Karppa2020 kirjoitti:
Isälläni (hieman päälle 70v) todettiin pari vuotta sitten amyloidiangiopatia, johon liittyy valtavat käytöshäiriöt. Yllättävän hyvin muisti säilynyt, mutta puheentuoton ongelmat suuret ja sitten sairaudentunnottomuus. Nyt kuukausi sitten kulminoitui kaikki ja hän tuli kimppuuni syyttäen että varastan mustikat heiltä. Lisäksi viime viikkoina mustasukkaisuus äitiäni kohtaan lisääntynyt sekä harhat. Viikon ajan isä on ollut sairaalassa eikä tilanne ole parempaan mennyt.

Kauheat omantunnon tuskat päällä kun sairaalaan vein. Lääkärit tavan osastolla ei ymmärrä tätä sairautta ja olisivat kotiuttaneet isän. Äiti on hauras, sairas fyysisesti. Ahdistus iski ja pelkään jo kotiuttamista. Käytöshäiriöitä ei ole saatu kuriin. Toivon että isä pääsisi geropsykiatriselle hoitoon. Oma ahdistus on niin valtava, että ei meinaa saada nukuttua. Jännä että ahdistus nyt suurempi vaikka isä on lukkojen takana, kuin silloin kun se pörräsi kotona

Hei Karppa2020, huomasin että tähän keskustelun aloitukseen ei ole tullut jatkokeskustelua. Tiesithän että läheisille on tarjolla vertaistukea myös puhelimitse Vertaislinja-tukipuhelimessa ilmaisnumerossa 0800 6 6000 (avoinna joka ilta klo 17-21). Päivystäjinä entiset, kokeneet ja koulutetut omaishoitajat. T. Mailis Muistiliitosta

Hei vaan,

äitini muisti huononi yllättäen reilu vuosi sitten hänen sairastuttua, oli 2 viikon sairaalajakso ja sieltä kotiutui eri ihminen, kuin mitä hän oli, ikää 75v, lähes vuosi meni, että hän kuntoutui edes lähes entiselleen, mutta muistille tapahtui jotain. (olen asunut hänen kanssaan siitä saakka, kun hän kotiutui sairaalasta.)

Hän on käynyt muistihoitajalla, ilmeisesti siellä selviytyi hyvin, koska en ole kuullut sieltä mitään, pään kuvaus on tehty, mutta tuloksia ei ole tullut, lääkärissä on käynyt, B 12 vitamiini on alhainen, katsoin omakannasta, lääkäri ei ole soittanut tuloksista, eikä pyynnöistäni huolimatta olla otettu ferritiiniä, jos sen alhainen arvo olisi yksi syy muistin heikkenemiseen, oireet ovat hyvin vahvasti mitä on, kun rautavarastot ovat lähes tyhjät. Tuntuu, että ketään ei kiinnosta. Äitini tiedostaa muistin heikkenemisen ja on valmis hakemaan apua, mutta tuntuu ettei sitä saa, pitäisi kai vaatia kovemmin.

Itse olen todella väsynyt tähän tilanteeseen, kuuntelen samat asiat päivästä toiseen, hänen lähimuisti on todella huono, ei muista miten ruokaa tehdään, ei lue enää kirjoja, oletan että syy on se, ettei muista lukemaansa, ennen luki todella paljon, kaupassa ei löydä tavaroita, olettaa että minä kerään kaiken ja hän työntää kärryjä, olen "pakottanut" häntä toimimaan kaupassa itsenäisemmin, laskun maksun hän on jättänyt kokonaan minulle, ei varmaan suorituisi siitä enää. Saako mistä keskusteluapua, ennenkuin itse uuvun täysin kaiken tämän alle?

Hei Ramen, onpa ikävää kuulla, että äitisi tilanteessa ei esittämiäsi näkökohtia ole otettu huomioon. Omainen kun usein on paras asiantuntija läheisensä tilanteessa, antaen lääkärille ns. hiljaista tietoa, joka on todella merkityksellistä, kun selvitetään muistisairauden mahdollisuutta.

Kerroit, että päänkuva-vastausta ei ole vielä tullut, itselläni tulee mieleen, että ennen kuin lääkäri antaa kokonaislausuntoa, odottaa hän, että kaikki vastaukset ovat käytettävissä.

