättää mitä tapahtuisi (isoja asioita), niin mitä se olisi?

- val🙂🌻

pepez kirjoitti 30.9.2008 19:31

Tänään oli ihan kiva koulupäivä, edellisestä onkin aikaa ...
On kokeita ja niihin tulis lukee ja läksyi, mut voimat on vaan niin loppu, ettei jaksa lukee ja läksyt teen pakosta aamuisin pikaisesti. Haluisin myös liikkuu enemmän, ei vaan mee ollenkaan hyvin, et ois voimaa ...☹️

Ymmärrän uupumuksesi; isot asiat ovat aiheuttaneet sitä! Sinulle on tapahtunut enemmän kuin ikäisellesi pitäisikään. Olisi väärin syyttää sinua laiskaksi; olet tosiaan tunnollinen. Hienoa, että jaksat yhä välittää elämäsi suunnasta! Voit vaikuttaa siihen! 🙂

Onko huono kohtelu saanut sinut suhtautumaan itseesi negatiivisesti? Muistatko palkita itseäsi vaivannäöstäsi? Entä mitä toivot peruskoulun jälkeiseltä ajalta? Ysiluokka on päivä päivältä lähempänä loppuaan. Tsemppiä! 🙂👍

Hei Pepez🙂🌻🙂🌻

Kun koulu ei reagoi sinun tekoihin , ei koulun henkilökunta puuttuu asian, käänny sinun kunnan tai kaupungin puoleen ja kyselee kuka vastaa sinun kyseisen koulu asioita , tiedän kokemuksella että kunnassa on koulutoimenjohtaja ja kaupungin sisällä on alakouluille , yläkouluille eli yläasteelle joku vastaava virkamies/virkanainen joka on ja seuraa kouluun liittyyviä asioita. En muistaa tarkkaa oliko se opetustoimen tai sivistystoimen mutta yritää ottaa tarkemmat tiedot kun soitat omasi kunnan tai kaupungin talolle ja sieltä he osaavat neuvoa sinua miten toimia , ne saattavat jopa yrittää yhdistää sinua puhelimitse niin toimi sitten sen mukaan kun sopii.

Paljon voimia sinulle Pepez🙂🌻🙂🌻🙂🌻

Ps kiva että sinullakin on hyviä koulupäiviä huonojen joukossa

Kiitos, et jaksatte vastailla!
Meikällä menee nyt, ja on jo jonkin aikaa mennyt, aika huonosti. Viime kerralla lääkäri anto rauhottavien reseptin ja oon nyt sairaslomalla. Vajaan parin viikon pääst on sellanen palaveri, mis katotaan jatkoa. Luultavast ekaa koitetaan jotain ahdistuslääkettä ja sitten, ellei sitten asiat parane, ni osastolle kai.
Jos saisin muuttaa asioita, ensinnäkin olisin ihan erilainen, mutta ei sen tarttis olla sellasta. Riittäis ihan silleen, et joku mun kaveri tai ystävä edes välil kysyis mult, voinko olla ja olis mun kaa vapaa-ajal, ettei vaan tyyliin 8 viikon välein kerran jonkun kanssa ja mä joudun aina kysymään, koska muut ei vissiin halu. Eli et olisin enemmän kaverien kaa, enkä yksin paljoakaan, se varmasti auttais. Mua saattaa myös kuitenkin alkaa ahdistaa tai masentaa kaverienkin seurassa.

Pepez, lepää rauhassa sairaslomasi, sillä olet lomasi ansainnut! 🙂

Kirjoitit yksinäisyydestä, toisaalta sanoit saattavasi tuntea ahdistusta kavereidesikin seurassa. Sinulla on halua antaa ja saada, ja olet lämmin ihminen. Ikävää vain, ettei monien kanssa ole helppo löytää yhteistä aallonpituutta. Voisiko olla, että kaipaat elämääsi jotain syvällisempää? Mitä se jokin voisi olla?...

No, nyt menee jo paremmin. Katotaan, mitä huomenna päätetään. Koesuma lähenee, enkä oo vahvoil. Tosiaan tarttisin yhdessäoloo muiden kaa vapaa-ajal, mut kukaan ei vaan koskaan suostu mun kaa olemaan, tosi harvoin oon kenenkää kaa. Siihen tarttis saada muutos, ni pääsisin ehkä pois täst "noidankehäst".

No, päätettiin hakee mulle tukihenkilöä, jonka tapaisin viikottain vapaa-ajalla ja sen kaa mentäis tekee jotain kivaa jonnekin. Mahdankohan ees saada ja aikaa siihen varmaa menee, onks jollai kokemuksii tällasest henkilöst?

Hei pepez 😀

Hyvä kun kirjoittelet tänne. Mietin tuota sinun ystävä-toivetta ja ajattelin, että se kertoo sinusta ihmisenä mukavia asioita. Oletko koskaan funtsinut, millainen ystävä itse olet ja mitä sinulla on annettavaa toiselle? Välittämistä, lämpöä, kiinnostusta moniin asioihin ja myös lohtua toiselle...näin minä sinua kuvaisin, entä sinä itse?

Kaikki eivät pysty tai ole valmiita ottamaan vastaan koko pakettia kerralla ja se on myös yksi haaste kaveri ja ystävyyssuhteissa. Oppia ottamaan vastaan ja antamaan itsestään sopivasti niin, että voi samalla itse hyvin myös. Minun nuorimmainen, nyt 2.luokkalainen tyttö kävi tässä asiassa "kovan koulun" jo 1.luokalla kun törmäsi itse luottavaisena, iloisena ja suurella sydämellä järjestelmään, jossa parhaat palkitaan ja bestikset valitaan ulkoisilla syillä. Suru ja pettymys oli valtava ja vasta nyt, kymmenien itkujen jälkeen, alkaa löytyä luottamus siihen, että on hyvä ihminen vaikka kaikki eivät aina pidä. Tämä on kuitenkin normaalia elämänkulkua vaikka se on raskasta. Tasapaino löytyy jostain sieltä väliltä ja tärkeintä on pyrkiä säilyttämään rakkaus itseensä.

Mut hei, eihän oma elämänpiiri ole koko maailma. Nostapa pepez katsetta vähän kauemmas ja tutkaile mahdollisuuksia laajemminkin 🙂 Tukihenkilö-juttu on kiva, ole avoin tässä asiassa ja jos ei hänen kanssa kemiat pelaa, vaihto on mahdollista. Hyvä, että teidän seudulla on tämä mahdollisuus käytettävissä. Kerrothan miten alkaa sujumaan.

Lämmin ajatus 🙂🌻
-val

Tervehdys taas!

Osaatko eritellä, mikä kokeissa stressaa sinua? Onko elämäntilanteesi väsyttänyt niin, että koulutöihin tarttuminen on yleensäkin vaikeaa? Pelkäätkö epäonnistuvasi? Älä, pepez, anna kiusaajillesi valtaa estää sinua pärjäämästä kouluaineissa! Pienikin juttu, jonka jaksat tehdä, on eteenpäin! Älä vertaile itseäsi muihin, sillä sinä olet SINÄ omine kokemuksinesi. Mitä haluaisit tehdä koulun jälkeen?

Tuo tukihenkilö kuullostaa hyvältä jutulta. Pääset tekemään mukavia asioita jonkun kanssa, sellaisia mitä olet halunnutkin.

Tsemppiä! 🙂👍