Kiitos, samoin sinulle!

Mitäköhän sitten kirjoittaisi jotain kivaa kun asiat ovat menneet parhain päin😃 👍 täällä asumiskuntoutuksessa on ihan kivat ohjaajat. Haluaa auttaa, ja miettii yhdessä juttuja ja keskustellaan. Minulle tehtiin viikko ohjelma josta katson mitä teen. Eilen siivoilin vähän kun oli siivous päivä, minulle sanottiin että hyvää jälkeä, kun alan siivoamaan teen sen kunnolla. Ja nyt jaksaa tehdä asioita. Ihan kiva semmoinen.😃

Tänään laulettiin ja soitettiin joululauluja. Yhdessä farinrannan henkilökunnan kanssa jännitti, mutta kylläpä se menee varmaan hyvin. Halusin näyttää että minusta on jotain hyötyy, soitin rumpuja, ja rytmimunaa. Pitää mennä pelkoja kohti..  viikonloppuna kotiin, kaveri tulee käymään.

Kylläpä sinun vointisi kuulostaa kehittyneen ihan kohisten. Viikko-ohjelma on varmasti tosi hyvä, jotta on jokaiselle päivälle tekemistä ja mielekkyyttä.

Oikein hyvää jatkoa!

Kylläpä se tästä, vaikka tuntui aluksi ettei tästä mitään tuu. Minulla on merkit täällä joita suunnistan niin löydän paikat, vähän sitä aluksi kans jännitin. Mutta eiköhän se tästä lähde pikkuhiljaa. Tänään kotia viikonlopuksi👍

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi sitten. Syy: Lisäys

Oikein hyvältä kuulostaa, kun tunnut keksivän keinot niihin asioihin, jotka ovat vaikeita.

Oikein hyvää viikonloppua!

Joo muisti vaan tekee teepposet en muista juurikaan mitään, kahdesta ensimmäisestä viikosta kun tulin sairaalaan, en muista, mutta muistin tukena on kalenteri, kännykkä, omat laulut. Ja kännykässä on ruokailu ajat mistä hälytyksen saa kännykkään.

Silloin, kun aivot eivät toimi tavanomaisella tavalla, muistikin toimii eri tavoin eli muistot eivät tallennu kuten normaalisti. Noista kahdesta viikosta ei siis kannata olla huolissaan. Muistisi toiminnot ehkä palautuvat ajan myötä. Mutta sinullahan tuntuu olevan tähänkin tilanteeseen konstit keksittynä, että muistat tärkeät tapahtumat päivän mittaan.

Hyvää sunnuntain jatkoa!

Joo nyt tuli tieto että lähden täältä yksin taksilla kotiin, viikonlopuksi, äiti sanoi että sitä pitää harjoitella. Että voin tulla joskus viikonloppuja olla kotona. Ohjaajat varmaan voi varmistaa myöhemmin että olen kotona turvallisesti, siitä oli puhetta äidin kanssa, katsotaan miten perjantaina sujuu. Onhan mulla taksi, sitä ihmettelin osastolllakin, mutta onneksi en ole enään siellä, täällä on vapaampaa olla ja hyvä niin, kun vajoaa käy ihan pohjalla, selviää mistä vain, nyt sen minäkin tiedän. Ja anteeksi tosiaan että valitin Sini kun oli jäänyt sinne osastolle, meni yö unet, siitä. Mutta nyt on kaikki hyvin, vähän stressiä kaverista, kun se aikoo lopettaa terapian sanoimme äidin kanssa ettei sitä kannata lopettaa. Ja viikonloppuna kaveri vain valitti, sanoin äidille että olikohan järkeä ottaa kaveri näin pian osaston jälkeen kylään, mutta minullapa oli lääkkeet👍, pelkään nyt paljon että tulee takapakkia, kun kaveri vain valitti, mutta juttelin terapeutin kanssa se on tosi ystävyyttä, kun näyttää mielensä.

