Pompula kirjoitti 27.2.2016 14:4
Jotenkin tänään on parempi päivä. Heräsin kylläkin ensimmäisen kerran klo 5. En tiedä miksi herään aina klo 5. Menin kuitenkin nukkumaan varmaan puolenyön jälkeen. Todennäköisesti jostain naapurista kuuluu aina ääniä klo 5 ja herään siihen. Ei ahdistuksessa auta, kun mennä sen ehdoilla. Pikkuhiljaa.

Hyvä että on vähän parempi päivä. Minäkin herään aina klo viiden maissa ja olen herätessäni ahdistunut. Otan silloin ahdistuspillerin kuten on neuvottu. Aamuyöstä herääminen liittyy kai masennukseen. Tuli mieleen huvittava ajatus, kun ajattelin että sinä ja minä herätään aina samaan aikaan. Ajattelin nimittäin, että aina klo viiden aikaan kaikki Suomen masentuneet aamuyön heräilijät nostavat päätään tyynyltä ahdistuneena. Mielikuva asiasta on hassu. Asia itsessään ei ole yhtään hassu. Päivä on tosiaan ollut kaunis, mutta minä päädyin katselemaan kaunista ilmaa sisältä käsin. Vähän olen saanut luettua kirjaa. Kiva että täällä on joku toinenkin, joka tekee käsitöitä 🙂👍

Lukossa kirjoitti 27.2.2016 16:32

Tuli mieleen huvittava ajatus, kun ajattelin että sinä ja minä herätään aina samaan aikaan. Ajattelin nimittäin, että aina klo viiden aikaan kaikki Suomen masentuneet aamuyön heräilijät nostavat päätään tyynyltä ahdistuneena. Mielikuva asiasta on hassu. Asia itsessään ei ole yhtään hassu. Päivä on tosiaan ollut kaunis, mutta minä päädyin katselemaan kaunista ilmaa sisältä käsin. Vähän olen saanut luettua kirjaa. Kiva että täällä on joku toinenkin, joka tekee käsitöitä 🙂👍

En muista, että olisin aiemmin heräillyt tuohon aikaan. Kai se johtuu lisästressista/ahdistuksen määrästä? En minäkään mihinkään ulos ole päässyt, muuta kun siivonnut. Jotain mitä on pitänyt jo kauan tehdä (yksi niistä) sain tehtyä. Nyt vähän jännittää, että onko huominen taas ihan ahistus-peitonalle päivä. Nyt tekisi mieli huomenna mm. jatkaa yhtä ompelua, mutta huominen taas näyttää mitä tuo. Huomasin, että täällä on monta mielenkiintoista ketjua, joita olen lukenut vähän sieltä täältä. Kirjaa luen välillä nukkumaan mennessä, että pääsen ns. toiseen maailmaan. Jotenkin helpottaa nukahtamista. Ei muuta, kun klo 5:sen sitten 😉

Tänään olisi kyllä tehnyt mieli käydä kaupassa ostamassa jotain herkkua, mutta silloin olis pitäny käydä suihkussa. Ehkä huomenna. Olen korvannut herkun eri makuisilla teellä.

Siks vähän tulinkin tänne, et sais avauduttua asioista ja jutella muitten kanssa. Kyllä tää palovamma tästä paranee, mut hitaasti. Jotenkin tuntuu, et oon vaan liian väsyny tekee mitään taas. Noo, jos huomenna ois parempi päivä..

Pompula kirjoitti 27.2.2016 20:24

En muista, että olisin aiemmin heräillyt tuohon aikaan. Kai se johtuu lisästressista/ahdistuksen määrästä? En minäkään mihinkään ulos ole päässyt, muuta kun siivonnut. Jotain mitä on pitänyt jo kauan tehdä (yksi niistä) sain tehtyä. Nyt vähän jännittää, että onko huominen taas ihan ahistus-peitonalle päivä. Nyt tekisi mieli huomenna mm. jatkaa yhtä ompelua, mutta huominen taas näyttää mitä tuo. Huomasin, että täällä on monta mielenkiintoista ketjua, joita olen lukenut vähän sieltä täältä. Kirjaa luen välillä nukkumaan mennessä, että pääsen ns. toiseen maailmaan. Jotenkin helpottaa nukahtamista. Ei muuta, kun klo 5:sen sitten 😉

Tänään olisi kyllä tehnyt mieli käydä kaupassa ostamassa jotain herkkua, mutta silloin olis pitäny käydä suihkussa. Ehkä huomenna. Olen korvannut herkun eri makuisilla teellä.

