Hyi, kuinka ilma painaa mieltä matalaksi. Kovien tuulenpuuskien mukana tulee suht kosteaa räntää. Pikkuisen sitä on jäänyt maanpintaan. Minä niin ahdistun joulusta ja koko talvesta.
Katit sai ekan luukun avata joulukalentereistaan. Oli kaksi molenmille ja Heavenleyn ihailijalle oma. Kukaan ei ilahtunut sisällöstä. Oli sellaisia kovia palasia. Varmaan jotakin kuivattua lihaa. Ei onnistunut herkku kalentereitten tekijöiltä, vai lieneekö kattini ronkeleita?! Eipä ollut hyvää suklaata omassa Hello Kitty kalenterissakaan. Harvoin muuten on. Jos ensi jouluna henki pihisee, niin satsaan hiukan kalliimpaan kotimaiseen kalenteriin. Lumisade vaan sakenee ulkona.

Nyt on yksi päivä taas selätetty terveydenhuollossa. Oli aivan mukava lääkäri vaikka jännitin. Se minua vaan vaivaa, että joka kerta se hirveys mitä tapahtui vuosia sitten käydään jollakinlailla läpi ja joka lääkäri lukee diagnooseja eri lailla? Tulee taas se olo, että tiedänkö vieläkään mitä kaikkea todella tapahtui? Vai onko asiasta yhtä monta diagnoosien tulkitsijaa kuin on lääkäriäkin? Heräsi pintaan taas ne kaikki, joita olen koittanut suitsea pois päästä.
No, tulipahan tuolla käytyä, kontrolli vasta vuoden päästä.
Onneksi ei räntää lätkinyt vaikka varmaan läheltä piti. Se olisi tehnyt matkasta haasteellisempaa. Kuraa lensi niin, että joutuu autonpesulle. Millään ei jaksaisi tänään vielä. Katit oli kiltisti nukkuneet sen ajan. Heavenleyllä taas palmujen lehtien napostelukausi, että saisi karvapötkylänsä oksennettua. Jäi aamulla itse teossa keittiönpöydällä kiinni. Miten he keksiikin paikat mistä yltyy kukkiin? Tein tuossa ruskeiden piapreiden taikinan jääkaappiin seisomaan, josko huomenna käräyttäisi piparit. Minulla edesmenneen isoäitini resepti.

Jostakin osui silmiin, että eläinsuojelu jne tekisi kansalaisaloitteen ilotulitteiden käytöstä. Eläimillehän se on kaikkein vaikeinta, kun pelottaa ja ei uskalla hädälle ulos. Katselin Kansalaisloitesivustoa, mutta minusta ei siellä ollut tuommoista. Pitää seurata eläinsuojelusivustoja. Varmasti allekirjoitan. Lähtisin asian puolesta vaikka mieltäosoittamaan. Kun suurin osa noista pommittajista ei tee sitä ympäristöä kunnioittaen, ettei ketään sattuisi. Taajamissa, missä talot lähekkäin sellainen pitäisi ehdottomasti kieltää. Koskaan ei tiedä milloin tulee paukku ikkunasta. Ja voi sitä lemmikkien kauhua. Moni vanhempi ostaa alaikäisille paukkuja ja ei välitä valvoa, että niitä käytettäisiin turvallisesti.
Taitaa jäädä tämä laki saamatta, kun ajattelee kuinka paukkujen myyjät niillä tienaa.
Otimpahan taas kantaa asiaan, joka minulle tärkeä eläimiä rakastavana.

