Olen yksin ajatusteni ja tunteideni kanssa. Ei ole ketään ihmistä tässä maailmassa kenelle kertoisin kun jaksaminen tuntuu loppuvan ja kaikkialta tulee vain lunta tupaan. Meitä on varmaan muitakin?
Teko on kyllä kauhea, mutta sellainen maailma, jossa 15-vuotias ei voisi saada tällaista anteeksi, on liian julma. Samalla me monet asiaa kauhistelevat esim. syömme hyvällä ruokahalulla tehotuotettua broileria. Tekopyhyys on vakava synti sekin.
Mielestäni 15-vuotias on kyllin vanha ymmärtämään tekonsa ja vastaamaan siitä. Jos tuon ikäinen ja jopa nuorempi muka on kyllin vanha päättämään sukupuolestaan ja sen muuttamisesta niin on kyllin vanha tajuamaan tuonkin!
Elämme sairaassa maailmassa jos avuttomia eläimiä saa kiduttaa miten lystää ja kaiken saa anteeksi.
Syön kyllä liharuokaa, mutta on eri asia kuin tarkoituksella rääkätyt kissanpennut. En hyväksy mitään selityksiä tuolle touhulle!!! Lisäksi kyseessä oli rasistinen teko. Tuo nainen oli romanitaustainen enkä usko että olisivat kantasuomalaiseen kohdistaneet.
Ei kauhean ystävällinen kommentti sinulta.
Anteeksianto, josta on nyt käyty paljon yhteiskunnallistakin keskustelua, on hyvin tärkeä teema ihmisyksilön kehityksen kannalta. Ihminen, joka suhtautuu hyvin ankarasti muihin, on usein kaikkein ankarin itseään kohtaan. Tässä ankaruudessa virheet ovat niin ylitsepääsemättömän kauhea asia, ettei niitä pysty näkemään lainkaan. Tällöin menneisyydestä ja virheistä ei voi oppia. Vankilatkin ovat täynnä syyttömiä ihmisiä. Vastuu, katumus ja anteeksi saaminen ovat ainoa tie eteenpäin.
Tuo on mielestäni aivan biipabaapaa. Anteeksi antamien on joskus mahdotonta. Menneisyyden vireistä oppiminen on aina mahdollista, mutta jos noin julmaan tekoon pystyy on vika perusluonteessa eikä se muutu. Vankiloissa on syystä sinne joutuneita. Ei elämä ole päänsilitystä jos rikkoo lakia eikä pidäkään olla. En halua keskustella tästä enää kanssasi.
Siis vankilassa on syyttömäksi itsensä kokevia ihmisiä, koska he eivät pysty kohtaamaan tekemiään virheitä, ja anteeksiannon kulttuuri on vieras, jos nyt rautalangasta väännän. En ole itse tosin vankilassa ollut, eikä kukaan läheisenikään, mutta anteeksianto ja sen vaikeus on minua paljon pohdituttanut. Et voi valita, kuka tänne kirjoittaa, kuten en itsekään voi.
Mä oon täysin erakko. Kattelen vaan leffoja himassa ja käyn kävelyillä. Mun kokemuksen mukaan me erakot ollaan aika tönkköjä, toinen samanmoinen ei oo paras juttukumppani. Mieluummin joku sosiaalisempi ihminen, silloin kun sellaista tarvii.
Pitääkö meidän ulkopuolisten antaa anteeki joku teko vai ei? Nainen jonka kissat tapettiin ja jonka koti töhrittiin, ei puhu mitään anteeksiannosta mutta sanoo edelleen äänestävänsä kissantappajan puoluetta. Nyt Koskelan murhaajapojat ovat pääsemässä vapauteen ja yksi jo pääsi. He tuskin voivat elää normaalisti elämäänsä vaan heidän teot tulevat aina esiin. Me muut voimme vaan netissä tätäkin ihmetellä.
Asiasta toiseen. Miten yksineläjät järjestätte eläimenne hoidon, jos joudutte sairaalaan pitemmäksi aikaa? Miten pääsette sairaalasta pois, jos ei ole ketään kuka hakisi ja joka olisi auttamassa kotona sen jälkeen? Ei tarvisi kuitenkaan kotisairaanhoitajaa vaan pärjäämistä arjen asioissa? Itse ajattelin vaan valehdella sinne jonkun läheisen mutta entä jos oikeasti tarvii jonkun apua.
Ei kannata valehdella, jos oikeasti tarvitsee jonkun apua. Kotiinhan potilaat nykyään lähetetään mahdollisimman pian, niin tehtiin minullekin nilkkaleikkauksen jälkeen. Sisko kävi kaupassa ja haki lääkkeet. Olisin kai päässyt johonkin kuntoutuspaikkaan jos tilanne olisi ollut oikein paha.
Omia eläimiä ei ole, mutta hoidokkeja on ollut sitäkin enemmän. Nytkin maalla yksi kissa, kun naapurit erosivat ja kissa jäi niille sijoilleen. Paljon on saanut hoitaa ja loukuttaa kulkukissoja. Lemmikkihotelli on tietysti vaihtoehto, mutta ei ilmainen.
En voi valita valitettavasti kuka minulle vastaa, mutta olisi korrektia ottaa toive huomioon eikä ängetä viestejä joita ei haluta. Mikään asia ei lievennä, saati tee tyhjäksi moisen teon julmuutta.
Friendly kirjoitti:
Ei kannata valehdella, jos oikeasti tarvitsee jonkun apua. Kotiinhan potilaat nykyään lähetetään mahdollisimman pian, niin tehtiin minullekin nilkkaleikkauksen jälkeen. Sisko kävi kaupassa ja haki lääkkeet. Olisin kai päässyt johonkin kuntoutuspaikkaan jos tilanne olisi ollut oikein paha.Omia eläimiä ei ole, mutta hoidokkeja on ollut sitäkin enemmän. Nytkin maalla yksi kissa, kun naapurit erosivat ja kissa jäi niille sijoilleen. Paljon on saanut hoitaa ja loukuttaa kulkukissoja. Lemmikkihotelli on tietysti vaihtoehto, mutta ei ilmainen.
Minulla ei ole ketään keltä voisin pyytää apua. Läheisimmät olisivat siskonlapset mutta he asuvat niin kaukana etteivät voi tulla apuun.
Minulla on kissojani hoitamassa lapseni jos joudun vaikka sairaalaan. Jos olen pari päivääkin pois niin hän on käynyt kahdesti kissoja ruokkimassa, putsaamassa hiekkikset ja ylipäätään katsomassa, että kaikki on heillä ok. Olen kotona viihtyvä enkä reissaa jos ei ole pakko.
Kissahotelli on hyvä paikka jos ei ole läheisiä jotka kävisivät.
Olen myös yksin, kai oma vika kun vaan sotken aina kaiken. Elämä on niin monessa solmussa että niistä ei saa mitään selvää. Olen tällä hetkellä kaiken mt-avun ulkopuolella, en pyynnöstäni huolimatta sitä ole saanut. Nyt hävettää kun meninkin valittamaan, oma vikahan tämäkin on. Nyt syksy, pimeä, maailman tilanne jne. Tuntuu upottavan synkkiin syövereihin. En tiedä miten jaksaisin, onko edes väliä jaksaako vai ei.