Minä ilmoittaudun myös listaan. Maalla asuva viikonloppu-isi....
Eipä oikein ole muuta kuin eläimet, sali ja työ.., sosiaalinen elämä jää työpaikalle jossa sielläkin kaikki naamat nurinpäin, selkään puukkoa...

Moikka kaikille muillekin yksinään pakkasyössä kököttäville.

Tosin talon lämmittäminen tuo mukavasti lisäliikuntaa pakkaspäiviin. Navetan tulisijat näyttävät vähän riskaabeleilta, tiedä, koska siellä on mitään nuohottukaan... En siis uskalla sinne tulta viritellä, vaan toivon, että eläimet lämmittävät itse asumuksensa. Tää on nimittäin eka talvi täällä, ei oikein osaa ennakoida. kuinka selvitään miinusasteista..

T., kurjaa, että on noin ikävä ilmasto sun työmaalla. Onneksi sulla on vastapainona muutakin. Lapsen läsnäolo on niin lämmin ja aito ja se ainakin pitää elämässä kiinni. Ja eläimissä on se sama juttu. Ei tarvii pelätä selkäänpuukottamista tai muutakaan ihmisille tyypillistä kieroilua. Teit autoremppaa jouluna. Itsekin olisin tehnyt, jos osaisin. Tuliko sun auto kuntoon? Mun auto on hengettömänä ja jäässä puuliiterin nurkalla eikä oo aavistustakaan, koska löytyisi se ylimääräinen tonnin seteli, jolla saisi auton taas henkiin. Nyt ajan maitokauppareissut pojan pikkupikkuhondalla. Sain köyhänapuna sukulaiselta vanhan ooppelin, jonka vetokoukullinen peräpää takaa, että elukat saavat heinää ja purua edelleenkin. Arki siis sujuu, mutta tuntuu ihan ylivoimaiselta saada oma auto kuntoon. Vai pitäiskö se myydä tollasenaan vai korjata ja vaihtaa vai mitä helvettiä. Ahistaa, kun pitäisi ihan itte tehdä päätös asiasta, josta ei tajua tuon taivaallista. Rahalla saisi tämänkin ongelman ratkaistua ihan helposti, mutta kun raha on just se, mikä tässä mun firmassa nyt just oikein loistaa poissaolollaan.

P., ootko ajatellut hakeutuvasi seurakunnan perhekerhoon ? Sieltä löydät taatusti vertaistukea ja maaseudulla varsinkin ne kokoavat äitejä ja lapsia pitkienkin matkojen takaa. Eli ystävä voi löytyä muualtakin kuin omasta jöröjukkakylästä. Ja samoin toimivat MLL:n perhekahvilat.

Kevät tulee. Toivottavasti ajatus siitä auttaa teitä muitakin.

Huomenta K ja muut 🙂
-21c ja tulet uunissa, kohta töihin... Joo, sain auton kuntoon, ainakin sen verran, että töihin pääsee.. Katsastusreissulla puhkesi rengaskin yms muuta mukavaa mutta leiman sain taas autoon 😀 Kyllähän tässä itsekin pitäis rahaa jostain hommata, ei tahdo talo enää pysyä lämpinä näillä pakkasilla, ilman sähköpattereita. Niissäkin pitää pihistellä, eli pärjäilen puiden kanssa näin yksinollessa. Poikaa varten sitten nostetaan lämpöä.
Sinullakin elukoita siellä, useitakin? Minulla vaan koira ja kissa.., hevosesta olen haaveillut, muttei näin yksinollessa riitä rahkeet sen hoitamiseen ja ylläpitoon... Menee ulkolintujen ruokintaankin enemmän kuin omaan syömiseen.
Mukavaa alkanutta viikkoa sinulla ja kaikille muillekin 🙂🌻
T

Moikka T ja kaikki muutkin unettomat maalaiset.

Niin kaunista tuolla ulkona, vaikkei lunta täällä Suomen keskiosassa ole kuin hiukan. Paleleekohan metsän elukat, kun ei ole kinoksia, mihin kaivautua ?