Joo, heräsin taas viiden maissa, mutta ahdistuslääkkeen avulla sain nukahdettua uudelleen. Kyllä minunkin aamuyön heräilyt johtunevat nimenomaan ahdistuksen määrästä, joka on nyt erityisen korkea, mutta aamuyön heräily kuuluu myös masisoireisiin. Eli ainakin minulla se on sekä-että mitä todennäköisemmin. Kiva kuulla, että sait eilen tehtyä kotona juttuja. Minäkin juon aika paljon teetä ja kaakaota. Juomien väsääminen ja juominen auttaa ahdistukseen, ainakin vähän. Toivottavasti sama vire jatkuisi tänäänkin ja saisit ommeltua. Mulla on ohjelmassa vähän siivousta ja ehkä lukemista jne. Tänään on taas kaunis ilma, mutta varmaan pysyn kuitenkin kotona ☹️

Tyttönen vaan kirjoitti 27.2.2016 20:31
Jotenkin tuntuu, et oon vaan liian väsyny tekee mitään taas. Noo, jos huomenna ois parempi päivä..

Jaksaminen ja pystyminen vaikuttaa vaihtelevan näin masentuneena & ahdistuneena. Toivottavasti tänään on parempi päivä 🙂👍

Mä olen aivan poikki. Ensimmäisen kerran heräsin klo 5:40, seuraavaksi 6:35. Sen jälkeen varmaan hyörinyt ja pyörinyt. Naapurit pitää ääntä. 😴

Taidan mennä takaisin petiin.

Näköjäs minunkin pitää tänään turvautua petiin, kun nuo askareet ottavat voimille Teen juttuja pienissä pätkissä, ja sitten täytyy taas puhallella sängyssä. Eilen oli pakollista ohjelmaa koko päivän, ja suoriuduin siitä yllättävän hyvin. Paha kyllä, hyvänä päivänä sovin yhteisiä menoja ja tapaamisia tuttujen kanssa, ja seuraavana päivänä eli tänään nuo sovitut jutut taas ahdistavat kauheasti. Kaduttaa ikäänkuin olisi kauhea kankkunen. En muista, kuka täällä tuumasi, että olisiko suurin osa meistä ahdistuneita, vaan ei ehkä masentuneita, en tiedä noista luokittuksista. mutta itsestäni tuntuu, että masennus on hankalampi tunnistaa, kun siihen olotilaan tottuuu, sitä olotilaa alkaa pitää normaalina. Ahdistuksen tunteeseen ei sen sijaan totu, ei sitten millään. Kaikille teille tahdon voimia toivottaa, oli pahan olon syynä mikä tahansa. 🙂🌻

Rina kirjoitti 28.2.2016 14:14

Näköjäs minunkin pitää tänään turvautua petiin, kun nuo askareet ottavat voimille Teen juttuja pienissä pätkissä, ja sitten täytyy taas puhallella sängyssä. Eilen oli pakollista ohjelmaa koko päivän, ja suoriuduin siitä yllättävän hyvin. Paha kyllä, hyvänä päivänä sovin yhteisiä menoja ja tapaamisia tuttujen kanssa, ja seuraavana päivänä eli tänään nuo sovitut jutut taas ahdistavat kauheasti. Kaduttaa ikäänkuin olisi kauhea kankkunen. En muista, kuka täällä tuumasi, että olisiko suurin osa meistä ahdistuneita, vaan ei ehkä masentuneita, en tiedä noista luokittuksista. mutta itsestäni tuntuu, että masennus on hankalampi tunnistaa, kun siihen olotilaan tottuuu, sitä olotilaa alkaa pitää normaalina. Ahdistuksen tunteeseen ei sen sijaan totu, ei sitten millään. Kaikille teille tahdon voimia toivottaa, oli pahan olon syynä mikä tahansa. 🙂🌻

Samoin täällä tehdään pikkuaskareita pikkuaskelin ja välillä levätään. Innostuin Pompulan ompelujutuista niin, että ryhdyin tekemään yhtä hieman vaativampaa käsityötä. Se vaatii kuitenkin taukojen pitämistä ja tekisi ihan mieli peiton alle piiloutua tauon aikana. Tunnistan tuon Rinan kuvaaman tilanteen, että hyvänä päivänä lupailee asioita, joihin ei sitten ehkä pystykään. Toisaalta joskus on vaan pakotettava itseään johonkin, kuten minun huomenna vaikka ei huvittaisikaan. Ja minä se olin, joka totesin ketjun väen olevan pikemmin ahdistuneita kuin masentuneita. Tarkoitin sitä, että tässä ketjussa on aiheena lähinnä ahdistus, joten se tuntuu pitävän ihmisiä tiukemmin otteessaan. Vaikka masennuskin on paha kaikkine arvottomuuden ajatuksineen ja lamautumisineen, olen Rinan kanssa samaa mieltä siitä, että masennukseen turtuu helpommin. Ahdistus on kavalampi kaveri, jonka kanssa on välillä ihan ihmeissä kun ei meinaa kestää omaa olemassaoloaan.

