Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Taisi kesä mennä ja syksy saapua? Joka ainoa päivä sataa vettä ja on ukkosen uhka. Tulisi vielä lämpimiä päiviä, en ole vielä valmis syksyyn.
Katitkaan ei viihdy ulkona, kun pyhät tassut kastuu. Ja voi närkästystä, jos alkaa tihuuttaa vettä ja palttoo kastuu.
Huomaan alakuloa itsessäni. Saamattomuutta. Paljon pitäisi tehdä, mutta kun on helpompaa vaan antaa päivien solahtaa toistensa perään.
Että käy vihaksi, kun iso harakkaparvi keksinyt, että ruokin siilejä. Ne menee lautaselle vaikka siili parka koittaa siinä syödä. Aikani hakkasin ikkunaa, kun huomasin harakan, mutta aina ne voitolla. Piti hakea lautanen pois ja viedä uudelleen ennen nukkumaanmenoa. Siili ei tietysti innostunut asiasta vaan luulee minun hylänneen.
Olen koittanut vaikka millaista pelotetta, mutta ei nämä pelkää mitään. Kohta taas saa lukea paikallislehden yleisöpalstalta, kuinka harakat on häiriöksi, kun niitä syötetään. En syötä harakoita vaan siili parkoja. Kun keksisi jonkun hyvän keinon asiaan..
Molemmat katit ulkoili tänään. Oikein odottivat ulospääsyä. Oli/on hetki, ettei sada vettä eikä aivan kauhean koleakaan.
Yksi ikkuna pesty ja verhot vaihdettu. Auringolla sitten näen kuinka raidalliseksi jäivät. Onneksi sälekaihtimet hiukkasen hämäävät.
Yhä 4v jälkeen kamppailen asian kanssa, etten voi muistaa poisnukkuneesta kuin pahat asiat ja etten pysty vieläkään antamaan anteeksi ja suremaan edes jotakin. On vaan katkeruus, että pääsipäs siinäkin helpolla, kun kuoli pois. Kauheaa sanoa noin, mutta siltä minusta tuntuu. Aikamoinen taakka kannettavaksi, mutta minkäs teen.
Ei onneksi satanutkaan vettä, vaikka koko päivän piti sataa. Aurinko jopa hieman lämmitti. Molemmat katit nautti ulkoilustaan ja halusivat itse ulos.
Sydäntä taas särkee äärettömästi. Kun minun kateilla on kaikkea, turhuuttakin roppakaupalla ja sitten on Eeros katti, joka tulee luoksemme hakemaan rakkautta, ystävyyttä ja hellyyttä. Minulla sitä riittää, mutta aina ihmettelen eikö omistajat anna niin itsestäänselviä asioita katilleen. Josta näkee kuinka muutama hellä sana menee sydämeen. Kuinka tassut kouristelevat hyvästä mielestä ja kehräys kuin sata rukkia yhdessä. Varmaan omistajat taas viikonlopun pois kotoa, koska Eeros nukkuu kuistillani ja on nälkäinen. Kyllä minä huolehdin ja rakastan, ottaisin omaksi, jos tietäisin, ettei ole kotia. Mutta on niin lähellä, että näen kotitalonsa.
Olin saanut haudattua pahimman korona ahdistukseni, toki noudatan silti turvavälejä, pesen käsiä, käytän käsidesiä, yskin hihaani jne. Mutta en ajatellut koko ajan sitä milloin se minuun iskee. Nyt alkaa taas ahdistaa, kun yhä vaan enenmän puhutaan toisesta aallosta ja mahdollisesta maskipakosta Suomessa. Ja rokotuksia ei ole tiedossa ainakaan tälle vuodelle ja niinhän se menee, ettei niitä rokotuksia riitä tänne maalle saakka. Kyllä se on aina ne parenmat ihmiset, kun on etusijalla. Köyhät, vanhukset ja riskiryhmät joutaa kuolla. Onhan täällä taas noita pelastettuja, joihin riittää rahaa laittaa. Sitten me huononmat joudumme unholaan, jos emme jaksa taistella oikeuksiemme puolesta.