Olen tosi iloinen, että tämä talo pysyy aika vähällä vaivalla lämpimänä. Ja talossa on leivinuuni ja tuvan takka on varaava ja mikä ihaninta, mun ja lapseni kamarissa on uuni. Sitä poltan joka ilta, on ihana herätä aamulla lämpöisessä kamarissa, oon aina ollut palelevaa sorttia. Nyt meidän pedissä on tosin ruuhkaa, peiton alle änkeää 5 pientä aikuista koiraa ja yritän venyttää sitä täkkiä myös lootan päälle, jossa on 7 pienenpientä koiranpentua. Mutta sopu sijaa antaa.

Mulla on tosiaan näitä eläimiä, on navetassa, tallissa ja kanalassa.Niin ja talossakin.. Eläinjuttu on mun elinkeinoni, mutta ei tosiaankaan mikään bisnes. Eniten koen tän eläinrevohkan olevan mun elämäntapa. Tää fyysinen työ pitää mut iloisesti elämässä kiinni ja nautin elämästä ulkona, oli sää mikä hyvänsä.

Mutta onhan tässä monenlaista haastettakin koko ajan, just noi asiat, jotka liittyy rikkinäisiin autoihin, jäätyneisiin vesiputkiin, ponien rikkomiin aitauksiin, postilaatikkoon, jota pitää laajentaa laskujen takia, ... koko ajan pitää vaan laajentaa tätä osaamisen taajuutta. Kauhean vaikeaa on pyytää apua muilta, tuntuu, että kaikesta vastaantulevasta pitäisi vaan selvitä omin voimin.

Mutta. Yhtenä yönä valvoin ja päätin, että jos olen näin pitkälle jo päässyt ihan itekseni, en takuulla enää aio antaa periksi. Kevään tulo pidentää päivää ja tuo jaksamista lisää. Mulla on paljon asioita, joiden ansiosta on ilo elää.

T. , onko toi 313 eräästä rekisterikilvestä otettu numero ja jos ei ole, niin mikä luku se sitten on,

kysyy utelias K.

Huomenia 🙂
Kyllä toi nro on siitä rekkarista repäisty 🙂👍 Monasti käynyt niin uskomattomia epäonnistumisia, että voi hyvin Akua lueskellessa kokea myötä-elämistä...

Sulla on sitten oikein kunnon eläintarha siellä! Täällä oudon hiljaista, kun vuosi sitten lähti toinen koira ja toinen kissa sinne sateenkaarisillalle, eikä nyt voi enempää elukoita ottaa tuon koiruuden takia. Mustasukkaista sorttia tuo, niin tulee niitä konflikteja toisen koiran kanssa. Huhhuijaa.., pakkanen paukkuu -20:ssä ja ois heräteltävä tuo autovanhus taas.
Jaksamisiä sinne, tänne ja tonne 🌻🙂🌻

T

Moikka.

Viime yönä jämähti navetan vesijohto jäähän. Pakkanen putosikin -25,kylmin yö olikin.

Viikko on vilahtanut lapsia paimentaessa ja taloa lämmittäessä ja eläimiä hoidellessa. Pikkukoirat ovat saaneet jo ihan oikeaa ruokaa. Niitä on sitten ihana seurata, ne möheltävät ja öheltävät ja sitten nukahtavat pienet kidat ammollaan samaan kasaan. Ja yöllä näkevät unta, kopasta kuuluu pieniä haukahduksia ja tosi liikuttavaa murinaa.

Aku ankkahan se on varsinainen arjen sankari. Vaikka kuinka mättää, aku jaksaa räpeltää eteenpäin .. vaikka onkin yksinhuoltaja ja parisuhdekin vähän niin ja näin. Tosi inhimillistä.

