Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Ompas päivä imaissut kaikki voimat. Suru taitaa olla se energiasyöppö. Minun pieni Heaven. Ikuisesti sydämessä. Kuin myös isukki Master.
Taas kuulostaa varmaan sekopäältä, mutta aina on löytynyt joku laulu, joka kuvaa suruani. Kun ensinmäinen kissani kuoli se oli Linkin Park NUMB. Kun Master kuoli se oli Mariska ja Pahat Sudet Kukkurukuu. Luulin, ettei Heavenille löydy laulua, mutta tänään se annettiin minulle Adele ja onkohan se Halo.. Pitää googlata nimi. Mutta ne sanat poltti kuin tuli suoraan sydämeen. Juuri tänään.
Perhana autokin suti talliin mennessä ja ehti jo hätä tulla, mutta pääsin peruuttamalla ja uudelleen lähtien. Tuo on se joka talvinen kauhunpaikka. Ei ole jäällä vaan se lumi oli loskautunut siitä ja ei saanut rengas otetta. Loppu hyvin, auto tallissa.
Vähän parempi päivä, vaikka se suru minussa ikuisesti asuukin.
Tosi harmaa päivä. Kura roiskuu teillä. Saisi auton pestä, mutta suunnittelen käydä isonmalla kirkolla niin eipäs kannata ennen sitä tehdä. Toivotaan, että ilmat sallii menon. Vien kasvattajalle meiltä jääneitä ruokia ja pisuhiekkoja samalla.
Pierre oli heti aamusta kuistilla. Nyt oli nukkunut päiväunet ja lähtenyt reviiriään kartoittamaan. Lumi mokoma sulattanut pois hyvät merkinnät.
Pikkuisen koitin lumia nakella, mutta alkoi niin yskittämään, ettei oikein tullut mitään. Ja sen verran yöllä pakkasta näyttänyt, että lumenpinta jäässä ja pitää halkoa isoja könttejä lapiolla, mutta kun e jaksa niitä nakkoa sitten. Olkoot tältä päivältä mokomat.
Liian aikaisin iloitsin paremmin nukutuista öistä. Heti kostautui ja monta tuntia valvoin yöllä. Silmät vaan rävähti pirteinä auki, ettei nukuta enää. Tosi raivostuttavaa ja raskasta.
Saatiin sitten uusi presidentti vallan kahvaan tänään. Toivotaan hyviä 6v. Itse henkilökohtaisesti haluaisin presidentin ottavan asioihin enenmän kantaa. En vain olevan se joka valtiovirkailee jne. Ja, että kansalle kerrottaisiin enenmän totuuksia mitä on tapahtumassa ja kuinka asiat todella on.
Kaunis aurinko paistaa, mutta hyytävä tuuli. Pitäisi mennä lapioimaan lumikasaa, kun ensi viikolla tulee kovia pakkasia öisin. Mutta kun on niin veto pois ja palelee sisälläkin. Olkoot perhana, nyt vasta Maaliskuun eka.
Pierre ollut koko aamun tuolissaan, seurustelin muutaman kerran ja laitoin peiton päälleen. Lähti äsken pirteänä aamupäivänokosten jälkeen.
Olempas ollut tehokas tänään. Kaksi eri kertaa kaivellut ja nakellut lunta. Eipä sitä juurikaan huomaa, kun sitä saa nakattua niin pienen palan kerrallaan. On plussakeli ja lumi tosi painavaa. Jos ei muuta hyvää niin se, että saa hyötyliikuntaa ja surut ja paha mieli pysyy sen hetken poissa. Ja illalla alkaa lihakset valittamaan tehdystä työstä niin taas ajatukset pois.
Pierreä en ole nähnyt tänään. Taitaa ukolla olla kevätkiireitä. Tarkenee kiertää reviiriään.
Ensi viikolla palaa taas pakkaset, siksi koitin nyt urakoida. Lumi tulee niin kovaksi pakkasilla ettei sitä nakkele mikään mahti. Onhan se vielä talvikuukausi, mutta tuskin lunta enää yhtä paljoa tulee, kun olen pois nakellut.
