Hei dahliakukka.
Kuulostaa siltä että epäilet sukulaistesi toivovan sinua vainoharhaiseksi.
🌻🙂🌻

Jaana, tiedän sen satavarmana. Ovat pettyneitä, kun edes selvisin hengissä koomastani ja olen invalidiksi ihan hemmetin hyvässä kunnossa. Varmaan henkinen puoli heikonmalla kuin ruumiillinen. Mutta enpä tiedä luopuisinko kuitenkaan tästä herkkyydestäni ja outoudestani? Jos minä todella olen valittu, siunattu tällä syvemmin kokemisella ja näkemisellä, vaikka se suurinman osaa tuntuu aika kiroukselta.

Hei dahliakukka.
Ehkä sinun on syytä vähän tarkistaa kantaasi, jos et tule siitä sairaaksi.

Sukuni suhteenko? Ehei..ei niitä sairaalassakaan ollut näkynyt, kun ynnäsivät kuka mitäkin jälkeeni perii. Eivät ressut tietäneet koko omaisuuteni menevän pieneläinhautausmaalle lahjotuksena. Ei ole vitsi. Eikä suku ole käynyt katsomassa sairaalasta pääsyn jälkeenkään. Älä välitä Jaana, elämä on karua.

Hei dahliakukka.
Jos kyse on vain rahasta, silloin ymmärrän kantasi.

Rahasta ja siitä, että todella nousin melkein normaaliksi kuoleman porteilta. Suku ei voi ymmärtää, kuinka olen kuntoontunut tähän pisteeseen ja saan Kelan myöntämää kuntoutusta näinkin pitkään ja he eivät. Mutta lieneekö vaihtaisivat elämäänsä kuitenkaan siihen helvettiin, jonka läpi kahlasin ollakseni tässä pisteessä. On se sisua kysynyt.
Mutta kuten olen niin monta kertaa hokenut, jos kattini eivät olisi ilmestyneet koomaani hakemaan minua kotiin en olisi tässä. Kukaan lääkäri ei sitä suostu uskomaan, mutta eivätpä kykene ymmärtämään toipumistani. Vanhempieni oli käsketty minut jo hyvästellä, ei tule selviämään. Ajatelkaa mikä helvetti sen on täytynyt olla vanhenmilleni? Heille ei tarjottu minkäänlaista kriisitukea, saatikka, että suku olisi tukenut. Olen elämäni velkaa kateilleni ja nämä näyt ovat pientä kannettavaksi, että yhä saatiin yhteistä aikaa. Aamulla näin kumman todellista unta, mutta en nyt muista sitä. Jäi tunne, että siinä olisi ollut minulle enne. Varmaan vielä palaa.

Minulla on ollut viime aikoina kaikuvia ääniä, jotka tulevat jostain kaukaa, aivankuin joku
huutaisi minulle kauempaa. Haen etäisyyttä kaikkiin korviini kuiskiviin ääniin, joten ne huutelevat kauempaa. En pidä siitä että joku pääsee pusu etäisyydelle minusta.😍

Saatko selvää mitä ne äänet ovat? Tarkoitan ovatko sanoja vai jonkin luonnonilmiön tms aiheuttamaa? Oletko koittanut toistaa ääntä, jos se aukaisisi kommunikaation? Koetko ne äänet lämpötilan muutoksina? Onko niillä väriä, jos keskityt kuuntelemaan? Oletko harkitusti kokeillut sulkea ne itsesi ulkopuolelle mm korvalappustereoilla? Tuo ei taida olla korrekti nimi..olen niin vanha, etten ymmärrä miksi nuoriso sitä kutsuu..tai ihan korvatulpilla. Muuttaisiko se äänten laatua vai löytäisivätkö ne uuden tavan tavoittaa sinut? Toivottavasti en loukkaa sinua uteluillani. Haluaisin ymmärtää tätäkin puolta. Minullehan näyt isketään tajuntaan. Mutta joskus aistin hajuja, tarpeita tehdä jotakin, jota en osaa selittää.
Tämä on ihan asian vierestä ja tapahtui nuoruudessani, jolloin kaikki pelasivat spiritismiä. Meille kauhistus tuli, kun kirkonkellot alkoi kalkattaa huoneessa ja seuraavassa huoneessa olleet vanhenpani eivät kuulleet sitä. Sen seurauksena kuvittelin pitkään jo edesmenneen punktähden seuraavan minua.. Sitä taisi kestää melkein vuoden. Siitä minulle on varmaan jäänyt tämä pimeän pelko.

