Ei tullut maailmanloppua verikuun aikana, vaikka joku kultti niin ehti julistaa. En lukenut koko juttua iltapäivälehdestä, otsikko vaan osui silmiin. Kuu ei oikein meille näkynyt. Jäi tuonne suurten puiden taakse ja en viitsinyt lähteä ulos katsomaankaan. Huonosti nukuin kuitenkin, oliko syy kuussa vai tässä painajaismaisessa helteessä, joka meinaa nujertaa kaikki voimat. Ja loppua ei vain näy.. Alkaa luonnon eläimille olla kovaa aikaa, kun ei ole edes hyönteisiä syötäväksi. Nurmikot palaa, kun ei voi tuhlata vettä katslemisen ylellisyyteen. Monet kesäkukat ovat paahteessa kuolleet, vaikka kuinka niitä kastelee.
Joo, tiedän ei saa valittaa, kohta tulee syksy ja kuka tietää kuinka kauhea talvi.
Kateille ottaa voimille myös. Koitan kostuttaa turkkia ja tarjota raikasta vettä. Ruoka tuntuu maistuvan vasta illalla ja yöllä.

Edelleen harakat johtaa 100/0 taisteluamme. Tilasin suht arvokasta holokrammikiiltonauhaa, jonka mainoksessa luvattiin lintujen kaikkoavan ja pelkäävän sitä. Kkden odotin ensin nauhaa ja kun lopulta sain ja vaivalla ripustelin, niin eikös mokomat nauraa hörötä minulle 5 harakan parvena. Ja naispuoliset varmaan kietoilevat koreaa nauhaa kaulaansa ja keimailevat miespuolisille harakoille/tämä loppupuoli oli huumoria jutusta. Ärsyttää aivan oikeasti, kun menevät siilien ruokintapaikalle isolla ruokalla. En oikein osaa nikkaroida mitään estettä siihen ja tämä helle kaataa minut makuulle muutenkin. Eilen ukkosti monta tuntia, mutta satoi vaan ränninalussaavit täyteen. Ihan kukkua oli se säämiehen ilmojen viileneminen. Niin on kamala helle ja kuuma, että kaikki olemassaolevat sairaudetkin pahenee. Pari kertaa olen ajatellut, että nyt lähden päivystykseen, mutta jos siellä 7 tuntiakin pitäisi jonottaa, niin parempi kuolla kotona crocksit jalassa.

Huh, olipas kaikkien ukkosilmojen esiäiti, kun riehui aamulla monta tuntia suht päällä. Olin vielä sängyssä, kun olin unohtanut rannekellon muualle ja oli pimeää, joten kuvittelin yössä olevani, mutta olikin jo aivan aamua. Se kun salama oikein sähähti ja samalla ukkonen jyräytti..kaikki ikkunat auki ja ääni oikein kaikui..pääsin ylös sängystä kiitettävän nopeaan. Meni sähköt hetkeksi, mutta kiitos vaan osaavien sähkönjakelijoitten se oli vain hetkellinen.. molemmat katit istui vartioimassa ulko-ovea? Luulivatkohan reppanat, että joku tulee sisälle..
Ilma viileni kiitettävästi ja jaksaa taas hengittää.. Ukkospilviä taas alkaa kerääntyä ja on hetkissä kyse milloin taas alkaa.

Ehdin jo nauttia, että nyt ilmat viileni, niin eikös taas paahda..Voi huokaus, ei minua miellytä mikään. Oikeesti helteet koittelee sairauksia pahenmaksi ja siksi ei pysty nauttimaan.
Huomenna pitää mennä paikkaan, jonka pelkään herättävän ikäviä muistoja. Muutenkin olen jo jonkin aikaa pelännyt olenko putoamassa taas masennukseen.

Kaunis ilma, mutta syksyn maistaa jo tuulessa. Pienen pieniä askelia näkyy jokainen aamu. Paksu kaste oli aamulla nurmikolla ja oikein haistoi sen alkusyksyn. Kuinka ihmeessä kesä kerkesi mennä näin nopeaan? Kunhan ei vielä tulisi hallat. Osa kesäkukista jaksaa yhä ilahduttaa.

