Oltiin poikaystävän kanssa kevätsiivousta tekemässä ja hyvin saatiinkin turha krääsä roskiin. Sitten illalla päätettiin mennä tekemään vähän iltapalaa. Siinä sekoittelin nuudeleita, kun kuulin tömähdyksen. Poikaystävä oli kaatunut tuoliltansa ja alkoi kouristella. En ole ikinä nähnyt niin pahaa kouristelua... Laitoin hänet väkisin kylkiasentoon ja pidin leukaa ylhäällä, että henki kulkisi. Sitten soitin äkkiä hätänumeroon ja sain ambulanssin tulemaan. Poikaystävä oli tajuton monta minuuttia ja henki korisi. Tuntui ikuisuudelta odottaa ambulanssia. Sitten tänne tulikin kaksi ambulanssia ja poikaystävä alkoi tulla tajuihinsa. Eipä tämä pässinpää suostunut lähtemään sairaalaan.... Nyt sitten valvon hänen hengitystä ja pulssia koko yön... Toivoen, ettei kouristelu ala uudestaan. Syytä kouristelulle ei löydetty ilman kuvia päästä. Pelkään aivoverenvuotoa, mutta kyllä se ihan hyvin reagoi, kun välillä herättelen. Huhhuh, tästä tule piiiiiiitkä yö....

Rina kirjoitti 15.5.2017 20:16
Ensi Viikonloppuna kesäistyy. Tomaatintaimet ovat jo pienessä kasvihuoneessa. Saavat luvan pärjätä. En hoitele asioita ja papereita Lukossan tapaan. Olen pääosin ulkona, niin ei parane kenkään meille soitella kauniina kevätpäivänä. Helpolla pääseminen on toinen luontoni, niinpä pyrin minimoimaan yhteydet ainakin viranomaisiin tai muihin vastaaviin tahoihin. En oikeasti jaksaisi sun elämääsi, Lukossa 🙂, mutta pääasia, että jokainen jotenkin jaksaa omaansa.

Rina: Minun samettikukan taimet ovat vielä tosi pieniä. Kylvin ne niin myöhään eli kevät on mulla myöhässä siinäkin mielessä. En ole myöskään ehtinyt ikkunoiden tai parvekkeen lattian pesuun, joten ei sinne vielä viitsi kukkiakaan laittaa. Eilen kyllä näin myynnissä kauniita hortensioita... Noi minun viranomais- ja paperiasiat ovat kyllä aivan hirveitä. En meinaa jaksaa niitä itsekään, vaikka olen aika pitkähermoinen suhteessa byrokratiaan. Lisäksi olen aloittanut ja vielä lisää aloittamassa vapaaehtoisia muistutus- ja kanteluprosesseja mm. terveydenhuollon henkilökuntaa kohtaan. Moni on minulle sanonut, että taistelen tuulimyllyjä vastaan ja tuhlaan vain energiaani, mutta en pysty hillitsemään itseäni. Ja tähän astisissa oikeusprosesseissani on jo mm. tullut sellainen voitto, että eräs lierokiero henkilö menetti johtavan asemansa julkisen työnantajan palveluksessa. Hän sai pitää työpaikkansa, mutta hänet alennettiin suorittaviin tehtäviin ja lisäksi hän on saanut muitakin rangaistuksia, joista kasvojen menetys on ehkä kuitenkin kovin. Minulla ei ole koko oikeusprosessi häntä vastaan edes vielä valmiina, mutta olen onnellinen jo tuosta, että sain aiheutettua tuon prosessin, jonka seurauksena hän sai kenkää esimiestehtävistä. Pohdin kyllä itsekin, miksi istun koneen ääressä kirjoittamassa asiakirjoja, kun voisin vaikka ulkoilla kauniissa kevätsäässä tai vaikka matkustella. Jokin minua kuitenkin ajaa eteenpäin. Se on jotain oikeudenmukaisuuden tarvetta tai jotain. Edes kosto ei mielestäni ole suurin motivaationi, vaikka kyllä minä senkin tunnistan yhdeksi minua eteenpäin lykkiväksi tunteeksi. Ymmärrän sinua Rina, että haluat päästä helpolla ja nautit elämästäsi omilla keinoillasi. Onneksi sinulla ei ole tällaisia byrokratiariesoja hartioillasi.

