Elämä! Elät, koska olet saanut lahjaksi elämän. Se on se ainoa syy elää. Muut asiat ovat vain helmiä elämän langassa. Joskus ne ovat mustia, harmaita, valkeita, keltaisia ja sitten voit saada kauniin punaisenkin helmen. Muista, että yleensä ihminen ei kolmen kuukauden kuluttua muista tämän päivän murhetta. Joka päivässä on jotain hyvää; usein se on niin pientä, että sitä ei noteeraa. Se voi olla ohi vipeltävä koira, hyvä kahvi, pieni kukka tien laidassa, auringon paiste yms.. Poimi näitä asioita päivääsi, niin näet että kaikki ei ole mustaa.
Hae hoitoa huonoon oloosi, jotta pääset taas kiinni elämääsi. Olet kallisarvoinen☺️❤️

Prinsessani kirjoitti 15.5.2016 22:15

Elämä! Elät, koska olet saanut lahjaksi elämän. Se on se ainoa syy elää. Muut asiat ovat vain helmiä elämän langassa. Joskus ne ovat mustia, harmaita, valkeita, keltaisia ja sitten voit saada kauniin punaisenkin helmen. Muista, että yleensä ihminen ei kolmen kuukauden kuluttua muista tämän päivän murhetta. Joka päivässä on jotain hyvää; usein se on niin pientä, että sitä ei noteeraa. Se voi olla ohi vipeltävä koira, hyvä kahvi, pieni kukka tien laidassa, auringon paiste yms.. Poimi näitä asioita päivääsi, niin näet että kaikki ei ole mustaa.
Hae hoitoa huonoon oloosi, jotta pääset taas kiinni elämääsi. Olet kallisarvoinen☺️❤️

Mut ei oo siltikään syytä elää.😭😭

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 15.5.2016 18:25

Joo eli hän tein sen takia kun mun on nyt pakko kirjoittaa tästä aiheesta ja jos jotkut muutkin miettii tätä kyseistä aihetta.

Mä haluan kuolla koska mä en nää oikein syytä elää. Ei monikaan ihminen siitä välittäisi jos kuolisin tai katkaisin kotoatani tai jotain muuta. Miks pitäisi elää jos elämä ei ole enään elämisen arvoista ja jos voi huonosti ja vointi menee huonommaksi koko ajan ilman mitään syytä. Ja entäs se sit kun on loppu ja ei kiinnostaisi eikä jaksaisi mennä minnekään vaan haluu olla kotona peiton alla.
Se on kuin painava kahleet mitkä pitää sit kiinni maassa ja tuntuu kuin lyhistyisit kasaksi. Sä joudut joka päivä liikkumaan sen kahleen kanssa mikä painaa etkä löydä muuta keinoa päästä kahleista kuin kuolema.
Moni ihminen sanoo aika useasti että asiat ei voi enempää pahentua vaikka se ei ole mitenkään totta kaikki asiat voi koska vaan mennä pahemmaksi vaikka olisikin jo pahoja.😭😭

Samaistun tähän suuresti. Ikävä kyllä. Itse kauan sitten, kun tajusin, että jokainen päivä tuntuu toinen toistaan huonommalta, lupasin itselleni, että itseäni en tapa. Välillä tekisi mieli rikkoa se lupaus, mutta luotan siihen, että silloin ymmärsin, mikä elämässä on arvokasta. Nyt en sitä näe, enkä tiedä, tumenko enää koskaan näkemään, mutta toivon, että luottamus omaan lupaukseeni ei olisi turhaa. Kahleet painaa, mutta elämä kahleissakin on arvokasta. Toivottavasti.
Ei ole syytä elää, mutta ei syytä kuollakkaan. Se on sellainen välitila, jossa kaikki tuntuu turhalta.

Olet suuresti avun tarpeessa! Käypä vilkaisemassa rakkaan läheiseni blogia, jossa hän kertoo omasta hoitopolustaan yms.
http://tummanvirranaareen.blogspot.fi/
Rohkeutta sinulle

☺️❤️

Hei!!