Mikäli vastausta ei ala kuulumaan, niin luuletko, että voisit varata soittoajan viimeksi äitiäsi tutkineelle lääkärille, joka määräsi mm. pään kuvauksen?

Kannattaa myös pitää mielessä mahdollisuus tehdä kunnan sosiaali- ja vanhuspalveluihin huoli-ilmoitus iäkkäästä henkilöstä, jonka sinä voit tehdä, jos asia ei etene mihinkään suuntaan. Silloin kunnan vanhuspalveluista vastaava sosiaalitoimi on velvollinen selvittämään äitisi tilanteen. Jokaisen yksilön oikeus on saada asiallista tietoa tutkimusvastauksista sekä mahdollisesta sairauden diagnoosista ja sen seurannasta ja hoidosta.

Myös sinulla omaisena on oikeus tietää äitisi tilanteesta (mikäli äitisi ei sitä ole kieltänyt), mm. saada tietoa, miten voisit parhaalla tavalla, paitsi tukea äitiäsi, myös aktivoida häntä. Kerroitkin, että käytte yhdessä kaupassa, se on tosi hyvä juttu ja vaikka äitisi ei aktiivisessa roolissa olekaan, niin kaupassakäynnit varmasti antavat äidillesi, paitsi virkistystä, niin myös virikettä aivoille.

Toivottavasti saat vertaiskeskustelua muilta keskustelijoilta. Muistiliitto ylläpitää myös Vertaislinja-tukipuhelinta, se päivystää joka ilta klo 17-21, voit soittaa sinne milloin vain ja saada henkilökohtaista vertaistukea. Vastaajina siellä toimii entiset muistisairaiden omaishoitajat ja läheiset, jotka ovat läpikäyneet omaisina sairauden polun.

Tietoa ja ohjausta puolestaan tarjoava Muistineuvo-tukipuhelin palvelee joka arkipäivä, ma, ti, to klo 12-17 ja ke, pe klo 12-15, vastaajina siellä kokeneet muistialan ammattilaiset ympäri Suomen.

Hei, Täällä myös ahdistunut läheinen. Olen ainoa lähiomainen Alzheimer diagnoosin 2,5vuota saaneelle äidille. Sukulaiset asuvat muualla eikä heiltä voi odottaa isompaa apua. Asun naapurissa, mikä toisaalta helpottaa asioiden hoitoa, mutta lähinnä se että olen ajatuksissa käytännössä sidottu miettimään mitä tehdä ja hoitaa. Äiti ei halua osallistua järjestettyihin toimintoihin eli muita kontakteja ei ole perheeni ja koiran ulkoilutus ihmisten kohtaamisia lukuunottamatta. Eli vastuu siitä miten hyvin tarkkailen syömistä, lääkkeitä vaikuttaa taudin etenemiseen. Sitten pitäisi allaolevan mukaan jaksaa myötäillä kaikessa niin miten tätä jaksaa kun käy surutyötä samaan aikaan kun ruuhkavuosissa koittaa selvitä kaikesta muusta.. Ei voi lähteä viikon lomille enää kun ei voi jättää yksin.
Pysähdy kohtaamaan hänet

Ole oma itsesi

• Älä suorita vuorovaikutusta tai piiloudu tietyn roolin taakse vaan pyri aina luomaan luottamuksellinen, välittämisen ilmapiiri.
• Pyri spontaanisuuteen.

Ole kiireetön ja aidosti läsnä

• Rauhoita oma mielesi ja viestitä olemuksellasi kiireettömyyttä.
• Kohdista huomiosi vain häneen: ole lähellä, samalla tasolla, katso silmiin ja kumarru häntä kohti.
• Auta myös häntä keskittymään: kosketa kädestä, puhuttele nimeltä ja suuntaa puheesi suoraan hänelle.

Ole myönteinen

• Viestitä sanoillasi ja olemuksellasi positiivisuutta, optimismia ja toivoa.
• Hymyile ja käytä myönteistä äänensävyä.
• Tue turvallisuuden ja onnistumisen tunteita.

Ole tilanneherkkä ja joustava

• Kuuntele, katsele ja tunnustele ilmapiiriä.
• Lue ilmeitä ja sanattomia viestejä.
• Ole kärsivällinen ja valmis yllättäviin käänteisiin.
• Älä luovuta vaan käytä luovuuttasi.

