Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Aina näitä kyyneliä piisaa..Surullinen uutinen kosketti syvälle. Katukatti Bob on muuttanut sateenkaarisillalle. R.I.P Bob.
Ihanaa, kun satoi vettä oikein urakalla. Teki niin hyvää luonnolle. Ukkosesta en välitä, etenkin kun yöllä tulee. Katteja hirvitti ja yhdessä kärvisteltiin.
Pitää antaa mielipidettä koronasta ja turvaväleistä.. Joudun pakosti aina itsekkin käymään kaupassa ja koitan tehdä sen harkitusti, ettei tarvitse hypistellä joka hyllyllä miettien olisiko tämä tai tuo kivaa. Olen huomannut nuorten aikuisten suoriutuvan kaupassa paremmin, kun vanhenman polven. He tukkii kärryineen käytävät ja mietiskelevät ja hypistelevät. Jouduin jumiin tälläisen pariskunnan ja kaupassa purkamista odottavien laatikkokasojen väliin ja koitin nopeasti ohittaa pariskunnan, niin eikös minun perääni huudeltu turvaväli!!!!!! Oli todella lähellä, etten sanonut hankalsti. Oli hyvin asiatonta heiltä, kun minä vain ohitin pikaisesti ja jatkoin matkaani. Heidän olisi pitänyt ajatella muita asiakkaita eikä niin, että kaikki jonottaa kaukana, kunnes he ovat kiertäneet koko kaupan, aivan, kuin koko kauppa olisi vain heille. Ja kun tiedän, ettei minulla ole koronaa. En yskinyt, en hipaissutkaan heitä. Ei kaikki pyöri senioreiden ympärillä, meillä muillakin on oikeus liikkua kaupassa. Paha mieli tuli moisesta, mutta jääköön omaan arvoonsa, kun on noin pikkusieluinen ja kuvitteli olleensa hirvittävänkin fiksu. Vähenmän aikaa minä kaupassa olin kuin he. Kun käyn kaupassa minulla on kauppalista kirjoitettuna loogisesti, kun tiedän mikä missäkin kaupassa niin jää ne turhat hipelöinnit pois joka hyllyllä.
Eli pitäisi ajatella muitakin ihmisiä, kuin itseään kauppareissulla. Eihän heidän ole sinne pakko mennä, kun ko kauppa toimittaa ostokset kotiin, jos pelottaa. Jos minulla olisi pienikin epäily, että olisi tartunta, en edes menisi kauppaan.
Mansikoita ei oltu saatu kauppaan. Taitaa olla Etelä-Suomen herkkua. Sääli.
Hyvää juhannusta kaikille lukijoille, kanssa kokijoille ja tietysti ylläpidolle. Koitetaan nauttia yöttömästä yöstä ja rauhasta.
dahliakukka kirjoitti:
Hyvää juhannusta kaikille lukijoille, kanssa kokijoille ja tietysti ylläpidolle. Koitetaan nauttia yöttömästä yöstä ja rauhasta.
Hyvää juhannusta myös sinulle nimimerkki dahliakukka! 🌸🌺🌷
Ja samoin kaikille muille Tukinettiä käyttäville. 🌻🌼
Vähän aikaa sitten valittelin, että kun pää niin hiljainen? No, tänään heräsi. Olin ajatellut Juhannuksena käydä omaisten haudoilla katsomassa seurakunnan istuttamia kukkia. Olen ostanut nk hoitohaudan, jossa tulee kesäkukat ja niiden hoito. Yleensä istutetaan kukat Juhannusviikolla.
Vaan tuli vahva tunne, että pitää mennä tänään haudalle. En saanut asialta rauhaa vaan lähdin käymään. Kyllä tuli itku kerrasta. Toisilla haudoilla oli kauniit kukat, mutta istutusalue kasvoi kyynären mittaista saviheinää ja muuta rikkaruohoa. Kukat oli istutettu niitä poistamatta?! Uskomatonta?!
