Elämää muistisairaan kanssa

Kiitos maaria.

Isä pääsi tänään jo kotiin. Ehdittiin ajoissa saamaan lääkettä suoneen. Isän keuhkot on ihan sökönä, joten tä on jo ns. Arkea. Ennen kesää isä va kävi 2 kertaa portteja kolkuttelemassa. Siksi pelästyin nyt, onko taas niin paha.

Isällä on jaloista veritulppa lähteny, mut minne on arvoitus. Keuhkoissa on vettä.

Muuten isä oli puhelias ja muistamaton. Ei muistanu missä äiti käi. Mutta mökillä vieraat muisti.

Äiti kattoo lähteekö su takas isän kans mökille. On luvattu kuumaa ja isän verenkierto on ni heikko et aina on kylmä.

äiti ja isä olivat su-ke mökillä. Oli liian kuumaa olla ja tulivataikaisemmin kotiin. isä on voinut ihan hyvin. tänään labrassa kysyttiin hänen koko nimeä, mutta sitähn ei muistanut sillä hetkellä. labrat ja kuvat saatiin otettuu ja 30. pvä saadaan vastaukset.

Nä kuumat ilmat on isää väsyttänyt. hän menee välillä klo 16 jo yöunille. Mutta onneks tänään on hiukan viileämpi päivä taas.

Ensi viikolla alkaa äitillä työt taas. Maanantaina tulee joku ja sovitaan että joku hoitaja tulee isää kattoo, kun äiti on töissä. Helpottais muakin suuresti.

Eilen isä soitti pitkästä aikaa puhelimella ja kyseli äitiä. Mut puhelimen loputtuu oli sekoillu sen kans niin että äiti joutu puk koodin hakemaan. Nyt me tiedetään ainakin että isä joskus osaa puhelinta käyttää.

Isällä alkaa taas turvota ja sinertää jalat, eli ilmeisesti on tai on tulossa veritulppa. Olen tämän vuoden seurannu että tämä tettää hänelle ehkä sit keuhkokuumeen ja sairaalareissun. Saa nyt nähdä.
Just hän oli verillä ja 30. Pvä saadaan tulokset.

Muuten isä oli iloinen. Sano et valtio kustantaa nyt hänen vaatteensa, ku vaippasilleen kotona on. Kyl hän ihan kartalla oli, muisti että mun lahja on viemättä kotiin ja että lapsenlapsi oli eilen ollu paikkailtavana heillä.

Moro Saloka🙂🌻 Joo, on kyllä ollut sellaiset kuumat että tekemistä on että hengissä pysyy tässä. Ei ole varmaan isälläsikään helppoa, teistä muista puhumattakaan. Ihan pelottaa tulevakin viikko,lenkillekään ei voi oikein lähteä, kun ei happi riitä. Hyvä jos saatte isälle hoitoapua, kun äitisi palaa duuniin. Ja saatte te muutkin taas pikkaisen puhaltaa rennommin.
Harmittaa, kun oikein ei mitään voi tehdä, kuin skäsitöitä neljän seinän sisällä ja sanaristikoita. Kunhan jollain saa vähän aivojansa aktivoiduksi päivittäin. Omatkaan kuntolaitteet ei auta liikkumista, kun sisälläkin on ollut jo viikon-pari lähes 30 astetta.
Jaksamista sinne taas, itsekään en ole kyennyt edees mökille muutamaan viikkoon.
yst.terv maaria
🙂🌻

Maaria 🌻🙂🌻

Isällä alkaa ke lähtien käymään hoitaja kerran. Tuntu pahalta kun äiti sano mulle et sit ei muiden tarvii tulla ja jne. Ihan ku mä olen syypää kaikkeen.

Isän jalat turvonneet vieläki. Jätti puolet ruuasta syömättä. Onneks juo sentään.

