Tunne siitä, että voimat loppuvat
Olen joitakin vuosia kärsinyt on-off-ahdistuksesta, masennuksesta tai uupumuksesta, miksi sitä nyt kutsuisikin, jossa välillä on ollut parempia, jopa oireettomia jaksoja, välillä sitten taas on vaikeampaa. On levoton olo, vatsassa tuntuu olevan jättimäinen kivi, sydän tykyttää tuhatta ja sataa.
Olin pitkään työtön, mutta sitten sain puolen vuoden osa-aikatyön, jonka jälkeen pääsin keikkaluontoiseen nollasopimustyöhön. Kaiken järjen mukaan töiden puolesta olen parhaassa jamassa aikoihin, mutta silti vain tuntuu, että olen jaksamiseni äärirajoilla.
Pidän kyllä työstäni ja olen iloinen, etten ole täysin työtön, mutta silti tuntuu, että työ uuvuttaa epäsäännöllisyytensä vuoksi. Tuntuu, ettei minulla ole kontrollia omaan elämääni. On mahdoton suunnitella mitään, koska joudun alati olemaan stand by -tilassa työkeikkoja toivoen. Samanaikaisesti stressaan koko ajan työn menettämisestä, vaikka mitään sellaisia merkkejä ei ole ilmassa. Olen myös alkanut jännittää tuttujakin työtilanteita, uusista puhumattakaan, ja pelkään sen heijastuvan työhönkin.
Tunnen olevani umpikujassa. En saa lisätöitä tai ennustettavimpia töitä, vaikka kuinka haen. Uuden ammatin opiskelu ei ihan noin vain onnistu, kun on terveydellisiä rajoitteita (jotka rajoittavat myös työmahdollisuuksia) ja toisaalta ilman säästöjä koulun penkille siirtyminen ei tunnu mahdolliselta. Samaan aikaan TE-toimisto hengittää niskaan. Tilanteessa, jossa haen kyllä töitä ja muita ratkaisuja tilanteeseeni niissä kuitenkin onnistumatta, tuntuvat hallituksen ajamat uudistukset työttömyyden hoitoon silkalta ajojahdilta, nurkkaan ajamiselta, jopa rangaistukselta. Pelkään, että jossain vaiheessa minut määrätään johonkin kurssille tai työharjoitteluun, jolloin keikkatöiden vastaanottaminen vaikeutuu, jopa estyy. Minulla ei ole mitään luottamusta hallitusta tai viranomaisia kohtaan, että tällaisia järjettömyyksiä ei annettaisi tapahtua.
Ahdistuksen ollessa pahimmillaan olen toivonut sairastuvani tai joutuvani onnettomuuteen, ihan vain saadakseni edes hetken aikaa vain olla, keskittyä vain juuri käsillä olevaan hetkeen, olla murehtimatta. En edes muista, että milloin viimeksi olisin ollut huoleton.
Ehkä kaikkein pahinta on haaveiden pois hiipuminen ja tunne elämättömyydestä. Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Ankeaa harmautta päivästä toiseen ilman valopilkkuja, elämän valuessa hiljalleen ohi. Olisi kiva mennä jollekin kurssille, mutta ei ole rahaa (ja mitähän työkkärikin siitä sanoisi?). En nähtävästi koskaan tule omistamaan asuntoa saati omakotitaloa, josta olen (olin?) haaveillut koko ikäni, tai autoa, pientä mielenkiintoisten kirjojen kotikirjastoa, kivoja astioita… Pois on myös jäänyt entinen intohimoni matkailu. Minulla oli keväällä voimakas halu lähteä yksin mökille, jonnekin luonnon keskelle nauttimaan hiljaisuudesta ja jalosta joutilaisuudesta; kuunnella tuulen huminaa lehdettömissä puissa ja katsella tulen tanssia takassa. Vaan mihinkäs töiden toivossa elävä nollasopparilainen pääsisi?
En tiedä mitä tekisin.
Hei, onneksi joku on sitä mieltä, että ihminen näkee unta siitä mitä toivoo tai mitä pelkää.