Odota ja anna aikaa

• Odota rauhassa, että hän saa ilmaistua asiansa.
• Älä keskeytä, arvaile tai korjaa hänen ilmauksiaan. Anna hänelle aikaa reagoida ja vastata.

Yritä ymmärtää hänen näkökulmaansa

• Pyri sisäistämään hänen kokemuksensa ja tunnetilansa.
• Ole empaattinen ja vastaa hänen tunteisiinsa.
• Tutustu häneen ihmisenä, tutki hänen elämänhistoriaansa.
• Kysy muilta, jos et ymmärrä.

Mukauta oma ilmaisusi hänen tarpeidensa mukaan

• Huomioi hänen kykynsä ymmärtää puhetta ja muuta viestintää.
• Käytä normaalia puheääntä ja puhu rauhallisesti.
• Puhu vain yhdestä asiasta samassa lauseessa. Tarjoa vain yksi vaihtoehto kerrallaan ja odota hänen reaktiotaan.
• Kysy kysymyksiä, joihin voi vastata ”kyllä”, ”ei” tai ”en tiedä”.
• Kerro myönteisesti ja konkreettisesti, mitä odotat hänen tekevän. Älä käytä kieltolauseita, koska niiden ymmärtäminen on vaikeaa. Pilko moniosaiset toimintaohjeet lyhyemmiksi.
• Muistuta, mistä olitte puhumassa, jos hän unohtaa tai syrjähtää aiheesta.
• Käytä hänelle tuttuja, arkipäivän sanoja.
• Käytä asioista niiden nimiä (lusikka, Minna, kesällä).
• Vältä epäsuoria viittauksia asioihin, ihmisiin tai tapahtumiin (tuo, hän, silloin).
• Käytä eleitä ja osoittamista puheesi tukena. Piirrä, näytä kuvasta tai esitä, mitä tarkoitat.

Tarkkaile, miten hän ymmärtää ja haluaako hän jatkaa vuorovaikutusta.

• Toista kerran, jos sinusta tuntuu, että hän ei ymmärtänyt.
• Ilmaise asia tarvittaessa eri tavoin.
• Lopeta tilanne, jos hän ei halua jatkaa.
• Palaa asiaan uudelleen myöhemmin.

Nauti yhdessäolosta!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: lisäys

Hei akana, 

Olisiko kotipalvelusta apua syömisen tarkkailussa, lääkkeissä ym. Olen itsekin muistisairaan isäni ainoa lähiomainen. Asun 100km päässä ja henkistä taakkaani helpottaa paljon, että kotipalvelu käy 3 kertaa päivässä. Antaa lääkkeet ja lämmittää ruuan. Siitäkin huolimatta on raskasta juuri tuo surutyö ja kaiken vastuun kantaminen yksin. Käyn itse kerran viikossa pesemässä pyykit, siivoamassa ja hoitamassa asioita. Koko päivä siihen menee ja lisäksi jatkuva puhelinpäivystys ja raha-asioiden hoito. Ja yöunet menevät asioita mielessä pyöritellessä. Ketään ei ole jakamassa kuormaa.

Hei vaan

Olen muistisairaan (Alzheimer) vaimoni omaishoitaja(mies). Olisi vain pieni käytännön kysymys, jos jollakin olisi asiasta kokemusta.

Vaimoni ei suostu käymään suihkussa pesulla. Jalkojen pesun olen saanut onnistumaan jalkakylvyllä, jossa käytetään hyväntuoksuista jalkakylpysuolaa. Se tuntuu hänestä enemmän hemmottelulta kuin pesulta. Nyt olen suunnitellut, että hankkisin kylppäriin irtoammeen, jossa voisi ottaa kylvyn hienon hyväntuoksuisen kylpyvaahdon kanssa - sekin saattaisi tuntua hemmottelulta. Kylppärissä ei ole kiinteää ammetta. Ammeeseen meno onnistuisi kyllä liikkumiskyvyn puolesta.

Nettisivuilla on mainoksia irtoammeista ja niissä todelliset tai ostetut käyttäjät niitä kilvan kehuvat. Olisiko kenelläkään oikeaa kokemusta, mikä amme on riittävän tukeva, helppokäyttöinen ja turvallinen? Amme olisi mahdollista säilyttää löylyhuoneen puolella, kun kumpikaan meistä ei ole innostunut saunomisesta. Saunan sulakekin on poistettu käytöstä, joten palovaaraa ei ole. Netissä on myös kokoontaitettavan ammeen mainos. Se olisi varmaan kätevä, jos on säilytystilasta pulaa. Siinä arveluttaa tukevuus ja se, että on niin paljon liikkuvia osia, jotka saattavat olla hankalia pitää puhtaana.