Korjaan itseäni, löytyy aloite sieltä Kansalaisalotteista. Menin lankaan, kun oli niin hienosti laadittu otsikko ja en lukenut pidenmälle. Siinä on asiaa ja todella toivoisin mahdollisinan monen allekirjoittavan, että saataisiin turvattua meidän karvaiset rakkaat. Toisessa iltapäivälehdessä oli asiaa myös tuosta. Allekirjoitin ja olen ylpeä siitä, etten jättänyt vaan hymistelyn asteelle. Jokaisen ääni on tärkeä.
Minua on vaivannut se eilisen lääkärin mainitsema diagnoosi. Se saa kaiken tapahtuneen tuntumaan entistä kauheanmalta. Ja ihmeeltä, että olen yhä tässä. Ei se ollut liiottelua, että olin 1%päässä kuolemasta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille, kanssakokijoille unohtamatta ylläpitoa. Jotenkin vaan tuntuu huonolta juhlistaa päivää viimepäivien uutisointien varjottaessa tietoisuutta. Haluaisin niin, että kaikilla olisi onnellinen mieli ja turvallinen elämä.
Olin aamulla hautaumaalla sytyttämässä kynttilöitä ja puhuttelin pariskuntaa, joilla oli suloinen valkoinen koira. Voi sitä rakkautta ja ylpeyttä, jolla isäntä puhui koirastaan. Hänen kasvot aivan hehkuivat. Tuollainen kohtaaminen jättää minulle sydämeen ihanan lämmön. Tunnen huonosti koirarotuja, mutta veikkaisin jotakin bijon friseetä muistuttavaa, mutta isompaa. Vallaton vekkuli oli. Kuulemma yhä, kuin pentu vaikka 9v. Ihanaa kohdata tuollaista rakkautta ja tajuta, ettei ole ainoa lajiaan, joka varmasti myös hehkuu lemmikeistään puhuessaan.

Ompas taas liukasta. Jos pitää valita liukkaan tai lumen välillä, niin pakko olisi lumen puolelle kallistua. Vaikka kuinka hiljaa hipsuttaa niin saa pelätä kaatumista. Ja autollakin saa varautua vaikka kuinka nastarenkaat alla.
Joulu on oikeasti kamalan lähellä. Se hyvä siinä, että ompahan sitten vuodeksi poissa.
Ainoa hyvä, joka osui silmään oli nelosen mainos Raskasta Joulua klo 21. Se kuuluu minun jouluuni. En mennyt keikalle tänä vuonna. Hiukkasen kaduttaa.
Yksi mitä olen metsästänyt kaupoista on lyhde linnuille. Ainakaan vielä ei missään ole ollut myynnissä. Tosin ei kyllä ole paljoa lintujakaan sapuskalla.

On alkanut taas sellaisia muistivähdyksiä tulla päähän, jos luen jostakin tai näen telkkarissa. Aivot antaa kuvan tilanteesta, jossa minä olen siinä tilanteessa. Pelottavaa, mutta minkäs näille tekee. Nostaisiko joulusta tuntemani ahdistus näitä asuioita mieleen? Tiedän, ettei ne ole todellisia. Ahdistus hakee kummallisia teitä ilmaista itseään.
Liukasta edelleen ulkona. Pikkuisen lumikuuron nakkeli, että jää liukkaat peittoon. Saa mennä todella varovasti joka askeleella.

Viikonloppuna luukutettiin kattien kanssa viime vuoden Raskasta Joulua uusintaa, niin, että katto kohosi ja lumikin suli kerrasta. Siihen joulumieli päättyikin. Joulu ei vaan ole minun juttuni, ei vaikka kuinka yrittäisi teeskennellä. Seuraava pilkahdus joulumielestä varmaan tulee, kun jouluaattona näytetään tämän vuoden Raskasta Joulua ohjelma.
On taas sadellut pienissä kuuroissa lunta. Ei onneksi lumipeite maassa ole juurikaan kasvanut. Kylmemmältä tuntuu, kuin mitä mittarissa näkyy. Sellainen viima.
Leivoin pullaa tänään. En pysty syömään samana päivänä leivottua, niin säästän huomiselle päiväkahville ja laitan loput pakkaseen, josta voi mikrossa sulattaa tarpeen tullen. Ikäänkuin täällä joku muka tulisi käymään.
On kauhean paha mieli ja en tiedä kuinka korjaisin, kun yhdelle ystävälle, jolle joulukortin laitan niin tottakai laitan kattinsa nimen kanssa...meidän kortit oli mennyt ristiin..he olivat laittaneet minulle aienmin ja minun oli postin punaisessa kuoressa matkalla...niin heidän kortissa luki, että kisukainen oli muuttanut taivaaseen... Tunnen itseni idiootiksi, mutta enhän minä tiennyt.. Ajattelin kirjoittaa pienen pahoittelu kirjeen vaikka eihän se tietenkään mitään muuta..

