Sydämenvalo on kiinni niin pienistä asioista vaikka on kuinka kylmä, tuulinen ja ukkosherkkä Juhannus. Eilen tikka istui oravansyöttöautomaatilla, jonka päälle olen laittanut siemeniä ja pähkinänpuolikkaista, kun linnunpoikasia paljon liikenteessä..niin siitä se hellästi antoi aukenevaan kitaan pähkinöitä toiselle tkalle. Syötti hellästi. Olivat ihan samankokoisia, että tuskin oli poikanen. Olisiko puoliso ja suunnittelisivat uutta pesintää Olen kuullut vanhenmanpolven ihmisten kertovan tälläistä tapahtuvan. Se kosketti syvälle sydämeen ja koin olevani todella rikas, että sain tälläistä nähdä.

Kyllä on syönyt voimia selvitellä huijarifirman tekemää piharemonttia. Kaikki mahdollinen meni huonosti. Ei mikään, kuten sopimuksessa luki. Edes se, että olisin maksanut käteisellä. Minulle oli tehty luotto. Eilen tuli eka maksuerä. Saatte uskoa, että näin punaista. En ollut sitoutunut mihinkään luottoon vaan käteismaksuun. Odotin aikani vastausta maileihini, jossa listasin joka epäkohdan. Eipä kuulunut vastausta. Tänään sitten soitin suoraan johdolle, joka lupasi alkaa selvitellä asiaa. Se selvisi jo, että saan maksaa kerralla koko summan, eikä tule ylimääräisiä kuluja. Oli aika ihmeissään kaikesta tapahtuneesta ja lupasi palata asiaan.

Olkaa ihmiset varovaisia myyntimiesten kanssa, jotka kulkee kauppaamassa palveluita ovelta ovelle. En sano, ettei heissä olisi rehellisiäkin, mutta kun löytyy näitä jotka myyvät aivan muuta mitä saatte ja laskutus kulkee aivan kuvitteellisten työtuntien mukaan. Minua laskutetaan kahdesta 8 tunnin päivästä, vaikka työmies oli paikalla vain 6 tuntia. Aiheutti suurta vahinkoa ja osa sopimuksessa mainituista asioista jäi tekemättä. Jouduin soittamaan korjaajaa paikalle, kun liiketunnistimet katkaistiin vaikka niiden paikka mainittiin sopimuksessa ja näytin työmiehellekin. Ei ole kyse nyt rahasta vaan siitä kuinka koko asia huijattiin ja valehdeltiin. Johtuiko siitä, että naista on helppo huijata, kun ei osaa heti nyrkki ojossa vaatia oikeuksiaan?

Noh, olen odottavalla kannalla kuinka asiat selviää ja toivon, ettei kukaan toinen joudu kokemaan samaa.

Kattien pisuhiekka lähetyskin teetti harmaita hiuksia, kun ei eilen tullutkaan kaikki säkit. Postipoika sanoi, ettei ole enenpää laatikoita. Tänään toivat sitten puuttuvat kaksi säkkiä. Paketti oli vaurioitunut matkalla. Olen noille myyjille infonnut monta kertaa, että pakatkaa paremmin, ne ei kestä kuljetuksessa, mutta eipä mikään muutu.

Tilasin muonalähetyksen tänään kateille ja saa taas miettiä koska tulee? Ensi viikolla.

Omaisen haudalla ruusut nyyryää. Tosi huonoja tänä vuonna, vaikka samalta puutarhalta kuin aina. Pitää laittaa jotakin muuta tilalle, kun keksisi mikä kestää armotonta paahdetta. Jos se "afro-helle" rantautuu tännekin..no ei varmaan etelä-rannikkoa pidenmälle.. Apteekki neuvoi pitämään insuliinikynäkin jääkaapissa, jos tulee helteet.

Nyt on aika sopiva ilma, saattaa tulla sade.

Katit ei nuku öisin vaan herättelee. On tylsää ja ei nukuta, niin ei nuku mammakaan. Sitten onkin äksy mamma koko päivän. Nyt oli mansikoita tullut myyntiin, kova hinta, ei oikein kauppa käynyt.

Kaksi eri ihmistä on ollut firmasta yhteydessä ja molemmat myöntävät he mokasivat. Kaikki johtui heidän puoleltaan. No, okei..sanoin ettei kyse ole rahasta vaan todellakin vain siitä, ettei ihmistä saisi näin huonosti kohdella. Saan maksaa koko summan kerralla ja ylimääräisiä kuluja ei tule.

Olen tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Viileä on keli ja vettä ripsuttaa. Masteri ei ollenkaan halunnut ulos. Heaven teki vain kuistiulkoilun myös.

