Hei kaikki muistisairaiden läheiset! Olen uusi täällä tukinetissä ja kuuntelin juuri 940 päivää isäni muistina -äänikirjan ja sieltä sain kuulla tällaisesta vertaistukipaikasta. Äidilläni 69 v todettiin alzheimeri viime kesänä, Tämä oli meille lapsille tavallaan helpotus, koska tämä sairaus on alkanut näkymään niin paljon aikaisemmin. Äitini oli töissä 62 vuotiaaksi asti ja jo silloin kävi muistitesteissä työnantajan lähettämänä. Testeissä silloin jo todettiin jotain, en kyllä ole koskaan papereita ole asiasta nähnyt. Äiti itse kertoi asiasta ja kuittasi sen stressillä ja väsymyksellä. Tästä alkoi sitten se, että aina ehdottelin , että menisi uudestaan testiin, johon hän ei koskaan suostunut vaan löysi aina tekosyitä.
Äitini on aina ollut hyvin itsenäinen ihminen ja tiedän, että hänelle on vaikeaa tukeutua muihin ihmisiin. Hänen mielestään hänen muistissaan ei ole vieläkään mitään vikaa.
Meitäon kolme lasta, joista minä olen vanhin. Me lapset ei olla asuttu vuosiin hänen lähellä ja hän asuu Norjassa lähellä Suomen rajaa. Muutin muutama vuosi sitten lähelle häntä ja vihdoin asiat alkoi etenemään, niin että hän pääsi/ joutui tutkimuksiin, jossa sitten todettiin tämä alzheimer, jota me lapset ollaan jo pidemmän aikaa epäilleet.
Hän asuu siis Norjassa, norjalaisen miehensä kanssa, mutta tämä mies ei häntä pahemmin auta sairaudessa. Ensimmäinen asia oli mitä hän kysyi, kun kuuli minulta (äiti ei ollut kertonut diagnoosistaan), että olemmeko keskustelleet mihin äiti sitten, kun ei pysty olemaan kotona, Suomeen vai Norjaan. Minä olen ollut äidille tulkkina terveyskeskuksessa, olen katsonut, että hän ottaa lääkkeet ja auttanut muidenkin asioiden suhteen.
Nyt kuitenkin tilanne on se, että mulla meni ristiin sukset tämän hänen miehensä kanssa ja mulla ei ole mitään asiaa heille. Hänen miehensä yritti alkaa kontrolloimaan minun elämääni ja siihen pistin rajan. Äitini kuuli riidan, hän ei puhunut mitään ja en tunne, että olisin riidellyt hänen kanssaan asiasta. Tunne kuitenkin on, että äiti ei muista sitä kunnolla mitä tapahtui, vaan hänen ajatuksiaan myrkyttää minun suhteen hänen miehensä.
Nyt mä en sit tiedä mitä tehdä tämän asian suhteen. Äitini tarvii muistutuksia lääkäriin menosta ja tulkin myös ja niin monessa muussakin asiassa apua ja mä tiedän, että tämä mies ei pistä tikkuakaan ristiin tällaisissa jutuissa. Sen lisäksi äiti tarvii seuraa, tää mies on aina ollut niin itseään täynnä, että kaikki asiat pyörii hänen ympärillään. Olen lukenut, että Suomessa tehdään suunnitelmat ja jutellaan hoitajien kanssa myös, mutta tuntuu, että Norjassa vain jätetään oman onnensa nojaan niin äiti kuin läheiset. Esimerkiksi silloin kun äidin muistisairaus todettiin, niin lääkäri pisti minut kertomaan sen hänelle.
Äidilläni ensi viikolla lääkäriin aika ja minä en tiedä mitä teen. Soitanko sinne terveyskeskukseen ja selitän tilanteen heille, otanko yhteyttä äitiini ja tarjoudun lähtemään mukaan? Voi olla, että äitini ei vastaa mun puheluihin tai tekstiviesteihin.