Ajattelin mennä aikaisin kaupalle, kun aina on pulaa parkkipaikoista..No, empäs ollut ainoa, joka niin ajatteli. Huoh! Heräsi kauhea joulustressiraivo, kun heti aamusta oli invaparkeissa ihmisiä, joilla ei ollut invaparkkilupaa. On se ruma sana, ettei terveet ihmiset viitsi yhtään kävellä, kun oikeasti on meitä, joilla on oikeus ja tarve niihin parkkipaikkoihin. Paikkakunnalla ei ole poliisia, turha siis haaveilla, että sakottaisivat luvattomia.
Tämä ei ole ensinmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta, kun valitan asiasta. Minä olen invalidi ikuisesti, mutta ne luvatta parkkeeraavat ovat tervejalkaisia ainakin tänä joulun alla.
Minulla on joulukuusi. Joo, ihmettelen itseäni.. ajattelin taas laittaa na mustat joulupallot ja lametta. Ja nostaa sen ylös, kun etenkin Heavenley on yöpuuhailija..ja lame on hengenvaarallista lemmikeille. Pitää siis tarkkaan miettiä minne sitä laitan.

Huomenna olisi talvipäivän tasaus. Päivä pitenee kukonaskelella. Ja täysikuukin tiedossa.
Masentaa, kun ulkona pakastaa ja satelee lunta. Minä niin vihaan talvea ja lähestyvää joulua. Onhan se toki sitten vuodeksi ohi, jos tästä joulusta selviää.
En löytänyt mistään kauralyhdettä linnuille. Toinen joulu jo ilman. Mutta on minulle kaikenlaista muuta syötävää ja lokittavaa. Ostin ison ompunkin, jonka ajattelin palasiksi leikkoa ja tarjolle viedä. Tänään olen hiukan imuroinut, pessyt lattiat ja jopa vaihtanut muutaman joululiina pöydälle. Eilen muistin lototakkin, kun iso potti jaossa. Minun tuurilla ei kohdalle osu. Kyllä me keksittäisiin kattien kanssa käyttöä.

Kuuluiko ympäri Suomea, kun meikis koitti joulukuusta laittaa jalkaan?? Kirosin meinaa niin, että ilman oli sakeana ärräpäitä ja silti se kirottu risu on aivan vinossa. Yksin aika hankalaa laittaa sitä.. Kun vielä takana valvottu täysikuun yö. Ei olisi eilen pitänyt kanavasurffailla, kun vahingossa osuin ykkösen johonkin iskelmäohjelmaan ja siellä lauloi minun "herkkä"kohtani Jp Leppäluoto Raskasta iskelmää ja Mombasaa. Tony Kakko ehti laulaa ennenkuin osuin kanavalle. Koko yön soi päässä Mombasa ja juuri se raskas versio siitä Jpn esittämänä. Jumalainen esiintyjä. Tuosta Mombasastahan en ennekin tehty raskaampi versio, muistaakseni leffaan Menolippu Mombasaan, joka oli koskettava elokuva. Mutta kyllä tuo eilinen veto oli minun mieleeni. Ripustelin linnuille jo kaikenmoista extrasapuskaa, mutta ei ole kelvanneet vielä. Huomenna olisi sitten aatto. Voi huokaus.
Katit kävi ulkona viltin sisällä, sylissäni. Ihan pikainen ulkoilu vaan, etteivät luule mamma huijaa, kun sanoo on kylmää. Huomennahan piitäisi ilman lämmetä hiukan.