No, sitten toiselle haudalle. Olen kotoa ämpäreillä kantanut Kekkilän mustaa multaa kukkaistutusalueeseen. Sepä oli kaikki kaivettu pois. Oli kaksi harmaata kasvia, en tiedä nimeä, hautausmaat suosii sitä.. ja yksi puoliksi jo kuollut begonia. Lehdet olivat ihan käpertyneitä ja ruskeita. Kukka pieni ja ruskistunut. Multa alla oli kivikovaa ja kukkia hädintuskin näkyi, kun olivat poistaneet hyvän mullan. Tuli niin paha mieli, että itkin. Kuinka ihmistä voidaan kohdella näin? Samaan aikaan siinä lähellä oli hautausmaalle varattuja istutuslaatikoita, joissa oli aivan mahtavan suuret ja terveet kukat?! Aivan, kuin pilkantekoa!
Ei muuta, kuin kohti kesäkukkamyymälää..Vaan olipas lappu, että Juhannuksen suljettu. Uskomatonta, kuinka osui huono tuuri kohdalle. Eikun takaisin kylälle, jossa onneksi kukkakauppa oli auki ja sain kukkia. HIukan erivärisiä, mutta kauniita kukkia.
Haudat on nyt kunnossa ja seurakunnalle laitettu mailia asiasta ja vaatimus selvittää kuinka tuollaista tehdään?!
Mutta, jos ei olisi tullut tuota pakottavaa tunnetta päähän ja olisin huomenna mennyt..ja mikään kauppa ei olisi ollut auki ennen maanantaita. Olisin koko Juhannuksen asiaa surrut ja tuntenut syyllisyyttä.
Kyllä imaisi voimat ja henki pihisi kummasti. Olen ollut tosi huonossa hapessa jo pidempään. Varmaan täytyy lääkärille, kun arki koittaa. Huolestuttaa jo aikalailla.
Joo, ajattelen vaan yhä vahvemmin, että lääkärille pitää saada aika. Mutta mitäs, jos määräävät sairaalaan? Ei ne varmaan kovin helposti sitä tee?!
Masterilla on pakkomielle yhteen tiettyyn paikkaan ulkona, missä kuhisee isoja muurahaisia. En voi myrkyttääkään, ettei sitten katit saa myrkkyä. Suuttuu, kun koitan ohjata muualle ja perustella miksi..lähtee sisälle samantien.
Heaven rouskuttaa urakalla heinää. Onneksi oksentaa sen jo ulkona, ettei aina minun sänkyyni.
Sain anteeksipyynnön hauta-asiassa ja he myönsivät mokan olevan heilläpäin. Tuntui hyvältä, etten turhaa enää asiaa mieti.
Ihan järkyttävän kuuma, vaikka taitaa olla viikon viilein päivä menossa. Tästä vaan kuumenee.
Olen aivan sokea kartoille, en osaa tulkita niitä ollenkaan. Tein reittihaunkin ja edelleen ihmettelen kuinka voin kääntyä oikeaan, kun toinen osoite, jonka tunnen on vasenmalla ja pitäisi olla melkein viereinen katu. Se on sama ongelma kaiken kokoamisen ja sen sellaisen kanssa, koen tulevani aivan kuin sokeaksi lukemalleni. Pitää ottaaa aikaa, jos eksyn. On kyllä minun kylääni pienenpi, että noloa olisi eksyä. Katsotaan.
Ihan jo naurattaa, kun pieniä flunssaoireita näillä helteillä. Olisikohan jotain siitepölyä yhä ilmassa? En tunne itseäni niinkuin oikeasti flunssaiseksi.
Eeros murunen kävi aamulla ja oli hirmuinen nälkä. Olikohan poika ollut yön ulkona? Eilen päivällä kuulin kyllä mammansa huutavan ja viheltävän Eerosta, mutta josko pojalla komistusunet kesken jossain varjossa niin ei jaksanut reagoida.
