Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Oikein hyvää ja lämminsydämistä Joulua kaikille lukijoille, kanssa kokijoille ja tietenkin ylläpidon väelle. Katit lämäyttää yläfemmaa ja kalalta lemahtavia pususia kaikille.
En itse ole ollenkaan jouluihminen, mutta kohtahan tämä on vuodeksi ohitse. Lunta tupruttanut eilisestä ja kaikki paksusti valkoista. Aamulla vein lyhteet linnuille. Talipalloja puuhun ja pähkinöitä herkuksi, mutta eipä liiku linnutkaan tällä ilmalla.
Eilen Masterille tuli kohtaus. Ja kun alkoi hellittää tuli perään toinen, joka helpotti oksennukseen. Nyt on taas kaikki hyvin. Sielu menee aina ryttyyn minulta, kun kohtaus tulee. Se on aina suurta arpapeliä meneekö lääkkeet suuhun vai valuttaako toisesta suupielestä ulos.
Se kodittomien kissojen paikka julkaisee aina jouluksi joka kotiin jaettavan lehden. Heillä siinä samassa kissa- ja koirahoitola. Nyt oli luullakseni kaikkien kodittomien kattien kuvat lehdessä. MInä en saa nyt sielunrauhaa, kun näen kuinka suloisia kissoja on hylättynä. Kuinka joku voi katsoa itseään peiliin, kun tietää hylänneensä kattinsa? Minun on pakko päästä paikanpäälle, kunhan saan koronarokotuksen. Ja katson olisiko joku kisuista kiinnostunut minusta ja haluaisi muuttaa meille. Master kyllä tottuu, mutta Heaven voi olla kova paikka. Mutta näin minun sydämeni puhuu. Se on tarkoitettu näin. Sain tämän uuden elämän tehdäkseni jotakin hyvää. Kohdallani se on tämä. On vaan sisäinen varmuus.
Kohta se on ohitse ja saa riisua pois pakolliset jouluvalot. Alkaa arki ja kevään odotus heti, kun uudesta vuodesta yli mennään.
Kateilla yhä hännät pörhöllään ja tukka pystyssä, kun rokattiin volyymillä Raskasta Joulua eilen. Täydestä meni, vaikka oli vanhoja pätkiä. Vain yksi esitys tältä vuodelta. Korona peruutti nekin konsertit. Se on oikeastaan ainoa asia, jota joulussa odotan ja joka antaa minulle joulumielen hetkeksi.
Rakas ystävä on sairaalassa. Oli ekan kerran muutama viikko sitten yön yli, mutta lähettivät kotiin kävelykeppien kanssa, vaikka syytä ei tutkittu. Oli vaan sanottu, tule uudelleen jos vaivaa. Kyse ei ole murtumasta tms. Nyt on sitten osastolla ja oli hiukkasen tutkittu, mutta käsittääkseni syytä ei ole löydetty. Paha mieli ja huoli ystävästä. Tiedän kuinka häntä pelottaa. En tiedä saako puoliso käydä vierailemassa. Kuinka tiukat koronarajoitukset. Tiedän itse kuinka kauhea paikka sairaala on ja kuinka peloissaan ja yksin sitä siellä on. Kumpa löytyisi syy ja apu.
Masentaa, kun aina vaan tuiskuttaa lisää lunta je ei edes vaikuta, että sulaisi pois. NO, talvihan nyt on, mutta ehdittiin nauttia lumettomuudesta niin pitkään. Vihaan talvea, joulua, uuden vuoden pauketta.
Eilen taas tuli todella vahva partavesi huoneeseen. Aivan yökkäytti ja silmiä kirveli koko illan. Nyt ei ollut kyse näystä tms kokemuksesta vaan pystyin helposti jäljittämään käyttäjään, joka oli varmaan uinut siinä ja ilmanvaihto sitten imaisi sen huoneeseen. Aivan kamalaa. Ihmiset ei osaa käyttää tuoksuja hillitysti. Kun itse ei pysty niitä käyttämään, niin se on tehnyt minusta kauhean herkän tuoksuille. Ei auttanut ilmanraikastin, ei astmapiippu ja ilmanvaihto oli jo kerinnyt vetäistä sitä niin paljon sisään, ettei sen sulkeminen auttanut. Kai kyseisellä ihmisellä jonkinlainen ikäkriisi menossa..en ihmettele siinä perheessä.