Minun puolestani saa mainostaa jotakin kokemuksen perusteella hyväksi todettua tuotemerkkiä, jos se sivun ylläpitäjien puolesta sopii 🙂

Hei Ramen

Kuvailemasi oireet kuulostavat samoilta muistisairauden oireilta kuin vaimollani on ollut. Kirjojen lukemisen poisjättämiseen voi olla syynä (sen lisäksi ettei muista lukemaansa) sekin, että äitisi ei hahmota sanoja ja lukeminen on hidasta ja työlästä. Vaimollani sanomalehden otsikoiden tavaaminen ottaa aikansa ja hän ei aina tunnista monimutkaisia yhdyssanoja. Sama ongelma on television vieraskielisten ohjelmien tekstityksissä, joita ei ehdi lukea. Yritän aina kääntää illalla television suomenkielisille ohjelmille - tosin nekin tuppaavat olemaan nykyään pelkkää rikosta ja rangaistusta tai muuta maailman hätää.

Hei

Mitenkähän pitäisi toimia omaishoitajana muistisairaan haastattelutilanteessa?

Meillä aluksi pari ensimmäistä vuotta hoitokäynnit olivat pari kertaa vuodessa keskussairaalassa. Siellä muistihoitaja haastatteli erikseen puolisoni ja minut. Nyt käynnit on siirretty perusterveydenhoidon puolelle hyvinvointikeskukseen. Siellä tapaamiset on järjestetty siten, että kaikki kolme, puolisoni, minä ja terveydenhoitaja, olemme yhtä aikaa läsnä. Hoitaja kyselee muistisairaalta kuulumisia ja tekemisiä, ja muistisairas vastailee. Välillä kysytään myös minun kommenttiani. Erillisiä haastatteluja minun ja hoitajan välillä ei ole ollut. Viimeksi kysyin hoitajalta sellaisesta, mutta hän vaikutti ällistyneeltä ja vaihtoi puheenaihetta verenpaineeseen.

Koen tilanteet kiusallisiksi, koska en haluaisi puolisolleni vieraan hoitajan kuullen ryhtyä oikomaan hänen väärin muistamiaan asioita. Hän ei varmaan käynnin jälkeen muista tapahtumia, mutta tilanteesta saattaa jäädä ikävä tunnemuisto mieleen?

Esimerkiksi: hoitaja kysyy, osallistuuko muistisairas kotitöihin; hän vastaa että kyllä osallistuu ja siivoaa, ja terveydenhoitaja kirjaa vastauksen omakannan tietoihin. En haluaisi siinä tilanteessa sanoa, että et ole tehnyt pariin vuoteen mitään kotitöitä (kun ei enää osaa ja oma-aloitteisuus on lähes nollaantunut).

Pähkäilen siis sitä, että pitäisikö omaishoitajan näissä terveydenhuollon haastattelutilanteissa oikoa muistisairaan kertomuksia vai antaa asioiden olla?

Tällä ei varmaankaan kovin suurta merkitystä ole, kun näitä käyntejä on vain kerran vuodessa eikä tauti siitä sen kummemmaksi muutu, mutta en haluaisi kuitenkaan tehdä "hoitovirhettä".

Hei Mummunmies, huomasin, että tähän kysymykseesi ei ole tullut lisäkeskustelua, joten vastaan tähän joitakin ajatuksia.

Harmillista kuulla, että perusterveydenhuollossa ei huomioida näitä tilanteita, jotka varmasti niin tuttuja ammattilaisille, saattaen muistisairauteen sairastunut sekä läheinen kiusalliseen tilanteeseen. Tässä varmastikin auttaisi jo se, että ennen vastaanottoaikaa lähetettäisiin läheiselle täytettäväksi lomake, jossa kartoitettaisiin hänen näkemystään sairastuneen toimintakyvystä.

