Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Jälleen kaunis syyspäivä eilisen vesisateen jälkeen.
Paljon olen saanut aikaan. Kukat on lähetetty. Kirjastosta haettu luettavaa ja hoitajalla käyty. En minä kauhean pahoja haukkuja saanut. Onneksi. Ja ei kauhean suurta löytynyt mitä ei saisi korjattua. Konsultoi lääkäriä noista hengitysongelmista, kun sinne pkl olisi aika tulossa vasta joulun tienoilla.
Masteri innostui ulkoilemaan ja nuuskittiin talteen kaikki tyttöjen runoilut, sitten sisällä huutelikin kollipoika..piti oikein kysyä, mihin se äidin mussukka jäi?
Kohta saa alkaa haravoimaan. Kauheasti kuusenhavuja nurmikolla. Menee vielä ruohorobo tukkoon niistä.
Siilejä ei vaan näy, unohtiko ne, että meiltä sai herkkuja?
Onpas kosteaa. No, Syyskuussa ollaan. Kuulunee asiaan.
Hyvin Masteri tiesi milloin alkaa satamaan, kun kiirehti minua kahvittelemaan nopeaan. Ehdittiin uuteen ruohonmaistelu paikkaan ja takaisin muutamalla pisaralla. Ei paha. Heavenin kanssa jouduttiin tyytymään kuistilla istumaan. Sopi hänelle.
Surullista kuinka monta pikkulintua mokoma Martta ehtinyt napsia ruokintapaikalla. Olen haudannut raatoparkoja ja korjannut höyheniä. Linnut on tottuneet rauhaan, ettei minun katit koske. Sääli, koska ovat muille kateille helppoja suupaloja. Mutta minkäs teen? En voi koko ajan tarkkaillakaan ja kun syöksyn sisältä sinne niin on ehtinyt jo kato käydä.
Yksi asia ruksittu must to do listalta..niin ne vähenee. Vein autokuorman roskia hyötyjäteasemalle. 5e. Ovatpahan pois keräämästä pölyä autotallista.
Tosi nopeasti tuli kattien muonat ja hiekat. Keskiviikkona iltapäivällä tilasin ja tänään posti jo toi ne. Taas uudenlaista pisuhiekkaa. Näyttävät joka kerran uusivan varastoa ja en löydä verkkokaupasta enää viime kerralla tilaamaani. No, jos kelpaa herrasväelle niin huoli pois. Etten joudu itse pissimään siihen.
Kaunis syyspäivä ollut taas.
Ensinmäinen syysvieras saapui. Närhi. Yleensä heitä ollut kolme, mutta eikö toiset ole vielä raskineet lähteä kesälaitumilta. Ihan mukava syyspäivä taas vaikka pilvistä.
Sain callunat istutettua orvokkien tilalle ja näyttävät ihan mukavilta silmiin. Orvokit olivat jo aivan puolikuolleita. No, vapuksi ne laitoin, aika hyvin kestäneet.
Eilen illalla meinasi hermot mennä Heavenin kanssa, kun maukuu ja maukuu ja mikään ei ole hyvä. En taas tyhmä/orja tajunnut neidin käyneen pissillä ja en ollut korjannut sitä. Heti hiljeni ja tyyntyi, kun tajusin. Olen minä aika hyväksi heidät opettanut.
Oma pinna aika tiukilla kun kipuja ja mikään tbl ei meinaa piisata. En halua lääkärille.
Koko eilisen illan se kirottu partavesi haisi ilmassa ja hävisi sitten kuin ei koskaan olisi ollutkaan. Huusin jo ääneen, että jätä minut rauhaan, ethän minusta elossa ollessakaan välittänyt. Pian sen jälkeen haju hävisi. Sille ei ole mitään loogista selitystä. Se tulee rajan toiselta puolelta ja tiedän kuka. Mutta en ymmärrä mitä haluaa minusta? Se syö voimia kauheasti ja tunnen itseni riittämättömäksi, kun en ymmärrä mitä haluaa?
