Mro Saloka, pitkästä aikaa🙂🌻
Jotenkin on ollut niin veto pois nyt pitkän aikaa, etten ole jaksanut juuri kuin jskus lukea toisten viestiä, ja lämmölä ajatella. Vaihtelevaa on teilläkin ollut sitten isän hoidon kanssa, sellaista se on. Hyvä kun jaksat jotenkin olla aktiivinen ja kirjoitella kuulumisia välillä.
Nyt "pakotin itseni kirjautumaan sisään,aja kirjoittelemaan vähän jotain tänne. Kyllä tässä pärjäillään, kun on pakko🙂👍 voi hyvin ja tsemppiä iskän olemiseen myös🌻🙂🌻

Kiitos Maaria 🙂🌻

Isä sai jotain toista muistilääkettä ja eilen hän taantu täysin. Mikään viesti ei menny kun 2-5 jälkeen vasta jotenki perille. Hänet jouduttiin pukee ja kuulemma syöminenki oli vähän sitä ja tätä. Ei osannu kukkarostaan oikeaa korttii hakee eikä rahaa. Kävely oli tosi vaikeeta ja haastavaa. Hän niinku pysähty koko ajan miettimään.
Eilen hänellä alko viikon intervalli.

Sanoin eilen äitille illalla et soittaa ja kysyy neurolta, voiko tämä johtuu siitä lääkkeestä tai mistä esim. Nyt ollaan kotona veitsi kurkulla, koska tulee se puh soitto et isä on viety sairaalaan.

Isä on sen maanantai illalla alkanu olee suht normi.

Isälle tehtiin just muistitestit. Lähimuisti olematon, laskee ei osaa ja joku tehtävän keskeytti, kun ei osannu. Siksi hänellä menee 2 muistilääkettä, ettei ihan heti laitokseen joudu.

Tämän viikon hän onki tilhossa. Saadaan me levätä ja suunnitella tulevaa. Ensi kuussa hänellä on 3n pvä jakso, kun äiti lähtee risteilylle.

Eipä se kotiintulo onnistunukaan. Isä kaatui muutama viikko sitten. Nyt sen puolen lonkka sattuu eikä särkylääke tehoa. Äiti sai isän lääkäriin tänään ja sieltä suoraan röntgeniin. Lääkäri soitti, kuvat puhtaat, syökää para-tabsia. Isä ei pysty hyvin kävelee, se joudutaan pukee. Sängys on va määrätyt asennot. Ehdotti se lääkäri laitokseen isä, kun äiti alko vaatii kivunhoitoa.

Tä meni aika vierestä aiheen muisti. Mut meidän joulu on tainu mennä pilalle. Ihme tarvii tapahtuu että se kipu lähtisi pois yhtäkkii.niin tuskaiselta hän näyttää.

Tänään tuli mieleen et kohta hän tekee itelleen jotain.

Se pieni ihme on tainu tapahtuu. Onko se tonttu kun on parantanut isän kivusta. Ei tosin kokonaan, mut hänen mukaa hän on paremmassa kunnossa.

Eilen kävin isän luonna kun piti ruokaa antaa. Isä nukku, enkä saanu hereille. Huomasin ne melkein joka hengenvedon katkokset.

Tänään isä oli aamulla vähä ulapalla, kun puhuttiin asioita. Äitin piti sit kertoa joitain juttuja isälle selvästi ja hitaasti, ni ku lapselle.

Harmi va kun isän omaishoitajaryhmä loppui. Isä tykkäs käydä siellä. Onneks on vielä kirjasto ja "pöpilä' niin ku isä ekan käynnin jälkeen sano. Siinäkin oli jujuna se, et he ovat lukkojen takana ja hän ei ymmärtänyt sitä. Hän luuli et heitä pidetään pöpinä siellä. Nyt hän on hyväksyny sen ku selitettiin et onhan hän kotonakin lukkojen takana, kun ulko-ovi on kiinni.

Joo, mut mun kannattaa varmaan ruveta nukkuu, et jaksaa huomen muuton jälkii siivoo. Tyttäreni muutti kaupungille.

meidän oli pakko lopettaa kotihoito tai mikä lie olikin. Ne tuli silloin ku huvitti ja jätti avaimen toimistoon ja jne. Äiti kattoo mitä ensi vuonna sit tehään, jääkö kaikki mun harteille.

Isä sai tossa yks päivä jonku pienen kohtauksen ja äiti joutu auttaa vessasta takasin sänkyyn. Isällä on ollut niin paljon kaikkee nyt, et oikee pelottaa. Perheessä kun tapahtuu. Hänelle nyt vihdoin kerrottiin siskoni erosta, ei siihen menny kun puol vuotta. Sit en tiä joutuuko vanhemmat myymään pari mökkii ja maat.

Hyvin huomaa että isän muisti on joko kirkas tai sit ei muista mitään. Mua hän vähän pompotti tänään kun kävin leivät antamassa. Kylmyyttä hän valittelee koko ajan, niin mulle kun äitillekkin. Vaikka mun mielestäni siellä oli ihan sopivaa. Tiedä sit onko kipeeksi tulossa vai mikä on.

ENsi viikolla isällä on lyhyt intervalli taas, kun äiti lähtee laivalle. EI uskalla enää isää pitää yksin öitä. Siitä huono juttu, et ilmeisesti se paikka on se, missä isä ei viihdy ja mikä on mettän keskellä. Ehkä hän jaksaa sen 3 päivää olla siellä, jotenkin.

