Väkivallan monet kasvot

Väkivallan monet kasvot

Käyttäjä *Varpu* aloittanut aikaan 24.01.2011 klo 12:50 kohteessa Elämää maaseudulla
Käyttäjä *Varpu* (Työntekijä) (Kriisikeskus Ankkurpaikk', Rauma) kirjoittanut 24.01.2011 klo 12:50

Hei!
Olen *Varpu*, Tukinetin tukihenkilö ja toivoisin, että tässä Elämää maaseudulla-ryhmässä voisimme käydä keskustelua erilaisista maaseudun ihmisiä painavista asioista ja ongelmista.
Maaseudulla ja maatiloilla tehdään paljon töitä ja päivät venyvät pitkiksi. Työ on usein yksinäistä puurtamista, puoliso saattaa olla ainoana työkaverina.
Monilla ovat myös isot investoinnit menossa ja ajatuksia rassaa kaikesta selviytyminen.
Vaikka työ olisi mieluistakin, joskus väsymys vie voiton kaikesta.
Ongelmista ja vaikeuksista ei ole aina helppo puhua, sanatkin voivat olla täysin hukassa oman pahan olon suhteen. Kaiken lisäksi maaseudulla on totuttu pärjäämään omillaan!!!
Väkivalta on yksi vaietuista asioista. Miten paljon sitä oikeastaan ihmisten elämässä maaseudulla on ja miten se ilmenee? Fyysisenä, lyömisenä ja tuuppimisena? Vai henkisenä väkivaltana, jolloin sanat satuttavat?
Onko se toisen mitätöimistä ja vapauden rajoittamista? Siirtyykö väkivalta sukupolvelta toiselle?
Kertokaa ajatuksianne väkivallasta! Millaista elämä on väkivallan varjossa? Odotan kirjoituksianne.

*Varpu*

Käyttäjä helemi kirjoittanut 18.03.2011 klo 09:22

Se pitäisi muistaa, että ei ole yhden syy, jos kaksi riitelee.

Kolme asiaa, jotka ei sovi samaan ihmiseen, alkoholi, mustasukkaisuus ja väkivalta, maustettuna narsistisella ajatusmaailmalla, takaavat jatkuvaa jännitystä lähipiirissä.

Käyttäjä Sirpale82 kirjoittanut 20.03.2011 klo 11:17

Joo, joillekin ei sovi edes se alkoholi, saati sitten koko yhtälö 😝
Kumma miten se alkoholi muuttaa persoonaa niin rajusti, mutta tuntuu joskus siltä, että kun nauttii sitä niin "patoutumat" ja itsensä purkaminen lähtee liikkeelle. Sekin voi johtaa väkivaltaan. Ei suotta sanota että "viina on viisasten juoma".

Käyttäjä helemi kirjoittanut 24.03.2011 klo 15:44

Humalatila antaa joillekkin, oikeuden/luvan käyttäytyä kuin siat vatukossa ja sitä puolustellaan "kun minä olin niin humalassa, en minä muista mitään".
Miksi sitten juodaan, jos tilanteet riistäytyy käsistä.
Mikään tilanne tai tapahtuma, ei ole oikeutus väkivallalle.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 25.03.2011 klo 11:30

Heippa
Ei se ole mikään selitys että olin humalassa enkä muista mitään.!!!
Sillon ei pidä juoda jos ei hallitse juomista.
Kaunista kevättä kaikille

Käyttäjä Sirpale82 kirjoittanut 25.03.2011 klo 15:06

Helemi ja volvomies,

toi on kyllä ihan tosi. Ja sitten kun selittää toiselle mitä hän silloin humalassa teki, niin syytetään valehtelijaksi jne. no mulle ei koskaan tehty mitään kännissä, mies oli muualla ryyppäämässä.
Ja sit ainainen "rehentely" sillä kuin paljon oli juonu, voi että nostaa egoa, kun vaan kännin on saanut päälle, huvittavaa kuulemma kun kaverit nolaa ittensä kännissä 😝