Mun vointi on koko ajan huono ja mä en tiedä mä en saa sitä nostettua millään. Mua ahdistaa koko ajan ja se on semmoista vaikeahkoa ahdistusta. Välillä oon melkein sen takia pyörtynyt.

Mä en nää oikeen syytä elää en ainakaan sen takia jos joudun osastolle.
Mä oon kuin joku tuntematon.

Mistä tuntuu koko ajan omituiselta ja vaikealta.
😭😭

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 1.6.2016 20:46

Hei!!

Mun vointi on koko ajan huono ja mä en tiedä mä en saa sitä nostettua millään. Mua ahdistaa koko ajan ja se on semmoista vaikeahkoa ahdistusta. Välillä oon melkein sen takia pyörtynyt.

Mä en nää oikeen syytä elää en ainakaan sen takia jos joudun osastolle.
Mä oon kuin joku tuntematon.

Mistä tuntuu koko ajan omituiselta ja vaikealta.
😭😭

Minulla on ihan samanlainen tila ja on huvittavaa, että yritänkin nyt auttaa.

Voinnin nostaminen. Se on vaativa ja pitkäaikainen tehtävä. Voi olla, että se ei onnistu. Mutta yksin se ei ainakaan onnistu. Siihen tarvitsee tukea. Saatko sinä sitä?
Kannattaa kiinnittää pieniin hyviin asioihin huomiota. (Tiedän tämä tuntuu turhalta ja turhauttavalta. Omaa kokemusta siitäkin eikä välttämättä huomaa, että se auttaisi jotenkin.) Ei se auta hetkessä eikä se saa oloa paranemaan, mutta se auttaa näkemään, että elämässä on jotain elämisen arvoista.

Itsekin painin saman ongelman kanssa elämä vai kuolema. Ei ole syytä elää, mutta kaikki haluaa että elää. Kuolema tuntuisi lohdulliselta, mutta onko se sitä?
Nyt on vaikea aika, mutta se ei ole ikuisesti niin. Siihen on vaikea uskoa, tulevaisuuteen ei voi katsoa, koska ei näe sellaista eikä sinne jaksa katsoa.
Yritä kuitenkin.

Silloin kun alkaa ahdistamaan kunnolla kannattaa yrittää hengitellä rauhassa. Tiedän, se on vaikeaa, eikä tunnu auttavan, mutta sitä on hyvä yrittää monta kertaa. Joskus se auttaa, kun sen on oppinut.

Voimia sinulle!
😍

unilintu kirjoitti 2.6.2016 11:1

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 1.6.2016 20:46

Hei!!

Mun vointi on koko ajan huono ja mä en tiedä mä en saa sitä nostettua millään. Mua ahdistaa koko ajan ja se on semmoista vaikeahkoa ahdistusta. Välillä oon melkein sen takia pyörtynyt.

Mä en nää oikeen syytä elää en ainakaan sen takia jos joudun osastolle.
Mä oon kuin joku tuntematon.

Mistä tuntuu koko ajan omituiselta ja vaikealta.
😭😭

Minulla on ihan samanlainen tila ja on huvittavaa, että yritänkin nyt auttaa.

Voinnin nostaminen. Se on vaativa ja pitkäaikainen tehtävä. Voi olla, että se ei onnistu. Mutta yksin se ei ainakaan onnistu. Siihen tarvitsee tukea. Saatko sinä sitä?
Kannattaa kiinnittää pieniin hyviin asioihin huomiota. (Tiedän tämä tuntuu turhalta ja turhauttavalta. Omaa kokemusta siitäkin eikä välttämättä huomaa, että se auttaisi jotenkin.) Ei se auta hetkessä eikä se saa oloa paranemaan, mutta se auttaa näkemään, että elämässä on jotain elämisen arvoista.

Itsekin painin saman ongelman kanssa elämä vai kuolema. Ei ole syytä elää, mutta kaikki haluaa että elää. Kuolema tuntuisi lohdulliselta, mutta onko se sitä?
Nyt on vaikea aika, mutta se ei ole ikuisesti niin. Siihen on vaikea uskoa, tulevaisuuteen ei voi katsoa, koska ei näe sellaista eikä sinne jaksa katsoa.
Yritä kuitenkin.