Selkä (mikä lie) kipu on hellittänyt, kun sai toisen laastarin. Samalla muutkin kivut, eli isä saa elää vissiin kivutonta elämää nyt.

Huomenna onkin äijien kerho kirjastossa. Mun haku vuoro. Illalla sisko menee kattomaan isää. Sit perjantaina on isän vastaanotto ryhmästä ja illalla vielä kattominen, jollen tee niin että koitan soittaa hänelle ja jätän leivät siihen esille. Mietin kannattaako mun mennä 2 tunnin päästä takas.

Meillä on jotain joulun taikaa. Isä on saanu olla terveenä ja hän on pärjänny jopa yhden yön yksin.

Välillä sitä ajattelee, onko isä ees sairas. Mut sit kun hänet näkee, sen liikkumisen ja sen ettei viestit mene perille asti.

Tänään kävin aamusta siellä. Isän käsi oli ihan omituisessa asennossa. Kysyin häneltä siitä ja lopulta äitiki sano ettei se ole normi asennossa. Jonkun ajan päästä hän otti sillä kädellä paperin palan pöydältä. Ja käsi palautu normaaliksi. Pelästyin va että oli saanu infaktin.

Mun tyttö haluais näyttää asuntoonsa taatalle. Sanoin että se ei ole kun järjestelykysymys ja siskon apu.

Äiti vihdoin tajusi että näin ei voi jatkaa, isälle haetaan hoitaja joka käy täällä. En mä voi revetä moneen paikkaan. Pahalta tä tuntuu musta. Jotenki epäonnistuneelta.

Ootan isää kotiin. Sit tarvii hänet vaihtaa kuiviin ja antaa syömistä jos tahtoo. Voi tosin isä olla koko päivän ohjelmasta ni väsy et menee nukkumaan aika pian.

Muistin kanssa isä nyt painii. On joku huonomisvaihe menossa taas. Äiti sano et jos se on sitä että tulee kipeeksi. Mut musta tuntuu et on toi pahenemisvaihe taas.

Isällä on jokin vialla. Töpöttäen kulkee. Ottaa n. 1-2cm askelia, jos sitäkään. Kuulemma jalat tuntuu menevän alta, näin isä on sanonut. Eilen kesti varmaa 5 minuuttia tuolilta (pyörä) saada hänet vessaan ja matkaa oli n. Metri.

Olisiko alzhaimer menny ja tuhonnut nyt isän liikuntakyvyn. Muisti melaa joten kuten. Muisti että lapsenlapsen tet loppui. Muisti multa taas kysyy, olenko kauan häntä oottanut. Ja tälläsii. Ainut on toi käveleminen.

Jos se tollaseks jää, onko se isän menoo sit. Kotona ei voi tuolilla olla, ei mahdu. Vai onko isä taas saanu infaktin ja selvinnyt siitä. Mut jotain on aivoissa nyt viikon aikana tapahtunu, mutta mitä.

Äiti soittaa ma lääkärille. Et voiko tä olla esim keuhkokuumeen alkua. Silloin isä menee jalattomaksi. Tai onko hb laskenu taas.

Mut joo. Kaikkee voi ajatella ja pelätä. Nyt mennään päivä kerrallaan.

Isä vietti tossa melke viikon sairaalassa. Ekana oli arviointijakso ja ku pääs kotiin, ni seuraavana aamuna lanssi haki. Sairaalareissun jälkeen isä on muuttunut. Jos sairaalassa sanottiin et on masentunu, ni nyt ainakin on. On hiljainen, ei hymyy, ei paljoo vastauksia. Se vitsi-isä on kadonnut. Nykyään siellä vietetään ku hautajaisia, ku isän kans on.
Kerroin äitille ja siskolle tästä. Mut se oli siskon osalta täysin turhaa. Epäilen että sairaalassa aloitettu lyrica on tehnyt isän tollaseksi.

Isä on myös kaatunut to. Onneksi ei käyny vahinkoo. Nyt on sit se, et mä joudun soittelee 2h välein sinne. Koska ketään muuta vapaaehtoista ja ajattelevaa ei ole.

Onneks alkuviikolla on äitin vp:t, joten saa hiuka hengittää.

Eihän se elämä ikin mee sellai ku pitäis. Eilen aamust äiti vei isän arvioitavaksi ja alkjillasta tuli puhelu et suoraan osastolle.
Eilen käyntiin hiljasta, nukkuvaa ihmistä kattomassa. Ruuan hän söi ja sit meni takas nukkuu.
Ei o mitään tietoo mistä tämä laantuminen johtuu. Päässä ei eilen ollu vuotoo. Se tarkistettiin kun oli niin monta kertaa yksin kaatunut.
Onko tämä sit alzhaimerin seuraava vaihe tai jostain lääkkeestä tai mistä.
Kävely on heikkoa kuulemma.

Elämä isän kanssa jatkuu. Ollaan saatu olla perheenä. Isä on 3vko välein ollut viikon intervallissa, nyt kun löydettiin sellainen paikka missä hän taas viihtyy ja suostuu menemään.

Muistin kanssa on välillä ihan ok:ta, mut välillä huonompaa. Lähimuisti tuuppaa menemään pikku hiljaa.

Sairaalajaksoja ei ole ollu pitkään aikaa, hyvä niin.

Kumpa tuleva joulukin menisi hyvin.

Kävelyyn on kunto menny huonommaksi. En sit tiä onko se muisti tai muuta sairautta.