Ne taustalla jossain sisimmässä olevat pelot voi aktivoitua uniin?
Heippa! Miten menee? Onko äitisi (ja isäsi?) terveyshuolista jotain selvinnyt? Kuinka muuten voit?
Sain pienenä joulumuistamisena pari yksittäisannosta Van Houten -kaakaota, 4cl minttuviinaa ja vaahtokarkkeja. 😄 Pääsen siis kokeilemaan. Jos vaikka tänään. Muuten tämä uuden vuoden juhlinta taitaa rajoittua kaalilaatikon tekemiseen & syömiseen ja Poliisien kattomiseen... päiväkirjan kirjoittamista ehkä. 😂 Muuta ongelmaa en oo ainakaan toistaiseks keksiny. Mitenkäs sinulla?
Moikka Joie! 🙂
Kiitos kysymästä, minulla on mennyt ihan ok. Hetkittäisiä ahdistuspiikkejä on ollut, muttei sellaisia pitkiä kausia. Välillä tosin oli kummallinen väsymyskausi.
Äiti ei ole koskaan oireillut mitenkään, eikä eritteen syyn löytäminen vaikuta häntä kiinnostavan, koska kuvista ei mitään löytynyt. Isällä sen sijaan on edelleen jotain häikkää ja hän on menossa uudelleen lääkäriin. Kunpa ne nyt tutkisivat ihan kunnolla! Isällä on muutenkin vaikka millaista vaivaa, niin sen terveydenhoito on aikamoista tasapainoilua.
Hämmästytin itseni saamalla avoimen opinnot kasaan ennen opinto-oikeuden loppumista, vaikka ihan viime hetkille meni. Päättäväisesti torjuin kaikki impulssit Youtubessa roikkumisesta tai lukemisesta - miksi aina silloin tekee mieli lukea, kun ei ole aikaa? - ja keskityin viimeisen oppimistehtävän tekemiseen. Välillä näytti pahalta, ettei se tule valmistumaan ajoissa, mutta päätin, että en luovuta. Kerrankin saan olla tyytyväinen itseeni, ehkä jopa ylpeä itsestäni. 😊 Tuntuupa vieraalta kirjoittaa noin! 😳
Mutta nyt sitten on päällä perinteinen tehtävän palautuksen jälkeinen (paremman sanan puutteessa) morkkis, jossa nolottaa kaikki ne typeryydet, joita tehtävään tuli kirjoitettua ja harmittaa kaikki ne edes hivenen fiksummat ajatukset, jotka tulevat mieleen vasta nyt.
Sain kuin sainkin joululahjaksi minttukaakao - kapseleissa. Minulla ei ole kapselikeitintä. 🙃 Pitää koettaa saisiko niistä juotavaksi kelpaavaa kaakaota suoraan kuumaan maitoon tai veteen sekoittamalla.
Btw, minttu-uute ei ainakaan kylmässä maitokaakaossa toimi. Kyllähän siitä ihan juotavaa tulee, mutta mintun maku on mieto ja silti suuhun tulee alkoholimainen polte, niin kuin joisi vahvasti terästettyä kaakaota. Tietysti jos joku sellaista efektiä kaipaa... Pitää kokeilla vielä kuumaan kaakaoseen. Voi olla, että uute toimii paremmin leivonnassa, mihin se on tarkoitettukin.
Mitä sinulle kuuluu, kuinka on mennyt? Maistoitko Van Houtenia?
- Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: typoja
Onnittelut opintotehtävien loppuun saattamisesta!! Kyllä siitä on syytä olla ylpeä. Tuo lienee kovin tavallista, että jälkikäteen huomaa kaikenlaisia mokia ja mitä olis voinu tehdä paremmin. Mua helpotti sekä kandi- että graduseminaarissa se, että kun niitä keskeneräisiä (tai kandiseminaarissa valmiita) töitä käytiin joka kerralla läpi, niin ei ne toistenkaan tuotokset mitään niin häävejä olleet. 😃
Itse kun ajattelin, että pitää olla loppuun asti viilattua ja täydellistä ennenku sitä kehtaa ryhmän arvioitavaksi tuoda. Suurimmalla osalla opiskelijoista on sen verran paljon hommaa siinä, että ylipäänsä saa jotain kyhättyä valmiiksi asti, ettei siitä ehdi / jaksa mitään mestariteosta tehdä. Kunhan on mitä palauttaa. Se on jo kova, että saa palautettua. 👍 Ne opettajat nyt on tottuneet lukemaan aivan kaikenlaista.
