M, olet ihan oikeassa. Äiti sanoi aina mulle, kun olin pieni, että ei mitään eläimiä jne. Ja silloin jo päätin, että joskus mulla on eläimiä. No nyt on. Ja kun täällä äitini synnyinkodissa nyt niiden kanssa leikin, oikein kuulen, miten äiti tuolta ylhäältä motkottaa, että menisi nyt vaikka silittämään pyykkiä ja pesemään uunia ja akkunoita eikä leikkisi noiden elukoitten kanssa ...

Mutta olen niin onnellinen. Vaikka auto on rikki, rahapussissa on reikä ja pankkitilissä joku vika, kun se tyhjenee omia aikojaan. Vaikka työtä ja tekemistä on yhdelle tädille vähän liikaakin ja päivässä valoisia tunteja ihan liian vähän. Vaikka sydän on riekaleina eikä taida ikinä enää tulla ehjäksi, olen niin onnellinen tästä pikkupikkuelämästäni, jossa on tupa, navetta ja talli.

Viisikymppisenä ihminen saa tehdä ihan mitä tahtoo. Tulkaa perässä.

Tullaan, tullaan perässä, mie olen jo puoliväin ohittanut.
Mie olen sitten kateellinen sulle tallista ja navetasta. Oispa mullakin, että saisin panna nuo elukat sinne ettei aina tarvisi hakea missä net on. Nytkin etin kissaa pimeessä ja kylmässä pari tuntia ja eikö se itse vaan nukkunut yhen mummon uunin päällä. Mummo äsken soitti ja kysyi, että saako se jäädä yöksi. Lupasin, kun en ollut varma mitä olisin sille tehnyt.

Tänne Tukinettiin on tulossa näköjään Poroelämää joulukuussa. Se enää puuttuikin, että poroni ovat hakeneet apua kriisikeskuksesta. Mie olen kyllä tuota Valtteria katsellut, että se pelkää, kun kerron lapsille kuinka porot lähtee lentoon jouluaattona. Mutta en arvannut ihan kriisissä olevan. Toivottavasti kirjoittaa nimimerkillä etten tunnista.

Ymmärrän kyllä, että Valtteria pelottaa. Ihan kiva, jos saa tukinetistä apua. Luulen, että tää mun irlis kirjoittaa kanssa sinne, koska ihan varmasti se kuuli, kun mun kylässä käynyt siskoni ihaili sen jyhkeää, harmaata olemusta ja sanoi, että tuosta saisi hienon poron johonkin joulujuttuun, kun laittaisi jonkinlaiset leikkisarvet sen päähän. Toinen tuota irlanninsusikoiraa traumatisoiva juttu voi olla se, että kun se tahtoo sisälle keittiön ovesta, sen naama näkyy ikkunasta ja se näyttää just sellaselta harmaapartaiselta tontulta laulusta Ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa... Vain se punainen hiippalakki puuttuu.

Nyt on navetan ja tallin ja kanalan kaikki mahdolliset lävet tukittu pakkasen varalta. Puhaltakoon vaan talvi nyt huurujaan, oon valmis. On aina jännää, kun ei tiedä, millanen talvi tulee ja kun ollaan nyt elukoitten kanssa uudessa paikassa,miten siitä selvitään. Hyvin arktisissa oloissa on tosin oltu aiemmin ja kaikesta selvitty.. Mulle talvi on aina niinku muumeille Mörkö. Se tulee hitaasti ja varmasti ja tuhoaa kaiken kylmillä helmoillaan ja haluaisin sohia sitä pyssyllä niinkuin Muumipappa. Sankarini.

Pikkuinen tikkujalkainen chihu on nyt tiineenä ja siitäkö johtui vai mistä, että ihan yllättäen kävi vanhaa leikattua uroskoiraa kurittamaan ulkona niin, että lumi pöllysi ja oli siihen ihan pakko puuttua. Nyt on sitten yksi sormi kolmen koiranhampaan lävistämä ja paksu ja tönkkö ja tyhmä olo, oma koira puri. Mutta se ei tosin tiennyt, että puri äitiään, luuli purevansa itsepuollustukseksi. Odottavat äidit ovat arvaamattomia.