En tiedä, mistä sitä aina saa voimaa nousta uuteen aamuun ja aloittaa aina kaikki alusta. Nyt onkin taas jotenkin valoisampi mieli, johtuu varmaan tästä kevättä kohti kulkemisesta. Iltaisin ei ihan pimeässä tarvitse häärätä tuolla pihalla.

Missäpäin Suomea sinä T. ajelet sillä akuankan autollasi?

Minä ajaisin oikein mielelläni tuolla omallani, mutta se nyt on aika mahdotonta. Taitaa olla ovetkin jäätyneet kiinni. Surullinen näky. Onneksi on käytössä edes joku maamoottori, millä pääsee liikkumaan. Maitokauppaan on sentään 11 km.

Palaillaan,

K.

Iltaa K ja muut yssinäiset jyväjemmarit ja koko korpiklaani 🙂

En tiedä joo miten siten aina jaksaa uuteen päivään nousta.., kai siksi, että aina edeltävä päivä on sen verran kaaosta tuolla päänupissa, ettei eilinen enää muistissa 😐
Kaakois-Suomessa asun, nykyisen kouvostoliiton rajaseudulla. Sinä vissiin hieman ylempänä ja keskemmällä?
Voi kun täältä löytäisi oikeasti sen ystävän 😞
Mie rassailen noita vanhoja autoja ihan mielellään ja oisin kyllä tullut avuksesi jos asuisit lähempänä. Itsellä tämä työpäivän--->salin jälkeinen aika, etenkin tällaisilla pakkasilla on niin hirmuisen painavia. Sitä ei varmaan moni voi ymmärtää, kuinka vaikea on yksinäisen ihmisen joskus olla. 4v ilman parisuhdetta, yhtä n.5vko:n yritystä lukuunottamatta, saattaa välillä hieman, ihan pikkuisen vain, tämä yksinäisyys sattua sydämeen 🤕

Nyt ois alettava siivoamaan (koiralla ripuli ja oksennus-pöpö), kun huomenna haen poikani viikonlopun viettoon.., mieluisa odotus, muttei jaksaisi tuota moppia heiluttaa 😴

Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille toivoo;
T

Moikka kaikille, joilla on rystyset noessa pakkaspäivän jäljiltä.

T, oikeassa oot, ihan täällä keskellä Keski-Suomea asun. Asun itse asiassa omassa mummulassani, muutimme tänne alkukesästä lapseni kanssa. Takana siis aika tuore avioero. Muuttokuormassa oli myös tää elukkalauma eli mun yritys... Täällä mummulassani vietin lapsuuteni kesät, äitini synnyinkodissa. Asuimme lapsuudessani isäni synnyinseuduilla, rantaruotsalaisissa merimaisemissa.

Nyt tuntuu, että upotan kaiken elävän itsestäni tähän arjesta selviytymiseen. Ja tosiaan tekemistä piisaa, kun on oma viisvee ja hoitolapset ja eläimet ja puulämmitys ja koko tää sirkus. Mutta ihan hullua olis antaa periksi nyt, kun oon jo näin pitkälle päässy.

Mun eka avioliitto loppui kauan sitten seitsemäntenä hääpäivänä ja toka avioliitto sai viralliset eropaperit 13. hääpäivänä. Aika akuankkamaiset luvut, vai mitä. Molemmissa oli eron syynä se kolmas osapuoli, jälkimmäisessä se kolmas osapuoli , joka oli minua tärkeämpi, oli tosin nestemäinen. Ikäviä kokemuksia ihmissuhteista on siis reppu aika täynnä. Silti jaksan uskoa aina vaan, että elämä voittaa.

Joo, laita vaan T työkalut autoon ja tuu auttamaan. Kyllä oikeestikin vois olla tosi hieno juttu, että voiskin laittaa osaamiset kiertoon, siinä samalla sais uutta nostetta arkeen ja tutustuisi uusiin ihmisiin. Mä voisin vaikka ottaa yksineläjien lapsia ja eläimiä hoitoon, että vanhempi pääsisi tutustumaan muihin samanmoisiin. Miten me, jotka ollaan kiinni ympärivuorokautisesti näissä lapsenhoito yms muissa maalla itsekseen asuvien asioissa, edes päästään tutustumaan muihin ihmisiin?