Painiskelen taas jonkinlaisen syyllisyyden kanssa siitä, kuinka en osaa surra edesmennyttä läheistä. Puuttuuko minulta kyky tuntea surua kaiken kokemani pahan ja loukkaavan jälkeen, mitä hän aiheutti? Olenko yhä niin katkera tapahtuneista? Ei hänen syytään varmaan kaikki ollut, olen yhtä hankala. Tai, ei en aivan niin hankala. Mutta olenko huononpi ihminen, kun en sure? Vai viekö masennuslääkkeet minusta kaikki tunteet?
Ja aina ajattelen omaa kuolemaani..kuka minut edes löytää, jos sattuisin vain jonain yönä nukkumaan pois..sairauksia löytyy. Kukaan ei kaipaa, kun sukua ei juurikaan ole, puhumattakaan ystävistä.

Huoh, on hyviä lääkkeenanto päiviä ja sitten on näitä päiviä, että sormet veressä, kun Masteri saa tikattua hampaat kiinni. Kyse on siitä, että jos tbl yhtään ehtii sulaa suuhun, niin alkaa kuolaamaan(paha maku)ja kielellä keveästi nakkaamaan pienen tbl kauas. Lääkitys kuitenkin tärkeä. Turhaa kuvitella laittavansa ruokaan tbl tai johonkin makupalaan, ehei on vastassa kaikista maailman kateista kieroin/ja rakkain. Olen koittanut laittaa Nutriplus tahnaan tbl ja sen pyyhkäistä suuhun, kuinka ollakkaan kohta sylkäisee tbl pois. Tbl antopihdeillä ei onnistu, kun niin pieni palanen ja omat refleksit ei toimi kädessä tarpeeksi nopeasti. Tälläistä se on huonoina päivinä, onneksi näitä on aika vähän. Enempinä päivinä kaikki menee helposti.
Jotenkin syksyinen ilma ulkona. Aurinko paistaa, mutta ei enää tarkene paitasillaan.
Illalla paleli sisällä paljaita varpaita ekan kerran ja teki mieli jo hakea villasukat.

Jokin, en tiedä mikä koittaa laukaista jonkin koomaani liittyvän muiston? Se käy ja katoaa, ennenkuin saan kiinni mikä muisto se on? Koen sen ahdistavana ja pelottavana.
Ja jokin minulle tuntematon partavesi kierteli ympärilläni tuntikausia. Tiesin, että minun pitäisi tunnistaa kuka koittaa ottaa yhteyttä, mutta tuoksu oli niin outo, etten osannut sitä yhdistää keneenkään. Olikin niin pitkä aika ilman näitä ylimääräisiä tuntemuksia..näyttävät palanneen.

Nähtiin kattien kanssa syksyn ensinmäinen lintuaura matkalla johonkin. Toivotaan, että oli vasta harjoituslento, eikkä vielä syysmuutto. Uskoakseni olivat hanhia? Kurjet ovat isompia ja kovaäänisempiä ja joutsenet taas selkeästi vaaleampia.. Millainenkohan talvi tässä tulee niin kummallisen kesän jälkeen? Kumpa ei tulisi jäätiköitä, ne kaikkein haastavimpia..

Tietenkin halusin tarttua jäätiköitä-sanaan vaikka tajuankin, että et nyt niitä mun harrastuksia tarkoita.
Olen nähnyt viime kesänä kuinka Ruotsin korkein huippu Kebnekaiselle suli pois ja Grönlandissa valtava jäätikkö suli mitrimetrin enempi sieltä sun täältä. Ilmaston muutosta tai pelkkää säätä.

En oikeastaan ole huolestunut ilmastonmuutoksesta, koska itse en sille mitään juuri voi. Kun täällä jo roskien lajittelukin on yhtä tyhjää, kun pitäisi viedä lajitteluun kymmenien kilometrien päähän ja pyytää naapuria käyttämään autolla ja sillä on niin vanha auto, että ilma jo siitä enempi saastuisi.

Olen käynyt Rovaniemellä poimimassa matsutake-sientä josta Japanissa maksetaan 4000 euroa kilolta. Joten innostuin mutta myin Suomeen ja sain vain 35 euroa kilo. Olisi ehkä kannattanut ostaa lippu Japaniin ja käydä ne siellä myymässä.