Hyvää Joulua ja sydämenrauhaa kaikille lukijoille, kokijoille, kanssakulkijoille ja tietenkin ylläpidolle.
Olipas hautausmaa jo aamulla aivan tulvillaan kynttilöitä. En muista, että muina jouluna olisi jo aamulla näin paljon kynttilöitä. Varmaan nuo pitkäänpalavat kynttilät antavat ihmisille mahdollisuuden käydä jo edellisenä päivänä, kun aatolle on aina niin paljon puuhaa.
Kylmä siellä oli vaikka vaan -6 mittarissa. Siellä aina puhaltaa sellainen viima.
Heavenleyn prinssi kipitti kipeällä jalalla antamaan joulusuukon ja Masterpiecen ihailijatar jo aamuhämärillä haaveili ikkunoiden takana.
Maa on valkoinen, sitähän kaikki tuntuu toivovan. Minulle sopisi, jos kaikki sulaisi, mutta taitaa ensi yönä tulla lisää.
Illalla Raskasta Joulua nelosella klo 21. Kuusi pitäisi vielä koristella. Sitten meillä joulu kattien kanssa.

Joulu on kohta ohitse, jes! Selvisin taas tästäkin joulusta. Uusi vuosi paukkeineen seuraava koetinkivi. Kumpa ei ihan kauheaa olisi.
Upea Raskasta Joulua eilen, mutta minusta tuntui, että oli jotenkin vakavampaa touhua, kuin edellisinä vuosina. Sellainen veitikkamaisuus puuttui? Vai johtuiko se uusista joululauluista, joita oli ohjelmassa?
Viime yönä klo 2.42 kuului kilinää ja kolinaa ja sain kyllä itseni nopeasti ylös sängystä. Ei ollut kyse joulupukista tai tonttujoukosta myöhässä kiertueeltaan...vaan oli kuusi nurin ja pallot pomppi parketilla... Taisi tulla aika kasa ärräpäitä sanottua. Olihan kuusi toki ollut jo valmiiksi vinossa, mutta silti... Jotenkin Heavenley näytti syylliseltä? En kuitenkaan syyttänyt, kun ei ollut todisteita. Kiltisti nostin kuusen ja keräsin pallot, lakaisin irronneet neuleset ja kuivasin lattian. Koristelin uudelleen ja laitoin kaksi tukinarua, ettei enää samana yönä toiste kaatuisi.
Kävi kyllä mielessä nakata kuusi samantien ovesta ulos. Ei tule tähän taloon toiste joulukuusta.
Taas sataa lunta ja tein jo ekat lumityöt. Helpompi pienissä erissä tehdä, kuin kerrakka kauheasti. Ottaa niin hengityksen päälle.

Wau, eilinen uutisointi kansalaisaloitteesta sai upean äänivyöryn ja se 50 000 rajapyykki varmasti saavutetaan ja asia varmaan menee hallituksen käsittelyyn. Upeaa!!!!

Olen aina ajatellut olevani suht yksin, kun valitan ilotulituksista ja lemmikkien peloista, puhumattakaan muusta vaarasta joita ne taitamattomissa käsissä saa aikaan. Nyt aivan kuin suuri paino olisi pudonnut olkapäiltä. En olekkaan se ainoa vaikea ihminen, joka haluaa rajoittaa toisten riemua. Meillä onneksi katit pärjää ilman rauhoittavia lääkkeitä, mutta koville se heillä aina ottaa.
Tänään muuten posti toi aivan kotiovelle paketin, jota odotin vasta ensi vuoden puolella. Oli se kauan odottamani apuväline. Kaunis joululaatikko oli pakettina, anteeksipyyntökirje ja suklaarasia. Menin aivan valtavan hämilleni. Tietenkin se lämmitti sydäntä, mutta samalla mietin, että kuinka kovia sanoja invateknikkoni sinne sanellut. Pitää löytää kaunis kortti ja laittaa kiitokset lähettäjälle.
Samaan aikaan päässäni kamppailen asian kanssa, että alanko käyttämään vai en..onko se sama kuin luovuttaisi sille kuinka huonosti asiani todella ovat. Kuulostaa varmaan idioottimaiselta, mutta olen koittanut niin kauan vakuuttaa itselleni, että mikäs tässä porskuttaessa. Kukaan, joka näkee minut ei asiasta tiedä. Siksi kai helppoa huijata itseäänkin.