Hyvä neuvoa, kun itse en voi päästää käsistäni mitään mikä ei ole täydellistä................ unkarin verkkokurssillakin sain lukea niitä ääntämistehtäviä sataan ja yhteen kertaan ennenku sain äänitettyä sellaisen version, minkä kehtasin palauttaa. 😅
Kapseliongelmassa en kyllä osaa auttaa. Voihan nenä! No joo, järjellä ajateltuna tuntuisi kyllä, että mitä se konekaan muuta tekee kuin kuumentaa veden ja sekoittaa sen kapselin sisältöön. Toivottavasti?? Mielenkiintoista kuulla, miten onnistui. Mä join mukillisen minttukaakaota eilen ja toisen mukillisen tänään. Hyvää oli! Menee ostoslistalle. Mintun makua olisin kyllä minäkin kaivannut enemmän kuin mitä se likööri antoi. Vaahtokarkit jätin pois. Harmi, ettei minttu-uute vakuuttanut. 🤔 Mitenköhän Marianne-rouhe toimisi? En usko, että siitäkään kyllä kovin paljoa (pipar)mintun makua tulisi, enemmän varmaan vaan sokerin. Maraboun tumma ohut minttusuklaa maistuu aika voimakkaasti mintulle, joten senkin sekoittamista voisi koittaa. Entä sitten ihan tuoreet mintunlehdet?
Olen ollut kiitollinen joulun ajan vapaapäivistä, sekä tästä uudenvuodenpäivästä, ja sitten on vielä loppiaispäivä. Joka vapaapäivä on tullut tarpeeseen ja olen kokenut levänneeni. Olen nukkunut tosi hyvin, mikä on ihan mahtavaa! Viime vuonna kului unilääkkeitä paljon enemmän kuin haluaisin (ja enemmän kuin uskaltaisin lääkärille kertoa). Edellinen lääkäri psykiatrian polilla sattui olemaan niin höveli, että kirjoitti aina 100 tablettia kerrallaan, koska "tulee sinulle halvemmaksi". Siksi ei ole tarvinnut säästellä niitä, ja aika kevyellä kädellä olen sitten ottanutkin. Nyt lääkäri vaihtui, ja voi olla että jatkossa ei tipu enää ainakaan tuollaisia määriä.
Toivottavasti sun isän asiat selkeytyy ja löytyisi oikeanlainen hoito, jos sitä tarttee! Olitko joulunaikaan vanhempiesi luona?
Kiitos onnitteluista! 😊
Minä en ole oppinut hahmottamaan arviointiperusteita. Tuntuu, että mitä epävarmempi olo minulla on tehtävää palauttaessa, niin sitä paremman arvion siitä saan. Samoin tehdyn työn määrä ei aina näy arviossa: joskus flunssassa, hirveässä kiiressä ja laissez-faire -hengessä tehty tekele on saanut saman arvosanan kuin huolellisesti paneutuen ja ajan kanssa tehty tehtävä.
Isä kävi lääkärissä. Lääkäri on sitä mieltä, ettei se mitään vakavaa ole, mutta määräsi jotain kokeita, "varmuuden vuoksi". Isä ei oikein ole vakuuttunut vaivan vaarattomuudesta, mutta ei se auta kuin odottaa testien tuloksia ja toivoa, että lääkäri on oikeassa.
Kiva kuulla että minttukaakao maistui! 😀 Seuraavaksi suosittelen kokeilemaan minttuviinan sijasta minttuista kermalikööriä, esim. Malmio Kissanminttua. Itse asiassa nyt kun Alkon sivuja katselen, niin maistettavaahan olisi vaikka kuinka! Esim. Minttu Vanilla Ice kuulostaisi hyvältä lisukkeelta kaakaoseen.