Onneksi on illan hiljaisina hetkinä tää netti. Itse en oo tällä viikolla jutellut kuin 2 - 6 -vuotiaiden kanssa, sellaisia henkeviä. Että millaista olis, jos olisikin koira. Eikö niillä mee ruoka nenään, kun ne syö kuono kupissa. Ja kuinka kala pysyis kasassa ilman ruotoja. Ja jos lapsilla on maitohampaat, onko tipuilla maitonokka.

Moikka,

takana huonosti nukuttu yö, mutta aika ainutkertainen kuitenkin... koiranpentulootasta, joka on siinä mun vieressä, alkoi kahden aikaan yöllä kömpiä pieniä, vikiseviä tyyppejä. Äitikoira nukkui tyynesti täkkimme alla viisveisaten lastensa ininöistä. Keräsin kaikki 7 unetonta pötköä viereeni ja siihen ne nukahtivat. Ihana tuhina poskeani vasten nukuin aamuun asti lämmin pentukasa vieressäni.

Kaikille on nyt löytynyt paras mahdollinen koti. Paitsi 2 pentua jää meille. Onneksi saan vielä elää niiden kanssa kuukauden. Sitten ne lähtevät, ....

Heippa,

täällä yksinään puhuva yöeläin jatkaa sitkeästi höpötystään.

Koska sosiaalinen elämäni on aitoa vuorovaikutusta alle kuusivuotiaiden kanssa, kerron teille ihanan vitsin, joka auttoi tänään viimeisillä voimillaan aamupuuroa keittänyttä hoitotätiä taas jaksamaan aloittamaan alusta uuden päivän.

Mitä ytteittä on maltulla, hiilellä, lotalla ja tintillalla ja koijjalla. Ne on kaikki jyltijöitä. Onko kitta muuten jyltijä. Mikä on jyltijä, hoitotäti?

Paras vitsi ever.

Moi K ja muut 🙂
Elämä junnaa paikoillaan, yksinäisyyden oravanpyörässä. Tänään olin pilkillä, kun oli vapaapäivä. Pakkasta liki -18c, mutta tulihan tehtyä jotakin.., tosin yksin, niinkuin yleensä. Koiraakaan ei voi ottaa mukaan mukaan jäälle näillä pakkasilla.
Harmi joo, K, kun asut kaukana.., ois ollut iloa itsellekin tulla jeesimään sua sinne arjen askareissa. Tulee aina hyvä mieli, kun voi jotain auttaa.
Leppoisaa pakaspäivää tinulle ja kaikille muillekin, meille yktinäitille piruparoille 🌻🙂🌻

Moikka.

Pakkanen hellitti, tunnen suurta helpotusta. Aloin suorastaan kyllästyä jo, koko ajan pää jossain uunissa ja kylmiä halkoja kantamassa. Navetassa putket jäässä varmaan juhannukseen asti. Elukat tyytyväisiä, kun kannan pannuhuoneesta lämmintä vettä. Ja juovat tietysti kuin sienet. Kädet venyneet kivasti. Kesällä varmaan raahaan käsiä perässäni.

Mun on helpompi varmaan hyväksyä tää yksin eläminen, kun olen tämän itse valinnut. Tai oikeastaan, ei ollut vaihtoehtoja. Oli pakko lähteä, lapsenkin takia. Ja olin itsekin niin loppu siihen, että toinen vaan makaa päivät pitkät, kännissä tai sammuneena tai muuten vaan. Ei mikään onnela ollut se avioliitto. Päätös erota ja muuttaa pois oli kuitenkin usean vuoden kestänyt prosessi.

