No päätin kirjoittaa tänne kun en pysty puhumaan tästä kenellekään paitsi mun koiralle. Olen 13 vuotias itsetuhoisa tyttö. Itsaria olen yrittänyt jo kahdesti kuukauden sisällä. Mulla on pinnallisin puolin kaikki ihan hyvin. Riitelemme äitini kanssa tosi paljon mua pelottaa oikeesti aika paljon sillä mä en pysty kontrolloimaan itseäni tuntuu siltä kun joku muu ohjaisi mua. Mulla on kavereita mutta en mä niillekkään pysty puhumaan saati sitten vanhemmilleni. Mä sanoin koulussa yhdelle mun ex-kaverilleni ihan vähänaikaa sitten että mä en enää haluu olla sen kaveri ja nyt mua pelottaa seuraukset. Mä olen väärin ymmärretty ihminen ja en löydä tukea mistään. Osaako kukaan auttaa, mua pelottaa. 😭
Mä yritin kertoa opettajalle se meni jotenkin pieleen enkä saanut itä sanottua yritin mennä terkkarille en sitkään saanut tehtyä. Mä kai oletan että kun kerron jollekkin niin asiat vaan pahenee... Ei vaan millään onnistu tää puhumnen kirjottaminen on helpompaa.☹️
Tee sitten niin, että kirjoita tänne ja tulosta kirjoituksesi ja vie se terkkarille tms.
Ja olethan huomannut, että täällä voi kirjoittaa myös tukihenkilölle net-tukeen?
Kiitti maanvaiva se vois onnistua.🙂 Ja kyllä käyn myös keskustelua net tuen kautta.
Tervehdys.Minulla on kaksi lasta,toinen 20v ja toinen 17v. Tämä minun prinsessani,17-vuotias,ajoi mopolla kolarin ja makaa teholla.Minä rakastan häntä yli kaiken.Vaikka teen paljon töitä,hän tietää sen.Yht;äkkiä tuntuu,kuin elämän merkitys olisi otettu pois.Miksi olen,miksi kävisin töissä.Halusin kertoa sinulle,miten äkkiä elämän arvojärjestys voi muuttua.Minun lapseni taistelee elämästään ja minä haluan silti elää.Tällaista tuskaa en toivo kenellekään.Toivottavasti ymmärrät edes hiukan,miten arvokas asia ELÄMÄ on.Voit olla mitä tahansa,muista se. Nina