Ero ottaa koville, tein äidin kanssa lapun, että minkälaiset tosiasiat eroon, nyt alkaa koko rumpa alusta mä menetin jo kaiken. Kun kummatkin voivat huonosti ero voi tulla, tuosta vaan, no eksäni sanoi joko ajan että kyllä tää järjestyy, mutta eipä järjestynyt, koetin selittää sille että tuun joku muu viikonloppu hänen luokseen. Niin yhdestä viikonlopusta ero tuli. Ihmettelen kyllä. No olin aika poikki kun hän vaati asioita multa vaikka itsekin vasta olen toipumassa. Tässä tulee kysymys, valehteliko se tunteitani minuun? Koska se loppui kun seinään. Kun yhdestä viikonlopusta ero tuli, ja puhelimessa, ajattelin mun terveyttä. Kroppa ei ois kestänyt matkustamista nyt, olin kuitenkin ostamassa lippua. Kadun nyt kun en lähtenyt matkustamaan.

Mutta hyviin asioihin nyt meillä on vuokra mökki, sinne voidaan mennä lepäämään. Se on vuodeksi meille vuokrattu perheen kanssa. Ja olen nyt perheen tykönä, äiti asuu ihan vieressä. Ja ei ole vaatimuksia, kun olin parisuhteessa kumppani vaati minulta liikaa asioita. Olisin ollut hyvin valmis menemään sinne vaikkapa äitienpäivä viikonloppuna, mutta jossitelu ei nyt auta.

Tänään kaveri soitti, kun sen kaverin kaveri, joka oli tää mun jonka Kaa laitoin välit poikki. Olen sen kaveri kuitenkin, joka tapauksessa sovittiin että tää tilanne ei vaikuta meidän suhteeseen mitenkään. Minä mietin pitäisikö laittaa välit poikki siihen mutta sovittiin että ollaan kamuja kuitenkin. Monimutkainen juttu, mutta kyllä sen tiesin että se tulee soittamaan mulle, siitä asiasta. Kun asiasta mietin pitkään ja pitkään miten kerron sille, entiselle kavereilleni, tämän asian, yritin kyllä kertoa mutta se luuli että mä vittuilen sille, hyvä että pääsen tätäkin asiaa purkamaan siellä juttelemassa, mutta ensin käsittelen eron.

On se kumma kyllä että eksäni sanoi että kyllä tää järjestyy jne, kun muutan ja vaihdan paikkakuntaa, juna kulkee.. ja lohdutteli minua. Ja sitten kävi näin... On se kumma ihmisiin ei pidä luottaa, varsinkaan miehiin.

Minulla alkaa keskustelut ensi viikolla, toivottavasti saan jotain apua, voi olla ettei minua kuunnella siellä, mutta ainakin yritän keskustella. Mietin kovasti miksi muutin, nyt alkaa itsesyyllistäminen..

On se vaan kaikki ihmiset voivat nykyään niin huonosti, ja apua on joskus jopa mahdotonta saada, minulla kävi tuuri taas sain apua, jota tarvitsen. Luulen etten löydä yhtä ja mahtavaa terapeuttia kuin Oulusta, mutta joku sisälläni sanoi että tarvitsen perhettä, vaikka en äitille sanonut että voin taas huonosti.. mikä tässä on kun kaikki voi huonosti, eksäni voi kanssa huonosti, niin huonosti että lupaili että tää välimatka ei vaikuta meidän suhteeseen, no paskat vaikutti, yhestä viikonlopusta, ero tuli😭😩

Nyt vähän käännän tätä pohtimisen asetelmaa toiseen kulmaan. Oletko miettinyt, mikä sille eksälle tuli, että laittoi odottamatta poikki? Josko sen takana onkin jokin hänen oma vaikea tilanteensa tai tapahtuma? Hän ei ehkä vain enää muuhun kyennyt. Usein odottamattomien ja suhteettoman suurten reaktioiden takana on oma asia. Eihän oikeasti se, ettei toinen tule juuri tiettynä viikonloppuna, ole aikuisen ihmisen syy päättää suhde.

Nyt olisi ehkä hyvä lopettaa itsen syyllistäminen. Muutenkin tuon surun kestäminen on sinulle ihan riittävän iso haaste. Voisitkohan olla mielessäsi vähän vihainenkin välillä eksälle tuosta äkillisestä tempusta? Ei noin kuulu lopettaa mitään suhdetta!

Toivon kovasti, että uusi terapeuttisi paneutuu hyvin sinun elämääsi ja auttaa sinua niin tässä surullisessa asiassa kuin muutenkin elämän haasteiden pohtimisessa.

Pieniä ilon pilkahduksia päivääsi tänään!