IDNA: Toivottavasti tilanne teidän luona rauhoittui. Hyvähän se olisi tutkia, mistä kouristelut johtuivat...

Voi Lukossa, mä olen pitänyt kamalana ja itsekkäänä sitä, että miehen suvussa on käyty käräjillä tuon tuostakin oikeutta hakemassa- ja kynsin hampain. Olen miettinyt sitäkin, miksi se kyseisistä ihmisistä tuntuu niin tärkeältä tai siis mitä se todistaa. Olet Lukossa joskus ilmaissut, että olet vaativa persoonallisuus-olisiko siis pohjimmiltaan kyse siitä? Et hirveästi anna armoa ihmisten vajavaisuuksille ja virheille?
Minäkin kai sanoisin, että kosto tai oikeuden saaminen laki teitse (selviä rikoksia lukuun ottamatta) ei ole sen arvoista. Ajatusten ja energian sitominen kyseisiin prosesseihin olisi elämän haaskausta. Menneet ovat minulle menneitä, enkä usko, että saisin mitään tyydytystä aiheuttamalla oikeusprosessilla vastaavasti itse jollekulle muulle jotakin pahaa. Maailmassa on niin valtavaa, käsittämättömän suurta epäoikeudenmukaisuutta, että itseni kokemat vääryydet ovat vain pienen pieni hiekanjyvä universumissa - eivätkä ne mitenkään hiero kengässäni. En tiedä, aukesiko ajatukseni sulle, Lukossa- tai kenellekään muullekaan. Ja tietenkin tiedän, etten kykene vaikuttamaan kehenkään, mutta niin se vain menee 😉.

Rina kirjoitti 17.5.2017 13:27
Olet Lukossa joskus ilmaissut, että olet vaativa persoonallisuus-olisiko siis pohjimmiltaan kyse siitä? Et hirveästi anna armoa ihmisten vajavaisuuksille ja virheille?
Minäkin kai sanoisin, että kosto tai oikeuden saaminen laki teitse (selviä rikoksia lukuun ottamatta) ei ole sen arvoista. Ajatusten ja energian sitominen kyseisiin prosesseihin olisi elämän haaskausta. Menneet ovat minulle menneitä, enkä usko, että saisin mitään tyydytystä aiheuttamalla oikeusprosessilla vastaavasti itse jollekulle muulle jotakin pahaa.