Itse ajattelen, että olisi hyvä oikaista terveydenhuollon ammattilaiselle toimintakyvyn vahvuudet sekä mahdolliset rajoitteet ja että ne kirjattaisiin henkilön terveys- ja hoitotietoihin asianmukaisesti. Ihan jo siitäkin syystä, että mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa, mahdollisten palveluiden ja tuen saamiseen, voi näillä kirjauksilla olla vähintäänkin viivästyttävä vaikutus. Voisitko ajatella ottavasi yhteyttä asian tiimoilta vaikkapa kunnan muistikoordinaattoriin tai muistihoitajaan?

Hei Akana!

Tuo lisäämäsi ohjeistus miten kohdata muistisairas, on kaunista luettavaa. Mutta kun sairas on oma vanhempi, josta on tullut vainoharhainen, vihainen, syyttelevä, huutava olento, niin kyllä siinä on tekemistä, että pystyisi noin viileänä hänet kohtaamaan. Eri asia on alan ammattilaiset, jotka on koulutettuja ja potilaat heille vieraita ihmisiä, jotka eivät ole heille kasvatuksellaan aiheuttaneet monia harmeja elämään. Eivätkä hekään aina pysty niitä ikäviä tunteitaan potilailtaan peittämään, olen kuullut. Olen itse etäomainen, ja hoidan monia asioita. Mutta eihän se riitä, ei alkuunkaan. Hän on äärettömän vaativa ja tarvitseva, on aina ollut, jossain määrin jopa narsistinen. Viime aikoina olen yhä useammin miettinyt, kauanko tätä vielä kestää, ja kuinka vaikeaksi tilanne tästä menee.. Välillä kaipaisin kovasti keskustelua samassa tilanteessa olevien kanssa.

Hei, kaipaan neuvoja miten sairastuneen kanssa pitää ja kuuluu toimia..

Äitini sairastaa Alzheimeria ja asuu isäni kanssa.

Jokaisella sairastuneella näyttää olevan taudissa erilainen ilmenemismuoto. Äidin kahdella siskolla käy varkaita ja ovat agressiivisia. Äitini taas on lempeä, mutta hänellä on vaivoja, jotka ovat joka päiväisiä ja tekevät isäni elämästä todella haastavan.

Äitini on terveysasemien ja päivystyksen kanta-asiakas. Nyt onneksi vähän vähentynyt käynnit, koska joku vihdoinkin hänelle on sanonut, että ei saa tulla joka kerta. Päivittäin kuitenkin ottaa puheeksi, että pitäisi varmaan mennä käymään...

Äitini vaivat on selkäsärky ja hengitys+ röyhtäily. Aina kun juttelemme kuulen, että alkoi jo kolmelta yöllä ja ikinä ei ole ollut näin paha. Muistiin on siis jäänyt kello kolme jostain syystä. on kuitenkin voinut nukkua aamuun saakka ihan ok.  Soittelee minulle kun on oikein paha olla. Hengittää puhelimessa kuin höyryveturi ja röyhtäilee. Koitan sitten saada hengittämään rennosti syvään ja rauhallisesti ja puhelun edetessä alkaakin vähän helpottamaan. Röyhtäily voi välillä olla todella rajua, kolmen sekunnin välein 🙁 En teidä miten se voi olla tuollaista. Itse hän muistaa, että joskus aikoinaan jossain tutkimuksessa on sanottu, että joku lihas ei toimi kunnolla ja ilmaa menee mahalaukkuun... lääkärissä häntä ei enää oikein kuunnella, koska käy siellä niin usein. Avuksi on tullut vain somac, joka ei auta yhtään. Muita lääkkeitä on kyllä vaikka kuinka ja paljon. Joka päiväinen paha olo ja ahdistus on kuluttavaa koko perheelle, ei vain hänelle ja pelkään jo isän jaksamisen puolesta. Äiti usein monta kertaa päivässä anoo isälle, että saa muuttaa pois ( asunto äidin nimissä). Minä taas sanon äidille, että ei isä mihinkään lähde omasta kodistaan ja äiti ei yksin pärjäisi. Sanoo ottavansa toisen muistisairaista siskoistaan asumaan kanssaan. Siitä nyt ei tulisi mitään...tappelevat sitten päivisin isäni kanssa( ei joka päivä) kun isä on jo aika väsynyt tilanteeseen. Äiti on muutaman kerran sanonut, että isä on riidellessä tönäissyt häntä, isä kyllä kieltää. Totuutta ei tiedä kukaan kun äidin muistiin ei voi luottaa. Tönimistä jos tapahtuu, niin se ei missään nimessä ole tietystikkään hyväksyttävää.