Pompulalle terveisiä peiton alle. Joskus päivät vaan ovat sellaisia, että peti on paras paikka. Olen huomannut, että päiväahdistus on nyt vähäisempää, kun olen herännyt vain kerran yössä. Kun heräsin kolme kertaa yössä, olin päivisin ihan ahdistunut. Toivottavasti olosi paranee iltaa kohti.

Moikka.

En ole ennen tänne kirjoittanut, mutta nyt on ollut sellainen tunne, että elämä on solmussa, enkä tiedä mitä kautta sitä alkaisi avaamaan, joten tämä tuntui vähän kuin ensimmäiseltä askeleelta.

Hävettää sanoa, että en "jaksa" enää tehdä töitä, koska eikös sen täydy olla jokaisen elämän tarkoitus, mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että en siihen enää pysty. Valmistuin lähihoitajaksi vasta vähän yli vuosi sitten, ja olen nyt jo lopussa. Työelämän aloittamisen jälkeen on vointi mennyt alamäkeä.

Viimeiseen puoleen vuoteen en ole työskennellyt edes kokopäiväisesti, ja välillä olen kokenut itselleni tarpeelliseksi pitää enemmän lomapäiviä kuin taloudellinen tilanteeni oikeasti antaisi myöten, ja silti olen palamassa loppuun. Raadan työvuoron aikana kaiken energiani voimin, ja siitäkään huolimatta en saa tehtyä kaikkea työtä mikä minun olisi vuoron aikana pitänyt saada tehtyä. Työvuoron päätteeksi itken bussimatkalla kotiin väsymystäni ja stressiäni, enkä jaksa tehdä enää mitään muuta kuin maata paikoillani lopun päivää. Pääni ja koko rytmini on sekaisin vuorotyön tekemisestä. Kaikesta panostuksestani huolimatta saan palkkaa hädin tuskin sen verran, että saan vuokran ja ruuat maksettua. Tiedän, että en voi odottaa enempää, sillä teen vajaata päivää ja vajaa viikkoa, mutta se on entisestään turhauttavampaa ja väsyttävämpää työpanostukseeni nähden.

Koko elämäni ja jaksamiseni pyörii tällä hetkellä siis työn ympärillä. Haluaisin pystyä harrastamaan asioita, liikkumaan enemmän ja tapaamaan ihmisiä vapaa-ajallani, kun en tästä kaupungista juuri ketään tunne, mutta en väsymykseni takia siihen pysty. Olen henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti lopussa. Tuntuu että olen umpikujassa, että minun on pakko tehdä tätä ja olla näin lopen uupunut, että saan edes vuokrani maksettua.

En ole pitkään aikaan kokenut itseäni masentuneeksi, mutta tämä on saanut minut kyllä kyseenalaistamaan onko koko elämässä enää mitään järkeä. Olen jo kauan suunnitellut hakevani nyt kevään yhteishaussa johonkin kouluun, mutta tämä kaikki on saanut minut myös kyseenalaistamaan, minkälaiseen työhön minä kykenisin, tai kykenenkö laisinkaan.

Olen pahoillani pitkästä viestistä, mutta en tiennyt minne tämän olisin kirjoittanut. En tiedä mitä minun tässä tilanteessa pitäisi tehdä tai mistä aloittaa.

suszete kirjoitti 28.2.2016 15:53
En ole ennen tänne kirjoittanut, mutta nyt on ollut sellainen tunne, että elämä on solmussa, enkä tiedä mitä kautta sitä alkaisi avaamaan, joten tämä tuntui vähän kuin ensimmäiseltä askeleelta.

Hei suszete! Kiva että otit tällaisen ensimmäisen askeleen. Vaikuttaa siltä, että olet todella tuen tarpeessa. Vaikka toivotankin sinut tervetulleeksi omituisten otusten kerhoomme, olisi hyvä että hankkisit itsellesi myös ammatillisempaa apua. Työterveyshuoltoon hakeutuminen voisi olla järkevä liike ja täällä Tukinetissä on ammattilaisia tuolla Net-tuen puolella (katso "Oma tuki" tuolta ylhäältä ja etsi sen linkin takaa). Meiltä voit saada vertaistukea ja sympatiaa, mutta ennen kuin voimasi loppuvat kokonaan, tarvitsisit kyllä mielestäni ammattiapuakin.

