Hei, itsekin tuossa toteat että seksuaalisuus on voima. Kannattaisi suunnata seksuaalinen energiasi johonkin tuottavaan ja hiukan unohtaa itsensä ja seksin kaipuu. Tytöt/naiset ainakin omassa kokemuspiirissäni myös välttävät usein poikia/miehiä jotka haluavat vain sitä yhtä asiaa. Yritä hyväksyä seksuaalisuus osaksi itseäsi, samoin kuin tarpeesikin ja löytää itseluottamusta. Tarpeesi saada seksiä ja vain sitä samoin kuin tunteesi siitä että sinulla on oikeus saada sitä, todennäköisesti karkottavat mahdollisuutesi. Seksikin on antamista ja saamista.

Mihin minä suuntaisin oman seksuaalisen energiani? Ainoa mihin sen voi suunnata on masturbointi, enkä koe sen riittävän, koska sen jälkeen tulee monesti paha mieli ja alkaa inhota itseään, kun ei ole mitään muuta.

En tarkoittanut viestilläni, että haluaisin heti vain ja ainoastaan seksiä. Haluaisin ensin kokea läheisyyttä ja välittämistä ja niiden kautta opetella näitä asioita. Minusta tuntuu todella pahalta, ettei kukaan ole opettelemassa näitä asioita minun kanssani. En todellakaan haluaisi menettää neitsyyttäni kenen tahansa kanssa, en arvosta ollenkaan yhden illan juttuja. Enkä tuo seksuaalista kaipuutani mitenkään esille, esim. naispuolisten ystävieni kanssa jutellessa. Kukaan, edes lähimmät ystäväni, ei huomaa minusta päällepäin, että olen hyvin yksinäinen ja ahdistunut.

En koe läheskään aina läheisyyden ja seksin kaipuuta. Usein se tunkeutuu mieleeni iltaisin, yksin kotona, kun istuu omassa huoneessaan ja miettii asioita. Ihminen on seksuaalinen olento ja haluaa saada omat tarpeensa tyydytetyksi. Kaikki psykologit jne. kenen kanssa olen puhunut, ovat sitä mieltä ettei masturbointia ja seksiä voi edes verrata keskenään. Ja eihän niitä voikaan. Minulle tulee vain suunnattoman paha olo siitä tosiasiasta, että tälläkin hetkellä suurin osa ihmisistä voi kokea läheisyyttä, välittämistä ja seksiä. Voisinpa edes kyetä elämään yksinäisyydessä ja seksittömässä elämässä.

Kiitos sinulle teflon, että viitsit vastata tähän.

en tiedä lohduttaako tämä yhtään. itsekkin haluaisin läheisyyttä ja hellyyttä. koska olen emo/scene tyylinen minua vältellään. olen koittanut niin monesti eritavoin saada läheisyyttä. ja ainut kerta oli sellainen mistä en haluaisi puhua enää koskaan. tosiaan pojat on poikia. mutta olen ihan tyytyväinen 16 koskematon tyttö. parempi näin kuin että moni olisi päässyt jalkojen väliin.

Minäkin olen erilainen ja se on varmaan yksi syy, miksi minun on niin vaikeaa löytää ketään, joka välittäisi. Ainoa mikä minua lohduttaa tämän yksinäisyyden keskellä, on taide ja sen kuluttaminen. Istun pitkät illat kotona lukemassa ja murehtimassa. Sitten kun on paha olo, halaan tyynyäni ja yritän itkeä.

Joskus, kuitenkin yllättävän harvoin, esimerkiksi elokuvaa katsoessa minua käy inhottamaan siinä näytettävä seksi. Minulle tulee vain paha olo ja läheisyyden kaipuu, kun kukaan ei istu siinä minun vieressäni pitämässä minua kädestä. Olen kuitenkin osittain pystynyt ymmärtämään sen, että on olemassa kirja- ja elokuvaseksiä ja oikeaa seksiä, eikä näitä kahta voi verrata. Mutta ei sen tiedostaminen paljon auta.