Mä en käy baareissa,enkä juo, miks aikuiset ei osaa pitää hauskaa ilman alkoholia?
Alkoholi ja humalatila ei minunkaan mielestä oikeuta väkivaltaan, ei se ole mikään syy, että on vetäny toista turpaan. Ois hauska tietää miten poliisit suhtautuu humalatilan väkivaltaisuuteen? Viekö ne vaan putkaan selviimään ja se oli siinä.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 26.03.2011 klo 09:48

Humalassa tehdyistä väkivallan teoista, täysi-ikäinen vastaa, tai ainakin pitäisi vastata samoin, kuin ne olisi tehty selvänä.
Anteeksi vain virkavalta, mutta en usko heidän paljoakaan voivan tälle ongelmalle, hiukan ehkä viimeinen isku siirtyy. Tietävätkö poliisit muuten sitä, jos vaimo soittaa poliisin paikalle ja vie miehen putkaan, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun mies pääsee pois?
Yksi esimerkki, mies tilaa taksin poliisiaseman pihaan, ajaa viinakauppaan tai baariin, täyttää päänsä ja ajaa taksilla kotiin ja iskee puhelimet pirstaksi ja panee oven lukkoon, siellä alkaa huonekalujen "restaurointi, pidot paranee kun akka ja pennut oppii tietämään, minkä virheen joku tehnyt, soittamalla poliisin paikalle, siitä tilanteesta harvoin pääsee edes karkuun, kun sata kiloa, viinalla terästettyä lihaa seisoo ulko-ovella...sitten hyvällä onnella tämä remonttireiska sammuu, tai laskuhumalassaan itkee ja valittaa, kuinka hän koettaa perheelleen kaiken mahdollisen hommata ja nämä perkeleet vain poliiseja soittelee, jossakin vaiheessa uni voittaa vastuuntuntoisen perheenpään..seuraavana päivänä, iltapäivällä, tämä urho kyselee, että s-naako täällä on rysketty ja piruako te luihotatte, tuoppa akka ruokaa pöytään, hiukoo!!
Jos nämä juovat eivät muista, mitä tuli tehtyä eilen illalla, niin he takuuvarmasti muistavat, mitä vääryyttää heille on tehty kymmenen-kaksikymmentä vuotta sitten ja ne on niitä alskuhumalan puheenaiheita, joita muiden pitäisi kiinnostuneena ja myötätuntoisena kuunnella.

Käyttäjä Sirpale82 kirjoittanut 01.04.2011 klo 18:22

Mietin tässä, että onkohan se niin kun työviikko loppuu,niin ainoa keino rentoutua on juoda ittensä känniin. Se mukavasti tyhjentää pään, mukavasti rentouttaa oloa, on hauskempaa ja kaikki näyttää valoisammalta, tosin siinä vaimossa ei sillon näe mitään hyvää, kun muutenkin se nalkuttaa siinä lieden vieressä. Eihän nainen tiedä raskaasta miehen työstä mitään! Vaikka vaimo on hoitanut miehelle aamukahvit,päiväkahvit, lounaan pöytään, siivonnut, hoitanut lapset, pyykännyt, käynyt kaupassa ja jos vaikka vieraita tulee tai niitä työmiehiä vähän enemmän niin pitää leipoa pullaa, tarjoilla kahvia, olla hurmaava.

Mutta jos se nainen haluaisi rentoutua, sen on ensin tyydytettävä miehen tarpeet, oltava väsyneenäkin ihana ja rakastava vaimo, joka laittaa ne lapset nukkumaan, lukee iltsadun.
Ja mies istuu olohuoneen sohvalla ja tuijottaa telkkaria ja toteaa väsyneenä, taidanpa tästä mennä nukkumaan, kun niin ramasee!
Vaimo on juuri saanut työnsä tehtyä ja ajattelee että menempä minäkin, jotta taas jaksan huomisen.