Äiti oli joku aika sitten viikon verran jossakin seurantajaksolla sairaalassa. Oli siellä vaan pettynyt kun ei tutkittu eikä saanut vaivoihinsa apua. Ei ymmärtänyt, että i ollut siellä niiden vaivojen vuoksi. Lääkitystä muutettiin vähän ja auttoi vain hetken.

Nyt  siis kaipaan neuvoja miten kuuluisi toimia muistisairaan kanssa. Ihmettelen, että omaisille ei automaattisesti tule mitään tietopläjäystä asiasta. En tiedä onko isääni neuvottu asiassa. En tiedä pitäisikö voivotella äidin kipuja ja olla mukana siinä vai pyytää reipastumaan ja ohjaamaan jutut muualle. Koitan aloittaa aina neulomis ja puutarhajutut niin keskustelu ajautuu toiselle linjalle, mutta ei se auta kuin sen puhelun hetken. Ja mites serkkujeni kanssa kun heidän äiti syyttää lapsenlasta varasteluta ja ilkivallasta ja uhkaa tehdä rikosilmoituksen?  Ei siinä nyt ainakaan pysty lähtemään mukaan, että voi voi kun se tyttö on tuollainen...mitä tässä pitäisi tehdä? Meinasi lyödä toista serkkuani paistinpannulla päähän.

Pahoittelut pitkästä kirjoituksesta, enkä myöskään sitä liiemmin tarkistanut. Annoin nyt vaan sormien naputella kaikki mitä mieleen tunkee...

Tilanne nyt näyttää siltä, että ei voi jatkua tuollaisena.

Hei,

Kuulostaa tutulta! Mitä jos röyhtäilyä tutkittaisiin niin, että esimerkiksi sinä menisit äitisi kanssa lääkäriin yhdessä? Jospa ottaisivat tosissaan. Kuulostaa ehkä refluksitaudilta. Voisitko myös pyytää muistikoordinaattorilta palveluntarvekartoitusta? Aggressiivisuudesta en voi sanoa muuta kuin että matalalla kynnyksellä soitto hätäkeskukseen tai päivystykseen, ambulanssi paikalle. Sillä tavoin voi päästä kunnolla arvioitavaksi. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään kotonaan.

Kaipaisin neuvoja lievässä vaiheessa olevan Alzheimer-potilaan omatoimisuuden ylläpitoon. Mikä olisi helppokäyttöinen senioripuhelin? Missä vaiheessa kannattaisi alkaa miettiä turvaranneketta ja mikä on hyvä malli? Jos ja kun potilas haluaa vielä käydä itsenäisesti esim. ruokaostoksilla, miten kannattaisi hoitaa maksu, kun pankkikortin käyttö ei enää onnistu (ei muista koodia, ei osaa näpytellä sitä lukijaan)?

Minusta myös hankalaa, kun ei kysytä puolisolta erikseen näitä kysymyksiä. Muistisairas on mestari peittelemään ja kiertämään asioita, missä ei enää pärjää. Ainakin alkuvaiheessa. Minun miehellä on alzheimerin taudin posteriorinen variantti ja hänen muisti on melko hyvä, mutta hahmotushäiriöt niin pahoja, että kotona pärjääminen on hankalaa..... Omasta mielestä ei ole mitään ongelmaa.

Hei nasu73, Toivottavasti saat muilta keskustelijoilta hyviä kokemukseen perustuvia vinkkejä helppokäyttöisestä puhelimesta. Omalla läheiselläni oli käytössä kaksikin erilaista Doro-puhelinmallia. Puhelin on suunniteltu erityisesti seniorien käyttöön. Näitä malleja löydät mm. täältä: https://www.dementiaonlineshop.com/epages/dementia.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20111021-11092-64659-1/Categories/Senioripuhelimet. Myös kodinkoneliikkeistä kannattaa kysellä.

kun pankkikortin käyttö ei enää onnistu, niin paikkakunnasta riippuen voi kaupasta saada ns. ostokortin, jolle kerätään kuukauden ajalta ostoslaskut ja lasku osoitetaan halutulle yhteyshenkilölle. Tätä mahdollisuutta kannattaa ainakin kysyä lähikaupasta.