Jännä miten kunnon yöunet auttaa flunssaiseen oloon ja myös se, että ottaa ihan rauhallisesti muutaman päivän.

Menin eilen klo 22.00 sänkyyn, mutta tuli siinä kait jonkin aikaa pyörittyä. Kuitenkin olo on nyt parempi kuin eilen (edelleen vähän nuhaa ja pikkusen on vielä kurkku kipeä, mut olo muuten ok), mutta kannattaa varmaan tämäkin päivä ottaa ihan rauhassa. Niin jospa sitä huomenna pääsis normaalisti hommiin Pesulalle.

En nimittäin haluais olla työtoiminnasta poissa, koska silloin en välttis sais poissaolopäiviltä rahaa.

Heipparallaa! Meinasin jo viikonloppuna tulla kyselemään, että ovatko Rinan tomaatit vielä ulkoilemassa, kun taivaalta tuli lunta. Tänään juuri äsken satoi taas lunta. Ihan ihmeellisiä kelejä! Olin jo ulkona ja olo on nyt niiiiin hyvä ja kevyt, kun sain yhden tutkimuksen hoidettua. Minähän joudun ramppaamaan aika usein labroissa, sydänfilmeissä ja muissa. Niissä on välillä sellaisia ennakkovalmistautumisia, ettei saa syödä ja/tai juoda, pitää ottaa lääkkeet tietyllä tavalla, pitäisi nukkua normaaliin tapaan jne. No minun elämähän ei ole aina niin kauhean säännöllistä. Monta kertaa olen aloittanut valmistautumisen illalla ohjeiden mukaan, mutta sitten en olekaan saanut yöllä nukuttua ja homma on mennyt pilalle. Tai olen aamulla ottanut vahingossa lääkkeet, joita ei saa ottaa tai juonut kahvia tai jotain muuta. Joskus olen päässyt paikan päälle, mutta jonoa on ollut niin hirveästi, etten ole päässyt riittävän nopeasti antamaan vertani, kun tiettyjen näytteiden otoissa on kellonaikaraja. Ja sitten se labralähete nollautuu parissa päivässä ja täytyy taas nolona soittaa hoitajalle, että voisitko taas uudistaa sen lähetteen jne. Tosi ikävää. Olen tosi huono noissa hommissa ja inhoan niitä tosi paljon. Mutta tänään sain yhden tutkimuksen siis hoidettua ja äsken join kahvit jäätelön kera palkinnoksi. Odotushuoneessa oli kaksi miestä, jotka tunsivat toisensa. Oli kiva kuunnella "salaa" heidän juttujaan. Toiselle oli tehty maksansiirto. Ihmiset kestävät kyllä kaikenlaista! Myös heidän jutut työelämästä olivat kiinnostavia, sillä oli kyse minulle tutuista organisaatioista. Oli siis jotain mukavaakin aamun käynnissä.

Apua... Turisisin (meillä turistaan, Delffin suunnalla selvästikin poristaan 😀) mielelläni enemmänkin, mutta nyt minun on pakko mennä tekemään kurssitehtäviäni. Tänään klo 12.00 on deadline ja koska unohdin viime viikon tehtävät, lennän koko kurssilta ulos ellen äkkiä käy palauttamassa tehtäviä. Palaan myöhemmin!

Delffi: Lepo, juominen ja puhumisen välttäminen auttaa. Minä imeskelen kurkkukipuisena usein Vicks-kurkkupastilleja, jotka auttavat myös. Toivottavasti sulla on jotain katseltavaa telkkarista. Ota rennosti.