Molemmat katit halusi ulos. Masteri rakastaa sitä paikkaa, jossa niitä isoja muurahaisia ja kun koittaa suostutella pois suuttuu ja lähtee sisälle. Heaven onneksi itse hakeutuu varjoon, mutta silti haluaa olla kauan ulkona. Sulkee korvansa, kun koitan esittää sisällä olevan viileämpää. Pitää kostuttaa turkkiaan huomenna, jos se+30 paukkuu. Suuttuu tietenkin siitäkin, mutta enempi, jos ei ulos pääse ollenkaan.
En eksynyt reissulla, jota hiukka stressasin. Hyvin meni.
Tuli surullinen olo, kun menomatkalla toisella kaistalla joku oli ajanut ketun ylitse ja kettu oli yhä kaistalla. Kaunis yksilö, pieni tuulenhenki pörhisteli häntää. Takaisin ajaessa joku oli korjannut eläinparan pois. Eihän sille mitään mahda 100 nopeusrajoituksessa, kun kettuparka juoksee tielle. Mutta silti, vaikka en ollut ajaja niin tuli haikea mieli.
Siinä lähellä on tarhoja, olisiko karannut sieltä?
Kuuma vaan jatkuu, mutta käsittääkseni ensi viikolla helpottaisi. Katit vaan haluaa ulos.
Nyt pakko tunnustaa, ettei jaksa enää yhtään tätä hellettä. Ja samaa mieltä Heaven, joka ei kuistia pidenmälle mennyt. +32 vqrjossa.
Tunsin ihanaa lapsenomaista riemua sadekuuroista. Keskellä pihaa tanssahtelin, kunnes jyrähti ukkonen. Pääsin nopeasti suojaan. Sade teki niin hyvää luonnolle ja ihan omalle olollekin, kun kukisti sitä kauheaa hautovaa hellettä.
Onneksi illalla vilkaisin ikkunasta ja huomasin siilin olevan taas maisemissa. Napusteli siemeniä maasta, joita olen nakannut lintujen poikasille, kun oli jäänyt pussin pohjalle. Nopeasti Kitekatia tarjolle. Ei tykkää Almoista, joita meidän katit syö. Onneksi oli varalla. Aamulla 6den maissa oli syömässä, kun katit herätti "mutsi meillä on tylsää ja ei muuten nukutakkaan yhtään"herätyksen. Harakat mekasti kauheasti, kun yksi naapuruston katteja raahusti kotiaan kohti.
Mansikat olivat hiukka huonolaatuisia ja kalliita, mutta otin kuitenkin. Ei niitä saa kuin kesällä.
Sain urakkapvm lopulta selville, johan tässä 2kk stressannut asian takia.
Oikeastaan juuri sopivan lämmintä tänään. Molemmat katit ulkoili ja nautti olostaan.
Eilen illalla, kun vein siilille ruokalautasta, niin Martta katti jostakin ilmestyi ja tervehdin häntä ja kysyin onko hän kotiin menossa.. Niin tuli minua puskemaan ja aivan selkeästi esitteli kaulapantaansa, jossa oli pieni tiuku. Minulle tuli ihan liikutuksen kyyneleet silmiin. Aina olen Marttaa sanallisesti ajanut pois pihaltamme, koska on kova pyydystämään lintuja ja nappaa aina saaliin. Ajattelin, ettei Martta minusta piittaisi. Vaan olimpas väärässä. Ihana tyttönen. Ajattelee, etten minä paha ihminen kuitenkaan ole.
Paikallislehdessä yleisöosastolla oli kirjoitus vapaana liikkuvista kateista, joilla ei ole pantaa ja jotka linnunpoikaset napsii..varmaan Martan omistajat havahtuneet kirjoitukseen ja laittaneet tytölle pannan kaulaan. Ja toinen niin ylpeänä minulle sitä esitteli.
En nyt ole aivan satavarma mitä eläinsuojelulaki sanoo, mutta oletan, ettei kateilla ilman pantaa ole niin paljon suojaa, kuin pannallisilla, joilla selkeästi omistaja. Eeroksella ei ole pantaa, huolettaa.