Rina: Minulle on joskus sanottu, että minulla on sekamuotoinen persoonallisuushäiriö niin, että eniten on vaativan persoonallisuushäiriön piirteitä. Joskus nuorena olin tosi tarkka monista asioistani kuten opinnoistani ja urheiluharrastusteni treenaamisesta. Psykoterapeuttini kuitenkin sanoi, etteivät nekään ole nyt ihan kauhean tarkkoja olleet eli olen kyllä aina osannut lintsata ja löysäillä. Minulla on myös tarkkaavaisuushäiriötä, minkä vuoksi olen opiskellut paljon itseopiskeluna. Olen oppinut vain omilla keinoillani, joka on poikennut opettajan ns. massaopetustavasta. Tämän piirteen kanssa olen välillä ollut lirissä ja on ihmetelty, miksi minun on aivan pakko tehdä asioita tietyllä tavalla. Nykyisen työntekijäni mukaan en oikein tunnu vaativalta tyypiltä. Kukaan ei kai oikein osaa sanoa, mikä minua vaivaa. Somaattiset sairaudet nyt ainakin ja lisäksi on ollut toistuvaa masennusta. Omassa päässäni kutsun itseäni joskus vieläkin vaativaksi, koska minulle on niin joskus sanottu, eikä minulla oikein ole parempaakaan diagnoosia itselleni. Mitä noihin oikeusjuttuihin ja vastaaviin tulee, niin olen niitä jokaista joutunut miettimään tosi tarkkaan. Mihinkään niistä en ole lähtenyt mielelläni ja joidenkin osalta vielä pohdin lopullista ratkaisua yrittäen päästä toisilla keinoilla. Varsinaiseen käräjätupaan asti ei ole edennyt kuin yksi tapaus eli on selvitty sovitteluilla, kanteluilla jne. Muutamassa tapauksessa minä olen vain yksi "aktivisteista". Eräässä tapauksessa kärsijöitä oli tuhansia ja he olivat julkisen sektorin asiakkaita. Tapaus pyöri mediassakin. Osa tapauksista on ollut sellaisia, että olen yrittänyt itse ensin neuvotella asioista ja pyytää esim. tilanteen korjausta keskustelun perusteella. Kun neuvotteluista ei ole ollut apua ja lakia on selvästi rikottu, en vaan voi jättää asiaa sikseen. Osassa näistä tapauksista olen katsonut asioita sormien läpi yhdeksän kertaa muutosta pyytäen. Sitten kuitenkin tulee se kymmenes tapaus, joka katkaisee kamelin selän. Onneksi kuitenkin asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Menneitä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Tällä hetkellä asiani myös ovat sillä lailla aika hyvin, että uusia ongelmatapauksia ei ole syntynyt. Nämä, mistä taistelen, ovat menneitä, mutta haluan niihin vielä lopputulemat. Sitten minulla on myös ollut muutamia ei-riitaisia juridisia tapauksia, jotka ovat liittyneet perunkirjoituksiin, perinnönjakoihin, jakamattomien kuolinpesien pyörittämisiin, lainhuudatuksiin jne. Nekin ovat työllistäneet, mutta niihin ei tosiaan liity riitoja.

Lukossa, masennushan se ikävin- muiden persoonallisuusasioiden kanssa kyllä pärjää 🙂. Ensi viikosta on tulossa lämmin ja maisema varmasti vihertyy. Olisi kiva lähteä pyöräretkelle, mutta pyöräni on täysin kunnostusta vailla. Muistaakseni kävit viime keväänä pyöräilemässä, Lukossa, mutta kuinkahan pitkiä matkoja ajelit? En yhtään osaa sanoa, minkä pituisia lenkkejä jaksaisin pyörällä, kun olen tottunut vain lenkkeilemään.
Olen joutunut itsekin perunkirjoitusjuttuihin osallistumaan, mutta mielikuvani niistä on lähinnä sellainen läpihuutojuttu, kun perittävät olivat jo elinaikanaan hoidelleet asiansa lahjoituksin ja testamentein. Se on järkevääkin, jos perintöveron määrää haluaa pienentää.
Kävin eilen puutarhaliikkeessä- nyt löytyy kesäkukissa tarjontaa! Vaikka mulla on daalioita esikasvatuksessa, niin helpommalla pääsen, kun ostan jo kukkivia taimia kaupasta. Pitää varmaan mennä tänään hakemaan parhaat päältä.

Tämän päiväinen käynti oli ehkä sittenkin vähän turha käynti, kun ei hirveesti saatu asioita eteenpäin. Asioiden eteenpäin vieminen menee nyt ensvikkoon, mutta eipä siittä täällä sen tarkemmin välttis jaksa/viitti kertoilla.

Ensviikolla onkin vain yks työpäivä, kun on helatorstai.

Saas nähä kuinka pitkältä ensviikon viikonloppu tulee tuntumaan, kun nytkin jo tuntuu tää viikonloppu pitkältä.

Mutta joo.. näinpä tossa hetki sitten vilahduksen ketusta, harmi etten ehtinyt saamaan kuvaa. Ehkä sitä vielä joku kerta onnistuu ketustakin nappaamaan kuvan.

Onpa täällä keskustelussa hiljasta, mut niin se on nykyään myös täälläpäin koirapuistossa(kin) hiljasta.