Sinänsä minusta sinun toiveet (jaksaisi vapaa-ajalla liikkua ja tavata ihmisiä) vaikuttivat ihan järkeviltä ja realistisilta kuten myös se, että palkka riittäisi vuokraan ja ruokaan.

On vain koko ajan niin levoton olo.
Mihinkään ei jaksa oikein keskittyä. Ei lukemiseen, ei kirjoittamiseen, ei lenkkeilyyn, jopa elokuvan katseleminen tuntuu haastavalta. En oikein tiedä että mitä pitäisi ajatella. Stressaa ja hermostuttaa. Tosi rasittava olotila.

Ei ole helpottanut iltaa myöden ☹️ Olen päivällä nukkunut pari tuntia ja ahdistus on pitänyt näpeissään. Ahdistuslääkkeet ei auta. Olo on aika kamala. En ole edes suihkuun päässyt. Päätä särkee. On särkenyt koko päivän. Musta tuntuu ihan kamalalta. Nukkuminen on tässä päivässä ollut parasta, se pari tuntia. En saa mitään tehtyä.

Masentavaa huomata miten paljon täältä löytyy ahdistavia kertomuksia. Onneksi on jokin paikka mihin purkaa pahaa oloaan. En koe olevani masentunut ennemminkin ahdistunut ja surullinen. Päätä särkee eikä suihkustakaan ollut apua.
Olen tällä hetkellä työtön eikä sopivasta työpaikasta ole tietoa.Joskaan se ei masenna.
Ahdistavaa on että työkkäri on patistamassa töihin tai koulutukseen. Haluan mennä sellaiseen paikkaan jossa viihdyn. Ei sellaista työtä pysty tekemään mistä ei viihdy tai pystyy mutta se on silkkaa tuskaa. Tuntuu siltä että ihmisiltä vaaditaan liikaa vain sen takia että tilastot näyttäisivät hyviltä.
Olin nuorempana masentunut ja hyvin vihainen. Olin osastollakin. Mutta jossain vaiheessa pikkuhiljaa pääsin masennuksesta eroon paitsi että elin omassa pikku maailmassani omassa päässäni. Osasin olla onnellinen ja nauraa itselleni, käydä töissä ja tehdä kaikenlaista arki sujui hyvin, osasin olla yksin. Olin unohtanut kaiken tämän muistin sen tänään. Eli olin hullu mutta onnellinen.
Kunnes eräänä päivänä putosin maanpinnalle, todellisuuteen ja kaikki on mennyt sen jälkeen pieleen.
Kysymys kuuluu onko parempi elää todellisuudessa onnettomana vai omassa maailmassa omassa päässään ja olla onnellinen?
Harmi vaan etten tiedä miten sinne pääsisi takaisin.
Eiköhän tämä olo kohene tästä pikkuhiljaa. Kirjoittaminen helpottaa.
Tsemppiä kaikille, jospa huomenna olisi valoisampi päivä.
🙂👍

Joo, kyllä kaikki keinot pitää käyttää, että pystyisi elämään edes siedettävää elämää... On se elämä sen verran arvokas asia, että sen kanssa ei ole leikkimistä... Kannattaa vaan hammasta purren kestää vaikeet ajat ja ei tää aina niin ruusuista ole, mutta kannattaa pitää toiminta kyky yllä, vaikkei töissä kävisi tai opiskelisi... Koska sängynpohjalla se kamalin olo tulee...

Jos on kipuja, niin silti vaan sitkeesti tehdä jonkinlainen päivä ohjelma ja noudattaa sitä... Ei kannata huumautua ns. "vapauden tunteesta" että voisi tehdä mitä vaan... Loppujen lopuksi ihminen on niin pieni osa tätä maailmankaikkeutta, ettei me missään Jumalan asemassa olla... Tärkeitä olemme, mutta emme kuolemattomia. Se pitää muistaa aina... Että ei kannata heittää elämää ihan lekkeriksi... Puhun nyt kokemuksen rinta äänellä. Ei kannata ajatella, että vain tällä päivällä on välilä. Kannattaa aina katsoa vähän tulevaisuuteen, ei liikaa, mutta edes muutama päivä... Ja saarnan päätteeksi: Mikään ei ole tärkeämpää kuin tasa-painoinen elämä.🙂

lxma kirjoitti 28.2.2016 18:55

On vain koko ajan niin levoton olo.
Mihinkään ei jaksa oikein keskittyä. Ei lukemiseen, ei kirjoittamiseen, ei lenkkeilyyn, jopa elokuvan katseleminen tuntuu haastavalta. En oikein tiedä että mitä pitäisi ajatella. Stressaa ja hermostuttaa. Tosi rasittava olotila.

Tervetuloa joukkoon!