Kolotus vaan jatkuu. Olisikohan näillä syysilmoilla osuutta asioihin? Kokeilen vaikka mitä kipugeelejäkin. En halua mennä lääkärille, koska siellä on nuoria ja uusia lääkäreitä, joille pitäisi kaivella esiin kaikki tapahtunut hirveys, koska niillä osuutta asiaan. En halua niitä asioita kaivella, kun olen edes hiukan saanut niitä juntattua mielenpohjalle. En usko, että niistä puhuminen auttaisi enää mitään. Se olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten.
Se pieni peippo hakeutuu minun ja Heavenin läheisyyteen, kun ulkoillaan. Kyllä se lentää ainakin hiukan, mutta suurinman osan aikaa pomputtelee maassa. Päällepäin terveen näköinen, mutta niin kirotun kesy, että varmaan päätyy jonkun katin suuhun. Heaven olisi halunnut tutkia lähempää, mutta vaikka on valjaissa niin en luottanut päästää. Ja linnunkin puolesta parempi, ettei luota kaikkien kattien olevan kilttejä. Säälittää vaan niin kauheasti. Ei tuosta ole muuttamaan etelään. Aina se on niin, että vain vahvat selviää, kirottua.
Master on keksinyt pitää kovaa ääntä. Varmaan luulee, että minulla kuulo heikentynyt, heh.
Meinasi kattila tippua kädestä, kun olikin yhtäkkiä takanani ja maukaisi kovaa. Ukon höppänä.
Paska päivä taas. Piti mennä kokeilemaan keitettyä makaroonia. No, eipäs sovi minun ruuansulatus vaan sormet kurkussa oksensin sitä pois. En tajua mikä makaroonissa oikein on, ettei sovi? Tosi huono olo ja vatsa ei ota mitään vastaan.
Kosteahkoa keliä pukkaa. Niin syksyä, että hirvittää.
Onkohan pikkulinnuilla jo esikäräjiä, joissa mietitään etelään lähtöreittejä ja päivää? On meinaa mahdotonta sirkutusta tuolla metsässä. Vai sadeko tympäisee? Ennen lähtöä on kyllä kunnon käräjät. Silloin pitää itse korottaa ääntään, että kuulee lintujen sirkutuksen läpi.
Istuttiin kuistilla Heavenleyn kanssa pitämässä sadetta, kun sattumalta huomasin, kuinka Usko tulla pomputteli aivan siihen oviaukkoon istumaan. Selkeästi oli seuraa vailla. Usko, on se kesy poikapeippo, joka kyllä hiukan lentää, mutta ei varmaan pysty etelään lähtemään. Päällepäin ei näy mitään vikaa ja on mukavan pullukkakin. Salavihkaa kiristin otetta Heavenin fleksistä, ettei saa ahaa-elämystä ja nappaa paistia. Nyt ei onneksi edes huomannut Uskoa. Varmaan ihmetteli kenelle puhelen kuitenkin. Masterin piti lähteä sateeseen. Ei uskonut, ennen kuin koki, että tassut ja turkki kastuu. Sitten sisällä suoraan toilettiin. Oli kintut kuin sokerihuurretut ja sitten ravisteli niitä. Ei auttanut kuin imuroida vaikka koitin sitä huomiseen siirrellä. No, ompahan se tehty.
Hoitajalle olisi kyllä hyvä kertoa mikä mieltä painaa, varsinkin suru-uutisen jälkeen. On hyvä keskustella hoitajan kanssa, se auttaa surun kanssa ja saa asiat aukeamaan sekä tuo hyvät muistot mieleen. Osanottoni myös suruun.
Kiitos Irja. On niin kauhistuttavia kokemuksia mielenterveyspuolen hoidon puolelta, etten hevillä mene sinne. Niinä vuosina, kun olisin kipeinmin sitä tarvinnut minulta johtava psykka kysyi kuinka voin yhä olla elossa? Ja psyk sairaanhoitajaa sain lohduttaa, kun hän itki tapahtumiani..ei sen oikein noin olisi pitänyt mennä?! Ja yhden kerran, kun kerroin näyistäni niin minua alettiin testaamaan onko minulla psykoosi?! Että käskeekö näkyni vahingoittaa jotakuta tai kuvittelenko lukevani vastaantulevan ajatuksia? Näin erityisherkkänä tuo loukkasi niin syvälle, etten ihan hevillä puhu asioistani.