Nyt kun vastasit minulla olisi kans tään entisen kaverin jonka takia jouduin osastolle. Yksi toinen kaveri soitti ja kerroin että en halua olla hänen kanssaan tekekemissään, luuli että minulla oli puhelimessa vikaa, vaikka estin sen normaali ihminen tietää sen, että estän. Vaikka osastolla sanoin siitä. Se on hänen onggelmia lyhjenajan sisällä on ollut paljon asioita suhteen päättyminen, tää entinen kaveri luuli että puhelimessa on vikaa, uusi paikkakunta ei tää niin uus oo (lapsuuden ja nuoruuden asuin täällä), tuettu asuminen sekin on uusi juttu, tai no joo ympärivuorokautinen tuettu asuminen, sitten ois pitänyt lähteä Ouluun, kun minulla on täällä uusia juttuja. Ja ihmettelen sitä kun mun poikakaverin oli yli kymmenen vuotta vanhempi, ja viitti tehdä noin. Sanoin sille yritetään vielä, mutta se sanoi miten kun ollaan eri paikkakunnilla. Yritin ensin salailla tätä äitiltä, mutta se näki laput. Ohjaajat sanoivat että sano vaan äidille. Olen kyllä vihainen kuin ampiainen, kyllä meen vielä sanomaan sille kunniansa, mutta ero kävi minullakin mielessä, olin siksi menossakin sinne, mutta kroppa sanoi että ei. Mutta kyllä se silti sattuu, tää on mun ensimmäinen kunnon suhde, jota rakastin todella paljon. Video puhelu kans olisi ollut parempi, kun jättää noin vaikka sekään ei ole hyvä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 7 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: Kirjoitusvirheet

Oikein hyvä, että olet vihainen kuin ampiainen. Se auttaa sinua pitämään puoliasi silloin, kun sinulle on tehty väärin. Vihassa ei kannata toimia heti, mutta sen tunteminen on arvokas asia. Vihan tunne on tärkeä, mutta vihan teot usein haitallisia. Tekoja kannattaa aina rauhassa pohtia.

Joo vaikka sanoin sille että muutan ja se lohdutteli että juna kulkee. Kirjoitin biisinkin tästä erosta. Se hoitaja oli kyllä mukavan oloinen, jonka Kaa käyn keskustelemassa tämän eron. Sovittiin ohjaajien Kaa lääkehoidon Kaa että lääkkeet on ohjaaajilla nytten ainakin tämän vaikeamman ajan. Ja he tulevat antamaan lääkkeet, sen takii tähän taloon muutinkin että lääkehoitoa tarkistavat, mutta sanoin kans sairaalassa että aina tumpataan ensin lääkkeitä. Taas olen tässä tilanteessa, mutta en vajoa niin alas, kuin ennen sairaalaan menoa Oulussa. Mutta nyt olen vapaa tekemään mitä haluan. En oo enään parisuhteessa, se oli aika pitkä ystävyyssuhde, joka muuttui rakkaudeksi ja tunteiksi, ja päättyi syvään pettymykseen, yhdestä viikonlopusta hemmetti soikoon.

Kaikki alkaa taas alusta voi hemmetti, sekin kaveri jonka takii jouduin osastolle, laittoi mun kaverille vieestii siis toiselle kaverille, sanoin etten haluu nähdä häntä enään ollenkaan, se on vähän niinkuin binbo ettei tajua ollenkaan, ehkäpä tästäkin vielä kerran sanon sielllä juttelemassa ettei tajua kun en halua nähdä häntä enään, ehkäpä sekin vaikuttaa mun vointiin, mutta onneksi perhe on lähellä. Ja sukulaiset. Ja ehkäpä saan täältä talosta kavereita, kun vain rohkenen mennä tuonne yhteisiin tiloihin ja kun nyt on uusi talo paikkakunta(lapsuuden ja nuoruuden asuin täällä) anteeksi että valitan mutta ei tässä ole muutakaan, luulin että osastolta päädessään voin hyvin, voinkin hyvin, mutta sitten tuli tää kaveri jonka takia jouduin osastolle, alkoi mun toiselle kamulle laittaa viestii vähän niinkuin viestin tuojana, voiko olla yhtä tyhmempää ihmistä, kuin hän., ja kun sanoin hälle siitä niin se luuli vain että vittuilen sille.

Ja sitten tää ero vielä kaiken päälle. Mitäköhän sitten tulee vastoin käymisiä, muuta, ei tästä tule yhtään mitään tästä kun koko ajan tulee jotain vastoin käymisiä, tää vuosi on mulle ollut todella raskas.. elämän raskainta aikaa ja se jatkuu.