Pentujen laskettu aika on joulun ja uudenvuoden välillä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, synnytys alkaa uudenvuodenyönä ja eläinlääkärin apu on tuhannen mutkan takana. Onneksi mamma on niin pienii, että hätätilassa mahtuu vaikka taksin hansikaslokeroon. Ja menemme toki ultraan parin viikon päästä, jos onkin syytä päätyä leikkaukseen.

Hirvittävän jännää. Viisivuotiaani ilmoitti, että pidämme sitten viisi pentua.

Minullapa on uusi koiranpentu, kääpiösnautseri taas, kun en saanutkaan sitä minka tilasin. Tuonkin sain vasta peruutuksen jälkeen ja oikein soitettiin, että ottaisinko tuollaisen. Enkä kahta kertaa miettinyt. Se on sitten just samannäköinen kuin oli kuollut pikkukoirani. Siinä on äidillekin sopiva lenkkikaveri ja ennen kaikkea sylikoira.
chihun pentu mahtaa olla niin pieni etten osaa kuvitellakaan. Eiköhän teille viisi pentua vielä hyvin mahdu?

Mun kaikki elukat näyttävät olevan joulueläimiä. Menevät aamulla normaalisti ulos mutta jäävät portaille nuuskimaan ja vainuamaan joulun tuoksua. Ja sieltä mistä tulee piparin tai joulumakkaran tuoksu, niin lähtevät sitten sinnepäin lenkille. Ja kohta tulee soitto, että kissasi, koirasi tai porosi on täällä ja saako se olla niin kauan, että maistijaiset paistuvat.
Oikein välillä hävettää ja vien kahvipaketteja sitten lahjaksi.

Mulla tonttukiireet lisääntyvät vaan. Sain onneksi sivutyöstäni tämän kuun vapaata, ei muuten ehi joka paikkaan. Meillä on lunta hirveet määrät peräti ja pakkasiakin ollut melkein sopivasti. Saisi vielä olla 10 astetta lisää, niin ois sopivasti.

Moikka. Hauskaa, että tonttusesonki sujuu hyvin ja oot sinut peikkotaustasi kanssa.

Ja onnea koiranpennusta. Varmasti oli tarkoitettu just sulle.

On ollu pari melkein liian rankkaa päivää. 30v heppa veti nurin jäisellä pihalla. Piti ampua siihen. Ja se tunti, ennen kuin löytyi ampuja. Oon purru hampaita yhteen niin, että poskia särkee. Ja vaikka tärkeintä oli lopettaa tuskat, piti seuraavana päivänä saada 700 kg kuopattua. Nyt on tehty sekin. Tänään poltin tallin takana kaikki loimet ja vällyt ja peitot, joilla kuollut hevonen piti peittää, ettei kukaan säikähdä äkkikuoleman jälkiä.

Yhtä jumissa on mun kroppa ja sielu ja sydän kuin leukaperätkin, vaikka ei ollut ensimmäinen oma hevonen, joka lähti kotipihalta taivaan kotiin. Koskaan aiemmin kun ei oo ollu tällasta äkkilähtöä, tapaturmaa, onnettomuutta, ja vielä täällä vieraalla paikkakunnalla, kun ei tunne vielä ihmisiä, ei tiedä, kenelle soittaa, kuka lopettaisi kärsimyksen heti.

No nyt tiedän.