Hienoa, että olet jutellut terapeutin kanssa kaverin tapaamisesta. Eihän sitä kaveriakaan auta, että valittaa vain toiselle, kun terapeutin kanssahan ne asiat pitäisi puhua hänenkin. On tosi hyvä, että tiedostat sen, mikä tekee sinulle hyvää ja mikä ei. Onnittelen sinua siitä, että pyrit rajaamaan sellaista, mikä ei tee hyvää.

Toivottavasti pääset tuosta yli ja voit elää omaa elämääsi. Kaverin tehtävä on pitää itsestään huolta ja sinun itsestäsi. Sitten, kun kaverikin on paremmassa kunnossa ja sinä vahvistunut, on taas kiva olla yhdessä.

Joo pakko minun on rajata se ettei käy niinkuin toisen kaverin kanssa, mutta helpottavaa se on, nyt pitää ajatella itseäni ja ennenkaikkiaan minun vointi on tärkeintä, estin kaverin hetkeksi, toivottavasti hän ei suutu siitä minulle. Ja toivottavasti hän ei pane pahakseen siitä. Oma vointi ja jaksaminen on kaikkein tärkeintä. En kaipaa ylimääräistä tressiä.

Kaverit ja ystävät eivät yleensä suutu siitä, että et jaksa oman vointisi vuoksi. Se on varmasti hyvä sanottaa heille kertomalla, että nyt tuntuu, etten nyt jaksa pitää yhteyttä, mutta jatkan kunhan olen paremmassa voinnissa. Toisaalta kavereiden kanssa mieli virkistyykin ja elämä on mukavaa, jos itse jaksaa olla heidän kanssaan. Mutta on hyvä, että mietit, mikä milloinkin on sinulle hyväksi.

Joo luulin että mun oloa se helppottais se kaverin tapaaminen, mutta päinvastoin. Huono homma tuo ettei se enää ole terapiasta kiinnostunut, mutta luulin että se sanoi vain kun sillä oli niin paha olla, minä pelkään että minun kunto romahtaa ja tulee takapakkia mitä tuolla osastolllakin sanoin. Mutta toivottavasti ei tule takapakkia ja terapeutin kanssa pitää vielä puhua siitä,, menetän mun parhaan kaverin siinä samalla, toisaalta pahempi kuin toinen kaveri, luulen että tulee takapakkia, mutta katsotaan mitä tulee vastaan. Otetaan sekin huomioon jos tulee., mutta en sitä mieti, nyt keskityn asumiskuntoutukseen, siellä on saunakin jossa olen sanonut ja tänään kävimme kotona saunassa äidin kanssa.

Tänään asumiskuntoutukseen takasin. Loikoilen sängyllä ja mietin kaveria ja toista henkilöä katkaisin välit joudunko takasin sairaalaan pelottaa. Estin mun parhaan kaverin nyt, koska en kaipaa ylimääräistä stressiä, kun ei ymmärrä omaa parastaan, niin ei ymmärrä. Toisaalta en minäkään ymmärtänyt, pyysin apua vain terapeutilta. Pelottaa maailma, tää. Maailma on kylmä, ja karu arki tuli vastaan. En odottanut ihan tuolleen että tulee vastaan, mutta se on mitä on. Maailma on pelottava paikka. Mutta terapeutille juttelin siitä varmaan huomenna kanssa puhun koska, en pysty käsittelemään yksin menee liian monimutkaiseksi. Mutta tietääpä kaverin voinnin ei ole mulle just nyt hyväksi.

Onpa hyvä, että sinulla on apuna näiden pulmien pohdinnassa se terapeutti. Joskus on vain oltava rohkea ja rajattava elämässä sitä, mikä ei tunnu hyvältä. Karua arkea tarvitsee onneksi elää aina vaan hetki kerrallaan. Riittää, että just nyt ei ole hätää ja jos on, niin apua saa. Kakkukin syödään lusikallinen kerrallaan ja elämä eletään hetki kerrallaan. Enempää ei voi eikä tarvitse.

Hyvää alkavaa viikkoa!