Minä olin onnistunut ostamaan 40 % minttuviinan sijaan 50 % pullon. No, sitä pitää muistaa annostella varovaisemmin. 😁
Imeytyisiköhän tuoreista mintun lehdistä minttuisuutta maitoon? 🤔 Ehkä sitä voisi kokeilla sitten joskus. Ostan silloin tällöin minttua salaattiin pientä vaihtelua tuomaan.
Unilääkkeet on varmaan pienempi paha kuin nukkumattomuus. Kenties uusi lääkärikin niitä edelleen määrää, jos kerran ne tulevat tarpeeseen. Mutta tosi hienoa, että olet saanut levättyä!
Joo, vietin joulun porukoiden kanssa. Meni ihmeen hyvin. Mitä sinun jouluusi kuului levon lisäksi?
Hyvää uutta vuotta Nótt, nyt mennään jo pidempää päivänvaloa kohti! Onneksi olkoon myös opintokokonaisuuden loppuunsaattamisesta, ylpeys on varmasti paikallaan!
soroppi kirjoitti:
Hyvää uutta vuotta Nótt, nyt mennään jo pidempää päivänvaloa kohti! Onneksi olkoon myös opintokokonaisuuden loppuunsaattamisesta, ylpeys on varmasti paikallaan!
Kiitos! Ja kiitos samoin, hyvää uutta vuotta sinullekin! 😊
Kaipaan jo kovasti valoisuutta. Ihanaa ajatella, että päivä jo pitenee. Valonmäärän puolesta minun ihanteellinen vuodenaika onkin jo ihan kulman takana, koska tykkää siitä, että on suhteellisen tasaisesti jakautunut valoisa päivä ja pimeä yö.
Taidan huomenna mennä lähimpään hypermarkettiin käymään läpi kaakaohyllystön. 😊 Kiitos myös liköörisuosituksista! Kaakao mintulla oli kyllä huomattavasti parempaa kuin kaakao ilman mintun makua. Mut tosiaan, olis alkoholitonki versio minttukaakaosta kiva olla. Tuskin tuoreista mintunlehdistäkään paljon makua irtoaa. Joskus olen käyttänyt kuivattuja teessa, ja kyllä niitäkin aika antaumuksella sai liottaa ja suht ison määrän ennenku makua oikeasti tuli.
Mulla on vaihteeks tullut sellainen vaihe, ettei päiväkahvit oikein maistu. Aamulla juon kyllä kahvia, mutta iltapäivällä ei aina enää teekään mieli. Olen sitten juonut teetä, tai sitä kaakaota.
Heh, heh, juu tuttu tunne toi, että itse on luullut jonkin suoritteen menneen ihan persiilleen, ja sitten tulikin hyvä arvosana... tai päinvastoin. Ei voi aina tietää, mitä haetaan. 🤔
Toivottavasti kokeet osoittaa isäsi huolen turhaksi!! Hyvä, että asia kuitenki selvitetään.
Joulunaika meni paljolti sohvalla löhötessä. Sitten välissä juoksu- tai kävelylenkkiä ja kuntosalia, ja sitten taas takas ruokapöytään ja sohvalle. Telkkaria tuli katsottua aika paljon, sekin 5h Ylpeys ja ennakkoluulo -maraton alusta loppuun. Lukemisena mulla oli mukana Viron historiasta kertova kirja, jossa pääsin 1600-luvulle. Sitten koitin aina muutaman tehtävän tehdä eteenpäin unkarin ja eestin oppikirjoista, ja jokusen sanan tai kielioppiasian opetella. Mulla kans meni aivan yllättävän hyvin vanhempien luona. Varmaan ekakertaa ikinä oli melkein poislähtiessä sellainen olo, että olisin voinut vielä jäädä! Yleensä olen jo päivän-parin jälkeen aivan kypsä ja haluaisin kiihkeästi takas kotiin...