Toivon, että olet parantunut Delffi 🙂🌻
Tää kevätkin on sellainen, että paljon ihmiset sairastaa ja moni valittaa väsymystään. Se ei ole mikään ihme, kun ilmat on tämmöiset. Eilen oli ihan jäätävä tuuli ja pakosta jouduin asioimaan ulkona enemmän. Illan sitten paleli ja kurkkukipu meinasi tulla kunnolla päälle.
Mietin tässä, että pari viimeisintä kesää ovat olleet epävakaisia sään suhteen. Paremmat kelit jouduin olemaan sairaalassa. Jotenkin tuntuu, että on jonkinlainen aurinkovaje päällä.
Miten ne lapsuuden kesät muistaa kuumina...onko niin, että aika kultaa muistot.
Nyt pitäisi aloittaa jo pihankin siivous/terassien pesu mutta ei huvita näillä keleillä.
Sama koskee kesäkukkien istuttelua. En muuten kiirehtelisi mitään mutta meille on ehkä juhlatkin tulossa, mikäli tulokset ei ytl:ssä muutu radikaalisesti.
Minun kuntoni asettaa rajoitteita, joten en ihan viime tippaan kaikkea mielellään jättäisi.
Väsymys on nyt vähän helpottanut, joten olisi virtaakin, kunhan vaan edes vähän lämpenisi.
Nuo labrahommat kuulostaa tutulta. Minulle tulee myös peruja aika usein ja sitten nolottaa soitella uusia aikoja. Yleensä sairastun, koska olen infektioherkkä ja siinä tilasssa en lähde uutta tautia TK:sta hakemaan. Sairaalat/TK:t ovat niitä tautipaikkoja. Se on tullut huomattua tässä muutaman vuoden aikana.
Hyvää alkanutta viikkoa ketjulaisille 🙂🌻
Ensi sunnuntaina tulee enemmälti väkeä, kun on äitienpäivä ☺️❤️🙂🎂

Kylmä on ja tomaatit viettävät aikaansa nyt sisätiloissa. Jouduin soittamaan pankkiin, kun olin sotkenut ja maksanut laskun itse, vaikka piti mennä käyttötililtä suoraan e-laskuna. Koetteli siis vähän hermoja, niin myös teki mamma manipulaattori.
Flunssat ovat tosiaankin kuuleman mukaan olleet sitkeitä tänä keväänä. Lääkärin mukaan nyt on liikkeellä yli sata erilaista virusta. Muuten- kun ikirouta Siperiassa sulaa, niin muinaiset pöpöt pääsevät jylläämään. Mitä meistä siis jäljelle jää...kunnon tautikanta ja iloinen elämä bakteereille ja viruksille.
Näin yksittäisiä valkovuokkoja, joten kaipa se sitten kevät on. Jos asettuu seinustalle auringon paistaessa, niin lämmittäähän tuo jossain määrin. Sitä paitsi valo se on tärkein. Näin muuten unta, että kesä oli mennyt ja syksy tulossa. Vähän olin unessa järkyttynyt, että taasko on talvi edessä. No, oma elämän kesä on jo mennyt ja lämmin syksykin siis olisi parempi kuin tuuli ja tuiskut. Sitä, minkä tässä vaiheessa tietää ja osaa, ei voi siirtää vaikkapa eri sukupolville. Elämässä on vaiheensa, ne on käytävä itse kunkin läpi. Neuvomiset ja ohjailut ovat tuuleen huhuilua. Tukena olo sen sijaan kantaa hedelmää.
Nyt vähän uuvuttaa. Vointeja kaikille!

Sain toisen tehtävän lähetettyä ennen klo 12, joten saan jatkaa kurssia. Nyt vielä pitäisi tehdä se rästitehtävä. Olen tässä jo soittanut pakollisia puheluitakin, koska on valmistauduttava loppuviikon tärkeään palaveriin. Minulla on niin jänniä palavereita nyt tulossa, että pelkään löysien valahtavan pöksyyn. No, ei ihan sentäs. Minäkin maksoin viime kesänä yhden ison laskun kahdesti. Samana päivänä saman laskun. Voi että olen tunari. Jostain syystä saajataho ei noteerannut virhettä mitenkään, kuten oletin ja toivoin. Nyt sitten selvittelen sitäkin asiaa. Tänään en enää ehdi sen perään soitella, joten huomiseksi jää. Huomenna on myös yksi palaveri, mutta se on minun puoleltani vain läsnäoloa ja kuuntelua eli helppo nakki. Mutta ei käy kuulkaa aika pitkäksi, kun koko ajan on jotain. Sitten vielä sellainen juttu, että ostin uudet housut, koska lihoin silloin viime vuonna enkä ole vielä saanut kiloja pois. Onneksi painonnousu on pysähtynyt. Nämä uudet housut vaan ovat sellaiset, että ne ovat pesun jälkeen hyvät, mutta löysistyvät pitämisen myötä ja sitten lököttävät alaspäin valuen. Ostinko sittenkin liian suuret housut? Vai onko materiaali jotenkin surkeaa, kun se löysistyy näin. Käytän lähinnä hameita ja mekkoja, joten olen vähän poissa tolaltani. Lökäpöksy 😝! Muistan taas, miksi en pidä housuista. Mekot eivät lökötä.