Olen jo pitkään paininut syyllisyyden kanssa siitä, etten vieläkään osaa surra tai kaivata poisnukkunutta läheistä. Muistan aina vaan ne pahat asiat ja niitä riitti. Tiedän, että pitäisi unohtaa ne, mutta en vaan pysty siihen. Ja se nostaa syyllisyyttä.
Ihana, ei kuuma ilma ulkona. Ihan mielellään istui ulkona ja kuunteli, kun talitintillä oli varmaan jo toiset poikaset lennossa. Yksi tuli aivan Masterin ja minun viereen kivelle ja suu aukesi koko ajan. Nauratti taas, että näinkö Masterin tuoksu herätti muiston pesästä, jossa ollut karvoja lämmikkeenä. Isi..isi.. Suloinen. Tuollaiset hetket antaa niin paljon hyvää mieltä. Ei Masteri meinannutkaan pyydystää. Katseli vaan, että jaahas..
Heaven katselee ohimennen lintuja, mutta ei juurikaan kiinnosta. En kyllä siltikään luota, ettei tilaisuus tekisi metsästäjää.
Puhuttelin Marttaa ja meni jo selälleen edessäni. Tullaan pikkuhiljaa kavereiksi. Ei se ole keneltäkään pois, jos puhuttelen ja silitän. Paitsi tietyiltä jotka kyttää elämääni hyvinkin tarkasti..niitäkin löytyy, joiden oma elämä on liian kapeaa ja tylsää.
Labra meni hyvin, onneksi. Vaikka verta ei halunnut tulla.
Minä alan olla varma, että kauppojen automaattisesti avautuvilla ja sulkeutuvilla ovilla on salaliitto minua vastaan. Taas on toinen käsivarsi mustelmalla, kun alkoi sulkea ovea, vaikka olin puolivälissä sisäänmenoa. Alkaa tulla jo jonkinmoinen kammo niitä kohtaan.
Vieläkään ei ollut apteekki saanut tukusta Masterin lääkettä. Maaliskuulta ollaan odotettu. On meillä tilalle toinen lääke, mutta silti. Sanoivat taas, että tällä viikolla pitäisi tulla, joo-o.
Meidän talitintillä on 6 poikasta. Lehahtivat rännin reunalle ja siinä värisyttivät siipiä. Yhdelle mamma antoi vielä ruokaa suuhun.
En minä tiedä missä minun paikkani olisi, jossa olisi joku joka kokisi samoja asioita, että tulisi ymmärretyksi? Onko tämäkään minun paikkani, kun näyt jms ovat antaneet minun jo hetken olla rauhassa? Mutta kärsin siitä, että näen enenmän ja koen ne vahvemmin, kuin kirjoituksistani voisi arvata. En vaan osaa pukea sanoiksi ja eihän kukaan voi minua rivien välistä lukea. Ja se tunne, etten voi tajuta miksi muut eivät koe ja näe kuten minä? Miksi minun pitää olla se erikoisherkkä? Se on raskasta. Mikään ei koskaan ole vain. Vaan kaikki on 100000000% enenmin.
Äsken, kun olin hetken Heavenin kanssa ulkona parin askeleen päässä istui talitintin poikanen. Oli aivan rauhassa. Mistä se ressu tiesi, ettei Heaven koppaa kouraansa tai, että minä huomasin hänet ja puhelin hänelle ja tiesin, että ymmärtää. Olisin voinut olla välinpitämätön ja sanoa katilleni tuossa helppo saalis. En ole sellainen.
Ja männyssä äiti tikka syötti itseään isompaa ja pulleampaa poikasta suuhun. Se kosketti kauneudessaan. Mutta miksi juuri minä sen näin? Onko se niin, että kun rakastan luontoa ja sen eläimiä niin se rakkaus palautuu minulle tuolla tavoin..
Labroissa jotakin vialla, koska tuli kutsu vastaanotolle. Näinhän se aina minulla menee. Ei olisi pitänyt mennä koko labroihin. Joo-o sahaan omaa kinttuani, mutta ei ole ihan kauheasti elämänhalua tällä hetkellä. Joskus sitä vaan kompuroi elämänsä kanssa.