Iso huoli nyt. Toivottavasti va mun ylireagointia. Onneksi kohta saa ottaa rauhottavia ja ahdistuslääkkeitä, jos ne auttais olooni. Mä pelkään nyt....

moro saloka🙂🌻 kyllä sä varmaan vähän ylireagoit, äitisi tarkoitti vaan hyvää, että tekin siskon kanssa voitte välillä relata vastuusta. Niin mä ainakin asian ymmärtäisin.
Onhan isän kotona jaksaminen ollut teidän yhteistä ansiota. Varmasti hän arvostaa sit, ja kertoisi jos osaisi. Jaksamista teille kaikille sinne, onneksi helle alkaa kohta helpottaa. (kuulemma..) En tosin usko ennenkuin näen🙄
yst terv maaria🙂🌻

Kiitos Maaria.

Maanantaina oli pikku tilanne. Isällä oli aivoveritulpan/vuodon oireet ilman halvauksia. Onneksi se meni ohi yön aikana. Ylireagoisin täällä ja maalasin piruja seinille.

Isä on huonontanu syömistä. Ei oikee mikään uppoo. Tiistaina jätti syömättä, ke söi kun mä sanoin et kannattaa syä. Tänään taas ei uppoo ruoka.

Hyvin on viikko menny. Tänään teini oli käynnillään huomannu taatan silmien punottavan. Emme tiedä syytä ja kipua ei ole.

Jään huomen illalla vuorokaudeksi yksin isän kans. Ahdistaa ja pelottaa. Tiedän jos jotain, ni häkeen soitto vaan. Mut silti se pelottaa.

Yö meni hyvin. Eilen isä va ei oikee syönyt ja huolestuttiin siitä. Tänään on taas ruoka maittanu. Äiti lupas soittaa huomenna johonkin isästä. Hänen ja meidän mielestä isällä ei ole kaikki ok.

Äiti oli eilen isän kans tk:ssa ja oli kuulemma elämäänsä kyllästynyt lääkäri. Ei välittäny, vaikka sanottiin mitä.
Nenään äiti haki a-vit tippoja.
Sanoin äitil et soittaa neurolle, mut kuulemma sinne on aika tulossa tai tullu jo.

Mä en tiä sellai isästä mitään, mun piti tänään mennä, mut ei ole avainta ja kotityöt pukkas päälle. Onneks äiti on varmaan kotona jo.

Eilen kysyin isästä ja kuulemma ihan ok. Ota tostakin selvää.

Viimeks su kävin, kysyin onko kipuja, ni ei kuulemma. Tiedä sit valehteleeko. Jalat on ihan suht normaalit, ei elefantin. Ehkä hänel sit ei ole kipuja.

Kohta isä täyttää 70v. Äitin on tarkoitus lähtee isän kans mökille sit. En ois alkuvuonna tai alkukesästä uskonu et isä näkee omat synttärit, kun kävi 2 kertaa kuoleman portteja kolkuttelemassa.

Ei päässy isä intervallille, sen sijaan lanssilla sisätaudeille. Kauan hän oliki kotona taas. Mut oli tä odotettavissa, kun melkein viikon nukkui vaa.

Isä pääsee kotiin. Taas varmaan pari kk nukkuu ja mennään taas. Mistään ei tulehdusta löytyny, mut crp oli tulehduksen viittaava.

Enää reilu viikko isän tärkeen päivään.

Isän tärkee päivä lähestyy. Ite hän puhuu kuolemastaan ja pois pääsystään. Hänellä on huono olla.

Tänään kävin ottamas hänet vastaan, kun tuli kerholta. Meinas nousta tuolilta ilman jarruja. Jouduin auttaa nousemisessa ja taluttaa. Otin kengät ja villatakin pois. Autoin olohuoneen tuolille. Yritin jutella, mut ei oikee tullu vastausta. Väsyny hän oli. Pyysi kirjoittaa hoitajalle viestin, et hänet herätetään. Kysy tytöntytöstä, sanoin et hän on kipeenä.

Tuli vaan olo, onko tämä sitä viimisiä kilometrejä. Viimisiä kuukausia. Mun pitäisi useammin käydä, mut se vaan ahdistaa nähdä avuton ihminen.