Silloin kun alkaa ahdistamaan kunnolla kannattaa yrittää hengitellä rauhassa. Tiedän, se on vaikeaa, eikä tunnu auttavan, mutta sitä on hyvä yrittää monta kertaa. Joskus se auttaa, kun sen on oppinut.

Voimia sinulle!
😍

No en mä kauheasti saa tukea
😞
En mä tiedä kuolema olisi mulle helpotus mut ei ehkä sit läheisilleni.

Mua ahdistaa nytkin aivan suunnattomasti eikä oo oikein ideaa mikä auttaisi ja sit mua pyörryttää ja on heikko olo😭

Mä en tiedä miten mä vielä jaksan tätä kaikkea.😭😭😭

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 5.6.2016 21:12

unilintu kirjoitti 2.6.2016 11:1

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 1.6.2016 20:46

Hei!!

Mun vointi on koko ajan huono ja mä en tiedä mä en saa sitä nostettua millään. Mua ahdistaa koko ajan ja se on semmoista vaikeahkoa ahdistusta. Välillä oon melkein sen takia pyörtynyt.

Mä en nää oikeen syytä elää en ainakaan sen takia jos joudun osastolle.
Mä oon kuin joku tuntematon.

Mistä tuntuu koko ajan omituiselta ja vaikealta.
😭😭

Minulla on ihan samanlainen tila ja on huvittavaa, että yritänkin nyt auttaa.

Voinnin nostaminen. Se on vaativa ja pitkäaikainen tehtävä. Voi olla, että se ei onnistu. Mutta yksin se ei ainakaan onnistu. Siihen tarvitsee tukea. Saatko sinä sitä?
Kannattaa kiinnittää pieniin hyviin asioihin huomiota. (Tiedän tämä tuntuu turhalta ja turhauttavalta. Omaa kokemusta siitäkin eikä välttämättä huomaa, että se auttaisi jotenkin.) Ei se auta hetkessä eikä se saa oloa paranemaan, mutta se auttaa näkemään, että elämässä on jotain elämisen arvoista.

Itsekin painin saman ongelman kanssa elämä vai kuolema. Ei ole syytä elää, mutta kaikki haluaa että elää. Kuolema tuntuisi lohdulliselta, mutta onko se sitä?
Nyt on vaikea aika, mutta se ei ole ikuisesti niin. Siihen on vaikea uskoa, tulevaisuuteen ei voi katsoa, koska ei näe sellaista eikä sinne jaksa katsoa.
Yritä kuitenkin.

Silloin kun alkaa ahdistamaan kunnolla kannattaa yrittää hengitellä rauhassa. Tiedän, se on vaikeaa, eikä tunnu auttavan, mutta sitä on hyvä yrittää monta kertaa. Joskus se auttaa, kun sen on oppinut.

Voimia sinulle!
😍

No en mä kauheasti saa tukea
😞
En mä tiedä kuolema olisi mulle helpotus mut ei ehkä sit läheisilleni.

Mua ahdistaa nytkin aivan suunnattomasti eikä oo oikein ideaa mikä auttaisi ja sit mua pyörryttää ja on heikko olo😭

Mä en tiedä miten mä vielä jaksan tätä kaikkea.😭😭😭

Tuen saaminen olis aina hyvä, mut onneks oot sentään kirjoittanu tänne.
Oisko kuolema ihan oikeesti sulle helpotus? Kaikki loppuis siihen, tulevaisuutta ei olisi. Toki voi olla, että tällä hetkellä se näyttää synkeältä ja siihen uskominen on vaikeaa, mutta voi olla että tulevaisuus on ainoa asia, jonka takia kuolema ei olisi helpotus. Ja koska se ei ole muille helpotus, täytyisi elää edes heidän takia. Se on kuitenkin hirveän vaikeaa. Se ei ehkä tunnu riittävän syyksi elää, mutta jos se on aina, siitä kannattaa pitää kiinni.

Jaksaminen. Usko siihen loppuu. Miten silloin jaksaisi? Voi olla, että tuntuu että on liikaa jaksamista. Mutta olet jaksanut jo tähänkin saakka, luovuttaa ei kannata. Yritä jaksaa vielä pitempääkin. Päivä kerrallaan, jos ei muuta.
Alku on hankala, mutta lopussa seisoo kiitos.