Sitä vaan en jaksa tajuta, miksi toista ihmistä on niin vaikeaa ajatella. Oli asia mikä tahansa, aina mennään minäminäminä...
Jotenkin ihanan raikas tuuli puhaltelee ulkona. Pois viimeisetkin muistot joulusta. Tämä vuosi on mennyt aivan kauheaa vauhtia. Huolimatta koronasta. 22 uutta kuolemaa joulunpyhien aikana. Koleaa luettavaa. Olisi kova kiire saada se rokottaminen vauhtiin. En tiedä onko vasta se yksi lasti niitä tullut?
Sielu painaa. Silmät ovat itkemisestä niin turvoksissa, että hädin tuskin näen eteeni. Joduin tekemään yhden elämäni vaikeinmaista päätöksistä.
Master lähti taivaaseen. En voinut katsoa, kuinka sairas hän oli ja olla itsekäs. Nyt kivut ja heikkous on poissa ja hän saa siivet lentää. Pienen raon taivaaseen, josta katsoo kuinka me pärjäämme. Suru on aivan mahdoton. Olen aivan lopussa ja tiedä, että pitäisi hakea apua. Mutta mielessä on yhä se päivystävän psykkan sanat, että asiakkaan täytyy olla humalassa, ei kukaan voi kissan kuolemaa surra.
Osanottoni. Kyllä omaa ystävää pitää ja saa surra. Näkee, että ihmisellä ei ole mitään suhdetta eläimiin, jos noin toteaa. Minä olen surenut omia edesmenneitäni täysillä ja paljon enemmän kuin jotakin tuttua ihmistä. Niiden kanssahan sitä arkipäivää eletään...
Kiitos Masha. Kuinka näin paljon kyyneliä riittääkin. Kuulen askeleensa ja odotan koko ajan, että tulee huoneeseen. Heaven kaipaa selkeästi isäänsä. Ei tämä suru ja kaipaus lopu varmaan koskaan.
Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille.
Meille Heavenin kanssa se on ensinmäinen uusi vuosi ilman Masteria.
Toivon, että olet alkanut edes vähän toipua menetyksestäsi, vaikka se on pitkä prosessi, että alkaa muistella niitä yhteisiä hyviä hetkiä. Huomaan, että muistelen omia menettämiäni usein. Joskus pitää tehdä kipeä päätös ja se olisi itsekästä antaa toisen kärsiä, kun apua ei ole enää saatavilla. Meitä eläimen omistajia on monenlaisia. Kuulin äskettäin, että koira oli pantu toipumaan toiseen perheeseen, kun omistaja oli niin kiireinen, ettei ehtinyt hoitaa tai ei halunnut hankkia hoitoapua kotiin. En tiedä tarkemmin koko asiaa, mutta korvaan se särähti. Olen itse hoitanut omani leikkauksien jälkeen ottamalla virkavapaata työstä. Muu ei olisi tullut kyseeseen. Mutta kuten sanoin, ihmisiä on monenlaisia ja suhde eläimeen erilainen..
Jaksamista sinulle ja kissaystävälle. Sekin varmasti suree kaverin menetystä.
Kiitos lämpimistä sanoistasi. Muutama viikko sitten vielä ajatteli, että kun joulusta selviää niin helpottaa elämä. Nyt sitä odottaa, että olisi edes yksi päivä ilman kyyneliä ja kauheaa ikävää. Kotona on niin tyhjää. Ja kun näkee, kuinka Heaven kaipaa ja en osaa kuin silittää lohduksi.