Kovasti muuttui viileäksi. Kevyt takki saa olla päällä, niin kylmä tuuli. Auringossa kyllä tarkenisi, mutta kun pilvet seilaa koko ajan.

Siili kävi eilen. Luulin jo heidän jatkaneen matkaansa, mutta siinä rouskutti linnuilta pudonneita pähkinöitä. Ei pieni sadekkaan haitannut. Oli varmaan tuttu siili, kun sain melkein vieressä puhutella ja sanoa, että laitoin ruokalautasen tuttuun paikkaan. Yöllä oli joku käynyt syömässä. Pitää katsella ikkunasta ilmestyykö tänään.

Meidän Masteri on oppinut, että kun käy toiletissa niin peppu pyyhitään nessulla. Sahasin siinä omaan kinttuuni, kun nyt sitten yölläkin kailottaa niin kauan, että varmasti herään korjaamaan tarpeen toiletista ja pyyhkimään. Ja muutenkin kattejani ei nukuta öisin vaan tuumaa olemaan tylsää. Eli tarkoittaa, etten minäkään saa nukkua. Jos laitan säleverhot kiinni, että olisi edes aavistuksen hämärämpää niin eikös kohta jompikumpi huokaile ikkunalla, että katsoisi ulos, mutta kun on kartiinit edessä..joo.

Eilen tuli kakksoselta dokkari Heath Ledgeristä, minun herostani..Piti itkeä pillittää tarinaansa ja sekin oli sitten pois yöunistani. Olen jo pitkään nukkunut todella huonosti. Valoisuus minuakin vaivaa..

3 siiliä oli eilen illalla. Äiti siili ja kaksi poikasta. Pikkuisen oli sellaista riidan kähnäämistä heillä. Huvitti seurata ikkunasta. Ovat sydämensulattavan suloisia.

Tänään tuossa puolilta päivin tutkiskelin tiluksiani ajatuksissani ja kuulin, että jotakin rapisee, mutta ajattelin, että lintuja syreenissä. Eipäs ollut, kun äiti siili melkein kengän vieressä. On selkeästi niitä viime kesäisiä, kun ei minua pelkää. Sanoin, että odotappas vähäsen haen ruokaa sisältä. Ostin aamulla aivan siilejä varten Latzia, kun eivät oikein arvosta meidän Almoja. Niin odotti tutun ruokapaikan vieressä ja heti meni lautaselle. Käytän kertakäyttölautasia ruokinnassa, kun ovat sellaisia koko kroppa lautasella syöjiä. Oli varmaan saanut poikaset nukkumaan ja lähti itselle ruokaa hakemaan. Varmasti tulevat taas illalla syömään. Ehdin jo surra ettei heitä tule tänä vuonna, mutta samallalailla oli viime kesänä, kun tutkin sääpäiväkirjaani, johon merkkaan myös tuollaiset speciaalit.

Ostin mansikkalaatikon, vaikka olivat tyyriitä. Huomenna syön mansikkakermakakkua. Namia. Niin makeita ja suuria mansikoita.

Ennakkoaavistelinkin tulevia ongelmia kattien muonalähetyksen kanssa. Tuli maili, että viivästyy, kun heillä niin paljon tilauksia. Hyvä, kun ilmoittivat. Ja vielä parempi, etten koskaan laske purkkimäärää niin tiukille, että joku maku loppuisi kesken. Katit on hyvin vaativia, ettei samaa makua laiteta kahta kertaa peräkkäin. Olenkohan kasvattanut hirviöitä? Omia ovat ja rakkaita. Kuka sitä samaa syö jatkuvasti.

Nyt vaan mietin, kuinka se asioille lähtö luonnistaa, jos pitää pakettia odotella? Se niiden paketin kulkuseuranta ei toimi kauhean ajantasaisesti. Toisaalta posti kyllä soittaa, että olenhan paikalla paketti tulisi.

Siilit tuli illalla mässäilemään. Ja mammasiili äsken taas ilmestyi odottelemaan, että saisiko palasta, kun lapset vielä nukkuu. Heti vein. On vaan tosi ikävää, että harakat ovat keksineet ruokapaikan, kuten joka perhanan vuosi. Vaikka mitä folioita ripustelen pelotteeksi, niin ei toimi ja eivät pelkää ikkunaan hakkaamista. Ei aina viitsisi ulos saakka lähteä pelottelemaan, kun tietää niiden palaavan jo ennen kuin olen takaisin sisällä.

Joka asiassa aina tuo haittapuolensa. Pesivät, harakat siis, jossain lähellä ja ovat tarkkoja huomaamaan. Siivoan aina paikan kyllä, ettei jää ryyteitä maahan. Mutta minkäs teen..

Se outo hautausmaalla tapahtuva painajainen tuli taas ahdistavana ja väkevänä. Hiukan erilaisena, kuin viimeksi, mutta samaa ahdistusta. Onko se joku alitajunnan muistutus asiasta, jonka olen laiminlyönyt tai jotakin, mitä pitäisi ymmärtää? Se jättää koko päiväksi onton olon sisälle. Lähdin aamulla käymään omaisen haudalla tarkastamassa onhan siellä kaikki hyvin. Oli. Täälläpäin ei onneksi tapahdu mitään ilkivaltaa hautausmaalla.

Lämmin, kaunis päivä. Hiukkasen tein rikkaruohohommia.

Siilit käy joka ilta. Eilen taas meni nahisteluksi kahden välillä, mutta lopulta sopu löytyi. Se on kumma, kun aina suurempi sortaa pienenpää. Se suurempi rakastaa maapähkinöitä rouskuttaa, pienenmälle kissanruoka on herkkua. On ne niin suloisia.

Aamulla tuli pieniä ukkoskuuroja ja jyrähtikin jossain kauempana. Ajatella, että nyt on jo Heinäkuu. Menee kesä aina niin kauheaa vauhtia.

Hei, kävin lukemassa mitä sulle kuuluu. Vaikka edelleen on vaikea löytää, kun ei muista millä hakusanoilla pitää hakea.

Meillä ei juuri kesää ole ollut. Luntakin satoi vasta ja yöpakkasia on ollut. Saa nähdä tuleeko marjoja yhtään. Olisi taloudellisesti iso rasite jos jään ilman marjarahoja.

Käyn taas lukemassa, kun sattuu silmään tämä laatikko. Itse kirjoittelen elämää maaseudulla laatikossa.

Mukavaa, kun poikkesit Maanvaiva. Kurja on Suomen kesä. Oli vain pieni helle ja tuntuu, kuin oltaisiin palattu syksyyn. Viinimarjat ehti kukkia ennen kuin täällä halla käväisi. Metsään en uskalla marjastamaan, kun on niin kauhea käärmepelko. Ajattelen, että se kova helle olisi ollut käärmeille mieleen. No, nyt ollaan +12 ja täyspilvessä, vähän väliä ripsuttaa vettä.

Olisi ihanaa saada lakkoja/hilloja..mutta ovat aivan kauheissa hinnoissa, jos niitä kauppaan joskus tulee. Meillä ei ole toriakaan. Joku on puhunut?että täälläkin päin löytyisi hilloja, mutta en uskalla isojen metsien syleilyyn, karhujakin on nähty. Taitaisi karhu juosta karkuun minua.

Pitäisi isolle kylälle lähteä asioille. Lemmikkiliikkeeseen, jos löytäisi jauhettua possun sydäntä. Pitäisi olla "lihotusruokaa"...eläinlääkäri mainosti. Hiukkasen luulen, että kukaan ei siihen koske. Munuaistakaan ei kateille ole täällä myynnissä. Masteri tykkäisi. Heaven ei koskisi pikkuvarpaan kynnelläkään.

Kyllä alkaa olla rapakunnossa, kun ei enää jaksa kuljeskella kaupoissa kuin ennen. Ja tietty siihen ajomatkat päälle, jotka koen hermostuttavina, koska vaikka kuinka ajaa nopeusrajoitusten mukaan niin joka ainoa idiootti painaa ohitse ajattelematta mitä mäen tai mutkan takana. Ikuisesti jaksan ihastella lehmiä laitumella ja hevosia.

En löytänyt haluamaani hyllykköä, kun ko, firmassa on kokoa itse tyyli ja minun logiikka ei moiseen riitä. Tapasin kattieni kasvattajan ja Heavenin mamman. Suloinen mamma.

Ostin tuliaisiksi kateille kaulakilluttimet pantaan. Hiukka blingblingiä..kassatyttöä nauratti, kun totesin, etten uskalla kotiin ilman tuliaisia.

Master on löytänyt itsestään kollipojan ja tietää saavansa minut ylös yöllä kun vetäisee aariat. Ihan vaan, kun hänellä tylsää ja ei nukuta.

Ei kelvannut Masterille jauhettu possun sydän, kuten arvasinkin, huoh. Mutta ainakin koitin tarjota sitäkin.

En ole aikoihin ollut niin kivuissa kuin eilen. Ramppaaminen isoissa marketeissa söi jalkapohjia ja alaselkää. Tuntui illalla etten saa selkää oikaistua ollenkaan. Ei meinannut särkylääke auttaa ollenkaan. Ja ajaessa aina jännitän hartioitani. Noh, tulipahan käytyä. Ei tarvitse vähään aikaan mennä.

Paikallislehdessä taas joku valitti, että hautausmailla ei saisi ajaa autolla, kun on jalat tallella vain jos apuvälineitä. Noh, olen aikalailla eri mieltä ja sillä ei varmaan minua edes tarkoitettu, kun en ympäriinsä ajele. Ajan vain hiukan lähenmäksi omaisen hautaa. Ja sen perustelen invaluvallani. Invalupahan on lääkärin ja viranomaisen myöntämä ja sitä ei helposti saa. Siinä on myös kääntöpuolella valokuvani, joten helppoa tarvittaessa todistaa lupa on minun. Joo, minusta ei näy ulospäin, että olen vammainen. En ole tietoa tatuoinut otsaani, mutta pahoitan mieleni tuollaisista kirjoituksista. Vammaisuus ei näy aina päällepäin, mutta lupa on myönnetty, kun täytän tietyt kriteerit. Minulta saa tulla kysymään luvastani ja näytän sen mielelläni. Jos joku terve ajelee hautausmailla ilokseen, niin heitä voisi mennä puhuttelemaan, eikä syyllistää samalla meitä, joilla on lupa.

Sama se on, kun auton vammaispaikalle parkkeeraa, niin kyllä tulee happamia mulkaisuja, etenkin nuorilta ja terveiltä. Vaikka invalupa hyvin näkösällä kojetaululla.

Mahtava ilma ulkona tänään. Heavenley viihtyi ensin auringossa ja sitten varjossa viilenteli. Master ei oikein viihdy ulkona ja aivan hänen tahtonsa mukaan toimitaan.

Varmaan huomenna sataa vettä ja viilenee. Tuskin tulee enää helteitä tälle kesälle. En minä kauhean kuumaa kaipailekkaan. Tälläinen kuin nyt on sopiva. +20. Mansikat pysyy vaan kovassa hinnassa ja ei näytä hinta laskevan. Ostin silti laatikollisen. Osan syön ja loput pakastan. On kiva talvella ottaa pakkasesta ja keittää kiisseliä.

Eilen alkoi telkasta sarja nimeltä Trauma. Tapahtumat eivät olleet ollenkaan samanlaisia, mutta jokin sen "isän" tuntemuksissa herätti pintaan oman katkeruuden ja kaikki ne väkevät ja pahat tunteet, joiden kanssa olen paininut ja koittanut selättää. Pakko alkaa uskoa, etten koskaan pääse tunteitani karkuun vaan aina jokin varoittamatta nostaa ne pintaan.

Kyllä aukeni traumatuubi sisällä oikein urakalla. Kaikki tuoksut/hajut alkoivat kummitella täyttäen huoneen ilman selitystä. Esim oluen tuoksu täytti selittämättä huoneen yksi ilta. En juo olutta, eikä koko asunnossa sitä ole. En enää pidä oluesta, se kuului nuoruuteen.

Ja kuulen kuistilta outoja ääniä keskiyön tunneilla, kun olin vcssä. Olisin voinut vannoa jonkun liikkuneen ja kolistelleen siellä. Ainoa, josta todisteita liikkumisesta on siilin kakki kynnysmatolla. Olikohan kommentti sille, ettei ollut tarpeeksi muonaa tarjolla? Kyllä he söi eilen illan. Kahta heistä kutsun kaksosiksi, koska samankokoisia ja liikkuvat yhdessä. Eilen olivat ruokakupilla samaanaikaan ja toista, joka hiukka sellainen riidankylväjä, ärsytti kun toinen vaan söi.. Niinpä hän meni kauenmaksi, otti selkeästi vauhtia ja hypätä läsäytti keskelle lautasta. Ruuat lenteli ympäri..toinen vaan jatkoi syömistä. Ei tässä telkkaria tarvitse, kun saa livetvtä seurata ikkunasta. On ne ihania.

Omaisella oli tänään aika tklääkärille. Kyllä ehdin jo ajatella lapsilääkäri taas, kun näin nuoren pojan, pieni ponihäntä niskassa..Mutta tutki melkein tunnin. Ja todella tutki. Omainen sanoi, ettei kukaan ole koskaan tutkinut yhtä hyvin. OLi erittäin tyytyväinen. Pitänee minun syödä ennakkoluuloni tkn nuorista lääkäreistä.

Yksi sukulainen tuotiin varmaan ambulanssilla ensiapuun. Näin hänen tyttärensä, mutta olivat niin huolestuneen näköisiä, etten kehdannut mennä kyselemään voisinko jotenkin auttaa. Tuli vaan sellainen kylmä, selittämätön tunne, että onko nyt asiat niin huonosti. Toisaalta tuskin ambulanssi toisi tkhon vaan veisi suoraan keskussairaalaan. Toivotaan, että tuntemukseni ovat aivan vääriä.