Yritä jaksaa, vaikkei siltä tuntuisi
😍

Voi rikottutyttö 😭

En ole nyt 1,5 kuukauteen käyny tukinetissä, mutta oli pakko tulla katsomaan miten voitte ja oli ihan pakko tulla sanomaan kokemuksesta. Ei syy elää lähde, jos "joutuu" osastolle. Oikeastaan se ei ole joutumista vaan pääsemisestä.Kyllä, minusta tuntui ihan samalta vuosi sitten. En todellakaan halunnut osastolle ja se oli minun suurin pelkoni, mutta en kadu että olin osastolla. Se muutti mun elämän. Se antoi minulle suuntaa, antoi uskoa paremmasta. Siellä voi puhua aina jonkun kanssa, ihan sama paljonko kello on. Siellon aina joku tukemassa. Mutta esimerkiksi, jos pääsee suljetulle, se aluksi tuntuu että oot vankilassa suljettuna ja sulta vietiin vapaus ja oikeudet, mutta ei se on tarkotettu sen takia että parannut.

Suljetuiltakin pääsee ulos, jos potilaaseen luotetaan. Voi saada tosi lyhyitä lupia tai sitten pitkiä. Minä sain pitkäaikaisten osastolta olla kaksi tuntia kerrallaan menossa niin monta kertaa päivässä kun halusin, paitsi ruoka-aikoina ja iltaisin piti olla iltapalaan mennessä takaisin ja tietenkin ajoilla piti olla. Mutta sanon kokemuksesta se VOI AUTTAA. Minä en olisi tässä kirjoittamassa ilman osastohoitoa.

Mieti,minä olin viisi kuukautta osastolla. Olin akuutti, pitkäaikaisten suljetulla sekä kuntoutusjaksolla avo-osastolla 30kmn päässä kaupungista. Olem tuntenut yksinäisyyttä, vapauden riistoa, raivoa, itkua, pettymyksiä, mutta myös iloa. Löysin parhaan ystäväni osastolta. Tunnetaan toisemme niin hyvin, kukaan ei ole koskaan ennen tuntenut mua niin hyvin. Osastohoito voi auttaa ja sitä kannattaa kokeilla jos saa mahdollisuuden!

Haluan sanoa vielä, että se kannattaa. Esim tuo viisi kuukautta on pieni aika koko elämästä, ja monesti osastojaksot on tuota paljonkin lyhyempiä ainakin täällä päin ne kestää 3-4 viikkoa jos vaihtaa pitkäaikaisten osastolle, akuuttiosastolla päivästä pariin viikkoon. Tietenkin skitsofreenikot ja "vakavammat" mielenterveysongelmat teettää pitempiä hoitojaksoja ja etenkin syömishäiriöisten jaksot. Mutta sitä pituutta ei kannata ajatella. Kun joutuin noin vuosi sitten osastolle, sanoin että olen max pari päivää. Olin raivona kun en päässyt kotiin ja kun vihdoin kotiuduin jouduin viikon päästä uudestaan. Mutta nyt voin sanoa etten kadu päivääkään. Jos en olisi osastolle päässyt, olisin toteuttanut sen mitä olin tekemässä tai ainakin vieläkin olisin yhä huonommassa kunnossa.

Minä sain osastolta paljon. Sain selviytymiskeinoja, toivoa, apua, lähetteet psykoterapiaan. Sain hyvää hoitoa, en aina mutta yleensä.Pääsin pari askelta lähemmäs terveyttä. ANNA osastolle mahdollisuus! Usko mua, se ei vie syytä elää, se antaa syitä elää!

lasinenkyynel kirjoitti 7.6.2016 15:40

Voi rikottutyttö 😭

En ole nyt 1,5 kuukauteen käyny tukinetissä, mutta oli pakko tulla katsomaan miten voitte ja oli ihan pakko tulla sanomaan kokemuksesta. Ei syy elää lähde, jos "joutuu" osastolle. Oikeastaan se ei ole joutumista vaan pääsemisestä.Kyllä, minusta tuntui ihan samalta vuosi sitten. En todellakaan halunnut osastolle ja se oli minun suurin pelkoni, mutta en kadu että olin osastolla. Se muutti mun elämän. Se antoi minulle suuntaa, antoi uskoa paremmasta. Siellä voi puhua aina jonkun kanssa, ihan sama paljonko kello on. Siellon aina joku tukemassa. Mutta esimerkiksi, jos pääsee suljetulle, se aluksi tuntuu että oot vankilassa suljettuna ja sulta vietiin vapaus ja oikeudet, mutta ei se on tarkotettu sen takia että parannut.