Tuli Pierre illenmalla. Selkeästi oli ollut tappelemassa. Ihan märkä turkki ja irti kiskottuja karvoja. Se on kovaa aikaa kevään tulo, vaikka taitaa tehdä stopin alkavalla viikolla.
Kauhean harmaa päivä? Missä aurinko? Orava varmaan puolisen tuntia mässäsi urakalla. Rasvamakkarasta roikkui pää alaspäin ja välillä kaiveli siemeniä maasta. Kävi kaksi närheäkin samaan aikaan. Pikkulinnut ovat kovasti äänessä, mutta ei näy ruokintapaikalla.
Kyllä on ihan omat luomani aikataulut pissineet kintuille tänään. Miten olenkin ollut niin myöhässä kaikesta?! No, sain käytyä kaupassa ja apteekissa ja omaisen käytettyä kampaajalla. Pikkusen joutui minua odottamaan.
Apteekki onneksi auttoi, kun oxempic kynä ei halunnut toimia. Olisi monta annosta mennyt hukkaan suht arvokasta ainetta. Keksi sitten tuttu farmaseutti kokeilla ihan sellaista insuliinikynän terää ja niin toimi kiltisti. Kunhan tyhmä muistaisi, ettei pistäisi enää tällä viikolla. Lunttilappu jääkaapin oveen.
Harmaa päivä taas. Ei vielä kauhean kylmä. Jos saisi vietyä huomenna kasvattajalle uokia ja pisuhiekkoja, ettei mene hukkaan. Pierre ei syö hänen mielestä hienosteluruokia. Almoa ja Aplawsia siis. Kuivamuonat on maistuneet onneksi. Pitäisi varmaan lastata auto valmiiksi.
Lopulta sain kokeiltua toimiiko lämmittimen johto. Eli ylettyykö ja meneekö pistorasiaan. Meni kiltisti. Olisi ollut noloa mennä korjaamolle, ettei mene pistorasiaan mokoma.
Jo palasi kyläluuta isolta kirkolta. Kahta hiekkasäkkiä vailla sain lastin menemään kasvattajalle, rakkaalle ystävälle. Olisi varmaan nekin menneen, mutta pikkuisen hirvitti lastin paino. Ihanaa oli nähdä kisuliinit. Uusin vielä pentu. Niin vilkas ja koko ajan liikkeessä Muut vähä aikuisempia. Kauhea ikävä taas syttyi sydämeen Heavenista ja Masterista. Mutta en minä voi enää uutta kissaa ottaa. Onhan minulla Pierre kulta.
Luulin, että täällä huonosti aurataan katuja, mutta pistivät paranemaksi, siis järkyttäväksi. Pieni poikkikatu, yhdet jäiset urat keskellä tietä ja auto parkissa juuri pihaan ajon kohdalla tien toisella puolella. No sain auton pihaan, kun yöllä oli jäätänyt loskan.
Kävin sitten isonmassa marketissa ja nopeasti kotiin. Siellä oli harmaa ilma, ei tietoakaan auringosta. Täällä kotona aurinko paistaa ja linnut niin äänessä. Ei ollut Pierre odottamassa. Aamulla kävi.
Pitäisi auto pestä, mutta ei vanha jaksa. Jos vaikka huomenna jaksaisi uusin jaloin. Kampaajankin tilasin.
Niin harmaa päivä eilisen auringon jälkeen. Heti tuntee mielialassa laskun. Vaan saattaapi olla kaikenmaailman lihaskivuista eilisestä. Iskee aina seuraavana päivänä.
Pierre tuli eilen illenmalla ja kovasti minua moitti, kun olin ollut pois ja hän oli odottanut. Aamulla todennäköisesti hänen tappelukaverinsa kiipeili kivillä tuossa tontin rajalla. Onneksi ei ainakaan kuulu tappelun ääniä. Eikä aamun jälkeen ole Pierreä näkynyt.