Nyt päivät täyttyvät näistä eläimistä ja lasten kanssa ähräämisestä. Mukavia päiviä, pieniä iloja ja pientä onnea. Ihana arjen rauha. Raha-asioita yritän saada ojennukseen, ositusta hoitaa oikeusavustaja. Ero maatilalla on aina hankala. En ole edes vaatimassa puolta kaikesta vaan murto-osaa lain mukaan mulle kuuluvasta. Nyt olen vähän kuin kahden maatilan loukussa, maksan vuokraa tästä, jossa asun ja joudun hoitamaan kaikki entisen paikan maksut, koska se maatila siellä on mun nimissäni. Yllätys yllätys, entinen mieheni ei siis maksa vuokraa asumisestaan siellä eikä ole hoitanut kiinteistö- eikä metsäveroja, metsänhoitomaksuista puhumattakaan. Lupauksistaan huolimatta. Minun maksettaviksi jäävät... ja se tuntuu niin väärältä. Ja onhan se väärin.

Inhottaa kaikki rahaan liittyvä. Mutta toisaalta on hyvä asia se, että nyton pakko hyväksyä se tosiasia, että olen nyt oikeesti vastuussa kaikesta ihan yksin. Olen päättänyt selviytyä ja uskon, että se onnistuukin. Tässä uudessa elämässäni on kuitenkin niin paljon iloa ja saa elää ilman pelkoa ja ahdistusta.

Mutta olisi niin hienoa, jos voisitkin T tulla auttamaan. Täällä on niin moni asia rempallaan, kaikkea sellaista pientä, jota en itse osaa korjata tai tehdä tai edes ymmärtää. Tällä hetkellä elämästäni puuttuu vain arjen tukihenkilö, jolla olisi akkuporakone ja muitakin työkaluja ja aikaa ja intoa auttaa ja joka ehtisi katsella täällä ympärilleen ja toisi iloa ihan vain sillä, että tulee ja on. Sellaista tyyppiä ei löydä mistään hakemalla. Sellainen tyyppi tulee vaan tai sitten ei. Mun elämä on nyt tätä ja jotenkin koen itsekin istuvani ihan yksinäni pilkillä vaikken mitään osaa pilkkiäkään.

Oletteko vielä täällä?
Minä olen taas mennyt porokämpälle viettämään kevättä. Lunta on vielä paljon ja hiihtokelit hulppean hyvät. Kova tuuli vaan estää menemisen tunturiin aina välillä.
Töitä onneksi on just nyt vähän ja ne voin tehdä etätöinä ja muuten opiskelen.

Minä oon täällä, vaikket mua tarkottanutkaan🙂 Oon monesti miettiny että mitähän sulle kuuluu kun ei oo näkynyt. Mitä kuuluu, siis? Mutta jos häiritsen sua niin kerro ihmeessä, ymmärrän kyllä enkä laita viestiä.
Siis siellä oikeesti on vielä paljon lunta? Vautsi! Täällä suli kaikki jo pois mutta viikonloppuna tuli ihan ohuesti uutta lunta ja nyt on taas pakkasta. Se on vähän tylsää kun ehti jo tottua käyttämään kesätakkia. Kesätakki on paljon mukavampi.

Miksi mua häiritsisit? En minä ketään erikseen kaivannut, kaikkia kai.
En enää kirjoittele nuorten foorumiin enkä oikeastaan luekaan. On tämä osio ja poroelämäosio, joka on kai kuivalihaporoa lähiinnä.
Minä en enää sovi nuoriin. En osaa olla riittävän kannustava ja aina vertaan muita omiin vaikeuksiini ja sanoa töksäytän sellaista mikä ei täytä minkäänlaista vertaistukivaatimuksia.

Kävin sydänleikkauksesa ja olin kuntoutuksessa enkä siihen halunnut sotkea tätä foorumia ja pidin taukoa.
On lunta vaikka kuinka ja hieno kevät.

Olen tässä samalla mukana chat-keskustelussa vaikka en oikeastaan olekaan kun yhteys meni poikki ja maanvaiva jäi sinne ja minä tänne.