Sisimmässään nainen ajattelee, että kumpa sais levätä joskus, kumpa ois omaa aikaa, en taida jaksaa. Ja kun hän kertoo asian miehelleen,hän ei saa ymmärrystä osakseen,vähättelyä,moraalisaarnan mieheltä, että sun työ ei ole lainkaan rankkaa, päinvastoin ja jos nainen kumoaa miehen väitteen, hän ehkä makaa lattialla alistettuna omaan rooliinsa, ajatellen että olisi pitänyt pitää suu kiinni.
Nainen elää päivästä toiseen, ei uskalla lähteä pois, alistuu ja pelkää.
Kunnes naisen hermot pimahtaa, silkasta väsymyksestä miehen vallan alla elämisestä hän sanoo miehelle taas...sitten hän ehkä saa turpaan tai makaa taas lattialla ja pelkää. Mutta nyt hän ei enää jää kotiin vaan lähtee pois...pois...jos uskaltaa.
Ja sitten sitä elämää kestää ja kestää ja nainen asuu edelleen samassa pirtissä, saman miehen kanssa. Alistuneena rooliinsa, peläten seuraavaa iskua. Uskoo miestään jos se lupaa parantaa tapansa, mikään ei kuitenkaan muutu, mies on samallainen kuin ennenkin.

Mikä oikeus miehellä on alistaa? Mikä oikeus vähätellä naista kun nainen pitää huolen kodista, lapsista ja tekee ruuan pöytään? Miksi sillä miehellä on oikeus kohdella naista kuin vanhaa tiskirättiä? Miksei naista arvosteta, miksei hänen työnsä ole tärkeää?

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 02.04.2011 klo 20:29

Heippa Sirpale
Typerin keino on rentoutua jos juo itsensä känniin.
Minä en näe siinä mitään järkevää hyvää syytä
Ei onnellinen parisuhde mene silleen että toista palvellaan ja passataan vaan silleen
että yhdessä tehdään tasapuolisesti ja tasaarvoisesti.
Kyllä sinullakin täytyy ja pitääkin olla omaa aikaa, harrastuksia ja ystäviä jne
Oletkos nyt joutunut kokemaan perheväkivaltaa???
Perheväkivaltaan ei kyllä pidä ikinä alistua eikä suostua!!!
Ei aviopuolisolla ole mitään oikeutta alistaa,vähätellä jne
Mut kai se sellainen ihminen on sellainen narsisti ja nauttii kun saa toista alistaa
ja hallita.
Mut ikävä kyllä nyky suomessa noi on yllättävän yleistä.
Mut minä niin toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivoisin että voisit nauttia elämästä
ja olla onnellinen eläämääsi.
Kuinkas onnellinen sinä olet eläämääsi kouluarvo sanoin 4- 10 ???
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä Sirpale82 kirjoittanut 03.04.2011 klo 11:45

Volvomies

Nyt en ole kokenut väkivaltaa, se jäi kahteen kertaan, alistamiseen lattialle, kunnes sitten mentiin terapiaan.

Tuo mitä sanoit miehenä, niin nostan sulle kyllä hattua, kiitos. Kovasti piristää mieltä kun joku sanoo noin.
Muistan isoveljeni sanat vuosia sitten: "Jos mulla on joskus nainen, niin kun se tulee väsyneenä töistä kotiin, mä olen tehny sille aterian. Ja kun se tekee niitä kotitöitä mä tuon sille kotiin tullessani kimpun kukkia" 🙂

Mutta itte saa olla tyytyväinen siihen mitä on itse, omin voimin, saanut aikaseksi. Kuinka itse saa luotua itselleen hyvän elämän niillä voimavaroilla mitä itsellä on.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 03.04.2011 klo 20:04