Suljetuiltakin pääsee ulos, jos potilaaseen luotetaan. Voi saada tosi lyhyitä lupia tai sitten pitkiä. Minä sain pitkäaikaisten osastolta olla kaksi tuntia kerrallaan menossa niin monta kertaa päivässä kun halusin, paitsi ruoka-aikoina ja iltaisin piti olla iltapalaan mennessä takaisin ja tietenkin ajoilla piti olla. Mutta sanon kokemuksesta se VOI AUTTAA. Minä en olisi tässä kirjoittamassa ilman osastohoitoa.

Mieti,minä olin viisi kuukautta osastolla. Olin akuutti, pitkäaikaisten suljetulla sekä kuntoutusjaksolla avo-osastolla 30kmn päässä kaupungista. Olem tuntenut yksinäisyyttä, vapauden riistoa, raivoa, itkua, pettymyksiä, mutta myös iloa. Löysin parhaan ystäväni osastolta. Tunnetaan toisemme niin hyvin, kukaan ei ole koskaan ennen tuntenut mua niin hyvin. Osastohoito voi auttaa ja sitä kannattaa kokeilla jos saa mahdollisuuden!

Haluan sanoa vielä, että se kannattaa. Esim tuo viisi kuukautta on pieni aika koko elämästä, ja monesti osastojaksot on tuota paljonkin lyhyempiä ainakin täällä päin ne kestää 3-4 viikkoa jos vaihtaa pitkäaikaisten osastolle, akuuttiosastolla päivästä pariin viikkoon. Tietenkin skitsofreenikot ja "vakavammat" mielenterveysongelmat teettää pitempiä hoitojaksoja ja etenkin syömishäiriöisten jaksot. Mutta sitä pituutta ei kannata ajatella. Kun joutuin noin vuosi sitten osastolle, sanoin että olen max pari päivää. Olin raivona kun en päässyt kotiin ja kun vihdoin kotiuduin jouduin viikon päästä uudestaan. Mutta nyt voin sanoa etten kadu päivääkään. Jos en olisi osastolle päässyt, olisin toteuttanut sen mitä olin tekemässä tai ainakin vieläkin olisin yhä huonommassa kunnossa.

Minä sain osastolta paljon. Sain selviytymiskeinoja, toivoa, apua, lähetteet psykoterapiaan. Sain hyvää hoitoa, en aina mutta yleensä.Pääsin pari askelta lähemmäs terveyttä. ANNA osastolle mahdollisuus! Usko mua, se ei vie syytä elää, se antaa syitä elää!

Mua ei oteta osastolle en muka ole siinä kunnossa että tarvitsisin osasto hoitoa.

Oon yrittänyt monesti päästä osastolle mut aina se sama vastaus että et ole tarpeeksi huonossa kunnossa.😭

Mä en tiedä mitä tehdä tai ajatella.😭

Etkö sais mitenkään kellekkään sanottua sitä, kuinka paha olla sulla oikeasti on? Sano että haluat kuolla ja mietin sitä paljon jne.... Vuosi siten kun päivystykseen mut vietiin niin viesti minkä lähetin ystävälleni jonka hän taas välitti veljen vaimolleni niin näytettiin kaikille päivystyksessä ja sen takia mut laitettiin suoraan psykiatriseen päivystykseen.... Kyllä joku auttaa. Sinä tarvitset hoitoa, haluan että pääset eteenpäin!! En halua että päädyt viimeiseen ratkasuun..