Koko ensinmäisenä korona aalto aikana, ei vammaispalvelusta oltu mitenkään yhteydessä, että kuinkas kauppa ja apteekkireissut sujuu? Mikä minusta olisi ollut alkeellisinta. Ja kaupunki soitti kaksi kertaa ja he minulta tiedusteli kuinka nämä käytännössä menee. Voi tätä maalla asumisen riemua.
Tänään on sadepäivä. Heaven vaan meni nurmikolle maate ja nyt on vihainen, kun masu ja tassut märät. Master kävi vaan kääntymässä ja totesi hyi olkoon. Eeroksen kuivasin pyyhkeellä, kun oli aivan märkä mieskonen.
Sain kampaajan tilattua ensi viikolle. Jotenkin tuntuu, etten jaksa tarttua asioihin. Torstaina jalkahoitaja.
En tiedä onko se tämä suht kosteahko keli vai miksi taas koko aamun torkuin sohvalla ja aivan vetämätön olo. Ihan kuin ennen myrskyä on sellainen hiljaisuus..josko minunkin elämässäni odottaa nurkan takana ahdistus vain laukeamista.
Kuulin toisella korvalla, että koronan toinen aalto tulisi Suomeen elokuussa?! En tiedä mistä oli tiedon kuullut? Kauhistuttavaa, elokuu on päivän päässä. Alkaako se kaikki ahdistus ja pelko uudelleen? Se otti todella koville jo eka aalto.
Ja tänään hoitaja minulta kysyi, onko minulla kontrolleja jalkojeni vuoksi? Tapahtunut 2012 ja kertaakaan ei ole kontrolloitu millään lailla. Ja nyt sitten jo meinataan, että pitäisi mahdollisesti uusi leikkaus? Selvittelee asiaa ja sitä voisiko joku ottaa kantaa. Minä en anna leikata uudelleen, kun siinä on aina pelko, etten tulisi enää tähän kuntoon, jossa nyt olen. Vei pitkän tien toipua tähän. Ja en voi alkaa sairastamaan uudelleen.
Ihana varmaan viimeisiä kesäpäiviä. Nautittiin suurella sydämellä.
Yhden ämpärillisen tein rikkaruohohommiakin. Hävitin yhden ylikasvaneen orvokki-istutuksen. Ei ne kesäkukatkaan ikuisia ole, iloa ovat tuoneet koko rahalla.
Marketissa oli ekokermaa ja ostin kaikki purkit. Laitan pakkaseen ja sieltä sulatan kateille aina viikonlopuksi. Etenkin Master tykkää, kun on kauhean rasvaista. Heavenille pitäisi olla vaahdotettuna. Neiti nirppanokka.
Kauheaa on jo Elokuu?! Mutta aivan ihana ilma. Nautittiin suurella sydämellä. Oikein imettiin viimeisetkin auringonsäteet. Huomiseksi onkin luvattu sadetta.
Jestas, että näin kauhean painajaisen aamupalan sulatusunilla. Jotenkin tuli mieleen ne koomassa nähdyt kauheudet ja tunnelma. Telkkari oli auki, mutta siellä oli talon remppaohjelma, ettei se siitä voinut poimia.
Oli mukamas murha tapahtunut minun kylässäni ja kaupungintalolla haastateltiin työntekijöitä. Kaiken keskellä minä mietin alkavani kahvila-apulaiseksi ja kuinka mukavaa olisi korjailla astioita pöydistä ja pyyhkiä niitä. No, ei meidän kylässä ole kahvilaa edes. Saatikka, että yhä kykenisin työelämään. Jätti ahdistavan olon ja jotenkin olen varpaillani, että tuleeko vielä lisää koomasta muistuttavaa.
Nyt on kyllä iskenyt alitajuntaani jokin murhabuumi, joka sitten tulee joka öisenä painajaisena. Milloin mikäkin murha. Nyt mukamas selvittelin jotakin murhaa vertailemalla kahta eri sävyistä huulipunaa?! Katsonkohan liikaa dekkareita telkasta ja luen niitä? Eilen jäi vaivaamaan se ykkösen sarja.. Minusta moni asia jäi siinä selviämättä ja loppukin jätettiin katsojan ymmärrettäväksi, kun susi siellä metsässä näyttäytyi. Mutta mikä oli sen naisdekkarin tarina? Ja entäs ne oudot nuoret siellä talossa? Ehkä minusta vain on tullut liian tyhmä? Veran jaksot saisi tulla yhtenä pitkänä leffana eikä kahtena peräkkäisenä lauantaina. Aina pitää muistella, mikäs olikaan tarinan idea?
