Hei kaikille, ajattelin aloittaa tällaisen viestiketjun, johon kuka vain voi kertoa kuulumisensa. Vaikka mielensisäisiin ääniin liittyen tai aivan muuten vaan, jos haluaa ja katsoo sen hyväksi.
Meillä voi olla hyviä ja huonoja päivän kuulumisia, mutta sen kanssa on vain tultava toimeen. Äänten kuulemiseen voi liittyä suuria vaihteluita eri aikoina.
Joten, laittakaapa viestiä tähän ketjuun, eikä sen väliä vaikka kertoo kuulumisensa useaan otteeseen eri päivinäkin. Voi olla vain hyvä päästä purkamaan ja saada tietää muiden kuulumiset.
Hei rikottu tyttö.
Ei tuo kuulosta kovin pahalta kuin vielä reagoit vaaran tunteeseen.
Se olisi paljon pahempi jos et reagoisi.
Hei kaikki !
Olen 24 - vuotiaana tyttö. Olen kuullut ääniä 10 vuotta paitsi ensimmäisen kerran 8 - vuotiaana.
Äänet on aina olleet päivittäisiä ja pahoja.
Ne käskee mua tekemään pahoja asioita. Viime vuonna ne oli niin pahoja että jouduin psyk. Sairaalaan jossa nyt olen ollut yks ja puoli vuotta. Mulla on tosi paljon lääkkeitä mitkä on auttaneet jonkin verran. Äänet ovat saaneet mut pakko - oireisiksi. Esim ne käskee painaa ovea 9 kertaa ja jos en paina mulle tulee ahdistus.
Mulla on tosi paljon nuita.
Olen nähnyt myös alamaailman olentoja. Ne on pelottavia. Jäykistyn kun nään sen. En voi tehdä mitään.
Mut tuntuu että äänistä en pääse ikinä eroon. Onko ne aina ?
Viime vuonna tittelin ääniä koko ajan ja Olin koko ajan eristyksessä. Olin melkein puoli vuotta siellä. Nyt olen ollut viimeksi kesäkuussa ja olen että enää ikinä en sinne joudu.
Minä en ole kuullut ääniä vähään aikaan, jotenkin on kovin tyhjä olo. Aivankuin jotain
puuttuisi. Nyt kuulin jotain, jostain hyvin kaukaa, en saanut selvää. Olen lukenut paljon,
ja ostin maalauspohjan koska ajattelin maalata taas pitkästä aikaa, nyt minulla olisi aikaa.
Ens viikolla on se espoon moniäänisten ryhmä, johon voisi mennä.☺️❤️
Katsoin netistä videon löytöeläinkoirasta joka luuli, että sen oma perhe oli tullut sen hakemaan. Se hyppeli ja haukkui riemuissaan, perhe sitä silittelikin aidan raosta mutta eivät olleet tulleet sitä hakemaan vaan olisivat halunneet uuden koiran. Mutteivat onneksi saaneet uutta koiraa ja tämä heidän oma koiransa sai vähän myöhemmin uuden kodin.
Tämä tapahtui ulkomailla.
Tänään sitten luin koiranpennusta joka oli jätetty parvekkeelle pakkaseen ulisemaan ja yläkerran mies oli rikkonut oven ja käynyt sen pelastamassa. Sai siitä hyvästä teosta sakkoja 2000 euroa. Omistaja luopui vapaaehtoisesti koirasta eikä saanut mitään siitä, että hylkäsi koiransa pakkaseen.
Tämä tapahtui ihan Suomessa.
Koirien vinkumiset ja oven rikkomisen äänet nyt soivat päässäni. Nämä ovat sellaisia itse itselleen haettuja ääniä jotka voisin välttää sillä etten lue kaikkia eläinuutisia.
Maanvaiva, en itse kyennyt ko juttuja lukemaan, kun pelkkä otsikko sai minut itkemään. Ei ole ihmistä suurempaa petoa ja ihmisten määräämää lakia typerämpää.
lääkettä nostettiin n. 2 vko sitten ja silti eilen ja tänään olen kuullut puhelimen ääntä. Tosin mulla on aika vaikeeta tällä hetkellä muutenkin. Askelia kuulen täällä, vaikka yläkerrassa asutaan. Tuntuu että uni alkaa käymään toteen ja sekoan lopullisesti joku kaunis päivä.