Syksy etenee. Vain +14 ulkona, mutta aurinko paistaa pilvien raosta. Piti jo kateille laittaa "läpyskät" eli sellaiset käsittääkseni pilkkijöille tarkoitetut alustat pepun alle. On kuitenkin maa jo kylmä ja kostea. Sisäkateille.
Pitäisi alkaa syksyinen ikkunoiden pesu-urakka ja vaihtaa talviverhot. Saatan fuskata ja pestä vain sisä ja ulkopinnat. Keväällä sitten kaikki. Onneksi unohdin, että tänään oli/on perjantai ja 13sta päivä. Heh, olen oikeasti niin taikauskoinen, että varmasti kämmään jotakin, jos se on mielessä.
Toooooosi syksyiseltä tuntuu eilisen kaatosateen jälkeen. Tuntuu kuin puutkin olisivat yhdessä yössä kellastuneet ja alkaneet tipahdella.
Uutisissa sanottiin, että hyönteisyöjälinnut ovat jo muuttaneet ja joutsenet alkaneet kokoontua odottaakseen seuraavaa selkeää päivää ja suotuisaa tuulta muuttomatkalleen. Siilejä ei vaan näy? Minne ne katosivat?
Sain lopulta jo tovin odottaneet tulppaanin sipulit lykättyä multiin. Nousisipa edes muutama keväällä. Yleensä joku ne syö talven aikana.
Sataa, että sarvet kastuu. Oikein kunnolla. Master ressu koittanut jo kahdesti pyytää ulos, että pääsisi ruohoa napostelemaan, mutta aina palaa kuistille. Tulisi nyt pieni tauko sateeseen, niin ei olisi loppuiltaa oven raossa maukumassa. Heaven ulkoili tuolilla peiton alla. Minä olin se joka päätti, että nyt sisälle, kun alkoi paleltaa. Olisi varmaan auttanut, jos olisi sukat edes olleet jalassa. Mutta minähän en luovuta syksyn edessä. Aamulla oli jo tukkoinen olo ja ajattelin nytkö flunssa iskee, mutta taisi luovuttaa..
Kyllä satoi kaatamalla eilisen, huh. Onneksi kuitenkin vetenä, eikä lumena kuten olikos se nyt Norjassa vai missä se oli?! Loppuviikoksi luvattu -1. Silloin kuolee loputkin kesäkukat kerrasta. Eihän nekään kaikkea kestä. Jotenkin minua ahdistaa ajatus yöhalloista, lumesta jne. Kyllä syksy sateineen menee, mutta kun kylmenee..Pitänee kaivella paksumpia vaatteita esille ja luopua suosiolla kesäpöksyistään.
Tänään sattui hupaisa juttu, tai minusta se oli hupaisaa, koska olen kuvitellut ettei minun hienosielu kattini osaa ulos tehdä hätäänsä. Vaan kuinka kävi. Master kyykkäsi ja väänsi kunnon kakin tienpientareelle. Kyllä minulla suu loksahti. Katsoi sitten minua kysyen, että etkös mamma anna kehuja...Hehh.. Kävi korjaamassa hädät pois, ettei mene lapsosten kenkiin. Kaikkea sitä näkee.
Tänään selkeästi vähemmän pikkulintuja, kuin viime viikolla. Osa on tainnut lähteä muuttomatkalle. Peippoja vielä muutamia paikalla.
Saan jonkun uuden lääkkeen, kun astmalääkitystä ei voi enää nostaa. Ilmassa kuulemma paljon homeitiöitä jotka voi pahentaa astmaakin. No, huomenna poikkean apteekkiin samalla, kun menen jalkahoitajalle. Toivon tietenkin, että auttaisi edes hiukan. Se uusi lääke siis.
Hitsi, kun riipaisi, kun taas yksi sairaanhoidon ammattilainen sanoi, ettei sillon vuosia sitten olisi voinut uskoa, että olisin näin hyvässä kunnossa ja toimiva. Ihmetteli kuinka selviän arjessa ilman apuvälineitä? Hui kauhistus taas kyllä rupesi mietityttämään, että mahdanko edes tajuta millainen suojelus minulla on ollut matkassani tähän mitä nyt olen...Pitäisi kyllä muistaa kiittää suojelusenkeleitä tai kuka ikinä onkaan rinnallani kulkenut ja parantanut.