Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Hyvää Ystävänpäivää kaikille lukijoille, kanssakokijoille, yksinäisille ja hylätyille ja tietenkin meidän ylläpidon väelle, joka jaksaa näitäkin raapustuksia lukea.
Taivaan täydeltä lunta. Tuuli oikein kinostaa. Olen jo kahdesti koittanut raivata siemeniä näkyville ruokintapaikalle. Hukka hommaa, hyvä jos sisälle ehtii niin taas peitossa. Iso hemppoparvi syömässä, talitinttejä, hömötiainen, kolme harakkaa, närhi ja orava kaksoset pitkästä aikaa yhdessä.
Näin Ystävänpäivänä oikein korostuu suru Masterin ja Heavenin menettämisestä. Kuin minusta olisi revitty pala pois joka vuotaa kivuliaasti verta. Pierre oli ovella vähän yli 6 aamulla. Sai vähän nakkia, kun on ystävänpäivä hänelläkin. Taisi kadota kotinsa suuntaan, kun vähän mattoja puistelin.
dahliakukka kirjoitti:
Hyvää Ystävänpäivää kaikille lukijoille, kanssakokijoille, yksinäisille ja hylätyille ja tietenkin meidän ylläpidon väelle, joka jaksaa näitäkin raapustuksia lukea.
Kiitos ja hyvää ystävänpäivää myös sinulle nimimerkki Dahliakukka! 💚Ja toki kaikille muille myös! 🌺🌸🌷
En muista olenko maininnut fanittavani hurjasti sarjakuvaa Kamala Luonto? Ihanaa huumoria ja älynväläyksiä, jotka uppoaa minuun.
Niin totta, kamala luonto. Vahvempi ottaa heikonman evääksi napsis vain. Ensin oli lumenpinta täynnä hemppoja, keltasirkkuja, pikkuvarpusia ja talitinttejä.. sitten tyhjällä hangella istui hiirihaukka poloinen saalis kynsissään. Repi höyheniä rauhassa, taisin liikahtaa ja säikähti lentäen pois saalis kynsissään. Niin surullista, mutta näin luonto toimii. Varmaan hiiret vähissä ja nälkä.
Eilen illalla, kun olin nukkumaan menossa ja sammutin jo valot niin huomasin jotakin tummaa ruokintapaikalla. Ajattelin, että Pierre. Vaan eipäs ole moisia korvia hänellä. Pupu oli kaivelemassa siemeniä maasta ja kohta pompotteli toinen pupu ja lähtivät yhdessä eteenpäin. Aivan minulla lapsenmieli, kun niin kauheasti ilahduin. Pitää huomenna ostaa porkkanapussi ja omppu, jos tulevat uudelleen.
Olipas aikamoista ramppaamista koko aamupäivä. Vaan saimpas suoritettua ennenkuin lumimyräkkä saapuu. Alkaa taivas jo synkistyä, että lähellä on. Ihan outoa, kun on suht plussakeli. Auto heti likaantui, mutta eipä näin talvella oikein voi pestä.
Tilasin sen moottorinlämmittimen. Kallis homma, mutta on kuulemma tosi hyvä ja tehokas. Jos säästäisi ärräpäiltä pakkasaamuina. En meinaa yhtään usko, että pakkaset loppuisi.
On taas kauhea ikävä Masteria ja Heavenia. En saanut nukuttua, kun stressasin menojani. Niin tuli muistoja mieleen. Ei yhtään huonoa. Vain lämpimiä, rakkauden täyteisiä muistoja. Sitä ei toinen voi kuvitellakaan kuinka ainutlaatuisia olivat. Ja kun hakivat minut pois koomasta, 1%päässä kuolemasta. Kun oli jo sanottu hyvästelkää. Ei selviä. Ja tässä yhä. Siipirikkona, mutta elossa.
Taisi eilen koko maailma pysähtyä Navalnyin kuolemasta. Olihan se odotettavissa, ei kukaan voisi selvitä siitä, mitä hän joutui kokemaan. Todella surullinen uutinen. R.I.P.
Mitähän sanosi lumimäärästä? Luulin tietäväni ennen mitä saana lumihelvetti tarkoittaa. Saan syödä sanani. Sitä oli niin kauheasti. Ja traktorin ajoliuskan päähän lykkäämä leveä kasa oli vyötärön korkeudelle. Itketti. Ja kun kaikki kasat jo valmiiksi niin korkeita ettei kola nouse penkalle ja lapioon tarttuu. Onneksi ei ollut suojalunta. Ystävällinnen naapuri auttoi pahinmasta. Hyvä sydän hänellä. Kiitos.
Mietin, onkohan Pierre ollut koko yön kuistilla? Luulisi kotiväellä olevan kauhea huoli. Oli tulevat jäljet lumessa, mutta ei poistuvia.