heippa sirpale 82
Joo hyvä kun et ole kokenut enää väkivaltaa ja siitä pidät kanssa kiinni että kotona
ei tarvitse pelätä.
Koti pitää olla ihmiselle turvallinen paikka.
Miksi miehesi sinua löi???
Hyvä kun käytte terapiassa sieltä varmasti saatte apua ja se on hyvä merkki kun puolisosi
kanssa käy niin tajuaa miten väärin on tehnyt!!!
Minun suosikki yhtyeet on yö ja Irina niin kuuntele Irinan levyltä Miten valmiiksi tullaan
8 kappale nimeltään Näe minut tässä siinä laulussa on hurjasti sanomaa kuin myös
kaikissa Irinan lauluissa.
Mutta minä niin toivoisin että voisitte elää miehesi kanssa onnellisena mutta se kyllä
vaatii kummaltakin yhteistä halua ja tahtoa ja varmasti pystyy elämään onnellisena.
Jutteletteko te kaikista asioista ????
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä Sirpale82 kirjoittanut 04.04.2011 klo 17:29

Volvomies

pakko korjata kirjoittamaani, ei mieheni minua ole lyönyt, mutta sitä pelkään. Tuo alistaminen on kyllä tapahtunut. Välillä mun ajatusken juoksu kulkee nopeempaa kuin se,mitä kirjoitan. Tuo mitä kirjotin, on vain pelko tulevisuudesta, joskin siinä on paljon samaa kuin nykyisessä elämässäni, mies on piittamaton jne. Ainoa mikä eroaa tämänhetkisestä elämästä on tuo, ettei vielä ole lapsia.
Se, että jos miehellä ei nyt ole aikaa onko hänellä sitä koskaaan, muuttuko hän ja sitä rataa.
Tiedän, että voi olla typerää mettiä tulevaa, mutta joskus sekin pulpahtaa päähän.
Kai se on sitä,että miettii onko oikea ratkaisu jäädä tänne vai lähteä pois. Mutta ehkä se selviää ajan kuluessa. En vaan haluis tuhlata vuosia odotellessa, mitä tapahtuu.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 05.04.2011 klo 12:39

Heippa Sirpale 82
Hyvä kun ei ole ollut väkivaltaa.
Mutta ei kyllä saa olla alistamistakaan.
Sillä se kyllä hiljakseen tuhoaa parisuhteen.
Jutteletteko te kahdestaan kaikista asioista???
seuraavan kerran kun juttelette niin katsokaapa suoraan toisianne silmiin se on
hurjan tehokas keino.
Kuin myös heti pitäisi puuttua ja korjata asiat kun parisuhteesta puuttuu läheisyys
pitäs avoimesti puhua omista ajatuksista, peloista,tunteista, mikä mieltä painaa jne
nimittäi varmasti auttaa.
Niin kyllä parisuhteessa täytyy puolisolle olla aikaa mutta sanoppas puolisolle
että hiljakseen asioita ruvetaan korjaamaan.
Kauanko te olette olleet yhdessä???
Kyllä elämässä pitää olla suunnitelmia, haaveita, unelmia jne
mutta tulevia asioita ei kannata miettiä.
Sillä se vie enerkijaa ihmiseltä.
Minä niin toivoisin että puolisosi kanssa voisitte elää onnellisena toinen toista tukien
ja yhteistä onnellista elämää suunnitella.
Jutelkaa vaikka mikä oli kivaa kun eka kerran tapasitte jne me eukon kanssa
ennen nukkumaanmenoa muisteltiin kun ekakerran tavattiin ja ne on todella
upeita muistoja ja yllättävän paljon sitä muistaa.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä Sirpale82 kirjoittanut 10.04.2011 klo 10:34

Kyllä me nyt ollaan kehitytty tuossa puhumisessa. Itse oon uskaltanu ottaa asioita esille. Ollaan oltu yhessä 2 vuotta, vasta. Ja ongelmat alko heti tuoreeltaan, ei meillä ole ollu semmosta ihanaa rakkauden täyttämää arkea kovinkaan pitkään. Mikä luultavasti vaikutti kaikkeen. Miehelle oli alusta asti tärkeää vain hänen oma elämänsä. Mutta on sitä hyvääkin ollut, en sitä väitä että kaikki olisi mennyt päin mäntyä.

