Kiitos, Joie, on jo vähän helpottanut. 🙂

Yksi iso huolenaihe oli vanhempani. Isällä oli jotain ongelmia oletettavasi eturauhasen kanssa ja minä säikähdin, että sillä on jotain vakavaa, se kun on sitä tyyppiä, joka normaalista menee lääkäriin vasta pää kainalossa. Väärä hälytys, onneksi.  Äidillä oli seulontamammografiassa rintaa litistettäessä vuotanut jotain eritettä, joka oli saanut hoitajankin huolestumaan, mutta kuvissa ei ollut kuitenkaan mitään. Minua vähän vaivaa se, ettei eritteelle löytynyt selitystä eikä sellaista edes etsitä.

Päätin, että tänään lauantai-iltana minä katson leffaa tai rästiin jääneitä tv-sarjoja. Ihan sama, vaikka olisi sata ja yksi "oikeaa" asiaa, jotka pitäisi hoitaa.

Jos peruskaakaossa vaivaa makeus, niin kokeile vaikka Van Houten -kaakaota, jossa ei ole lisättyä sokeria ja sokeroi sitten tarpeen mukaan.

Viimeksi kun ostin automaattikaakaota niinkin eksoottisesta paikasta kuin ABC, niin kaakao oli liki juomakelvottoman imelää. Niin kuin siinä olisi ollut kaakaota sokerin mausteena eikä toisin perin.

Minulla on ollut tapana ostaa jouluksi pullo kermalikööriä kaakaon kanssa juotavaksi. Toimii hyvin myös jäätelökastikkeena.

Huomenna olisi kampaaja ja minulla on meneillään ulkonäköahdistus. Niinpä tietysti. Iho on taas jostain syystä ärtsynä, joten ei yhtään huvittaisi mennä tuijottamaan itseään peilistä, mutta menen silti. Olisihan se hauskaa joskus nauttia kampaajakäynnistä, mutta kun ei.

Sulla ei Nótt vissiin oo silmälaseja... mä kun otan lasit pois kampaajalla, niin enpä sitten paljon itseäni peilistä enää näekään. 😏 Mitenkä kampaamokäynti sujui? Olitko lopputulokseen tyytyväinen? Raskasta kyllä, jos et ole tyytyväinen omaan ulkonäköön ja peilistä katsominen ahdistaa. 😥

Saako tuota Van Houten -kaakaota ihan marketeista? Sen verran katselin tarjontaa kerran kaupassakäynnin yhteydessä, että kaakaopitoisuudessa tosiaan näyttäis olevan suuria eroja eri tuotteiden välillä. Ja olen samaa mieltä siitä automaattikaakaosta, yäk! Lapsena kyllä maistui, ja vielä munkkirinkilä siihen päälle. 😮

Mitä elokuvia tai telkkarisarjoja tykkäät katsoa? Mä oon katsonu Doc Martinin uusia jaksoja. Minusta siinä ohjelmassa on hyvä huumori, vaikka se pitkälti toistaakin itseään nyt jo 9. kautta.

Hyvää viikonloppua! Tulee 2 viikkoa siitä, kun oon viimeks nähny aurinkoa. Tätä iänikuista harmautta, sumua ja vesisadetta päivästä toiseen.............................. pitäisiköhän muuttaa pohjoiseen?? Vois jo suksia hiihtoladulla tähän aikaan sen sijaan, että lampsii tuolla kurassa.

Minulla on silmälasit, muttei nähtävästi tarpeeksi heikko näkö. 😉

Kampaaja sujui yllättäen varsin mallikkaasti. 🙂 Kumpa tietäisin miksi, niin osaisin yrittää sitten seuraavalla kerralla samaa. Kampaaja oli tosi kiva ja rento, ehkä se auttoi. Sekin saattoi auttaa, niin hölmöltä kuin tämä tuntuukin, että nuoren, timmin ja trendikkään parikymppisen sijaan kampaaja oli vähän vanhempi ja ylipainoinen.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Kummasti kuontalo siistiytyy, kun kuivista latvoista pääsee eroon.

Van Houtenia on marketeissa. Taisin ostaa omani viimeksi Citymarketista.

Kävin ohimennessäni kysymässä luontaistuotekaupasta, että olisiko heillä minttukaakaota. Ei ollut, mutta oli piparminttu-uutetta (Steenbergs organic peppermint extract). 😃 100 ml pullo maksoi reilun kympin. Näitäkin varmaan olisi ollut ihan marketeissa, jos vain olisin tajunnut etsiä.