Pupunen mylläsi ruokintapaikalla samaan aikaan.
Loppuuko tämä talvi koskaan? Uuvuttaa kauheasti.
Kaunis aurinko paistaa. Onneksi aamun kylmältä tuntunut -13 laantuu.
Piti alkaa sisäkasveihin multia vaihtamaan, mutta eipäs taivu lihakset. Joka hemmetin paikka jäykkä ja kipeä eilisestä. Oikein nauratti, kun ei kunnolla kärsinyt istua wcpöntölle kun takareisiä kiristi.
Sen verran katsoin Emma-gaalaa, että ihmettelin Käärijää koko mustissa. On niin silmä tottunut hänen vihreään boleroonsa. Hyvältä näytti mustissakin.
Illalla näin pupusen, kun oli loikkimassa ajoluiskaa puutarhaan päin. Olimme hetken katsekontaktissa. Hentoinen, varmaan tyttöpuoleinen.
Ja äsken meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun, kun selkeästi näin valkoisen, pitkähkön juoksevan hangella ja kolme pikkulintua hääräsi ympärillään. Ajattelin, että näinkö omiani, mutta tuli ajotielle ja täytyi olla lumikko. En muuta samanmoista keksi. Ei ole koskaan ennen näkynyt täällä mutta tuosta nurkalta alkavat isot metsät.
Oli taas tosi huono yö, ei nukuttanut ja kolottikin joka paikkaa. Mutta koitan vatsaa suojella, ettei Burana ala närästämään. Panadol ei minulle auta kivuissa.
Outoa, Pierre kävi aamulla ja lähti? Ja niin oli kovilla pakkasilla tuolissaan. Olisiko reviiriään tarkastelemassa, kun tarkenee liikkua.
Taisin nousta väärällä jalalla, kun niin moni asia ärsyttää. Julkkisten huomionkalastelu pääasiassa. Enpä lähde, kun boikotoin, siitä sai otsikkoja ja nyt sataa lisää, kun päätinkin lähteä. Vähät boikotoinnista. Ja tämä enkai minä nyt mihinkään karkaa ja kuinkas seuraavana päivänä teinkään. Argh, typerää antaa tuollaiselle lehdessä ja mediassa tilaa. Ainoa hupainen uutinen oli, kun Pedro kateissa ollut käärme saapui uuteen terrarioonsa. Oli tehty mukavanmat olot. Mutta varmaan oli Pedrolle stressiä kun kamerat välkkyi kun kuvattiin.
Onkohan muuten Korkeasaaren karhut jo herelllä? Aivan, kuin olisin nähnyt jutun jokin aika sitten.
Taas tulee lunta. Ei kauheasti, tuskin maahan juurikaan jää, mutta inhottaa suunnattomasti. Se on mukava, ettei kauhea pakkanen. Ei tarvitse takkaa lämmittää.
Tosi nihkeän näköinen nollakeli ulkona. Varmaan kohta sataa vettä. Sitten tulee taas ne liukkaat, joita suuresti kammoan.
Sain pari asiaa omaiselle melkein hoidettua. Oudon sujuvasti meni, mutta hyvä näin.
Pierreä ei ole tänään näkynyt. Kunhan ei vaan ukkeli olisi tappelua hakemassa, kun rinnassa alkaa kevät tuntua. Luulisin olevan leikattu poika, kun ei pissi haise missään vaikka töröttää merkkejään puskiin. Toivotaan, ettei haavoja tule.
Illalla oli pupu taas syömässä. Pitkään nautiskeli siemenistä. Suloinen. Edes jotakin ilon aiheita elämässä, kun yhä olen niin syvällä surussani. Ensi viikolla olisi Heavenin syntymäpäivä. Se nostaa surua aina vaan enenpi pintaan.
Kukahan vaihtaisi ne mullat kukille, kun en saa aikaan.. Pitäisi kyllä isompi purkki ostaa, kun rönsylilja puskee uutta innolla. Peikonlehdelle onkin isompi purkki.
Sain raahustettua kaupassa jalkani kipeiksi, vaikka kauppalappu aina mukamas kirjoitettu järjestyksessä mikä ensiksi tulee kaupassa vastaan. Ostin pupulle porkkanaa ja omppua. Oli taas illalla kaivelemassa ruokintapaikalla. Toivotaan, että tulee tänään ja löytää herkut. Tinteille pähkinöitä törppöihin. Ja siemensekoitusta muille.
Vaan on taas sydän raskas huolesta. Pierre ei käynyt eilen, eikä käynyt tänään. Se on todella outoa. Koskaan ei ole ollut käymättä näin kauan. Tulee heti mieleen, että tapahtunut jotakin pahaa? Ja mikä kauheinta, minä en sitä koskaan saa tietää, koska en tiedä missä asuu.
