Nyt se nurkissa viipyillyt paha sai kiinni jäisillä sormillaan. Katkeruus vyöryy päälle, kun ymmärtää, että se kaikki mitä koin ja joka muutti elämäni ikuisesti.. Kuinka isoa se on minulle, mutta silti tulee tarinoita, jotka saavat massojen sympatiat, henkistä tukea, kuntoutusta..jota ei itse saanut. Kun omaa sukua oleva sanoo, ettei minun kooma ollut mitään verrattuna hänen elämäänsä, missä ainoa ongelma on masennus, johon saa vuosia kestänyttä terapiaa..minä en edes tiedä mitä kaikkea tapahtui. Olin vain prosentin päässä kuolemasta. Minun pitää elää asian kanssa, kenenkään kysymättä, kuinka oikeasti jaksan... minä yritän selvitä mustalla huumorilla, mutta joskus sekin keino pettää. Olen niin pieni mustuuteni edessä.

Dahliakukka jossan ketjussa kirjoitit olympialaisista ja epäilit ettei enää tule mitallia. No tuli Iivo Niskaselle kultaa ja luulen, että Pärmäkoski vielä voittaa pronssia. Oikeasti luulen, että kultaa mutta sitä ei viitti ääneen sanoa.

Mitä mieltä olet pandojen tulosta Suomeen? Sehän on vaan näytelmää Kiinalta ettei kukaan sanoisi mitään maan ihmisoikeuksien rikkomisesta. Ei ainakaan Suomi enää sano mitään, koska pandat ovat niin suloisia. Ne oikeasti taitaa pitää lumesta, jos jotain teennäistä haluaa keksiä niiden Suomessa olosta.

Moniäänisistä kuuluu sen verran, että kun olen sairauden vuoksi enempi ollut sisällä ja lukenut paljon. Niin taas mulle kirjan ihmiset puhuvat ääneen kirjoitetun tekstin. Mikä ei ole kovin hauskaa. En ole psykoosissa, koska kun panen kirjan kiinni, äänet loppuu. Olen aloittamassa Seitsemään veljestä sillai kertausmielessä mutta meteli voi sen verran karmea olla etten aloita vielä.
Minulla on päässäni äänikirja jonka olen itse äänittänyt.

Oli kyllä todella upeaa saada mitaleita Suomeen. Onnea vaan voittajille. Ansaitusti voittivat. Sääli, ettei Kaisaa lykästänyt. Jospa nyt Salpauselän kisoissa kulkee paremmin..en tosin tiedä ketkä sinne edes osallistuu.
Pandojen Suomeen tulo, ei ole minusta hieno idea ollenkaan. Ja en usko alkuinnostuksen laannuttua kiinnostuksen jatkuvan. Suloisia ovat, mutta Suomi e minusta ole oikea maa heille. Kuinka paljon bambun tuottaminen, mistä lienee tulee..ja pandat popsii aikamoisia määriä päivässä, kustantaakaan. Mutta nämä vaan minun tunnelmia asioista. Suloisia ovat, mutta loppujen lopuksi onko yksikään eläin onnellinen vangittuna? Ja heidän ainoa tarkoituksensa viihdyttää ihmisiä? No, toki myös lisääntyä...mutta Suomessa, jossa niin paljon talvea ja kylmää..kaukana lajitovereista? Kaikessa on toki puolensa, mutta näin henkkoht koen. Pikkuisen olen itse talvimasennuksessa ja en näe valoa missään, pahoittelen.

Nyt taas keväänodotus kutittelee kummasti. Pikkuisen pahimmat pakkaset laantui ja aivan ihana aurinko paistaa hangille. Linnut ovat kovasti äänessä ja tikka koputtelee reviirivaraustaan. Ja iltapäivälehti tiesi kertoa ja näyttää videon, että Korkeasaaren karhut heräilleet talviunilta. Vielä ei ole uutisoitu, onko kovin taiteilijasielu Sulo karhu herännyt. Asuu täällä pohjoisempana, kuin Korkeasaari. Eikhän hänkin kohta heräile. Taisi säärouva eilen sanoa, että viime yö olisi tämän talven viimeinen noin kylmä yö. -16 oli aamulla.

Ompas minulla mennyt ihmisen ja karhun nimet sekaisin. Pahoittelen. Karhu on tietenkin Juuso ja omistajansa/keinoisänsä Sulo Karjalainen. Pahoittelen, näin minulle usein käy.
Sulo ollut paljon framilla, kun tänään julkaistiin Karhumiehen kirja, jota aioin heti kirjastosta kysellä. Niin, tuosta kirjan nimestäkään en ole satavarma, mutta sana karhu oli nimessä.
Sain listaltani kaksi asiaa hoidettua. Huomenna kolmaskin hoituu. Olen niin pitkään huokaillut tekemättömiä hommia. Nyt päätin, että pakko alkaa purkamaan listoja.

