Yksin arjessa

Yksin arjessa

Käyttäjä Nymphalis Antiopa aloittanut aikaan 25.07.2019 klo 17:51 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Nymphalis Antiopa kirjoittanut 25.07.2019 klo 17:51

Olen yksin ajatusteni ja tunteideni kanssa. Ei ole ketään ihmistä tässä maailmassa kenelle kertoisin kun jaksaminen tuntuu loppuvan ja kaikkialta tulee vain lunta tupaan. Meitä on varmaan muitakin?

Käyttäjä Mieletön83 kirjoittanut 28.07.2019 klo 14:38

On muitakin täällä ainakin. Vaikka olisikin ihmisiä ympärillä, koen olevani ypöyksin sekavine ajatuksineni. En osaa edes tunteitani selittää. On vaikeaa niin vaikeaa että välillä tekis mieli lakata olemasta. Hurjan lohduton tunne valtaa välissä mielen. Eikä tunnu löytyvän keinoja millä tätä oloa helpottaa, alkoholi painaa vielä syvemmälle kuoppaan. Puhuminenkin on vaikeaa.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 4 kuukautta sitten. Syy: Kirjotusvirhe
Käyttäjä Tammyka kirjoittanut 28.07.2019 klo 15:03

Yksinäisyyden kokeminen tuntuu olevan yleistä olipa perhettä ympärillä tai on totaalisesti yksin. Seurassa yksinäisyys korostuu selvemmin, kun ei oikein kuulu porukkaan. Käyttäytyy kuten muutkin, mutta ei ole oikeasti läsnä. Ja puhuminen se vasta vaikeaa on, jos pitäisi avautua itselle tärkeistä asioista. Onko se luottamuksen puutetta vai mitä, en ole saanut sitä selvitetyksi itsellenikään.

Käyttäjä Mieletön83 kirjoittanut 28.07.2019 klo 23:58

Kumpa tietäisi mistä se tunne tulee, en uskalla avata suutani jos on outoja tai vaikkapa tuttujakin useampi kerralla, tuntuu että suusta tulee kyllä puhetta mutten edes kuule omaa ääntä. En pysty kertomaan mitään pitkää tarinaa, vaikka haluaisinkin. Sitten olenkin hiljaa ja vaivun omiin sekaviin ajatuksiin, kun ei taaskaan saanut suutaan auki. En tiedä enkä usko että tämä asia tulee mulla koskaan korjaantumaan, täytyy tyytyä kohtaloonsa. Ja olla hiljaa omien ajatusten kanssa.

Käyttäjä kuukkels kirjoittanut 30.07.2019 klo 15:15

Minulla ei ole enää edes mitään sanottavaa. Tuntuu että ei ole mitään ajatuksiakaan. Epämääräinen huono olo vaan, tietoisuus siitä että kaikki ei ole hyvin. Muiden ihmisten kanssa voi puhua, jos yrittää pinnistellä ja keksimällä keksiä jutun aiheita. Ompas kaunis ilma, mukavaa kun ei ole enää niin kuuma. Täysin turhaa ja yhdentekevää jaarittelua. Mutta en osaa puhua mistään muustakaan

Käyttäjä kirjoittanut 27.09.2019 klo 19:53

Yksin olen minäkin suurimman osan aikaa, omasta ajastani. "Omasta ajasta" - mitä se on, eikö kaikki aika ole? Jos olen olemassa, itselleni? Siitä en ole aina varma, että olisin olemassa, aika tuntuu vaan katoavan. Aamu seuraa aamua, viikko viikkoa, kuukausi seuraavaa... ... ... ...  ....   Kissan elämää olen ehkä ennemminkin viettänyt. Elämäni viimeinen kissa seuranani, aikaisemmat ovat elämänsä eläneet, pitkään elivätkin. Ja onhan tämä toinenkin seuralainen: ystävä Yksinäisyys. Mitä sille kertoisin? Haluaisitko tutustua ystävääni Yksinäisyyteen? Tämä ystävä taitaa olla elämäni ainoa todellinen. Ehkei minusta ole ollut ystäväksi muille? Mietin usein miksi en jaksa enkä taitais rohjetakaan ihan kohti? jos täältä kulman takaa kuitenkin koetan kuulostella - kaikuuko, jonnekin, jonkun koneelle, jotain?