Käyttäjä stay alive kirjoittanut 10.04.2011 klo 14:26

Haluaisin kommentoida tuosta alistamisesta ja mitätöinnistä.

Sehän on opittu jo lapsuudessa ja on ihmisen perusluonteessa oleva ominaisuus.
Jossain määrin narsistinen luonteenpiirre, voi olla piilossa pitkiäkin aikoja ja henkilö on aivan ihana jopa vuosia ilman vaikeuksia.

Eikä alistamista ja toisen mitätöintiä käyttävä ihminen ole paha,
vaan yleensä hyvin epävarma ja heikko itsetunnoltaan pohjimmiltaan.

Vaikka ulospäin esittää vahvaa, muita arvottamalla kohottaa omaa itsetuntoaan.
Tietyllä tavalla haluaa osoittaa pystyvänsä määräämään toisen ihmisen tekemisiä, varsinkin niitä jotka eivät ole hänelle mieleen.

Itsetunnoltaan täysin terveen ihmisen ei tarvitse käytttää aikaansa toisten arvosteluun eikä hän käytä toisen ihmisen heikkouksia oman egonsa pönkittämiseen.

Uskallan sanoa niille jotka toivovat tällaisten ihmisten muuttuvan, etteivät he yleensä muutu kuin huonompaan suuntaan.
Kun elämä tuo vaikeuksia, sairauksia, taloudellisia ongelmia jne, saat yleensä huomata olevasi syypää kaikkeen.

Sinä olet ollut huono, kelvoton, saamaton, sinun takiasi on mennyt niin kuin on mennyt.

Vaikka yleensä teet kaikkesi, jotta toinen olisi tyytyväinen.
Mutta ei tälläinen ihminen ole koskaan tyytyväinen, vaikka minkä tekisit. Ja aina kun vastustaa, se tuodaan esille.

Mikäli olet nuori ihminen, mieti useamman kerran, jaksatko sitoutua sellaiseen elämään, että sinun arvosi aina vastoinkäymisten aikaan kyseenalaistetaan.

Käyttäjä Sirpale82 kirjoittanut 12.04.2011 klo 10:59

Stay alive

Olen samaa mieltä, että ihminen ei ole paha. Tästä joskus keskusteltiin ryhmässä kun opiskelin agressiivisen asiakkaan kohtaamista opinnoissani.
Terapiassa istuneena olen tullut myös siihen tulokseen, että lapsuudessahan asioita opitaan. Jos siellä jo saa ei toivotulle-käytökselle tulta alleen, jää ne tavat elämään ja seuraa yhä edelleen, jos niille ei tee jotain. Jos ihminen ei tajua että se mitä hän tekee on väärin, ei hän sitä myönnäkään. Niin kauan kuin asia on noin, ei mitää tapahdukaan.
En sitten tiedä, mikä olisi ihmiselle sitten oikein, lähteäkkö pois, yrittääkö puhua, en tiedä. Havahduttaa toinen asiaan, että sun kanssa ei ole hyvä elää, lähden pois.
Myöntääköhän ihminen silloinkaan mitä on saanut aikaan, vaan kehittää syntipukin ihmisestä joka lähtee.

Taas huomasin jääneeni miettimään, onko sitä väkivaltaa parisuhteissa ollut yhtä paljon ennenkin tässä maailmassa, vai onko se huomattu nyt vasta ja siitä puhutaan enemmän.
Muuttuuko tää maailma yhä vaan hullummaksi?
Henkinen väkivalta syö ihmistä sisältäpäin, voi ilmeillä, eleillä, sanomisilla vahingoittaa toista ja litistää nekin arvokkuuden rippeet joita vielä on.

Miten ongelmat ja erimielisyydet ja ristiriidat on sitten joskus ennenmuinoin ratkottu?
Vai onko silloin sitten asiat olleet erilaisia kuin nykypäivänä.
En tiedä yritänkö turhaan löytää syytä asioihin ja kysymyksiin, jos niihin ei ole olemassa vastausta.