Rina kirjoitti 9.5.2017 14:29
Neuvomiset ja ohjailut ovat tuuleen huhuilua. Tukena olo sen sijaan kantaa hedelmää.

Olen samaa mieltä. Mutta miksi ihmeessä monilla ihmisillä on vimmainen neuvomisen halu? Tai jopa neuvomisen pakkomielle. Oletteko huomanneet? Minulla on sellainen (ylipainoinen) sairaanhoitaja, joka tykkää paasata minulle laihduttamiseen liittyvistä asioista yms. Olen moneen kertaan sanonut, että ko. asioista kerta toisensa jälkeen jauhaminen on meidän molempien ajan hukkaamista. Meillä on todella paljon järkevämpiäkin asioita käsiteltäväksi. Laihduttamisesta, painonhallinnasta, ruokavaliosta, liikunnasta ja vastaavista asioista on tietoa internetissä aivan ilmaiseksi saatavilla 24h/vrk monella eri kielellä. On myös ravitsemusterapeutteja, personal trainereita, liikunnanohjaajia yms. Miksi hänen täytyy tuputtamalla tuputtaa minulle ohjeita, jota en halua kuulla, koska tiedän ne kaikki jo. Ja miksi hän tuputtaa minulle pakonomaisesti neuvoja, joita hän ei selvästi itsekään noudata 😉 Ihan oikeasti olen kiinnostunut, mitä on sellaisten neuvoja tuputtavien ihmisten käytöksen takana. Sellaisia ihmisiä aina välillä tavaa, jotka lähes aggressiivisesti työntävät omia neuvojaan jollekulle onnettomalle. Ratkaisu olisi usein varmasti tuo tukena oleminen. Täytyisi myös jotenkin realistisesti arvioida, mitä vinkkejä ja tietoa kuulija missäkin vaiheessa olisi valmis vastaanottamaan.

Lukossa kirjoitti 9.5.2017 11:25
Odotushuoneessa oli kaksi miestä, jotka tunsivat toisensa. Oli kiva kuunnella "salaa" heidän juttujaan. Toiselle oli tehty maksansiirto. Ihmiset kestävät kyllä kaikenlaista! Myös heidän jutut työelämästä olivat kiinnostavia, sillä oli kyse minulle tutuista organisaatioista. Oli siis jotain mukavaakin aamun käynnissä.

Hauska kuulla, että muutkin tekevät tällaista. 😉 Itse olen järkyttävän utelias. Kaupungin kuntosalilla käy paljon eläkeläisiä ja siellä kuulee mitä mielenkiintoisimpia juttuja aikojen takaa. Korvat höröllään aina jumppaan.

Opiskeluaikana yritin joskus lukea tenttiin kahvilassa. Eihän siitä mitään tullut, kun molemmissa lähipöydissä käytiin niin mielenkiintoisia keskusteluja että unohduin niitä kuuntelemaan. 😳

Ruokakaupassa vahtaan jonossa edellä olevien ostoksia ja mietin, mitäköhän ruokaa tuo aikoo noista aineksista tehdä... mitä toi on, näyttää hyvältä...tuolla menee pelkästään super-terveellisiä ruoka-aineksia... tuolla puolestaan lähinnä roiskeläppiä ja sipsipusseja... onpa paljon maitoa, tuolla ihmisellä on varmasti monta lasta...ja iso koira kun on noin iso säkki koiranruokaa. Ehkä pitäis mennä töihin marketin kassalle niin voisi ihan luvan kanssa katsella ihmisten ostoksia! 😟