Voimia ja tuhansia haleja sinulle <3

lasinenkyynel kirjoitti 12.6.2016 21:23

Etkö sais mitenkään kellekkään sanottua sitä, kuinka paha olla sulla oikeasti on? Sano että haluat kuolla ja mietin sitä paljon jne.... Vuosi siten kun päivystykseen mut vietiin niin viesti minkä lähetin ystävälleni jonka hän taas välitti veljen vaimolleni niin näytettiin kaikille päivystyksessä ja sen takia mut laitettiin suoraan psykiatriseen päivystykseen.... Kyllä joku auttaa. Sinä tarvitset hoitoa, haluan että pääset eteenpäin!! En halua että päädyt viimeiseen ratkasuun..

Voimia ja tuhansia haleja sinulle <3

Hei en saa kerrottua kenellekkään miltä musta oikeesti tuntuu.

Mua vaan itkettää paljon.

😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭

Moi Rikottu tyttö,

Kannattaa oikeasti kertoa jollekin. Se on iso ja vaikea askel, mutta sillä voi saavuttaa todella paljon. Oon aivan samaa mieltä kuin Lasinenkyynel: Joku auttaa, sinä tarvitset hoitoa ja voit varmasti saada sitä, ja älä missään nimessä tee itsellesi mitään pahaa. Niiden ihmisten on pakko uskoa sua, kun ne saa tietää miltä susta oikeasti tuntuu. Ne ei voi enää ohittaa sua, vaikka ne on sen aiemmin tehneet. Nyt on eri tilanne.

Jos pystyt sanomaan heille tuon mitä Lasinenkyynel kirjoitti (haluan kuolla ja mietin sitä paljon), se kyllä herättää heidät. Tuon lauseen jälkeen voi olla helpompi kertoa muustakin. Ensimmäinen lause omista asioista kertomisessa voi usein olla se vaikein. Sitten alkaa jo vähitellen helpottaa.

Pyydän että haet apua. Sun elämä voi nousta vielä pienin askelin kohti parempaa, ja voit todellakin saavuttaa iloisen ja tasapainoisen mielentilan. Se vie aikaa, mutta jokainen askel eteenpäin helpottaa omaa oloa ja antaa uskoa parempaan. Kannattaa ottaa se eka askel ja kertoa.

Paljon halauksia ja jaksamista jokaiseen hetkeen. Olet tärkeä ja haluan että selviät ☺️❤️

villikettu kirjoitti 16.6.2016 14:2

Moi Rikottu tyttö,

Kannattaa oikeasti kertoa jollekin. Se on iso ja vaikea askel, mutta sillä voi saavuttaa todella paljon. Oon aivan samaa mieltä kuin Lasinenkyynel: Joku auttaa, sinä tarvitset hoitoa ja voit varmasti saada sitä, ja älä missään nimessä tee itsellesi mitään pahaa. Niiden ihmisten on pakko uskoa sua, kun ne saa tietää miltä susta oikeasti tuntuu. Ne ei voi enää ohittaa sua, vaikka ne on sen aiemmin tehneet. Nyt on eri tilanne.

Jos pystyt sanomaan heille tuon mitä Lasinenkyynel kirjoitti (haluan kuolla ja mietin sitä paljon), se kyllä herättää heidät. Tuon lauseen jälkeen voi olla helpompi kertoa muustakin. Ensimmäinen lause omista asioista kertomisessa voi usein olla se vaikein. Sitten alkaa jo vähitellen helpottaa.

Pyydän että haet apua. Sun elämä voi nousta vielä pienin askelin kohti parempaa, ja voit todellakin saavuttaa iloisen ja tasapainoisen mielentilan. Se vie aikaa, mutta jokainen askel eteenpäin helpottaa omaa oloa ja antaa uskoa parempaan. Kannattaa ottaa se eka askel ja kertoa.

Paljon halauksia ja jaksamista jokaiseen hetkeen. Olet tärkeä ja haluan että selviät ☺️❤️

Mä en jaksa sanoa enään kenellekkään että voin huonosti ei kukaan välitä. Kaikille se olisi helpompaa ettei mua enään olisi ettei tarvitsisi enään stressata musta eikä huolehtia.

Eikä kotona oleva tilanne yhtään helpota.