Hei dahliakukka.
Kyllä minä kommunikoin äänteni kanssa, mielikuvitukseni luo sellaisen tunteen kuin kova
tuuli toisi painon tunteen vartalolleni, tarkoittaako se läheisyyttä jonka ansaitsisin.
Olen aina laittanut hanttiin tälläisille elämän järjestyksille, olisikohan hyvä mennä nyt
vain mukana ja katsoa että ei mitään ilkeätä pääse sattumaan.

Kuulostaa mielenkiintoiselta. En usko, että kukaan ansaitsee painoa elämäänsä, mutta entä jos tuo olisi viesti, että sinä kannat jotakin painoa elämässäsi, jonka kanssa et ole päässyt sovintoon tai antanut itsellesi lupaa päästää irti ja hyväksyä asia. Kuulostaisiko loogiselta mitenkään? Se asia voi olla alitajunnassasi ja et välttämättä edes huomaa sen olevan siellä ja nyt se haluaa ottaa yhä enenmän tilaa sinusta ja ajaa sinua käsittelemään sitä. Näin minä asiaa pähkäilisin?!

Hei dahliakukka.
Jos se olisi sitä mitä kirjoitit, menisi se muistelun puolelle, mieleeni tulee isä ja äiti, molemmat jo edesmenneitä, mutta mitä heillä voisi olla asiaa minulle?
Jos heillä olisi jotain asiaa jollekulle olisi se veljeni, minä olen vain nainen, en minkään
arvoinen, ja muutenkin ihan itsenäinen. Viimeinen asia jota he kaipaisivat olisi minä.

Voi rakas ihminen siellä, varmasti olit rakas vanhenmillesi. Ja vaikka ovat käsittääkseni edesmenneitä, ei se tarkoita, etteivätkö he seuraisi sinun elämääsi. Ja huolehtivat, kuten vanhenmat tekee. Vaikka joskus se on ihan mahdotonta huomata, ainakin itselläni. Mutta jossain on pieni siemen rakkautta. Voi piti ihan nousta seisomaan, että sanani saisivat enenmän painoa ÄLä ikinä sano olevasi Vaan nainen. Ilman naisia maailma lakkaisi. Arvosta omaa naiseuttasi, vaikka miehillä kyllä oikeasti on helponpaa...mokomilla....
En minä pahaa tulkillannallani tarkoittanut. Ja emme varmaan kumpikaan voi olla varma mikä se asia siellä alitajunnassa on. Ehkä se on joku hyvä tekosi, joka haluaa lähestyä. Sanotaanhan, että hyvä palaa aina takaisin. Mutta kuka tietää, kuinka alitajunta toimii...anna aikaa, kaikki selvenee ajan kanssa. Niin minä uskon.

Tänä aamuna soi korvissani musiikki. Jotain ihmisiä yritti ängetä näkökenttääni ratkaisemaan ongelmia joita tuo musiikki aiheutti. Välillä en nähnyt muuta kuin nuo harhat.
Se on vaarallista silloin kuin on liikkeellä liikenteen seassa.😀

Tänään on hyvin hiljaista, ostin kissalleni leluja.
Kävin lemmikkieläin kaupassa.

Onko sinulla monta kissaa? Tykkäävätkö leikkiä? Meillä tyttö ei leiki millään, mutta isäkatti nakkelee kumista rottaa uimaan juomakuppiin ja syömään lautaselle. Oletko huomannut kattiesi reagoivan, kun kuulet ääniä? Minulla reagoivat alkamalla silmiin tuijottaa, kuin lukemalla ajatuksiani