Hih, Joie, mäkin huomaan, jos jonkun ruokakärryt ovat täyttyneet oluesta ja makkarasta. En nyt erikseen syynää, mitä muut ostelevat, mutta usein vaivaannuttaa nostaa hihnalle jotain epäterveellistä. Eihän se muille kuulu, mitä napaani vedän (tai toisinpäin), mutta ruokasaarnaajien aikakaudella ravinnonhankinta on niin monimutkaista..
Lukossa, en minäkään jaksa kuunnella itsestäänselvyyksiä. Mieskin on turhautunut sairaanhoitajain populistisiin puheisiin liikunnasta, laihduttamisesta, riittävästä levosta ja oikeanlaisesta ravinnosta. Ei niin tietämätöntä ihmistä nyky Suomessa, ettei kaikki nuo asiat olisi jo selviä mennen tullen. Saati sitten, jos itsellä on sellainen koulutus, jonka turvin osaa kyseiset asiat ihan eri tasolla ja pieteetillä kuin esim. sairaanhoitajat. Turhautuuhan siinä vähemmästäkin- ajanhukkaa moinen palaveri. Viisastenkivihän olisi siinä, että joku keksisi, miten ihminen saataisiin toimimaan vähemmän haitallisesti itseään kohtaan.
Joku päivä mietin, milloin elämästä ylipäänsä tuli niin vaarallista. Lapsuudessani erilaisten huolten määrä oli sillä tavoin vähäisempi, että syötiin, mitä sattui olemaan ja peuhattiin heinikossa ja liitereissä ilman pelkoa esim. myyräkuumeista tai punkeista. Kukaan ei varoitellut katolle tai puun latvaan kiipeämisestä. Nykyisin taas tuo riskien minimointi tuntuu tuottavan enemmän ahdistusta kuin onnea. Tieto tuskaa lisää- vai miten se meni?
Tällekin päivälle huolenaiheensa. Housut ei kumminkaan lökötä 😉. Mulla on niin kireitä housuja, että hyvä että napin kiinni saa. Persus on hyvä kuntosalin tuloksena, niin pitää housut ylhäällä. Housut on mulle luontainen valinta, kuten joku varmaan muistaa😀. Mutta ei siitä sen enempää.

Tämä viikko on mennyt Pesulalla iha ok. Eilen ja tänään olin siis Pesulalla.

Lisäks tänää oli se terkkari käynti, josta jäi iha ok fiilis ja asiat etenee.
Oli myös mukava nähä yksilövalmentajaa melko pitkästä aikaa ja tuli vähä juteltua hänenkin kans.

Tämä päivä on siis toistaiseksi ollut iha hyvä päivä.

Illalla vielä olis talli, joten taidan nyt ennen tallille lähtöä vähän aikaa huilata.
Kuitenkin kun vielä on vähän nuhaa..

Mut pakko päästä tallille ku maanantaina en ollu ku olin kipeä.

Minä olen tänään ollut liikenteessä. Yritin lähettää tänne viestiä puhelimen kautta, mutta ei se onnistunut. Puhelimeni nettiyhteydessä on jotain häikkää. Aika raskas palaveri oli tänään, mutta selvisin siitä. Puuh. Olin jotenkin vielä aika hämmentynyt, kun kävin kotiin tullessa kaupassa. Kävin ensin eräässä kaupassa katsomassa yhtä siivoukseen tarvitsemaani erityisainetta. Ei sitä ollut siellä kaupassa, mutta haksahdin ostamaan pääsiäismunia(!!), joita myytiin 10-50 sentillä. Toisesta kaupasta unohdin sitten sitä siivousainetta etsiä. Olen nyt meinannut ostaa sitä jo varmaan kuukauden ajan, mutta ikinä en oikeassa paikassa asiaa muista. Kotiin päästyäni maistelin suklaamunia. Kallein muna oli Hugo-muna, joka maksoi 50 senttiä. Sen suklaa oli jopa melko hyvää, vaikken pääsiäismunasuklaista yleensä tykkää. Kahdenkymmenen sentin munan suklaan pystyin myös syömään, mutta 10 sentin munan suklaa oli aivan hirveää. Roskiin meni. Se haisikin voimakkaan pahalle ja maistui myös. Hajusta tuli mieleen leivinjauhe. Munien yllätykset olivat turhaa krääsää - tietenkin. Munat olivat vähän tyhmä ostos näin jälkikäteen ajateltuna. Mikäköhän minut sai niitä ostamaan? Kotimatkalla oli yksi nuoren näköinen, mutta aivan valtavan lihava ihminen. Hän oli hienosti pukeutunut kyllä ja tosi siisti. Ostoskasseissaan hänellä oli tosi rasvaisia (olen vertaillut) pakastepizzoja ja kokonaista kolme pussillista sipsejä. En yleensä ikinä katsele toisten ostoksia. Nyt katselin, kun siitä oli puhetta täällä. Kaupassa minun edelle ostoksia maksaneella naisella oli paljon kasviksia, mysliä, leseitä, maustamatonta jugurttia ja sen sellaista terveellistä. Ehkä joku katselee minunkin ostoksiani 😳...