Tänää oon jo toista kertaa käymässä koirien kans puistossa ja eipä ole ketään. Ehkä toisaalta hyvä, mut olis vain kiva nähä yks tuttava jota en ole nähnyt pitkään aikaan.

Tulipahan tänään taas käytyä koirapuistossa, ja tällä kertaa ei ollutkaan ihan turha reissu. Tänään nyt näin sen yhen tuttavan pitkästä aikaa ja vaihdettiin vähän kuulumisia. Iha hyvä fiilis jäi, kun sai ns. kasvotusten vertaistukea.

Mutta joo.. saipahan samalla nuorempi koira purkaa kunnolla virtaansa ja on nyt ihan väsynyt, nukkuu tuossa mun sängyllä.
Joten saa nähä käynkö sitten illasta vanhemman koiran kans kahdestaan lenkillä.

Huominen muuten vähän jännittää.. liikuntaneuvojalle meno vähän

Äsh.. viesti lähti etuajassa.

Mutta siis huominen vähän jännittää, kun on sinne liikuntaneuvojalle aika ja lisäksi jännittää vähän se, että tuleeko yksilövalmentajalta viestiä yhdestä ajasta..

Rina: Suosittelisin aloittaman pyöräilyn varovasti vaikka 4-5 kilometrin lenkillä, jos ei ole yhtään pyöräillyt hetkeen. Siinä kun tuppaa mm. peffa kipeytymään, jos on tottumaton. Lisäksi jaloista löytyy usein ihan uusia lihaksia, joita ei esimerkiksi lenkkeilyssä niin käytä. Toinen juttu on pyörän kunto. Jos ei ole käyttänyt pyörää pitkään aikaan, niin on ehkä parempi tehdä lyhyt testiajelu kuin polkea heti kauas huomatakseen, että pyörässä on jotain vikaa ja kotiin on pitkä matka. Kun tuntumaa on saanut, niin sanoisin, että sellaiset 10-20 lenkit ovat hyviä. Riippuu maastosta tietenkin paljon ja ns. hidasteista (esim. onko soratietä, liikennevaloja tms.), mutta tuo 20km on ajettavissa tunnissa ihan kohtuullisen leppoisaa vauhtia. Suosittelen kyllä pyöräilyä vaikka vaihtelun vuoksi. Minusta on mukavaa, kun siinä maisemat vaihtuu nopeammin kuin lenkkeilyssä ja tavallaan eteneminen on aika kevyttäkin, vaikka sitten huomaakin ajaneensa itsensä ihan hikeen.

Delffi: Mikä tuo liikuntaneuvojan käynti on? Miksi sinä sinne menet? Sehän voi kyllä olla kovinkin hyödyllinen juttu. Saattaisin itsekin tarvita moista 🙄...

Minulla on nyt paljon uutta elämässä. Jostain vain tulvahti uusia juttuja elämääni aivan kuin vene olisi vettä hörpännyt. Olen ihan hämmentynyt itsekin uusimmista käänteistä. Nämä eivät nyt ole mitään byrokraattisia juttuja vaan ihan muuta elämänkirjon osastoa. Olen puoliksi kauhuissani ja puoliksi innoissani niin etten meinaa pöksyissäni pysyä. Onneksi aikataulu ei nyt kuitenkaan vaikuta ihan mahdottomalta. Kesäkuukauteni ovat täyttyneet erilaisista suunnitelmista, jotka eivät tosin ole vielä kiveen hakattuja. Aika tulee kuitenkin varmaan kulumaan nopeasti. Sitten tulee syksy ja syksyjutut. Nämä uusimmat jutut ovat vähän sellaisia... No ehkä niitä voi vähän lykkäillä syksylle...? Olen viime päivinä käyttänyt aika paljon aikaa tiedon hankintaan. Miten sitä onkin omassa päässä täydellisiä mustia aukkoja, joista ei tiedä mitään. Pakko sitten vain googlata, lukea ja ihmetellä miten paljon maailmassa on kaikkia ilmiöitä, joista ei tiedä. Olen nyt kuitenkin etupäässä positiivinen. Ehkä elämääni voisi jopa tulla uusi positiivinen käänne? Ja joka tapauksessa, vaikka ei tällaista ns. ulkoista käännettä tulisikaan, on elämäni jotenkin lutviutumassa koko ajan vähitellen parempaan suuntaan.