Kiitos tipi lohdutuksesta.

jokainen on erilainen. elokuva ja kirja seksi ovat välillä niin teennäistä :c mutta kyllä sinä vielä löydät jonkun rinnallesi, et ehkä tänään, etkä välttämättä huomenna. mutta vielä joskus. sitä vain pitää jaksaa odottaa.

kelasin hetken et mikä ihmeen tipi..? mutta minuu saa kutsuu ihan miksi ikinä tahtoo. *hali* :3

Ehkä minä sitten löydän vielä joskus jonkun, nyt tässä ahdistuksessa vain on vaikea uskoa siihen. Kun haluaisi niin kovasti halata jotakuta silloin kun on paha olo ja ahdistaa, mutta joutuu vain rutistamaan likaista tyynyä rintaansa vasten ja yrittää itkeä. Se on säälittävää ja nöyryyttävää. Ja seksuaalinen halu vain lisää tuskaa, eikä ainoa keino purkaa sitä, eli masturbointi, auta melkein mitään. Se lisää vain säälittävyyden ja häpeän tunnetta.

Ei ole helppoa olla liian fiksu. Ongelmani johtuvat lähinnä siitä, että mietin liikaa asioita ja käyn läpi, miten kaikilla eri tavoin voi mennä pieleen. Eikä se oloa paranna, ettei ole oikein ketään jolle puhua niistä asioista jotka kiinnostavat. Onkohan tässä maailmassa ketään yhtä yksinäistä tyttöä, joka ymmärtäisi jotain kirjoittamisesta ja taiteesta? En ole vielä tavannut ja epäilen tapaanko ikinä.

Sori tiu, nopeasti kun lukee niin muistaa väärin viestiä kirjoittaessa.🙂 Kiitti että viitsit kuunnella tätä yksinäisen ihmisen vuodatusta.

maailmassa on varmasti monia yksinäisiä, jotkut tyttöjä toiset poikia. kyllä minä jaksan kuunnella. onhan se kiva että edes joku jaksaa puhua minulle.

ei ole säälittävää halata tyynyä. teen itsekkin niin. ja tuntuu että olen vain ilmaa kaikille. vaikka luulin että kaupunkiin muutettua saisin paremmin sosiaalistuttua..

Voidaan olla sitten yksinäisiä yhdessä. Minulle tulee edes hieman parempi olo siitä, että viitsit kuunnella.🙂 Varmasti on paljon yksinäisiä, mutta miksi he eivät löydä toistensa luokse? Minä haluaisin halata jotakin yhtä ahdistunutta ja masentunutta tyttöä, jolla olisi yhtä yksinäinen nuoruus kuin minulla.

Tänään koulussa uskonnontunnilla puhuttiin seksuaalisuudesta. Yritin kaikkeni, etten kävisi ajattelemaan seksuaalista kaipuutani ja häpeää. Onnistuin edes joten kuten.

Taas eilen pakenin yksinäisyyttäni lukemalla ja katsomalla televisiota mahdollisimman paljon. Se on minun ainoa pakotieni, taide ja sen kuluttaminen. Ja myös sen luominen, vaikka se on niin suunnattoman vaikeaa. Haluaisin joskus nähdä sen päivän, että kaikki tämä tuska kääntyisi hyväksi ja siitä voisi oppia jotakin.

Hei! Sori, että hyppään mukaan keskusteluun ihan yhtäkkiä ilman mitään erityisen järkevää sanottavaa, mutta ajattelinpa vaan tulla taas yhdeksi eläväksi todisteeksi että on meitä muitakin yksinäisiä.

Itse olen hetken päästä 16 vuotias tyttö, eli vielä vähän nuorempi, mutta ymmärrän kyllä tuon tilanteesi.
Mä nyt voisin käristää elämäntilanteeni niin, että kaikki mun kaverit on homoja, ja seurustelee keskenään. Ei siinä ole mitään pahaa, se vaan että mulla ei oikein ole edes ketään kenestä kiinnostua muuten kuin ystävänä. Mä arvostan erilaisuutta ja olen ylpeä siitä että nämä ihmiset on mun ystäviä, mutta se tosiaan huomattavasti vaikeuttaa omaa tilannetta, kun ei ole ketään muuta heteroa joka ymmärtäis.. Enkä mä kyllä pystyisi siitä puhumaan vaikka olisikin. Mun tilanne on päinvastainen normaalista, tunnen itseni heterona ulkopuoliseksi vaikka kuulun "enemmistöön"..