Juu laitahan maltillisesti terästettä siihen kaakaoosi, jos on noin tujua tavaraa. 😂 😂 😂
Lääkäreissä tuntuu olevan eroja siinä, miten määräilee tuollaisia vahvempia pillereitä. Edellinen lääkäri päiväosastolla kirjoitti pitkin hampain 10 tablettia unilääkkeitä ja sanoi, että pyri eroon niistä. Sitten tosiaan muutaman kuukauden päästä toinen lääkäri kirjoitti sen enempää kyselemättä 100 ja olisi kirjoittanut toiset sata seuraavalla käynnillä parin kuukauden päästä, jos en olisi sanonut, että ei tarvitse. En kai niitä nyt sentään sellaiseen tahtiin vedä. 😶
Eilen psykiatrian polilta soitettiin, että ens viikolle olisi lääkäriaika uudelle lääkärille. Sanoin, että en koe sille olevan tarvetta, ja voisin ennemmin olla itse yhteyksissä, jos tarvetta ilmenee. Se ei kuulemma käy niin vaan pitää mennä näyttämään naamansa sinne ja sopimaan hoidon jatkosta. Varmaan voisin siirtyä pois kokonaan sieltä nyt, kun terapiakin pian loppuu eikä tartte siihen enää lausuntoja. Ainoa syy roikkua siellä on se, että JOS sattuu tulemaan joku kriisitilanne, jolloin oikeasti tarttee apua, niin ulkopuolelta tullessa saa sitte taas 5kk jonottaa sitä ensikäyntiä. 🙄
Ylpeys ja ennakkoluulo -maraton oli minulla pitkään joulun- tai vuodenvaihteenajan perinne. 😀 Se jäi, kun ostin sarjan dvd:n. Oletko nähnyt vuoden 1995 - hyvä Austen-filmatisointien vuosi! - Viisasteleva sydän -elokuvan? On ilmeisesti hyvä, monet nostavat sen jopa tuon Ylpeys ja ennakkoluulo -minisarjan rinnalle. Olisi niin ihana nähdä se!
Mitä tarkoittaa hoidon jatkosta sopiminen?
Hei, minuakin kiinnostaa tuo - hoidon jatkosta sopiminen? Mitä se on käytännössä siellä missä olet? Miten se on eri puolilla Suomea?jos joku muukin kertoo missä onkaan?
Hei teille ketjuun kirjoittavat, hyvää uutta vuosi🌟kymmentä! Toivottavasti se tuo jokaselle uusia voimia ⚡🎵🌝
keskustelua kirjoitti:
Hei, minuakin kiinnostaa tuo - hoidon jatkosta sopiminen? Mitä se on käytännössä siellä missä olet? Miten se on eri puolilla Suomea?jos joku muukin kertoo missä onkaan?Hei teille ketjuun kirjoittavat, hyvää uutta vuosi🌟kymmentä! Toivottavasti se tuo jokaselle uusia voimia ⚡🎵🌝
Kiitos ja hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä sinullekin! 😊
Minulla oli loppu viikosta ja viikonloppuna paljon töitä ja jostain syystä stressasin niitä, joten nukuin aika huonosti, mutta nyt viime yönä sain taas nukuttua oikein makeasti. On mukavan levännyt ja levollinen olo. Pessimisti sanoisi, että tyyntä myrskyn edellä, mutta toivotaan parasta.
Juu, nyt kun koitin Van Houten -kaakaota niin olen samaa mieltä, että maitoon se on pakko tehdä. Eri juttu jonku O'boyn kanssa mikä on varmaan yli 50% sokeria. Kermaliköörivalikoima oli lähi-Alkossa suppea. Ei mitään minttuun vivahtavaakaan. Ostin Minttu Twist Polka -likööriä. Se on niin sokeripitoista, että kaakaoon ei muuta sokeria tarviikkaan sitten lisätä. Mintun makua kyllä edelleenkin kaipais enemmän.
En minä oikein tiedä, mitä vasten sinne lääkäriin pitää mennä. Minun kohdalla jatkosta sopiminen tarkoittaa todennäköisesti hoitosuhteen lopettamista tai sen siirtoa työterveyteen tai terveyskeskukseen. Olen kohta kolmen vuoden psykoterapian käynyt, joten sen puolesta ei enää tarvitse sitä seurantaa olla. En keksi mitä muuta apua voisin sieltä saada ku terapia, ja sen olen jo saanut. Lääkereseptit voi työterveyslääkärikin uusia.
