Arki luisuu käsistä
En saa arjesta kiinni. En saa mitään aikaiseksi. En saa noustua aamulla ylös kouluun, haluaisin vain olla peiton alla. Haluaisin, että kukaan ei muistaisi mua. Ettei ottaisi yhteyttä ollenkaan. Haluaisin paeta. Paeta jonnekin kauas. Tuntuu että seisoisin vain paikoillani muiden ihmisten vilistäessä kiireisinä ympärillä. Tuntuu, että olen mustavalkoisessa elokuvassa jossa ei tapahdu mitään. Mun piti alottaa uusi harrastus, mutta en saanu aikaseks. En jaksanu raahautua sinne. Tuntuu, että olen pettäny itteni sen suhteen kun en alottanu sitä harrastusta. Olisi ollut edes jotain tekemistä. Mikään ei vaan kiinnosta.
En haluaisi/jaksaisi nähdä ystäviäni. Haluan olla yksin. Tai en, en halua olla yksin. Haluan olla tyttöystäväni kanssa. Hänen kanssaan voi yksinkertaisesti vain olla. Pistää pää hänen syliinsä ja olla vain.
Niin sekavaa. Tuntuu, että luisuisin loputonta liukumäkeä alaspäin. En tiedä mitä tekisin.. 😯🗯️
Millaisia ajatuksia sinulla on, kun et pysty suorittamaan ns. normaaleja arkijuttuja? 😐
Jotenkin vaan tuntuu siltä, ettei millään ole mitään väliä, eikä mikään kiinnosta.
Tänään sain sentään vähän siivottua kämppää, edistystä kai sekin. Vaan sängyssä
makaaminen tuntuu kiinnostavan. Jotenkin ois vaan otettava itseään niskasta kiinni,
mutta tuntuu niin ylivoimaiselta, kun on jäänyt ihan liikaa juttuja rästiin.
Tuntuu, että sekoan kohta. Tuntuu, että ajatukset jyräävät ylitseni jättäen minusta vain nimeni jälkeensä.
Olenko rakentanut patoa ajatusteni edelle liikaa? Olen. En ole kuunnellut itseäni.
Olenko sulkenut ovia liian aikaisin? Olen. En ole antanut itselleni tarpeeksi aikaa.
Ajatukseni eivät kuitenkaan ole mitenkään ihmeellisesti solmussa, mutta ne ovat kasautuneet yhdeksi suureksi kasaksi joka lysähtää pian. En ole ottanut itseäni tarpeeksi huomioon. Enkä nyt edes osaisi ottaa itseäni huomioon, tuoda ajatuksiani julki, pyytää tukea. Huudan huutoni vastatuuleen.
Olen miettinyt, että siirtyisin tuonne aikuisten foorumin puolelle. Olenhan kuitenkin kohta ihan ikäloppu kaksikymppinen 🙂
Voimia kaikille ihmisille!
Enää ei suju mikään. Arki luisuu ihan käsistäni.
En halua tehdä mitään, en mennä minnekkään, en nähdä ketään.
Mikään ei tunnu kiinnostavalta.
Olen nyt sairaslomalla, mutta se loppuu tänään ja olen ihan ahdistunut.
En vain pysty palaamaan töihin. En halua nähdä ihmisiä.
Tuntuu siltä, että herään vain, jota pääsisin äkkiä takaisin nukkumaan.
Säännöllisyys ja tasapaino ovat elämässäni ihan hukassa.
Kaiken lisksi vielä kesän tulo masentaa! argg vihaan kesää!
ähh... kaikki päivät tuntuvat ihan samanlaisilta. Ei niitä edes erota toisistaan.
Kaikki tuntuvat yhtä turhilta...
Hei..
Mie olen kans.. väsyny.. nyt olen sairaslomalla. Nyt tarjottiin pitempi aikaista työtä.. Enkä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.. Sairaslomalla vain.. olen elossa nipin napin..
Enkä enää tiedä mitä on elää..
"Elämä ei ole sama asia, kuin olla elossa." sanoi joku viisas mies..
Toisaalta tiedän.. että minun on vaikea lähteä kotoa mihinkään.. En tiedä mitä haluaisin harrastaa.. Ei jaksa edes tiskata..