Ihan huvikseni tähän kirjoitin, kun ei täällä oikein enää ole mitään mihin kirjoittaa ja joskus tekee vaan mieli jotain kirjoittaa.

Minua huolestuttaa ilmaston lämpeneminen..koska se mm lisää ihmisten sairauksia hengityspuolella..on omaa kokemusta, mutta en minä ikimaailmassa olisi sitä yhdistänyt ilmaston muutokseen, mutta joku viisas siitä uutisissa puhui. Lajittelu on aika mahdotonta paikoissa, jossa välimatkat pitkiä. Mihin sitä kokoisi odottamaan lajittelua odottavia juttuja..itsellä ei ainakaan tilaa piisaa. Minulla on joku harmaa muistikuva, että täällä olisi ollut puhetta, että ihmisten pitäisi hankkia kaksi roskapönttöä ja lajitella niihin..enpä tiedä toimisiko sellainen ja jäikö tuo ihan vaan idea-asteella.
Tapasin tänään uuden ihmisen, josta olisi tarkoitus tulla minun liikunta tukihenkilöni. Mukava ihminen, mutta saa nähdä kuinka saan itseni piiskattua aktiiviseksi. Tai menee se ensinmäisiin liukkaisiin saakka. Siihen loppuu minun ulkoliikuntani. En jaksa inspiroitua saliliikunnasta, kun siellä aina niitä hienoihin urheiluvvaatteisiin pukeutuneita, terveitä ja langanlaihoja ihmisiä, joiden rinnalla kaikki estoni puhkeavat kukkaan. Muistan taas mikä hirviä olenkaan ihmiskammossani.

Tuntuu todella syksyltä, kun sataa, sataa ja sataa. Mutta saa sitä silti sellaisia niin kauniita, hengensalpaavia hetkiä, ettei se sadekaan vaivaa. Sain katsella makuuhuoneen ikkunasta, kun meidän monivuotinen mustarastas pariskunta kylpi sadevesisaavissa. Loiskuttivat pitkään. Pahus, etten omista kunnon kameraa, olisi tullut ainutlaatuisia kuvia.

Pakkasta on kolme astetta, aurinko paistaa täydelta taivaalta ja maaruska on komia.
Turisteja tunturit täynnä. Tiedän, että Lappi tarvitsee turisteja mutta joskus toivon, että saisi rauhassa nauttia nämä hienoimmat ajat, ruskan ja keväthanget.

Mitäs sulle dahliankukka kuuluu? Vähän tuntuu, että tällä foorumilla kaikki ovat löytäneet jonkun ryhmän missä puhua. Oikein ei mikään itselle sovi. Oiskohan ehkä Puhumattomat- ryhmä hyvä tai Ei kuulu mitään- ryhmä tai Vaillla diagnoosia- ryhmä.
Millaiseen ryhmää sinä tuntisit kuuluvasi?

Hyvää vasin Maanvaiva. Tilasin sellaisen jätelavan, jonne kaikki pensaat ja oksat. Toivatkin kuin suuren rekan kontin. Pistin kaikki vuosia rauhassa rehottaneet pensaat maantasalle. Niitä oli ympäri koko tontin. Saas nähdä nouseeko keväällä enää. Hirveitä tuulenpuuskia ulkona, kunnon myrsky. Ja taivas musta. Aamulla vähän satoi. Käsittääkseni ensi viikolla olisi räntää luvassa. Hyi, en ole ollenkaan talvi-ihminen. Syksy sopii minulle. Koivut ja pihlajat ovat kauniissa ruskaväreissä. Ei meidän ruska ole mitään verrattuna mitä teillä pohjoisenmpana. Eilen kymppiuutisten sääennusteessa näytettiin kuvia. Vai, olikohan se siellä..
Odotan aivan hurjasti sarjan Sorjonen uusia jaksoja. Toinen, joka jo alkoi oli Nousuvesi.
Katit jaksaa hyvin. Olin viime yönä todella kipeä ja vanhempi katti valvoi vieressä ja aina naukaisi, että äiti, olen tässä. Ihanaiset.