Toivottavasti sun hyvä nukkuminen jatkuu!! Ja stressi helpottaa.
Ylpeys ja ennakkoluulo DVD löytyy minunki kirjahyllystä. 😊 Joskus kirpputorilta hankin ja silloin katsoin ekan kerran. Toi Viisasteleva sydän täytyy ehdottomasti katsoa! En ainakaan muista sitä nähneeni, mutta kirjan olen kyllä lukenut. Jane Austenin kirjat on mainioita. Niiden lukemisesta on tainnut kulua sen verran aikaa, että olen unohtanut tarpeeksi voidakseni lukea uudestaan.
Uusia voimia ja unelmia sinullekin keskustelua uuteen vuosikymmeneen! 😘
Kiitos teille Nótt ja Joie.
Mietin vaan tuota sen takia, kun pohtinut onko se se hetki kun akuutista tilanteesta siirrytty krooniseen? Sysätään (annetaan mahdollisuus nousta) jaloilleen ilman sovittuja jatkoaikoja? Kanta.fi n kautta saa lääkkeet uusittua omatoimisesti, ja muuten on tuki siinä? Omallakin kohdalla terapiapolut kuljettu, jnknlaista matalan kynnyksen tapaamismahdollisuutta vertaisten kanssa kevyen liikunnan merkeissä jos ois, ehkä useammin muutenkin liikkuisin? Kaikenlaisia liikunnalisia ryhmiä on, mutta maksavat yleensä kaikki jotain, jotkut paljonkin.
Tosi ärsyttävä sää. Satoi vettä ja tiet ovat paikoin peilijäässä, paikoin ihan sulat. On tämäkin talvi!
Työstressi ei taida valitettavasti helpottaa ennen kuin organisaatiomuutos on käyty läpi. Osa kaavailtavista muutoksista ovat ehkä tulossa vasta puolen vuoden päästä, joten tätä riemua voi riittää vielä pitkään. 😌
Sopisikohan minttu-uute tai -aromi (eri asioita?) kaakaoseen alkoholin lisäksi? 🤔 Tämä minun kokeilemani uute on öljypohjainen, mutta niitähän on alkoholipohjaisiakin. Jos sitten saisit sopivan minttuisen maun.
Minulle Austen on ollut tosi ristiriitainen kirjailija. Northanger Abbeyn ja Mansfield Parkin luin läpi sisulla, Järki ja tunteet ei ole onnistunut 3-4 yrityksen jälkeenkään. Emma on pyörinyt jokusen vuoden hyllyssä odottamassa lukuinspiraatiota, jostain divarista taisin sen hetken mielijohteesta ostaa. Mutta Ylpeys ja ennakkoluulo ja Viisasteleva sydän ovat olleet aivan ihania lukukokemuksia! 😍 Pitäisikin joskus lukea ne uudestaan.
Minulla on terapiapolut vielä kulkematta ja juuri nyt on taas sellainen olo, etten niitä kaipaakaan, mutta omaehtoinen matalan kynnyksen palvelu, vaikkapa tuollainen vertaistapaaminen, kuulostaisi kyllä tosi hyvältä.
Täällä on kuulemma tullut syksyllä uusi työntekijä, liikunnallisempaa juttua viikottain koettaa. Aina kun olen ajatellut mennä siihen, sille illalle on ilmaantunut työkeikka eli vaikka tuo on ennen iltapvää, en voi mennä kun ei ole kiva jatkaa siitä töihin hikisenä ilman suihkua tms. vaatteidenvaihtoa. Matkoihin menee aikaa, ei voi ajella eestaas. Ennen joulua olisin voinut mennä, mutta sillä viikolla ei sitten enää ollutkaan. Tällä viikolla voisin mennä, mutta eipä ole tällä viikolla:// ensi viikosta käynnistyy tuo touhu. Saa nähdä onnistuuko koskaan ?-)