Minulla on paljon pelkoja työtä kohtaan. KUn aina tuntuu että saan siipeeni ja putoan taas.. synkkyyteen. JOs teen jotain väärin, toivon että siitä sanotaan, mutta onko se pakko aina huomauttaa ilkeästi? Minä luulin että teen työtä asiakkaiden vuoksi enkä muiden työntekijöiden vuoksi.. viihdyttääkseni muita työntekijöitä ja tehdäkseni heidän oman työnsä jotenkin helpommaksi...😞
Pelkään mennä töihin. Siksi koska pelkään, että jos teen yhdenkin virheen niin heti saan haukut.. Pelkään ettei minua perehdytetä työhöni vaan tuupataan uuteen tilanteeseen ja toivotetaan onnea...
Uskon, että kaikki asiat kuitenkin järjestyvät. Ajattelin tänään käydä tulevalla työpaikallani keskustelemassa omasta masennuksestani työnantajan kanssa. Kertoa hänelle millaisia kokemuksia minulla on edellisistä työpaikoista ja miksi työhön lähteminen tuntuu vaikealle. Olen vain saanut siipeeni niin monesti, että epäilen kantavatko siivet enää koskaan.(sosiaalisten tilanteiden pelko??)
Hän vaikutti ymmärtäväiselle ihmiselle. Ehkä myös, kun näen etukäteen paikan minne olen menossa töihin, minun on helpompi ajatella itseni töihin sinne. Lisäksi keskustelemme työnantajan kanssa siitä että kuinka menettelemme sitten jos huomaan etten kykenekään tai jaksa olla töissä. Lisäksi aion kysyä, ottaako hän vastuun siitä että en kykenekään olemaan töissä. Ja kysyn tuleeko siitä merkintä työtodistukseen, jos jään vaikkapa sairaslomalle kesken työsuhteen.
Uskon että nämä asiat on järjestettävissä. 🙂 Minun itseni pitää tehdä töitä tämän eteen, mutta mieluumin ehkä työ.. kuin kotona neljän seinän sisällä sairaslomalla yksin omien ajatuksien kanssa.. hui.. ei ole kovin mukavan kuuloinen tulevaisuus☹️
No.. minua pelottaa töihin meno.. mutta minun on kohdattava pelkoni.. sillä mitä kauemman aikaa olen poissa töistä.. sitä vaikeampi on mennä takaisin. Toivon teille muille myös uskallusta kohdata omat pelkonsa. Sillä muuten ne pelot eivät koskaan anna periksi, jos ei uskalla näyttää itselleen että uskaltaa 🙂 🙂🌻
Ulkona on ihana ilma,
Mä hymyilen,
mutta sisälläni, pienessä revityssä sydämmessäni,
ainoo asia minkä tunnen,
on tyhjyys
mulla on jano.
jano sun vertas kohtaan,
jano mun kostoa kohtaan.
Itkisitkö,
jos mä kärsisin niin, että katto romahtais sunkin päälle?
Kukaan ei oo valmis ottamaan kiinni katosta.
Kannattelee sitä mun elämän päällä,
Kaivaa mudasta mun sydäntä esille.
Puhdistaa sitä, niistä synneistä jota se on tuntenut.
Rakkautta, vihaa, kärsimystä, pelkoa.
Vain mä yksin täällä oon,
romahtavan katon alla,
yksin pidättelemässä sitä.
Apua huutaen,
mut kukaan ei käänny auttamaan.
Entä jos mä päästäisin irti siitä katosta,
en menettäis viimesii voimiini elää,
eläisin hymyillen,
hymyillen sille kohtalolle,
joka ei suostunut auttamaan mua,
yksinäistä sielua katon alla,
kuolemaisillaan.
Luin koko tämän ketjun (vaikka onkin aika vanha) ja tuntuu kuin ajatukseni ja paha oloni olisi tähän kirjoitettu.
Minua ei tosin ole käytetty koskaan hyväksi, mutta pääpiirteissään siis. En tiedä miten tästä elämästä voi oikeasti selvitä. Selviääkö enää mitenkään?
Oletkohan, Fugace, vielä tukinetin käyttäjä?