Heippa sirpale 82
Niin se on totta että paljon saadaan lapsuudesta oppia / mallia mutta
kyllä itsestäänkin riippuu paljon miten elämäänsä rakentaa itselleen / perheelleen
ja kun maalaisjärkeä käyttää niin aika pitkälle pärjää.
Paljon on vanhoista sanonnoista apua/ neuvoa esim
kohtele ihmistä niin kuin haluaisit sinua kohtelevan itseäsi jne
Minä niin toivoisin että ihmiset pystyisivät elämään onnellisena parisuhteessa
Ja ehdottomasti pitäisi parisuhteessa puhua ihmisten kaikista asioista omista
toiveista,haaveista, ajatuksista, tunteista jne kuin myös toisen täytyis kunnioittaa
toisen ajatuksia ( ei tarkoita että pitäisi olla samaa mieltä )
Sillä puhumalla yleensä asiat ratkeavat mutta monesti puhutaan parisuhteessa
liijan myöhään ja kun on jo seinä vastassa.
Mutta kummallakin pitää olla yhteistä halua ja tahtoa niin varmasti pärjää.
Kuin myös ammattiapua kannattaa hakea niin sekin auttaa elämässä eteenpäin ja ammattiapua heti kun tuntuu että asiat painaa mieltä eikä löydy ratkaisua ( kun menee aikaa
enempi ja asiat on solmussa niin on vaikeampi korjata asioita )
Onhan sitä ollut varmaan niin henkistäkin kuin vyysistä väkivaltaa ennenkin
mut se on hyvä kun siitä on ruvettu puhumaan enempi julkisesti ja onhan aikakin
onneksi muuttunut niinkuin yhteiskuntakin ( ennen ei ollut tiettyjä tukia ) muistan itse 70 / 80
luvuilta oli omalla kylällä paljon alkoholi ongelmia mut yleensä se meni niin että
nainen hiljaa kärsi.
Ei parisuhteessa saa sallia henkistä eikä fyysistä väkivaltaa ei sellaisesta elämästä
tule mitään ja se todellakin syö uhrilta hiljakseen ihmisyyden ja voimat.
Mut muistutan nyt että on niitä onnellisiakin parisuhteita paljon.
Mut itsekseen kannattaa kyllä asioita pohtia ja miten asiat voisi tehdä toisin???!!
Niin minä teen.
Kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

Väkivalta on monitahoinen juttu, johon liittyy monenlaisia asioita, nyt vielä viimeksi on tullut esille alkoholi ja sen vaikutukset elämään ja väkivallan tekoihin. Käyty keskustelu on ollut paljon ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen. Toivottavasti keskustelu on edes jotenkin auttanut lukijoita, joita väkivalta koskettaa tavalla tai toisella.
Jotenkin on tullut sellainen tuntuma tässä kevään mittaan, että asiaa ja juttua väkivallasta ja sen tuomista ongelmista riittäisi varmasti loputtomasti. Ehkäpä syksyn tullen voidaan aloittaa Tukinetissä suljettu keskusteluryhmä maaseudun ihmisille lähisuhdeväkivallasta.
Nyt kuitenkin kevät tekee tuloaan. Kevättyöt niin pelloilla kuin puutarhoissakin alkavat odottaa tekijäänsä. Tässä kohtaa hyppään itse viestiketjusta pois ja lopetan omalta kohdaltani kirjoittelun tähän. Kiitos kaikille viestiketjuun kirjoittaneille ja kirjoittelua seuranneille lukijoille! Toivotan kaikille hyvää kevättä ja muistakaa ihmiset kiireenkin keskellä hoitaa myös itseänne!
*Varpu*