Talvipakkasilla kuulee ääniä enempi, kun pakkanen paukkuu. Tuntuu, että jokaisessa nurkassa olisi joku jolla on jotain sanottavaa. Kun istuu yksin kynttilän valossa, näkee myös haamujen liikkuvan seinillä. Vaikka ne onkin vaan varjoja jostakin huonekalusta tai koirasta tai kissasta, voi niiden kuvittelevan olevan maahisia toisesta maailmasta.
Mielenkiintoinen kysymys oli, että usko shamaaniin. Uskon Jumalaan, Häntä en koskaan näe, uskon silti. Shamaanin näen, jos menen kylään. En usko hänen puheisiin mutta ne luovat miellyttävän rauhan tunteen eikä häneltä tarvitse mitään pyytää eikä kiittää.
Koko joulun piti olla tonttu töissä ja nyt en pääse äänistä eroon. Lapsille sanoin, olkaa aivan hiljaa, niin voitte nähdä tontun vilahtavan jossain. Sitten kävin itse vilahtamassa siellä jossain. Eilen loppui se työ, päässä kuitenkin vielä soi ne hiljaisuuden äänet. Koska eihän sitä ole hiljaisuutta, jos satoja ulkomaalaisia lapsia yrittää etsiä tonttuja.
Mun pitäisi päästä tästä tonttu-roolista eroon ja löytää sisäinen ihminen.
Hyvää Uutta Vuotta tänne kaikille.
Mulla vielä tontut hyrrää pääsä ja raketteja täällä ei ammuta porojen tähen, niin voisi tuo tip-tap- laulu loppua ja olisi hiljaisuus hetken aikaa.
Joulu, uusivuosi, loppiainen takana jälleen ja edessä ihana arki! Pitäisi kuunnella itseään tarkemmin, niin kehoa kuin mieltä. Mitä ne haluavat meille sanoa? Luulenpa, että aika monelle, että hiljennä hyvä ihminen tahtia, niin jaksat paremmin. Itse aion niin tehdä, mutta nyt vielä tänne muutaman rivin kirjoitan. Haaveissani olisi aloittaa kotijumppa. Kävelemässä olen käynyt nyt talvellakin, kun olen ehtinyt. Jumppa on helpommin sanottu kuin aloitettu. Kroppa raihnaistuu vaan ja sille ei voi mitään. Enemmän omaa aikaa. Kyllä. Ajattelen liikaa muiden hyvinvointia, eikä ole mitään takeita siitä, että itse saan apua kun sitä tarvin. Tai no, oikeasti saan, mut siihen on vielä aikaa. Mielenkiinnolla odotan. En ole ehtinyt ryhmässä käymään, kun en ole varma, ovatko ääneni häiritseviä vai eivät. On niitä joskus. Pitää olla ihan hiljaista, niin voi kuulla...
Aikainen kirjoittelija täältä jostain maamme kolkasta. Nyt on tilanne päällä, nimittäin yksi kipulääke on päässyt loppumaan ja saan sitä vasta kun apteekki aukeaa klo 10 ja pitää ensiksi soittaa sinne ja kysyä, että mikä sille nyt tuleekaan hinnaksi. Ei ole ainoa yö, jonka tässä olen valvonut, mutta viime yön onneksi nukuin.