Lukossa: Liikuntaneuvojalla kävin kun käytiin läpi fysioterapeutin antamia liikkeitä/jumppaohjeita.

Kesäkuussa ois toinen käynti.. pitäisi nyt vaan muistaa ja jaksaa tehdä niitä liikkeitä edes sen 3 kertaa viikossa.

Mutta joo.. täällä on kyl nyt ollut muutama melko lämmin päivä. Eiköhän se kesäkin tule pikkuhiljaa..

Tänään olinkin töissä ja oli kyl henkisesti raskas päivä, mutta onneksi nyt on 6 päivän vapaa.

Mutta joo.. tänään onkin tullut jonkin verran liikuttua. Menin töihin pyörällä (ja pyöräilin tietysti takas kotia töistä), lisäksi käytettiin iskän kanssa työpäivän jälkeen koirat yhellä hiekkamontulla, jossa ne sai vähän juosta irrallaan. Lisäksi kävin tänään pyörällä kaupassa ja vielä kävin nyt illasta koirien kans reilun 6 km lenkin. Nyt tässä mietin että käviskö nyt illan päälle vielä pienen pyörälenkin vai malttaisko huilata, ja kävis sitten aamusta pienen kävelylenkin koiran/koirien kanssa.

Awwww ja awwwww sentään. Lukossa on ihan ihanasti ihastunut 😍😍😍

Siksi siis olen ollut täältäkin poissa. Pää on pyörällä ja vatsa täynnä perhosia. Tätä sekaisin olemista on kestänyt reilu kaksi viikkoa. Nyt katsoin paniikissa kalenteriin ja totesin, että on ihan pakko palata järkiini ja alkaa huhkia mm. opiskeluhommia. Pakko mikä pakko. On vaan väkivalloin työnnettävä tunteet sivuun ja käytävä kiireiden kimppuun. Olen myös ihan uudella tavalla alkanut pelätä, että joku voi jopa tunnistaa minut täältä, jos sattuisi yhdistelemään oikeita paloja yhteen. Se on ehkä epätodennäköistä, mutta mahdollista 🙄. Kukantaimeni ovat janokuoleman partaalla. Olen niin kertakaikkisesti lillunut vaaleanpunaisissa höttöajatuksissa, etten ole edes niitä muistanut kastella. Todellakin nyt täytyy ryhdistäytyä!

Delffi: Haluatko kertoa, mikä siellä töissä oli raskasta?

Mitäs muille kuuluu?

Lukossa: Noo..sen verran voin mainita että tuolloin keskiviikkona soitettiin yks puhelu yv:n kans ja mulle se puhelimes puhuminen on todella hankalaa. Joten tuo oli yks syy miks päivä oli henkisesti raskas. Sit toinen juttu oli se, kun ruokalassa oli ruuhkaa ruokatunnilla ja inhoan tilanteita, missä on paljon ihmisiä.
Joillekkin nuo jutut on pieniä, mut mulle nuo teki tuosta keskiviikko päivästä henkisesti raskaan.

Itseänikin muuten mietityttää välillä, ett tunnistaakohan joku tuttu mut täältä, jos sattuu "eksymään" näille sivuille.

Ai niii, viime viikko oli muutenkin jotenkin huonompi viikko. Saa nähä millainen tästä viikosta tulee, toivottavasti olis parempi viikko.

Ainakin tänään on tullut jo käytyä 7 km lenkki koirien kanssa ja illalla olis sitten ratsastustunti.

Jee! Mun taimet näyttävät selviävän huonosta hoidosta huolimatta. Taisin antaa niille vettä aika lailla viime tipassa.

Delffi: Toivottavasti tulee parempi viikko. Niinhän ne yleensä menevät, että huonompaa seuraa parempi jne.