Morkkis 🙁 Siis noista pääsiäismunista. Kaikkein eniten mua harmittaa toi muovikrääsä. Tuntuu niin älyttömän epäekologiselta tukea tuollaisen roinan tuottamista. Mähän heitän ne kaikki heti roskiin. Ei enää ikinä krääsämunia! Mignonit on ok. Kaiken lisäksi mulla oli kirjastossa tosi kiinnostava kirja varattuna ja se olisi pitänyt hakea tänään klo 18 mennessä. No, mä täällä söin munia ja rakentelin yllärijuttuja, kun olis pitänyt käydä kirjastossa. Unohdin sen siis täysin, vaikka se oli aiemmin päivällä mielessä ja vielä kaupassakin. Jonotin sitä kirjaa pari kuukautta ja nyt täytyy vissiin aloittaa jonotus uudestaan. No, jooh. Taas nokka kohti uusia pettymyksiä...

Lukossa: Itse en hirveesti pääsiäismunista tykkää. Mutta kinder-suklaamunat on hyviä, vaikkakin niissäkin vähän tympäsee se turha krääsä mitä sieltä tulee. Joo, onhan niitä kinder maxi -suklaapatukoita, mut ei ne ole sama asia kuin kinder -suklaamunat.

Mutta joo.. menispä tää nuha jo ohi, tai no, onhan tää jo vähän parempaan päin menossa. Pitää ilmeisesti kuitenkin lenkkeilyn kannalta nyt toistaiseksi ottaa rauhallisemmin, että pääsisi taas maanantaina tallille.

Lisäksi ensviikolla olis myös pari muutakin extra juttua tiedossa, joista toinen sattuu vieläpä työpäivän kans samalle päivälle.
Pitää taas sitten ottaa keskiviikkona töihin reppu mukaan ja sinne vaihtovaatteet.

Niin tosiaan, tälle päivälle oon käynyt yhden lenkin koirien kanssa ja kyllähän se alkoi nenä lenkillä vuotaan. Saa nähä jaksaako/viittiikö sitä toista lenkkiä tehdä koirien kans tai edes toisen kanssa, kun kaupassakin pitäis tänään käydä ostamassa lisää ns. parempia nenäliinoja.

Heräsin yöllä paniikkikohtaukseen. Mitään päiväahdistusta ei ole, mutta stressiä monesta minusta riippumattomasta asiasta tällä hetkellä. Tsunamikin vei unessa minut mukanaan. Ei kiva. Höh. Ja vielä kerran höh.

Rina: Yritin miettiä, millaista olisi herätä paniikkikohtaukseen. Oli vaikea kuvitella tilannetta, mutta sain ehkä vähän siitä kiinni. Varmasti ikävä juttu. Minulla ei ole ollut kohtauksia tosi pitkään aikaan. Taitaa olla jo noin kymmenen kuukautta viimeisimmästä. Ne ovat olleet kuitenkin ikäviä jokainen kohtaus.

Minun viikko oli aika raskas. Oli kaikenlaisia palavereita, akuuttiaika hammaslääkäriin ja lisäksi autoin erästä ystävää parina päivänä eräässä hommassa, joka vaati aika paljon julkisissa liikennevälineissä istuskelua varsinaisen työn lisäksi. Olin ajatellut, että perjantai-iltana katsoisin jonkun leffan. Mietin myös eräässä museossa käymistä perjantaina iltapäivällä. Ja mitä vielä. Olin perjantaina jo iltapäivällä niin väsynyt, että haaveilin nukkumaan menemisestä. Nuokuin illan valveilla. Yritin nukahtaa jo aiemmin, mutta ei se onnistunut. Puoli yhdeksältä vihdoin kapusin petiin ja heräsin virkeänä puoli seitsemän aikaan nyt aamulla. Minulla ei tietääkseni ollut univelkaa. Lääkityksiin on kyllä juuri tehty yksi pieni muutos, mutta käsittääkseni sen ei pitäisi aiheuttaa väsymystä. En tiedä, miksi olin niin poikki. Hyvä kuitenkin, että nyt aamulla heräsin virkeänä.