Niin on uupunut olo ja kaikki tuntuu sekavalta sotkulta. Mutta tällasta se on elämä eläinten kanssa, koskaan ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Nyt toivon vähän seesteisempää jaksoa, jos sellaista saa edes toivoa. Ensi viikolla aasi ja lampaat saavat kahtena iltana kyydin kirkolle perhepäivähoitajien lasten joulukirkkoon. No toki olen itte kyydissä mukana, koska olenhan mä just se paimen, jota nää elikot seuraa ihan ilman naruja ja remmejä. Eli saan siis joulumieltä itsellenikin. Eläimilleni tää on tuttua juttua ja nauttivat siitä, vaikka aasi on 25v ja lampaat 15v, minilammas tosin vasta 2v. Käy siis karitsasta.

On on, chihun pennut mahtuvat syntyessään kahvikuppiin. Nyt pitää pikkumamma viedä ultraan, että saamme tietää, onko odotettavissa 5 vai 15 pentua...onneksi mamma on niin pieni, että mahtuu tohon poikani pikkupunaan, jolla nyt ajelen, kun oma autoni on rikki ja umpijäässä liiterin nurkalla tönöttää niin surkeena. Ihan sydäntä vääntää. Mutta kun ei oo rahaa. Nyt.. enkä tiedä, koska voisi olla niin paljon, että saisin sen korjattua.

Mutta elämä kantaa. Joku lähtee, joku tulee. Surua pyyhkii ilo, iloa suru. Tällaista elämä on meille kaikille.

Iloa pakkaspäiviin !!!

Miten tuo otsikko enää liittyy tähän kirjoitteluun?
Vai olenko missannut jotakin, vaikka sen uuden ystävän maalla asuvalle, kun ei täällä voi ihmiset keskenään yksityisesti tutustua/vaihtaa yhteystietoja yms.?

Alkaa tämä kohta 4v:n yksinolo täällä landella viskomaan ja pahasti 🙄

Moi T, täällä toinen landella asuva, joka jakaa arkensa vain nelijalkaisten ja alle kouluikäisten kanssa. Eli itselleni tää sivusto on ainoo aikuiskontakti. Ja näinkin syvälle tänne katuvalottomuuteen ja hellapuiden pilkkomiseen jne tippuneena jopa tätä kautta löydettyjä, virtuaalisia aikuiskontakteja voi kutsua ystäviksi.

Joskus tosi vähän voi olla tosi paljon.

Mutta T, et ole yksin. Meitä on aikalailla pitkin pusikkoja ja kuusenalusia, meitä maalla asuvia, oikeesti niin helvetin yksinäisiä. Kun ei näy ees ne naapurin valotkaan.

Aina halunnu maaseudun rauhaan, mtta tää yksinäisyys on todella raskasta.
Koetahan sie keräillä voimia joulun viettoon, itse en jaksa.
Voimia...

Moikka T ja kiitos. Voimia tässä tarvitaankin. Samoin toivotan sulle, että jaksa sinäkin uskoa helpompaan huomiseen. Samaa toivon itsellenikin. Vaikka joululahjaksi. Uskoa huomiseen.

Tallissa oli tänään vierailemassa kehitysvammaisia aikuisia. Siinä oltiin eläinten kanssa ja he syöttelivät eläimille mukanaan tuomia leipiä eli kavereita siis riitti. Yhtäkkiä sellanen n. 50v mies sanoi, että tällälailla varmaankin elettiin se ensimmäinen joulu. Hieno oivallus siinä, kun aasi ja lampaat parveilivat intona ympärillä. Tuli tosi jouluinen olo. Niin sanoi yksi niistä ohjaajistakin lähtiessään, että nyt saatiin joulun tunnelma mukaamme.

Eli ei siihen paljoa tarvita. että tuntuu joululta. Ei rahaa ainakaan. Ihmiset on jotenkin käsittäneet joulun väärin. Ei sitä voi ostaa kaupasta.