Mä oon vahingoittanut itseäni useammin taas koska mä en vaan jaksa tätä p***aa
😯🗯️😭😭😭

Rikottu tyttö😖 kirjoitti 16.6.2016 20:49

villikettu kirjoitti 16.6.2016 14:2

Moi Rikottu tyttö,

Kannattaa oikeasti kertoa jollekin. Se on iso ja vaikea askel, mutta sillä voi saavuttaa todella paljon. Oon aivan samaa mieltä kuin Lasinenkyynel: Joku auttaa, sinä tarvitset hoitoa ja voit varmasti saada sitä, ja älä missään nimessä tee itsellesi mitään pahaa. Niiden ihmisten on pakko uskoa sua, kun ne saa tietää miltä susta oikeasti tuntuu. Ne ei voi enää ohittaa sua, vaikka ne on sen aiemmin tehneet. Nyt on eri tilanne.

Jos pystyt sanomaan heille tuon mitä Lasinenkyynel kirjoitti (haluan kuolla ja mietin sitä paljon), se kyllä herättää heidät. Tuon lauseen jälkeen voi olla helpompi kertoa muustakin. Ensimmäinen lause omista asioista kertomisessa voi usein olla se vaikein. Sitten alkaa jo vähitellen helpottaa.

Pyydän että haet apua. Sun elämä voi nousta vielä pienin askelin kohti parempaa, ja voit todellakin saavuttaa iloisen ja tasapainoisen mielentilan. Se vie aikaa, mutta jokainen askel eteenpäin helpottaa omaa oloa ja antaa uskoa parempaan. Kannattaa ottaa se eka askel ja kertoa.

Paljon halauksia ja jaksamista jokaiseen hetkeen. Olet tärkeä ja haluan että selviät ☺️❤️

Mä en jaksa sanoa enään kenellekkään että voin huonosti ei kukaan välitä. Kaikille se olisi helpompaa ettei mua enään olisi ettei tarvitsisi enään stressata musta eikä huolehtia.

Eikä kotona oleva tilanne yhtään helpota.

Mä oon vahingoittanut itseäni useammin taas koska mä en vaan jaksa tätä p***aa
😯🗯️😭😭😭

Voi olla että olet juuri nyt tilanteessa, jossa et näe toivoa. Et usko enää mihinkään. Tiedän tämän tilanteen liiankin hyvin. Saattaa hakea apua, mutta huomatakseen vain ettei siitä saa apua. Todellisuudessa se auttaa. Ihan pienen pisaran - pienemmänkin kuin pienen.

Minulle terapeuttini sanoi kerran: "Et olisi täällä juttelemassa, jos et jossain pienessä mielen sopukassa usko parempaan huomiseen."
Voi olla että se mielen sopukka on pieni, liian pieni huomattavaksi. Siihen täytyy vain takertua. Se on vaikeaa, väsyttävää.
Päässä pyörii, ei jaksa ja itsemurha olisi parempi.

Itsemurha ei ole parempi. Se ei ole koskaan hyvä vaihtoehto.

Kuolema on lopullista. Nyt on toivoton olo. Kaikki on p*kaa. Missään ei ole järkeä, joten eikö kuolema olisi hyvä, jos tätä ei jaksa. Älä tapa itseäsi, koska kaikki menee parempaan ajan kanssa. Tiedän, että siihen ei usko. Jos puhun totta, en usko siihen itsekään. Olen samassa tilanteessa kuin sinä, mutta haluan vain, ettet tee mitään lopullista ja tapa itseäsi.

Jää sängynpohjalle, mutta älä tapa itseäsi. Satuta itseäsi, mutta älä kuolettavasti. Itke, mutta älä yritä itsemurhaa.
Sun ei tarvitse sanoa kelleen enää, että voit huonosti, jos et jaksa etkä usko siihen. Näytä se sitten. Näytän sun tunteet ja tuo p*ka olo esille. Se voi olla vaikeaa ja voi olla ettei kukaan tunnut huomaavaan, mutta totuudessa joku varmasti huomaa.

Olet tärkeä ja ainutlaatuinen. Elämälläsi on väliä. Elämä hymyilee jonain päivänä. Olet vahva, koska olet jo tässä asti!

Voimia!
😍