Mietin muuten eilen, että minä tulin yhteiskunnalle erityisen kalliiksi kuluneella viikolla. Monen monta lääkäriä istui viikolla minun asioitani, kävin taas somaattisissa tutkimuksissa kerran ja vielä tuo hammaslääkärijuttukin osui samalle viikolle. Puhuin myös kahdesti erikoislääkärin ja kerran sairaanhoitajan kanssa puhelimessa. Yksi sosiaalityöntekijäkin istui palaverissa ja lisäksi olin kahden asiantuntijan kanssa puhelinkontaktissa. Kelalle en sentään vielä tällä viikolla ehtinyt laittaa uusia kysymyksiäni sähköiseen palveluun. Lisäksi sain kuntoutustukea (=eläkettä) enkä suuremmin osallistunut verojen maksamiseen jne. Eli kauhean kalliiksi tulen yhteiskunnalle 😞😳.

Mukavaa viikonloppua kaikille 🙂🌻!!

Aika kiitää kauheaa vauhtia. Nyt on siis jo toukokuun puoliväli!!! Olen henkisesti huhtikuun puolivälissä. Ihan järkyttää ajankulun nopeus. Viikonloppuna otin aika rauhallisesti. Tein pieniä kotihommia ja sain esimerkiksi samettikukan taimet koulittua. Itäminen sujui tänä vuonna viime vuotta selvästi heikommin, mutta nyt näyttäisi siltä, että kyllä noista varmaan saadaan kesäkukat parvekkeelle. Tänään olen soitellut sinne ja tänne. Jättänyt soittopyyntöjä ja sitten kytännyt puhelimia. Onnekseni ja ihmeekseni soittopyyntöihin on jopa vastattu. Olen päässyt puhumaan aika korkea-arvoistenkin ihmisten kanssa asioistani suoraan ja mutkattomasti. Yleensä olen tottunut selittämään asioitani yhdelle sun toiselle sihteerille, joka sitten siirtää asiani seuraavalle, joka taas siirtää asiani jonnekin tai pyytää minua itseäni ottamaan yhteyttä sinnejatänne. Tänään asioihin tuli selkeyttä nopeasti ja helposti. Hyvä niin. Nyt minun pitää pohtia yhtä kinkkistä juttua ja tehdä lopulta joku päätös mielellään vielä tämän viikon aikana. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat nyt epämiellyttäviltä 😞. Eko-syyllisyyttäkin poden jollain tasolla edelleen, vaikka en ole nyt kyseistä kirjaa ehtinytkään lukea. Söin viime viikolla Hesburgerissa kanatortillan sijasta kasvistortillan, joka oli merkitty ekologisemmaksi tuotteeksi. Se maistui kuitenkin aika pahalta. Tai minusta se oli tosi mautonta muuten, mutta siinä oli melko voimakkaan makuinen kastike, joka ei yhtään sopinut yhteen colan kanssa. Nyt taitaa olla pakko ryhtyä perkaamaan kauhean korkeaa sekalaista paperipinoa. Siellä jossain seassa on papereita, joita tarvitsen yhden asian hoitamiseen.

Ensi Viikonloppuna kesäistyy. Tomaatintaimet ovat jo pienessä kasvihuoneessa. Saavat luvan pärjätä. En hoitele asioita ja papereita Lukossan tapaan. Olen pääosin ulkona, niin ei parane kenkään meille soitella kauniina kevätpäivänä. Helpolla pääseminen on toinen luontoni, niinpä pyrin minimoimaan yhteydet ainakin viranomaisiin tai muihin vastaaviin tahoihin. En oikeasti jaksaisi sun elämääsi, Lukossa 🙂, mutta pääasia, että jokainen jotenkin jaksaa omaansa.
Vaikka näinä päivinä on ollut stressitekijöitä ilmassa, niin suhteellisen hyvin olen niihin nyt sopeutunut. Nukkunutkin taas hyvin. Mennään meiningillä, että mikään ei ole kovin vakavaa. No, ehkä kuolema, mutta se on toinen juttu.