Onneksi ei vielä ainakaan ole ukkostanut eikä satanut vaikka taivaalle kiitettävästi kerääntyy pilviä. Saatetaan selvitä asiasta ja myrsky menee alempaa ohitse.
Alkaa jo huolestuttaa, kun joka ainoa yö tulee painajaisia. Nyt olin ryhmän kanssa laittamassa hautaan faaraon puuttuvia palasia. Ei mihinkään pyramidiin vaan oikein hämäräperäiselle vanhalle hautausmaalle, jossa oli valokuvaus kielletty. Otin mukamas valokuvan ja siinä näkyivät faaraon todelliset, elävät kasvot. Mistä näitä oikein repeää? Ja kun ahdistunut tunnelma jatkuu tunteja heräämisen jälkeen.
Ostin hiukkasen mustikoita pakastimeen, kun ei minusta ole marjastamaan.
Ei painajaisia viime yönä, hurraah! En tiedä mikä sen putken sai aikaan. Hyvä olla ilman, heti virkeämpi olokin.
Meinasi ottaa ohraleipä, kun ulkoilin Heavenin kanssa. Molemmat torkuttiin siinä ulkona, kun oli niin hiljaista. Mies meni kadulla työntäen lastenvaunuja ja keskityin niin häneen..selitin Heavenille, ettei tule meille. Onneksi vilkaisin Heavenia..lintu istui aivan vieressä. Olisi ollut helppo saalis. En olisi mitään mahtanut. Onneksi oli tyttö uninen. Huh!
Ihana ilma. Puoli päivää meni tosin hukkaan kampaajalla. Tai ei hukkaan, koska upea lopputulos.
Painajaiset muutti tyylisuuntaa glamrockbändi Mötley Grue kummitteli nyt mukamas paihallani ja istuin jonkin heistä moottoripyörän kyydissä. Mitähän seuraavaksi?
Kauhea kasa uusia tartuntoja. Saas nähdä kuinka suuri maskipakko huomenna määrätään? Olisi kiva, kun kertoisivat mistä niitä sitten saa hankittua? Joku tuumasi tänään, että ihmisiä pelotellaan hankkimaan kalliita maskeja?!
Kyllä on sielun lieve takertunut kiinni painajaisiin. Yö yön jälkeen ja aina jotakin ahdistavaa ja syyllistävää. En tiedä mistä moinen oikein johtuu?
Kostea päivä tänään, mutta eipä tuo haittaa. Ulkoiltiin kuistilla minne ei tihku yltänyt. Oli aivan ihanan hiljaista. Tikka jossain takoi. Muuten ei mitään ääniä. Tuntuu, että kaipaan juuri tuota hiljaisuutta ja kärsin kaikesta ihmisten aikaansaamista melusaasteista.
Aivan mahtava ilma. Kuin uusi kesä olisi tullut. Ei se taida kestää tosin kuin muutaman päivän, mutta otetaan ilolla vastaan.
Kauheasti ahdistaa taas tuo korona tilanne ja kuinka joka päivä korkeita tartuntoja. Pakko miettiä, kuinka moni niistä johtuu liian piittaamattomasta käytöksestä? Vaikka tilanne rauhottui ei se tarkoittanut, että eletään kuin pellossa. Ei se ravintoloissa ja yökerhoissa istuminen ole pakollista. Eikä ulkomaan matkat. Saatikka isot joukkotapahtumat. Puhumattkaan huvipuistoista. Eikö pitäisi kuitenkin mennä terveys edellä?
Heaven ei tykännyt, kun ruohorobotti häiritsi ruohonsyöntiä ja tyhmä äiti nosti laatotukselle. Robotti tulee surutta päälle ja saattaapi häntä harventua neidillä.