Minua on niin mietityttänyt, kun eilen näin ne jumalaiset ystäväni kissat. Samaa rotua, mutta kun olivat silti niin erilaisia kuin mitä Heaven ja Master olivat. Olisiko ero siinä, että olivat vaan normaaleja kissoja siinä kodissa kun minulle katit olivat kuin vauvoja. Ihan koko arki pyöri heidän ympärillä. Mutta oli ne jumalaisia katteja ystävälläni.
Sain heti aamulla vähän suurimpia kuria pestyä autosta. Se vaan, että kun tallissa suljetun oven takana, valoilla pesee niin sitten ulkoilmassa saattaapi näkyä kurajälki siellä ja täällä. Toisaalta kura lentää, kun asioille menee. No, tätä se elo on.
Olipas pöhinää kylän pienellä bensa-asema/kylmäasema. En ollut ainoa, joka päätti, että viisasta tankata tankki täyteen, jos ja kun lakko Maanantaina alkaa ja uutisoivat, että pieninmillä asemilla saattaapi löpö loppua. Sitten olinkin aivan liian aikaisin odottelemassa kampaajalle, mutta se on minun kiroukseni olen aivan liian aikaisin joka paikassa. Aina pyytelen anteeksi. Mutta kun on oppinut pienestä sellaiseen niin mihinkäs siitä pääsee.
Pupu oli syönyt loputkin porkkanat ja hain kaupasta lisää omppua ja porkkanaa. Ei ne minulle harmia tee. Juhannusruusua popsivat, mutta siitähän ruusu vaan villiintyy kasvamaan.
Hyvää Naistenpäivää kaikille! Taitaa olla maailmanlajuinen?
Kovasti sain asioita hoidettua heti aamusta. Tuntuu kipeissä jalkapohjissa ramppaaminen. Järkyttävä katupöly jo ilmassa. Hengitys pihisee, nenä ja silmät vuotaa. Ja auton peittää pölykerros ja vastahan minä sen pesin?!
Montakohan pupua minulla käy? Meinaa maistuu omppu ja porkkana. Illalla oli iso kasa ja aamulla ei muruakaan. Niitä kyllä on pariskunta näkynyt muutaman kerran. Pitää taas viedä lisää ja vaihtaa linnuille viimeiset rasvamakkarat, kun niitä kerran on vielä kaapissa. Vähän enää lintuja näkyy. Ovat metsällä.
Vähän harmaa päivä tänään.
Pierre kävi pyörähtämässä ja lähti haastamaan riitaa seuraavalle kujalle, josta sellainen kaunis musta, valkorintainen ja sukkainen kissa kävi yksi päivä haistelemassa. Pierre oikein truuttasi häntä väristen omat merkkinsä päälle.
Ihana aurinkoinen paistaa. Heti jotenkin parempi mieli.
Oli taas omppu ja porkkanat kadonneet. Toivottavasti pupuilla masu täynnä. Vien taas kohta lisää seuraavaksi yöksi.
Masentaa ajatus tulevasta syntymäpäivästä. Jotenkin tajuaa taas kuinka elinikä vähenee?!
Jotenkin outo olo päässä. Tiedä mistä johtunee? Liikaa kahvia ja kakkuako?
Talitintti taas katselee pönttöään. Selkeästi tuumaa, että tuohon voisi vaikka pesiä emännän kanssa, kunhan sellainen löytyy. Harmaa päivä muiden harmaiden päivien joukossa. Kuolema taas yhtä päivää lähempänä.
Harmaa päivä. Huonosti nukutun yön jälkeen, joka kuitenkin oli täynnä vahvoja unia. Ei oikeastaan painajaisia, mutta vahvoja.