Ääniä on aina jonkin verran. Se kipulääke vaikuttaa niin, että alan helpommin kuulla niitä, mutta kun en ilmankaan voi olla. Usein juuri ennen nukahtamista. Yleensä en muista, mitä ne ovat sanoneet, mutta yhtenä päivänä se sanoi, että olisin joku suuri profeetta. Muistan, että hetken ehdin ennen nukahtamista ajatella, että joo, joo. (yritä tota selittää jolleen toiselle 😝)
En mä tiedä onko tää oikea palsta kirjoittaa tästä, koska tämä tilanne on oikeasti tapahtunut. Olin paikalla. Vuosikymmeniä jälkeenpäin se hetki kulttuuritalolla palaa mieleen. Laulaja itki meikit poskilla. Koko yleisö itki. Stendarien liekit vapisevissa käsissä. Levinneitä meikkejä, hengitystä tukahduttava hiuslakan tuoksu. Se suru oli meidän kaikkien yhteistä. Jotain oli poissa, jota ei voinut kukaan korvata toimivaksi. Se oli niin vahva hetki, että se paiskataan yhä yllättäen päähäni. Tunnen olevani siellä paikan päällä. Ripsiväri ja kajali kirvelee silmiä. Ääni on käheä surusta. Miksi en pääse ylitse? Se muisto tulee ja lamaa minut sängyn pohjalle. Jos se olisi koomamuisto, voisin nollata sen hulluudellani. Mutta tuo oli totta. Ahdistaa. Sitä ei kukaan voi tajuta, joka ei sitä kokenut. Se ei ollut hysteriaa. Se oli surua. Muistan, kuinka fanitytöt kulkivat mustissaan edesmenneen kuva hakaneuloilla takin selässä. Lööpit huusi. En olisi halunnut kokea tuota. Itkettää.
En ole kovin kummosessa kunnossa.
Minulle on tullut hallusinaatioita ystävistäni jotka käyvät liian harvoin luonani kylässä.🙄
nyt kun elän pelossa ja ahissa, on epämääräiset kuuloharhat tullu kuvioihin kanssa. Tänäänkin aamulla havahduin siihen että soiko ovikello tai ei. Ilmeisesti ei, kun ei uudestaan soinut.
Heippa,
Olen kohta kolmekymppinen mies ja sairastanut nyt pari vuotta paranoidista skitsofreniaa. Sinänsä olen sairaudentunnoton, että en pidä tätä varsinaisena sairautena. Äänet ovat osa jokapäiväistä elämääni ja nykyään pärjään niiden kanssa aivan hyvin. Oikeastaan ne ovat aika mukaviakin. Ainoastaan ajoittain tulevat sähköshokit ovat enää kiusana, sekä se, että äänet valvottavat öitä. Uskon ja tiedän asiaan perehtyneenä, että kyseisiä oireita voidaan aiheuttaa teknillisellä laitteistolla. Vastaavan "sairauden" saaneita kannustan rauhallisuuteen ja ajattelemaan positiivisesti, sekä jaksamaan. Parempia aikoja on aina tulossa jos hetkittäin tuntuukin todella ikävältä.
Täysin turhana lääkityksenä menee Apilifiyer 30mg ja Opamox tarvittaessa. Kaljaa ja tupakkaa kuluu myös varsin paljon. Joskus polttelen kannabista ja syön muita rauhoittavia lääkkeitä. Apilifyerin hinta kallistui juuri, joten aion sen lopettaa ja jatkan mahdollisesti ilman lääkehoitoa tai korvaavan tuotteen varassa. Lääke on ollut muuten pätevä, koska varsinaisia sivuoireita tästä ei ole tullut, kuten monista muista. Ainoastaan eläväiset unet kiusaavat välillä, mutta onneksi en ole nähnyt painajaisia. Lääkkeen ominaisuuksiin kuuluu uni-reseptoreihin vaikuttaminen. Helpotusta en ole lääkkeistä saanut, vaan oireet ovat muuttuneet ajan kanssa itsestään jo ennen lääkehoidon aloittamista.
"Sairauden" aikana olen oppinut paljon itsestäni ja historiastani, mutta paljon tähän on kuulunut myös turhaa ja tarpeetonta psykoottista seikkailua. Mukana mahtuu pari sairaalajaksoa ja vaikeita aikoja kotona. Vähän pelkään pahojen oireiden palaamista, joskin uskon, että osaan suhtautua niihin eri tavalla jos ne vielä tulevat. Jännittää myös se jos äänet poistuvat ja alan tuntea itseni yksinäiseksi ilman niitä. Toisaalta kaipaan myös rauhaa ja hiljaisia hetkiä.
Hyvin menee noin siis muuten🙂👍