Itse sain joululahjaksi niin lempeän jouluhalauksen, kun kävin paikallisen srk:n diakonin luona, koska rahaa mulla ei tosiaankaan ole. Pienestä palkasta ei riitä kaikkeen ja laskut kiertävät aina perintätoimistojen kautta, ilkee kierre, tekee olon koko ajan vaan surkeammaksi. Ja hetken istuimme ja puhuin ja kerroin elämästäni, ja kerroinkin ihan tosiaan, millaiselta kaikki tuntuu, kun on ihan yksin ja vastuussa monesta. Ja se halaus oli lämmin ja huolehtiva ja aloin itkeä niin että nuppi tutisi. Koko iso yksinäisyys vyöryi mun yli kuin hyökyaalto. Jotenkin selvisin siitä ja nyt tuntuu hienolta, että sai hetken olla voimaton ja surkee tän kaiken jokapäiväisen ja loppumattoman tekemisen keskellä.

Vaikka oon ihmissuhteissani yksin ja jumissa tässä pihapiirissä, en aio lähteä täältä. Enemmän pelkään ihmisiä kuin tätä yksinäisyyttä. Lähdin satuttavasta avioliitosta, valitsin itse yksinäisyyden siinä mielessä. Valinta toi turvallisemman arjen, mutta silti yksinäisyys tuntuu välillä mustalta kuin tämä vuoden pimein yö. Onneksi ympärilläni on eläimiä ja oma pieni peikkolapsi.

Hyvää Joulua kaikki maalaiset.

Kiitos M, samoin toivotan sinullekin.. sellaista lempeää ja lämmintä joulutunnelmaa ja pieniä iloja ja tuikkivia valoja kaikille muillekin meille sydänjuuriamme myöten maalaisille, pimeässä kun vaellamme yöt ja päivät, arjet ja pyhät. Hyvää Joulua.

Sitten isän tuhkauspaikalle, joenrannalle sekä koirien haudalle kynttilät... Sen jälkeen virittelisi jouluvaloja (lue työvaloja) ja alkaisi autoremonttiin.
Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta kaikille 🌻🙂🌻

Hei.Nyt olen kyllä tullut sellaiseen foorumiin,etten tiedä miten tää oikein toimii,mutta yritän.On jouluaattoilta,pimeetä ja sateista.Ei ole luntakaan,paljon nimeksikään.Kävin siskon luona syömässä jouluaterian ja nyt sitten yksin iltaa vietän.Mietin,lämmittäisinkö saunan,jaksaisko sitä. Mietin myös,miten paljon on yksinäisiä ihmisiä.Enoni tuossa soitteli.humalassa,kuinkas muutenkaan.Eihän hän koskaan soittele selvinpäin.Toivotteli hyvää joulua. Minäkin toivotan teille kaikille oikein rauhallista ja mukavaa joulunaikaa.🙂👍

Moikka. Niin lohduttavaa tietää just nyt, että ei oo tässä ihan yksin naputtelemassa konetta, yksin on moni muukin, on sitten joulu tai ei. Mulla on sentään ihana moottori tuo viisivuotias, on vaan laitettava kuusi ja kynttilät ja se kaikki muu juttu. Ja ihana mennä nukkumaan pienen palleron viereen, halusi laittaa kummitädiltään saaman joululahjamekon päälleen. Ja nyt nukkuu siellä koirakasassa onnellista unta, oma joulukuusi siinä vieressä.

Nyt alkaa päivä pidetä ja valon mukana tulee sitten aikanaan kevät. Mistäs sitä tietää, mitä se meille itse kullekin tuo mukanaan. Mulle tää syksy oli niin kaamee, etten voi sanoin kuvata, pelkkää kuopasta toiseen putoamista. Silti haluaisin jaksaa uskoa taas kerran uuteen huomiseen, jaksakaa te kaikki muutkin.

Hei! Osaisiko joku sanoa mistä löytäisi kaverin? Olen pienen lapsen äiti maalta ja aivan mahdotonta tälläiseltä jöröjukka kylältä ketään löytää. Minulla on suht lyhyt matka kaupunkiin, mutta olisiko netissä joku paikka mistä voisi löytyä?