Asun käpykylässä jossa on noin 8 tuhatta asukasta, yksi yläaste-lukio-rakennus jossa mä itsekin oleskelen, yhteensä siis parisensataa ihmistä joista kaikilla tuntuu olevan jotain mua vastaan.
Mäkin olen ns. koskematon, en ole ikinä seurustellut, kukaan ei ole minuun koskaan ihastunut, en muista milloin olisin viimeksi halannut ketään muuta kuin äitiäni joka senkin tekee väkisin. Kyllä se alkaa ahdistaa, kun kaikilla muilla on joku vierellä, joku joka saa hymyilemään, jonka lähellä olla. Mä en kaipaisi suhteelta edes mitään seksuaalista, haluaisin vaan jonkun joka voisi halata mua ilman että mä pelkäisin sen lyövän. Ihmiset yleensäkään ei koske muhun, mut kun tunnetaan suhteellisen pelokkaana, älyllisesti liian hyvänä friikkinä.

Ihan varmasti moni arvostaa sunlaista ihmistä, joka ajattelee asioita omilla aivoillaan, ja on omienkin sanojensa mukaan erilainen. Erilaisuutta yleensäkin arvostetaan, vaikka sä et itse sitä osaisi arvostaa. Mä olen varma siitä, että sä olet hyvä tyyppi, ja tulet löytämään vielä jonkun sun arvoisen ihmisen 🙂 Voimia!

Kiitti sulle Kauneinta, että viitsit yrittää lohduttaa minua.🙂 Kyllä tähän viestiin saa kuka tahansa vastata, jos haluaa lohduttaa. Sitähän minä täältä haen, lohdutusta ja ymmärrystä.

Halaaminenkin on seksuaalisuuden ilmaisukeino. Toivottavasti en ole kuulostanut täällä siltä, että haluaisin vain ja ainoastaan seksiä. Minä haluaisin että minua pidetään kädestä, minua tuetaan kun on paha olla, minun haaveitani ja murheitani kuunneltaisiin. Olen yrittänyt itkeä kun on ollut paha olo, mutta olen onnistunut siinä vain kerran.

Tämän tilanteeni taustalla on katkera muisto hieman alle vuosi sitten, kun ihastuin samanikäiseen ja samoista asioista kiinnostuneeseen tyttöön. No, tyttö paljastuikin varatuksi ja suunnattoman kokeneeksi, kihlatuksi ja neitsyytensä menettäneeksi. Aloin hävetä itseäni ja inhota seksuaalisuuttani, johon minulla ei ole muuta ilmaisukeinoa kuin itsetyydytys.

Kaikki joiden puheilla olen käynyt, terkkari, psykologi, tukihenkilö täällä ovat sitä mieltä että minä varmasti löydän jonkun. En vain kykene uskomaan siihen. En ole valmis mihinkään seksiin enkä varmaan seurusteluunkaan, mutta samalla haluan niin kipeästi jonkun tähän viereeni. Se on hämmentävää ja vaikeaa kestää.

Kiitti vielä kerran kaikille teille, jotka yritätte lohduttaa minua.🙂

Hei! Uskon, että jokaiselle on pakko olla jossain se oikea. Itse löysin oman poikaystäväni niin sattuman kautta. Poikaystäväni oli aivan samanlaisessa jamassa kuin sinä. Mutta jos hänkin löysi minut niin usko pois,joku päivä se oikea kävelee sinua vastaan mitä kummallisemmassa tilanteessa. 🙂 Ja sitten kun se oikea löytyy, niin älä hoppuile, ole oma itsesi juuri sellaisena kuin olet. 🙂 Sekä ole avoin. Masturboinnissa ei ole mitään väärää, pakkohan ne paineet on jotenkin purkaa.