Elämä taitaa olla juuri sellaista, että väliin menee helpommin ja väliin joutuu kohtaamaan ikäviä asioita, jotka ottavat voimille. Olen aika varma, että niiden myötä vähitellen oppii paremmin ja paremmin tuntemaan itseään, mikä helpottaa seuraavissa kriiseissä selviytymistä.

Olet tehnyt hyviä päätöksiä lääkehoidon suhteen ja käytäntöjä voi aina myöhemmin tarkistaa, kun voit paremmin. Kaverin sotkeutuminen sinun asioihisi oli kurjaa. Mutta tuntuu, että siinäkin taidat osata pitää jo paremmin puoliasi.

Vaikka on rankkaa ja tuntuu, ettei mistään tule mitään, on kuitenkin aina tulossa toisenkilaisia päiviä ja vaiheita. On vain jaksettava elää vähän eteenpäin, että alkaa kirkastua. Sanonta "paistaa päivä risukasaankin" pitänee paikkansa. Sitä ei vainb ole helppo uskoa, kun on raskasta ja elämässä vastoinkäymisiä.

Ei me olla enään kavereita, sen takia jouduin osastolle, niinkuin tuossa otsikossa lukee, se on vähän ikävämpi juttu kun, tää oli se kaveri joka piti mua avustajan roolissa vähän liikaakin, no se tarvi apua ja tukea, mutta minulta kun minulla on haasteita. Toivottavasti saan apua, kun sitä aina ei saada. Mietin mökkiä, milloinkohan sinne pääsee, olin jo haaveillut että poikaystäväni tulee kanssa sinne mökille. Olin jo haaveillut että elämässä puhaltais helpommat ajat.

Tänään lenkille, sen tyypin Kaa jonka kanssa keskustelen, mietin pitäisikö ottaa laulu mukaan? Vai käynkö tämän eron ihan puhumalla läpi. Ehkä tää ei ole niin henkilökohtainen aihe aika moni on eronnut suhteesta. Kriisi kriisin perään elämä on tämmöistä vain.

Tää on kohta räjähtää pää taas, mieli ei enään kestä asioita eikä pysy perässä. Näin tämmöistä vain elämä on. Mutta otan nyt apua vastaan, en halua olla taas yhtä huonossa kunnossa kun sairaalassa. Mutta on se vaan apua on vaikee saada mutta ohjaajat auttaa avun saamisessa. On tää ensin oli kauhee sanaharkkaa ohjaajien Kaa, sitten ero, ja sitten tää mun entinen kaveri alkoi hankalaksi, ja alkoi mun toisen kaverin kautta laittaa mulle viestii. Ihmissuhteet ovat hankalia asioita. Kaikki päättyy kauheaan katastrofiin.

Joskus, kun elämä tuntuu räjäyttävän pään, kannattaa istua alas, hengitellä syvään  rauhassa sekä todeta, ettei juuri siinä hetkessä ole hätää, olen turvassa ja pysyn elossa. Vaikka tuntuu pahalta, useimmiten ei kuitenkään ole hätää tässä ja nyt ja on turvassa.

Jos pystyy keskittymään vaikka hetkeksi johonkin ihan tavalliseen asiaan tai tekemiseen, saa hetken levätä pahasta mielestä ja surusta. Mitähän sinä harrastat?

Soitan pianoa ja sävellän lauluja sävelsin musiikki terapiassa. Enpä minä lenkkeilyä yritin alkaa uudelleen harrastaa siellä kuntoutuksessa meni hyvin alkuun, mutta sitten lopahti into, kun tää ihminen alkoi hankalaksi laittaa mun kaverille viestii, että mikä on kun en vastaa, vähän mietityttää että jos olisin jäänyt Ouluun mutta turha sitä enään miettiä, me oltiin jo haaveiltu että muutetaan samaan kaupunkiin, mutta ei oltu toisillemme sopivia. Mä ollisin nyt ollut valmis matkustamaan. Mutta kun ei kannata, matkustaa ja estolla eks kaveri, ja tää eksä😩

Pianon soitto ja laulujen säveltäminen ovat upea harrastus. Uppoaisiko tämä suru nyt johonkin sävellykseen niin, että olo alkaisi helpottaa?

Mitä siellä teillä nyt tapahtuu luonnossa? Syksyllä luonto näytti kuin kuolevan, mutta talven levättyään se joka kevät alkaa virota uuteen kasvuun. Voisikohan sinullekin käydä niin, että ero on vähän kuin pieni kuolema ja jonkin ajan päästä virkoaa jotakin uutta?

Minulle joskus lääkäri sanoi, että 10 minuutin kävely ulkona on riittävä aika silloin, kun on vähän huonossa kunnossa. Ei millekään lenkille kannata itseään pakottaa. Mutta pieni ulkoilu on usein hyvästä.

Voimia päivääsi!