Minulla on telkkari ja elokuvat viime vuosina jääneet ihmeen vähälle. War of the Worlds vaikuttuu pätevältä sarjalta, absurdista tilanteesta toiseen hyppivä 9-1-1 on sellainen guilty pleasure. Isä Matteon tutkimuksia sekä helpottaa että ruokkii Italian ikävää. Game of Thronesia olen seurannut Ylen tahtiin, odotan innolla reilun kahden viikon päästä alkavaa vikaa kautta (ihme kyllä olen onnistunut välttämään spoilerit). Kesällä katsoin läpi Downton Abbeyn: ihanasti luotu aikalaismiljöö, draamana ei mielestäni mitenkään ihmeellinen.

Jos pitäisin matkailun veivilistaa, niin Lappi kaamosaikaan olisi ehdottomasti listalla. Haluaisin omin silmin nähdä sen salaperäisen sinisen valon. Mutta juuri nyt kaipaan auringonpaistetta. Kumpa joskus olisi rahaa ja sopiva työ ja rohkeutta, niinrepäisisin ja muuttaisin talven ajaksi Etelä-Eurooppaan, ihan koska siellä näkee aurinkoakin.

Mukavaa viikonloppua ja ekaa adventtia!

Takana kaamean huonosti nukuttu yö. En millään saanut unta ja sitten kun sain, niin heräsin ahdistukseen. Pitkään sainkin olla siltä rauhassa. Päässä pyöri itseinho ja -syytökset, kun olin mennyt haksahtamaan Black Friday -tarjouksessa olleeseen tuoksuun (joka oli ilman tarjoustakin ihmeen edullinen) sekä loputon lista asioita, jotka minun olisi pitänyt jo hoitaa.

Minkä tuoksuinen se on?
Eihän se nyt välttämättä mikään tyhmä hankinta ollut, jos se tuottaa iloa ja hyvää mieltä. 🙂

Oliko edellisyö yhtään parempi?

Mulle sopis parhaiten sellainen rytmi, että lähtisin marras-joulukuussa Lappiin. Palaisin etelään sitten, kun valkovuokot alkaa kukkimaan. 💓 Eihän se vaatis ku etätyön ja rutosti rahaa... urakehitys ei vaan toistaiseks oikein valoisalta näytä. Täytyykö sitä sitte vaan yrittää rikkaisiin naimisiin. 😉

Vieraita sarjoja mulle noi. Mäkin joskus lainasin kirjastosta Downtown Abbeyn ekoja jaksoja, mutta en tainnu katsoa ku yhden. Game of Thronesia en oo ikinä kattonu. Onko siinä pelottavaa tai väkivaltaa?

Joko kokeilit piparminttukaakaota??

Kiva, et kampaajalla meni hyvin. Minusta on ihan mukava käydä kampaajalle. Tosin mun tukan leikkaamisessa ei montaa kymmentä minuuttia kulu. Otsatukkaa täytyy käydä parin-kolmen kuukauden välein leikkauttamassa. Muuten ei tarttis käydä ku varmaan pari kertaa vuodessa kampaajalla. Ennen lyhensin itse sitä otsatukkaa, mutta kyllähän se auttamatta näyttikin sitte aina siltä, että ihan ite leikkasin.

Nuorempana mulla oli kauhea häpeä ulkonäöstä. Yläasteella olin koulukiusattu, ja sain kuulla useampaan kertaan päin naamaa kaikkien kuullen, että hyi vittu Joie sä oot ruma. Se oli tosi nöyryyttävää, ja uskoin ilman muuta et pitää paikkansa. Jäi vanhojen tanssit ja kaikki väliin, kun en voinut ajatellakaan, että kukaan huolis mua parikseen. Myöhemmin nuorena aikuisena olin lyhyen aikaa ulkomailla. Sain muutamassa kuukaudessa niin paljon positiivista huomiota ulkonäöstä, että aloin epäillä, etten voi olla ihan niin ruma ku mitä uskoin ja mitä oli sanottu. Toki se oli ehkä enimmäkseen sitä, että vaaleahiuksisena ja sinisilmäisenä poikkesin paikallisista ja se oli heidän mielestä ihmeellistä ja kaunista. Oli miten oli, se kyllä helpotti ulkonäköön liittyvää häpeää.

Ei ole todellista! 😲 Minäkin olen saanut kuulla kommentteja ulkonäöstäni. Yläasteella, kun minua kiusattiin, niin koulumatkoilla jouduin kuuntelemaan selkäni takaa "näytät hirveältä" huutelua. Olen kuunnellut vitsailua siitä, kuinka olen "todiste suomalaisesta naiskauneudesta". Keskustelu loppui naurunremakkaan ja hyi vittu -toteamuksiin. Ja paljon muutakin paskaa on tullut kuultua ja myös sanottu suoraan päin naamaa. 😌

Viime yö meni siinä mielessä paremmin, ettei ahdistanut, mutten kuitenkaan nukkunut muuten hyvin.