ei mukaan hyppääminen minua haittaa. yksinäiset ei löydä toistensa luo siksi kun he eivät puhu yksinäisyydestään tai muntenkaan. ovat tottuneet yksin oloon. ja olettavat ettei kukaan kaipaa yksinäistä ystävää.. minulle kelpaisi lähes kuka tahansa ystäväksi. mutta jokainen ihminen kenet tunnen paremmin on bi. ja tyttöjä.. ei siinä mitään pahaa. erilaisuus on hyvästä. ja pojat kiertävät minut kaukaa.. vaikka olen mielestäni ihan normaalin näköinen.. tai no en normaalina.. plah. kirjoitan puhelimella siksi teksti takkuaa. tekisi mieli koota yksinäisiä, niinkuin jotkut pitävät miittejä esim. conien kautta. se olisi auttamista tasapuolisesti.. tai sitten idea olisi ihan paska.. :c

Minä en usko, että kaikille on olemassa se oikea. On paljon ihmisiä, jotka yrittävät etsiä mutteivät löydä ketään ja viettävät koko elämänsä yksin. Jotkut kestävät sen, jotkut eivät. Mielestäni kaikkein vahvimpia ovat ne, jotka kestävät olla yksin. Minä en ole, olen hirveän heikko ja muista riippuvainen.

Kun vain voisi puhua jollekin ihan kasvokkain yksinäisyydestä. Olen vähän aikaa sitten tavannut minua muutaman vuoden vanhemman naisen, johon haluaisin ihastua, mutten uskalla edellisten kokemusten jälkeen. Tämä nainen on kiinnostunut samoista asioista kuin minäkin. Haluaisin puhua hänelle kokemastani yksinäisyydestä, mutten uskalla, sillä pelkään että hän pelästyy eikä halua olla kanssani. Ja nyt on muutenkin paha puhua, hän aloitti opiskelunsa toisella puolella Suomea.☹️

Onneksi te edes kuuntelette.🙂

Hei sinä Aina yksin 🙂!
Tiedätkös olen jo keski-ikäinen ja eronnut ja minunkin on vaikea löytää
toista sukupuolta olevaa ystävää itselleni, en edes ole hiljainen vaan melkeinpä voisi sanoa suulaaksi. Sinulla on todellakin vielä aikaa ja tiedätkös: ei ystävä/kumppani löydy etsimällä, sen olen huomannut. Törmäät häneen kun sitä vähiten odotat, näin se menee... Älä suotta hoppuile tai hermoile, asiat hoituvat ajallaan! Jaksuhaleja sinulle ☺️❤️

Kyllä minulle ainakin on käynyt selväksi, ettet hae pelkkää seksiä parisuhteelta. Voisin sanoa olevani hyvin pitkälle samassa tilanteessa, kaipaan vierelleni ihmistä mutten silti ole valmis edes katsomaan ihmisiä silmiin, saatika sitten keskustelemaan kasvotusten.

Multakin löytyy ikäviä muistoja tästä taustalta, olin nuorempana jatkuvasti ihastunut johonkin uuteen ihmiseen, se oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Nyt en ole enää moniin vuosiin ihastunut ihmisiin, tai edes kiinnostunut vieraista pahemmin muutaman tapauksen takia, joiden ansiosta menetin luottamukseni jopa lähimpiin ystäviini.

Lähes vuosi sitten tapasin yhden ihmisen joka oli aivan upea, sai mut hymyilemään helpommin kuin kukaan oli saanut vuosiin. Jotenkin hänen seurassaan oli tosi luonteva olla, ja jossain vaiheessa hän sitten myönsi että oli ihastunut minuun. Minä menin täydellisen hämilleni, tottakai olin iloinen, mutten valmis seurustelemaan etenkään ihmisen kanssa johon minulla on ja oli välimatkaa satoja kilometrejä. Kun näin tämän ihmisen seuraavan kerran sain kuulla että hän oli ihastunut identtiseen kaksoissiskooni.. Se jäi mun viimeiseksi kokeiluksi omien tunteideni kanssa.

Mäkään en usko, että kaikille on maailmassa se yksi oikea. Uskon, että niitä ns. täydellisiä pareja on useita, ja niistä kohtaa vähintään yhden elämänsä aikana. Mun on pakko uskoa, en kestäisi elää sellaisessa ajatuksessa, "entä jos olen yksi miljardissa jolle ei ole oikeaa kumppania?".. Se murskaisi mut.

Kyllä sä löydät vielä jonkun jolle puhua, tai rohkeutta avautua kyseiselle naiselle. Jälleen kerran paljon voimia ja kauniita syyspäiviä sinulle!