Tuo nyt ei suinkaan tarkoittane, että väkivalta ja siitä puhuminen, jäävät ansaitsemattomalle kesälomalle. Kesä on lähisuhde väkivallalle hyvinkin suotuisaa aikaa.
Joten, jos joku tuntee tarvettaa kirjoittaa omista asioistaan, kokemuksistaan tai mielen päälle pomppaa kysymyksiä, niin kirjoittakaa. On huomattavasti parempi rääkätä näppäimistöä, kuin surra kokemaansa ihan yksin.
Vain sellainen ihminen ihminen, joka on kokenut lähisuhde väkivaltaa, voi tietää, mitkä on tunnelmat, kun koettaa selvittää itselleen, ettei kaikki tämä ollut minun syytäni. Yritä siinä sitten, taas kerran tarttua elämän helmasta kiinni, kun tuntuu maahan poljetulta ja mieli on niin tyhjä...kuitenkin pitäisi jaksaa.

helemi kirjoitti 29.4.2011 8:9

Tuo nyt ei suinkaan tarkoittane, että väkivalta ja siitä puhuminen, jäävät ansaitsemattomalle kesälomalle. Kesä on lähisuhde väkivallalle hyvinkin suotuisaa aikaa.
Joten, jos joku tuntee tarvettaa kirjoittaa omista asioistaan, kokemuksistaan tai mielen päälle pomppaa kysymyksiä, niin kirjoittakaa. On huomattavasti parempi rääkätä näppäimistöä, kuin surra kokemaansa ihan yksin.
Vain sellainen ihminen ihminen, joka on kokenut lähisuhde väkivaltaa, voi tietää, mitkä on tunnelmat, kun koettaa selvittää itselleen, ettei kaikki tämä ollut minun syytäni. Yritä siinä sitten, taas kerran tarttua elämän helmasta kiinni, kun tuntuu maahan poljetulta ja mieli on niin tyhjä...kuitenkin pitäisi jaksaa.

Näinhän se on, eipähän näppäimistö valita ja tuskin hyökkää kasvoille.
On tässä muutaman päivän soinut mielessä Eppujen biisin sanat "...tämä tuhansien murheellisten laulujen maa..." tai kuten Vesterinen yhtyeineen laulaa biisissä Isä : "...ei asiat puhumalla selviä, ei ainakaan meidän perheessä..."

'Tietävätkö poliisit muuten sitä, jos vaimo soittaa poliisin paikalle ja vie miehen putkaan, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun mies pääsee pois?' 😑❓😑❓

Meidän tapauksessa tietävät. Poliisit piti kutsua uudelleen ja sitten veivät pois sellaiseen paikkaan, missä pidettiin vähän pitempään kuin putkassa. Sen jälkeen, kun edelleen pelkäsin ja kodissamme olivat myös murrosikäiset lapsemme, hain lähestymiskiellon ja tein rikosilmoituksen ja kävimme perheasiain neuvottelukeskuksessa sekä mies Jussi-projektin miehen kanssa keskustelemassa ja vaikka mitä. - Mies sai vuoden päästä tuomion, ehdollista vankeutta päähän kohdistuneesta väkivallasta.

Minä toimin näin mitä todennäköisimmin sen takia, että ensimmäisen mieheni väkivallan takia en ollut hakenut apua mistään 🤕. Nyt tiesin, että lääkäriin piti mennä heti, että oli todisteet väkivallasta.

Ja, silti minä olen se joka olen joutunut kärsimään. Läheiset ovat jättäneet tosi rauhaan, kun eivät halua olla tekemisissä joskus naista kohtaan väkivaltaisena toimineen kanssa. Ja, mieheni lapsille ja sisaruksille perheineen minä olen se pahis, koska mies edelleen kaikille kertoo omia juttujaan...

Väkivaltaa ei ole, mutta sen hinta on kallis.

Niinhän se on, viestin tuoja ammutaan tai totuuden puhujalla ei ole yösijaa.
Kuten sanoit, sen hinta on kallis ja lähisuhde väkivaltatapauksissa sen maksaa aina uhri, tavalla tai toisella. Olisiko sitten pysyvien, toimivien ja läheisten sukulaisuushteiden takia, kannattavaa ottaa koko ikänsä turpaansa???