Huomenna auto lähtee moottoritilan lämmittimen asennukseen. Heh, sopii niin näihin lauhoihin ilmoihin. En usko, etteikö pakkasia vielä tulisi. Kunhan ei tulisi enää lunta. On niin järkyttävät kasat, ettei sula juhannuksenakaan. Sama tuolla kylillä. Vaaralliset kasat estää risteyksissä näkyvyyden.
Ei se ihme, että minullakin ripaus kevättä rinnassa, kun tietokone varoittelee siitepöly huomenna? Jaa-ah en kyllä usko, että näitten lumisten maisemien keskellä pölähtäisi siitepölyä.
Aamulla pojat/miehet hakivat auton ja minä aloitin kukkien mullanvaihdon. Muutama ärräpää tuli, mutta tehty. Sitten imuroin, joka inhokkihommaa. Lähdin hiukan lumihankea heittelemään lähenmäksi ojaa, ettei sula tuohon missä kävellään. Oli niin painavaa, ettei kauaa jaksanut. Sitten koitin tkhon soittaa omaisen labroista, joita lääkärin piti tutkailla. Tunnin jonotin ja kuuntelin pimpelipom musiikkia. Ja en päässyt läpi. Sitten tuotiin auto ja lähdin viemään omaista käymään luukulla. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tiet on järkyttävän sohjoisia. Jos sen jäätää, niin huhhuh.
Mutta tämän päivän kruunasi Pierre. Minun ihana adoptiopoikani. Kissa siis. Vedin henkeä kuistilla niin ykskaks oli puskemassa. Ei hävetä yhtään sanoa, että itkin sydämestäni. Hyvää itkua. Helpottunutta. Olin varma, etten enää näkisi, jotain pahaa tapahtunut. Vaan ei. Kyllä oli minulle hyvänä. On ollut tappelemassa. Tämähän on sitä aikaa.
Pikkuisen koitin ruokintapaikkaa siivota. On ihan kauhean näköinen hanki, mutta ei se onnistu kokonaan. Sain osan vanhoista siemenistä pois. Alkaa olla kirotun liukasta, jopa nastakengät jalassa. Tätä tiedossa pitkään, voi huokaus. Ei noussut lapio, että olisin lunta nakellut. Eilinen tuntuu vielä jäsenissä.
Pierre vakiotuolissaan. Seurustelin ja silittelin. Terapiaa molenmille. Kaunis aurinko paistaa. Auringossa +4 varjossa vain +2. Mutta onhan nyt vasta Helmikuu. Mutta on kevättä rinnassa. Pitkän mustan kauden jälkeen pitää kynsin ja hampain pitää kiinni pienenmästäkin positiivisesta tunteesta.
Olisi pitänyt kuunnella järki parkaa joka koitti kuiskia Sunnuntai on lepopäivä. Menin kuitenkin, mutta en jaksanut paljon mitään. Nyt jokapaikka lihaksissa värisee ja tietää tuskallista loppuiltaa. Mutta, kun se niin vaivaa tuo kauhea kasa kuistin edessä. Mutta kun on tainnut yöllä käydä pakkasella, kun nakkelemani lumipalat jäätyneet siihen mihin nakkasin. Otin ison lapion, että työnnän ojaan päin. Niinhän sitä kuvitteli tekevänsä. Tunnen itseni niin heikoksi ja saamattomaksi. Se kuitenkin tekee mustalle mielelle olla ulkona.
Pelottaa millainen suru kaatuu päälle, kun ensi viikolla olisi Heavenin syntymäpäivä. Ensinmäinen ilman häntä. Sydämessä on ja ajatuksissa. Kyynelissä poskilla, kirvelevissä silmissä.
Niin kauan, kuin jaksan ulkona lapioida lunta ei suru pääse pintaan. Eikä, kun kauheasti jomottaa joka lihasta, mutta sitten se tulee oikein ryminällä. Vetäisin henkeä tuolissa lapionnin välissä ja silloin se pamahti päähän. Ei minulla ole enää kiire saada edustaa sulamaan ja ruohoa näkösälle, kun ei Heavenia enää ole. Hänen takiaan sitä aina tein. Tykkäsi ekoja ruohonkorsia käydä natustamassa. Itkettää ja kuin kahdet kourat repisi sydäntä palasiksi.
Minua niin kammottaa ajatus kesästä. Kuinka osaan sen elää, kun ei ole Masteria eikä Heavenia? Mitä minä teen koko kesällä? Tuskin Pierre kesällä viihtyy tuolissaan vaan on seikkailemassa.
Laiska päivä. En mennyt ulos. Olkoot paska lumi vaikka Juhannukseen. Heti kyllä tuntee olossaan, että se mustuus ja suru saa aikaa elämässä. Huomenna olisi ollut Heavenin syntymäpäivä.