Nyt vähän ahdista tilanne, jossa minulle tulee tunne, että olen hankala. Tilasin jo jonkin aikaa sitten asian, joka ei ollutkaan sitä mitä halusin, koska myyjä tulkitsi väärin. Nykyinen vaihtoehtokin on ihan toimiva, muttei kuitenkaan sitä mitä tilasin. Myyjä tarjosi mahdollisuutta vaihtaa, mutta jotenkin se itsestäni tuntuu ilkeältä. Järjellä ajatellen ymmärrän, että myyjää kiinnostaa saada tyytyväinen asiakas, eikä vaihto luultavasti ole ollenkaan sen isompi ongelma.

Ostin Elizabeth Ardenin White Tea edt -tuoksun. Vaikuttaa kyllä ihan pätevältä tuoksulta, hyvin erinlaiselta kuin muut omistamani tuoksut. Tuli vain hirveä ostomorkkis, koska kuitenkin käytän niin harvoin tuoksuja, että ei ole järkeä pitää edes nykyisen kokoista tuoksureserviä.

Game of Thrones on hyvin väkivaltainen. Jos hyvin suorat väkivallan kuvaukset eivät nappaa, niin sitten kannattaa jättää väliin. Isä Matteon tutkimuksia voin kyllä suositella, on sellaista aika harmitonta iltapäiväviihdettä, tosin uusimmissa kausissa on vähän otettu vaikeampia asioita käsittelyyn.

En ole kokeillut minttu-uutekaakaota, kun tuli sitä ennen jo ostettua ja korkattua minttuviinapullo...

Minä viihtyisin Lapissa keväisin ja syksyisin. Olisi mahtavaa kokea esimerkiksi syksyn ja talven taitekohta.

Aivan huippua olisi kai - nyt - olla ja elää Utsjoella - aurinko ei nouse eikä laske. Kestäisiköhän sen?

Hei noista öistä, joista olette kirjoittaneet. Onko ollut välillä parempiakin öitä?

Kuinka teillä näinä pimeinä aikoina menee?

Sininen valo, josta kirjoitit, sen hetken voi kai kokea muuallakin kuin Lapissa? Tietty vuodenaika tiettynä hetkenä - tiettynä aikana - onko joku kokenut missä sellaisen?

keskustelua kirjoitti:
Hei noista öistä, joista olette kirjoittaneet. Onko ollut välillä parempiakin öitä?

Kuinka teillä näinä pimeinä aikoina menee?

Sininen valo, josta kirjoitit, sen hetken voi kai kokea muuallakin kuin Lapissa? Tietty vuodenaika tiettynä hetkenä - tiettynä aikana - onko joku kokenut missä sellaisen?

Minulla menee niin, että yleensä yöt menee hyvin, mutta sitten ahdistus, jonka päiväaikaan voin työntää mielestä valtaa alaa yöllä. Saattaa mennä viikkoja tai jopa kuukausia ahdistuksien välillä, mutta joskus taas ahdistus on joka öinen (ja/tai päiväinen) vieras. Kai pitää olla iloinen, että kuitenkin näin päin.

Kyllähän tämä pimeä aika vaatii aikamoista turnajaiskestävyyttä. Helpottaa ajatella, että muutaman viikon päästä pimeyden selkä on taitettu. Jos vain suinkin mahdollista, niin olen pyrkinyt käymään marras-joulukuussa ulkomailla nauttimassa auringosta.

Sininen hetki on kyllä täällä etelässäkin hieno, mutta se on vain hetki.

Tuosta sinisestä hetkestä... mun mielen maisemassa nään vain kolkkaavan junan jyskeessä miehen, joka ohikulkiessaan tullut katsomaan. Olin opiskelemassa, hän jollain kokousmatkoistaan. Kuinka rohkeninkaan kysyä mikä se sininen hetki on, mitä mielestäsi on, ei vastannut, myöhemmin lähetti kirjeen jossa itkua sisältävä runo katkeransävyisestä elämästään...pettynyt itseen pettynyt hiostavaan ihmissuhteeseen, jonka hedelmistä olin keskimmäinen... nuorin meistä maannut jo mullan alla kohta 30 vuotta...

Sininen jostain syystä saanut niin tumman sävyn, melkein mustan.

Minkä sävyn sinun sininen hetki tuo mieleen?

keskustelua kirjoitti:
Minkä sävyn sinun sininen hetki tuo mieleen?

Minulle sininen hetki edustaa ristiriitaisesti yhtä aikaa sekä levollisuutta ja energisyyttä, mutta aina se on hyvällä tavalla salaperäinen. Ensimmäinen tulee varmaan isoäidiltäni, jolla oli tapana rauhoittua nauttimaan sinisen hetken tunnelmallisesta hämystä.

Oletko koskaan kävellyt pelkässä kuun valossa? Ihmeellistä, miten kultaisena loistava kuu tuottaa lumeen melkein sähkönsinisen valon.

Minulla on jostain syystä soinut koko päivän päässä ikivanha nettimeemi The Amazing Horse: "look at my horse, my horse is amazing...". