Kauhistuttava ja masentava lumi on sulanut. Ainakin hetkeksi. Mukavaa palata tähän synkkyyteen ja perus-syksyyn. Näkyy sopivan mielialalleni paljon paremmin.

Koitin hiukkasen viritellä maahan suojia lintujen ruokintapaikalle, että olisi helpompi pitää puhtaana. Kauhea työ ollut aina keväällä kaivaa haisevaa mössöä pois. Jos nyt olisi siistimpää. Orava männyssä vihoitteli, kun kesken aamusyönnin tulin häiriköimään. Käy kaksi kertaa päivässä syömässä. Kaunis olento.

Here we go again...räntää paiskii tuulen kanssa. Ei pahin myrsky ole vielä päällä. Käsittääkseni myöhemmin iltapäivällä saapuu Suomeen. Aika märkää räntää, kun osa sulaa heti ja vain pieni kerros jäänyt maahan. Mutta yöllä pakastaa, niin kyllä sitä kiusaksi jää. Heaven ulkoili sylissä shaalin sisällä, mutta tympääntyi, kun tuuli nakkeli kasvoille vaikka kuinka koitin perääntyä.

Sain tiramisukakusta jonkinlaisen allergiakohtauksen, koska naaman iho hehkuu aivan punaisena. Toivottavasti menee ohitse. Enpä syö enää. Eilen välipalana syöty raejuusto ja pensasmustikka alkoi närästää niin kauheasti, että oli pakko oksentaa ulos. Sitten helpotti. Varmaan vatsa reagoi pitkään jatkuneeseen stressiin takautuvasti. Olenkin pitkään selvinnyt ilman oksentamista,

Päiväunet meni taas painajaisen puolelle ja en millään meinannut tajuta, kun heräsin, ettei tilanne painajaisesta jatku enää.

Näyttelijä ampui vastanäyttelijänsä, toki piti olla leikkipyssy vaan kuinka kävi. Tuli mieleen Bruce Leen pojan Brandonin kuolema samalla tavalla. Surullisia tapahtumia.

Kauheasti ihmisiä kuollut koronaan tällä viikolla. Ja yhä vaan on jääräpäitä, jotka eivät aio rokotusta ottaa. IHMISET; OTTAKAA ROKOTUKSET!

Sen verran pakkasen puolella, että lumikerros jäi maahan. Ei hyvä. Ja lähistöllä sytytettiin koko talon kiertävät jouluvalot. Huoh, ollaan vasta lokakuulla. Viime vuonna ne paloivat huhtikuulle. Muutenkin, kun vihaan joulua ja koko talvea niin nyt ei voi mitenkään välttyä katsomasta jouluvaloja.

Alkaa aamupakkanen lauhtua. Ei pitäisi viikkoon pakkaselle mennäkkään, jospa lumi sulaisi pois!?

Aamu taas meni sohvalla torkkuessa. Yö ei ollut kauhean hyvä. Käänsin ja väänsin kylkeä. Ei pitäisi mitään kauheaa stressiäkään olla, joka valvottaisi.

Ihanan synkkää ja syksyistä taas. Lumi suli pois ja plussa-asteilla mennään. Sehän vain sopii.

Kauhean kasan hommia tein, jotka oli kerääntynyt odottamaan. Se on tylsää, kun posti ripottelee paketteja milloin minnekkin. Aina ei saa itse valita mistä ne haluaa noutaa. No, ompahan noudettu.

Kyllä näin aivan mahtavan komean susikoiran, en tiedä mikä virallinen rotunimi, olen tottunut susikoiriksi sanomaan. Oli todella kookas ja kiiltävä turkki ja kiltisti lenkkeili emännän kanssa. Sääli, ettei Heaven nähnyt. Olisi tykännyt.

Nyt vaan talitintit melkein suuhun lenteli, kun kuistilla ulkoiltiin. Olisi tarvinnut vain tassua ojentaa niin olisi ollut paisti. Eri asia tajuaisiko Heaven mitä moiselle tehdä.

Jokainen päivä ilman lunta tai jäätiköitä on sulaa juhlaa. Kyllä nämä synkät syksypäivät sopii. Jouluaattona voisi sataa lunta ja seuraavana päivänä kiireesti sulaa pois. Näin ollaan tilattu Heavenin kanssa säiden ruhtinaalta.

Olin makutuomarina, kun läheinen hankki uudet silmälasit. Siis aivan järkyttävän hintaista, vaikka oli ale menossa. Ja sitten 3-5 viikkoa odottelet rillejäsi.

Taisin jo aikaisemmin kommentoida, että oli ihana ihminen astmalääkärinä, kun kävin. Toissapäivänä sain postitse epikriisin käynnistäni ja ihmettelin aina vaan enenmän, kuinka ihana ihminen olikaan. Oli lukenut kaiken sen paskan joka tapahtui ja olin koomassa. Todella siis perehtynyt minuun. Olisipa tuollaisia lääkäreitä enenmän.

+10 paukkuu mittarissa ja vaikeaa uskoa, että ihan justiinsa käännytään marraskuulle. Ihanaa, kun ei ole lunta, liukasta jne. Ja säästäähän se toki lämmityskuluissakin.

Yllättävän vähän oli marketissa joulukrääsää esillä. Sopii! Ennen heillä ollut jo syyskuussa kaikkea. Näin se pitää mennäkin.

Ei pysty sisällä polttamaan kynttilöitä, menee heti henki tukkoon. Se varmaan olisi ainoa jouluiloni. Pitää tyytyä ledvaloihin ja kynttilöihin. Eihän se sama ole, mutta terveys edellä mennään.

Heaven viihtyi kauan ulkona tänään. Taisi torkkua tuolillaan pikkueukko. Viime yönä tuli vatsan päälle kehräämään,. Äsken kävi sukulaisten haukku moikkaamassa. Sylissä pidin ja piti sähähtää. Haukku ressu säikähti, mutta en päästänyt Heavenia lähelle.

Kävin paketin hakemassa ärrältä ja mukamas tilasin uusia Almo makuja, että olisi vaihtelua, mutta kuten arvasin ei kelvannut. Onneksi ennakoin ja vain muutaman tilasin. Laitan loput kattisuvulle joulupakettiin. Ei mene hukkaan.

Jatkan hiukan itsellenikin niin tutusta asiasta. Varmaan saan asiaa kommentoida, koska henkilö itse avautui omasta tarinastaan Arto Nyberg showssa. Eli, nyt sitten en muista nimeään...mutta on tanssija, lentäjä ja oli jokin aika sitten pahassa lentoturmassa, jossa toinen kuoli. Hän selvisi elossa, mutta sai vammoja kasvoihinsa ja ne rakennettiin osin titaanista. Hän oli ollut vai oli laitettu koomaan..ja herätessään oli muisti pyyhkiytynyt. Tiedän niin tämän tunteen, mutta en ole koskaan törmännyt samoja kokeneeseen. Se pysäytti eniten, että sanoi, että häneltä jäi jotakin tekemättä/kokematta ja siksi kokee, että palautettiin elämään eikä kuollut. Tämä on asia, jota mietin omalla kohdallani jokainen päivä, miksi minä palasin elämään? Ja miksi suurin osa muistista katosi. Hyvin harvoja asioita muistan selkeästi. Ja ne muistot saattaa olla lapsuudesta tai todella kaukaa, jotka pulpahtaa selkeinä mieleen. En ole löytänyt selitystä asialle? Hän oli saanut paljon apua, muttei kokenut tarvitsevansa, mutta ottaisi vastaan heti, jos kokee niin. Minäpä en saanut apua, eikä saaneet omaiseni, joiden käskettiin vain hyvästellä minut. Olen onnellinen, että joku muu on saanut apua ja toivon toipuvan hyvin. Itsestäni jäi vain repaleinen ihmisen raunio, joka ikuisesti ihmettelee miksi minut säästettiin. Tuo haastattelu aukaisi kaikki haavat sisälläni, joita kannan. Mutta haastattelu oli kaunis ja toivoa antava,  ainakin hänelle itselleen.

Pikkuisen alkaa ilma viilentyä. Saa nähdä tuleeko viikonloppuna lunta. Kumpa ei tulisi. On kuitenkin talvirenkaat alla, että sen puolesta sama.

Minua niin ahdistaa, kuinka alkaa kuolema korjata satoa koronan takia. Ja tartunnat kasvaa vaan. Tuolla kaupoissa näkee ilman maskeja sellaisia +30 vuotiaita. Toivottavasti on rokotukset otettuna. Taitaa 7v olla Suomessa koronan takia sairaalassa. Miksi se on joillekin niin vaikeaa ottaa ne rokotukset, kun niitä hyvin tarjolla ainakin täälläpäin.

Aikalailla koleampi päivä tänään. Kävin viemässä kynttilät hautausmaalle. Ja koukkasin s-marketissa toivorikkaana, jos olisi Heavenille Arlan ekokermaa. Oli 6kpl, jotka kaikki otin. Laitan pakkaseen ja sieltä sulatan aina tarpeen mukaan.

Kirjastoon oli tullut varaamani kirja ja tarttui mukaan kassillinen muitakin. Olen aina rakastanut lukemista.

Kotona iski siivouskärpänen ja vein sohvan tyynyt ulos  ja hakkasin mattopiiskalla. Ihana raikkaus tuli mukana ulkoilmasta.

Tänään sytyttelen kynttilöitä poisnukkuneille. Tärkeinmän sytytän sydämeeni. Liekin, jota ei tuulet kaada. Eikä pahat katseet. Nyt on ensinmäinen Pyhäinpäivä ilman Masteria. Ei vaan hellitä suru, ei koskaan. Eikä lopu kyyneleet.

Koleahko päivä ulkona. Yhä nurmi kuurassa vaikka plussalla mennään. Talvi lähestyy.

Vajaa puoli senttiä oli lunta. Nyt näyttää sulavan. Yöllä pakastaa reilusti. Voin kuvitella kuinka hemmetin liukasta voi olla. Toivotaan, että kaikilla on jo talvirenkaat alla. Olisi kiire aika vaihtaa ne. Minusta se on väärin, että Traficom muutti säännöksen niin, että Marraskuun alusta...nyt en muista minne asti, mutta jos keli niin vaatii. Eli päätös annettiin kuljettajalle. Ja aina on niitä hurjapäitä, joista on kivaa, kun kesärenkailla liiraa. Siinä voi vaan mennä osattomienkin henki.

Sytytin eilen Eepollekin kynttilän, kun ajattelin, että omistajansa sitä tuskin tekee. Eeppo oli osa meidän perhettä niin pitkään. Kadun loppuikäni, etten vaan ottanut sisälle ja käyttänyt lääkärissä ajoissa. Mutta, kun koti oli olemassa kuitenkin, niin en voinut omia.

Aivan kauhean väsynyt olen eilen ja tämän aamupäivän. Sellaisia tavallaan painajaisia päiväunillakin.

Hrrrr...nyt ollaan päivälläkin pakkasen puolella. -3, mutta kuitenkin tuntuu mukamas kylmältä. Heaven ulkoili shaalin sisällä sylissäni. Heti kun liikahti pääsi sisälle. Korvat saattaa helposti ottaa kylmää.

Olen taas aika hukassa koronapiikki 3sen ja influenssapiikin kanssa. Ei ole aukaistu varauskalenteriin sellaista pvm, kun tulisi se 6kk täyteen. Silloin saisi ne molemmat yhtä aikaa. Mutta saanko mennä sellaisena walk in-päivänä? Ei järki taas raksuta vaikka lueskelin sairaanhoitopiirin sivustoa. Tässä kuussa tulee täyteen se 6kk. Vääntäisivät rautalangasta minulle asian, että idioottikin tajuaisi.

Tilasin influenssapiikille ajan, niillä taipumus aina loppua kesken. Haen korona3 piikin sitten myöhemmin.

Ihan saakelin puolisokea olo. Olin silmänpohjakuvauksessa ja tuntuu, että tipat vasta nyt kotona alkaa näköä sumentaa. Onneksi sain turvallisesti ajettua kotiin.

Alkoi sataa luntakin. Se pitäisi muuttua sateeksi myöhemmin. Kylmä mukamas, kun ehtinyt tottua suht leutoon syksyyn.