Eilen sattui kauhean pysäyttävä asia. Tuli aivan kauhean paha mieli. Olin laittamassa linnuille siemeniä, kun näin nuorehkon naisen menevän TODELLA upean rotikan kanssa lenkillä tuossa tiellä. Koira kulki kiltisti flexissä vierellä. Ja oli todella mahtava. Kuten rotwailer vain voi olla. Menivät sitten tuonne metsätielle ja siinä vieressä on yhdellä naapurilla koira häkissä 24/7. Ihana koira. Sekin otettiin, kun lapsista oli mukavaa, kun pentu oli suloinen..kun pentu kasvoi se unohdettiin häkkiinsä. Se sitten haukahti kerran, kun vaistosi rotikan lähellä. Kiinnostuneesti, ei pahalla.. Seuraava mitä tajuan on se, kuinka se rotikka reppana kyyristelee maassa naisen edessä, joka KARJUU mitä saatanaa tuli tehtyä!!!!!!!! Käsittääkseni rotikka ei tehnyt mitään. Olisiko liikahtanut häkkiä kohden? Oli todella vaikeaa pitää suunsa kiinni ja olla puuttumatta asiaan. Mutta se ylväs ja komea, kauniskin rotikka kyyristelemässä naisen edessä..se särki sydämessä asti.
MIKSI IHMISET OTTAVAT LEMMIKIN, JOS HÄNELTÄ PUUTTUU OIKEUS HAISTELLA JA KATSELLA YMPÄRILLEEN NIINKUIN TERVEEN LEMMIKIN KUULUU TEHDÄ?
Minun on niin kauhea ikävä Masteria, ettei elämästä tule mitään. Silmät on niin turvonneet itkusta, etten näe kunnolla lukea. Kyllä minä tiedän, että tein oikein, Masterilla oli paljon sairauksia ja jo kärsi, mutta silti ajattelen, jos hän tunsi, että lopetin rakastamasta häntä tai kyllästyin hoitamaan..En ikinä.
On niin kauhea ikävä.
Ikävä ei hellitä yhtään. Se vaan syvenee ja kirvelee. Syö kaikki voimat.
Haluan silti hiukan kommentoida tätä uskomatonta Suomen linjaa rokotteissa. Joka ainoa päivä asiat vain mutkistuu ja lykkääntyy. Menikö ne kaikki saadut rokotteet "tärkeinpien" ihmisten rokotukseen? Ei ole kiire vanhuksia tai riskiryhmiä rokottaa. Onko se niin, että kuolkoot rauhassa, säästyypähän rokotuksia tärkeinille. Jotka aivan varmasti on jo rokotettu, mutta asiasta ei hiiskuta julkisuuteen. Saattaisi Suomessakin ihmiset yrittää vallankaappausta, kuten Usassa.
No, jenkkipelle on ihan omaa luokkaansa ja mitä eilen tapahtui on aivan uskomatonta. Ja ajatelkaa, sillä on yhä ydinaseiden laukaisukoodit ym. Että tälläinen pelle johtanut isoa maata. Kuka ottaa vastuun eilen kuolleista ihmisistä? Käsitin, että pelle olisi lietsonut tapahtumia..Onko Usan kansa sokea tuollaisen edessä? Mitä vielä ehtiikin ennen vallan vaihtoa tehdä? Ajatelkaas, jos meidän Sale toimisi samalla lailla? Kyllä Suomi on yhä hyvä maa, huolimatta tuosta rokotushidastelusta.
Ei tullut poika viikonlopuksi kotiin, vaikka odoteltiin. Varmaan pyhät hidastaa kaikkea. Olisi helpompaa, jos uurna olisi kotona.
Eilen illalla sain hyvin koskettavan viestin, että Master olisi nyt valmis tulemaan kotiin. Lähetti tuo. Sovimme päiväksi tiistain. Nyt olen vain itkenyt. Master on taivaassa nyt. Koko päivän Heaven käyttäytyi oudosti. En keksinyt mikä vialla. Sitten tuli viesti. Heaven tiesi. Selitin asian hänelle ja tunsin suunnattoman surun katseessaan.
En tiedä kuinka itse tulen selviämään. Lääkäriin on turha mennä kuulemaan, ettei kukaan voi kissan kuolemaa surra tuolla tavoin/tuon sanoi minulle silloin aikoinaan päivystävä psykka, joka epäili minun olevan humalassa..ei nähnyt minua..tkn päivystäjä soitti luvallani hänelle kysyäkseen neuvoa..Puhelin oli niin kovalla, että kuulin sen psykkan puheen.
Myöhemmin minulle ei pyynnöistäni huolimatta annettu hänen nimeään, että olisin voinut tehdä asiattomasta käytöksestä valituksen.