Vuosi sitten join sitkeästi itseäni nousu humalaan, jossa oli parempi olla tuon tunteen ajan,
🙂🌻 sitten aloin taipumaan pikkuhiljaa parempaan suuntaan, 😯🗯️ ja raitistumaan siitä
kurjuudesta, josta hyvää oloa ammennetaan mielinmäärin. 😍
Muistan tuosta ajasta sen kaikenkattavan hyvänolon pettävän tunteen, 😍 joka tuli
siitä pullosta jota olin tyhjentämässä, kaiken sen olosuhteiden huonon suunnittelun 😍
ja kurjuuden keskellä oli tuo pullo kuin keidas erämaassa, 😍 tai retkiateria autiolla
saarella. Rahatilanteeni oli todella huono, mutta parani vähän myötätuulessa. Minulla oli
vielä onnea jäljellä, enkä halunnut tuhlata sitä, vaan venytin joka euron, ja sain rahaa
kokoajan lisää. 😍 Lopettaessani minulla oli rahaa vielä jäljellä, ja mielenterveyteni
oli vain vähän liiallisesti onnessaan, 😍 taisin olla onnestani vähän närkästynyt kuin
olin ollut vähän aikaa raittiina siitä syystä etten kokenut voivani olla näin onnellinen itse.😍
Se tuotti minulle hankaluuksia, sekä fyysisiä että psyykkisiä. 😍 Tämä ei ollut tavallista,
tämän täytyi olla huippuhienoa, olla nyt onnellisesti raittiina, ja rakastaa.

Hyvää Naistenpäivää! Ostin tuvan pöydät täyteen leikkotulppaaneja, oli marketissa niin hyvä tarjous. Ja, kuinka ollakkaan ekat kukkasipulit aivan itsestään hyppäsi ostoskärryyn. Ei varmaan yllätys, kun mainitsen, että Daalioita. Jotenkin kevät kutkuttaa tänään tavallista enemän, vaikka yhä pakkasella mennään ja ei katit kauaa tarjenneet ulkoilla.

Mikä hiton kevät!!!!!! Olen luovuttanut ja en usko mokoman koskaan saapuvan. Meillä on niin kauheasti lunta, että pitäisi viikon sataa kiehuvaa vettä, että sulaisi..
Tuumasin taas, että herkkyyteni vie minulta hengen, kun löysin hangelta lähellä ruokintapaikkaa kuolleen keltasirkun. Itkeä tihrustin. Olin jo muutaman päivän seurannut ko lintua, että jokin on vialla, mutta keinot auttaa luonnonvaraista lintua on olemattomat. Nyt oli luonto korjannut poloisen ikiuneen. Mitään kissan raatelun merkkejä ei linnussa näkynyt. Muut linnut näyttävät virkeiltä, eikä ole kauaa, kun siivosin ruokintapaikalta vanhat ruuat pois, ettei vaan mikään sairaus leviä. Luonto on julma, vain vahvin selviää. Niin se taitaa olla meillä ihmisilläkin, heikonmat jää yksin ja haurastuvat pois..

Ompas ollut henkisesti kova päivä, ihan takki tyhjänä. Mutta, JOKU, JOKIN kuuli, kun huusin apua kauhuissani. Nyt asiat rauhoittui, mutta koko ajan sydän on pelkoa täynnä. Haluamatta yksilöidä tai nimetä mistä oli kyse.
Olen luovuttanut kevään tulon suhteen, ei se perhana tule.

Tarkoittaako se, että näkee, kokee ja tuntee enenmän, kuin muut, että on epävakaa persoonallisuus? Niin minulle oli diagnoosi laitettu, kun katselin Omakanta.fi tietoja. Tarkoittaa sitä, etten kyllä ikimaailmassa tule enää ääneen puhumaan lääkäreille kooma-ajastani ja siitä, minkälaiseksi se minut jätti. En kertaakaan ole ketään vahingoittanut tai edes hankalasti sanonut, koska ei minun näkyni ja vaistoamani asiat halua kenellekkään pahaa. Koin varmaan siksi niin pahalla moisen diagnoosin. Ja, kun sen kirjoittanut lääkäri oli minut kaksi kertaa tavannut ja silti antoi minulle moisen leiman. Jos lääkärit eivät ymmärrä minunlaistani, niin eikö se olisi reilumpaa sanoa ääneen ja ottaa se rikkautena kuulla. En usko olevani ainut tälläisiä kokenut, mutta ehkä toiset ovat fiksumpia ja eivät puhu niitä ääneen.
Täälläpäin on jo ensinmäiset joutsenet nähty. Itse en ole huomannut vielä. Koskahan tulee aika, jolloin herkkyys saa olla herkkyyttä eikä sitä tuomita mielenterveysongelmana.?????

Huomenna pitää hyvästellä ihminen, joka on kävellyt rinnalla tukena nämä vaikenmat vuodet. Ja pitää alkaa kokeilla omia siipiään. Haikeaa se on menettää ihminen, jonka on oppinut tuntemaan ja jonka kokee ystäväksi. Olen vaikea hyvästelemään ilman kyyneliä, tuskin selviän huomennakaan ilman. Osaisimpa näyttää hänelle, kuinka arvostan aikaa, jonka hän jakoi kanssani.

Hyvää Pääsiäisen aikaa kaikille.

Kiitos samoin.

Hyvää pääsiäistä. 😍

Eilen Arto Nyberg ohjelmassa viimeisenä haastatteltiin kirjailijaa, joka julkaisee kirjan yliluonnollisista kokemuksista täällä Suomessa. Olisiko kirjan nimi ollut Suomessa kummittelee. Pitää kyllä tuo teos hankkia käsiin ja lukea, koska haluan kuulla onko kenelläkään ollut yhtään samanlaisia kokemuksia, kuin minulla. Josko en olekkaan ainoa kaltaiseni. Varmaan ihmisillä paljon kokemuksia, mutta niistä ei uskalleta puhua ääneen, hulluksi leimaamisen pelossa. Lääkäreille ei ainakaan uskalla niistä puhua, näin uskon henkoht.