Minulla päässä tikittää. Päivä päivältä kuulen ja vaistoan yhä vaan enenmän Heavenin täällä. Liikehtimässä lempikeinutuolissaan. Sänkyni alle kävelemässä. Ja eilen kuulin, kuinka valikoi kuivamuonakupistaan juuri sitä oikeaa Diggestiveä suuhunsa. Posliinikupissa kuuli aina, kuinka siellä kaiveli suuhunsa. Eihän sitä kuppia ole enää. Annoin senkin pois. Eikä ole enää Diggestiveä, Pierre söi pussin loppuun mitä jäi. Minä tiedän, että Heaven on kuollut, mutta kun vain yhä kuulen niin vahvasti. Ääniä, joita ei voi muuksi luulla. Eikö Heaven ole valmis jatkamaan matkaa Sateenkaarisillalle? Jäikö elämää elämättä? Vai johtuuko se omasta syyllisyydestä, kun en voi haudata tuhkia, kun maa niin umpijäässä ja kauheasti lunta... Tunnen kauheaa syyllisyyttä.
Varmaan olen putoamassa tosi syvälle masennuksen mustaan aukkoon tätä myötä.
Hyi, kuinka kylmä yö oli. -16 vielä aamullakin. Nyt auringossa +3 ja varjossa saman verran miinusta. Heti ilmestyi enenmän lintuja ruokintapaikalle. Ja 3 oravaa yhtä aikaa. Yksi oli varmaan äiti ja ne kaksi pienenpää poikasia. Voi sitä nuoruuden riemua kun kisailivat. Yhä ovat niin harmaita.
Jokin aika sitten oli lehdessä, että joku oli nähnyt mustan oravan. Kävi minullakin muistaakseni muutaman kerran sellainen. Kieltämättä oli hiukan pelottava näky.
Kyllä pupuille maistuu omppu ja porkkana. Tyhjä paikka oli, kun kävin viemässä lisää, ettei pääse unohtumaan. Olisi mukavaa nähdä, mutta talo varjottaa juuri siihen, ettei pimeällä näy.
Harmaassa elämässä jälleen uusi harmaa päivä. Kattieni menetys vie minulta kaiken värin maailmasta ja etenkin elämästä.
Katsoin eilen Erikoisjoukot ohjelmaa kadehtien, että kyllä osaavatkin olla osallistujatkin hyvässä kunnossa. Kauheaa rääkkäystä, mutta lienee kuuluu asiaan, kun haetaan sitä, joka selviää. Mikähän olisi minun Erikoisjoukkojen haaste? Hm.. ensin ylös sängystä. Pukeminen ja aamiainen, joka ei koskaan maistu miltään. Sitten kovana päivänä kaatumatta autotalliin. Autolla kirjastoon ja taas pakarat piukkana liukastelua kirjaston pihalla.3 askelman ylösnousu ovelle. Haahuilua kirjastossa raahaten tuurista riippuen 1-5kg lainakirjakassia. Takaisin ulos. Portaitten alaspäin meno haaste. Kaide helpottaa suoritusta. Taipuminen auton penkille, kun jäsenet kipeytyneet haahuilusta ja portaista. Autolla kohti kierrätyspaikkaa. Pakarat piukkana jäisellä säiliöiden edustalla, ettei kaadu. Voimakas tuuli aiheuttaa ko paikalla lisähaasteen. Sitten taas autoon. Siirtyminen kauppaan. Haahuilua ympäriinsä. Hiki päässä kassien pakkaaminen. Autoon siirtyminen kaatumatta. Kotiin. Siellä uusi haaste jäisen polun merkeissä vietäessä oraville, linnuille ja pupulle ruokaa. Siinäpä sitä minulle haastetta. Ottakaa huomioon, että olen invalidi ja liikkuminen ei suju kuin monella muulla. Kesällä kaikki on helpompaa, mutta tämä Erikoisjoukkojen rivisotilas meinaa nääntyä lumen ja jään keskellä. Surun painaessa muutenkin voimat nolliin.
Näin se ihan oikeasti menee vaikka luette vitsinä. Ai niin unohtui se haaste, jonka katupöly lisää astmaan. Eli kirkas vesi nenästä, yskiminen ja puuskutus.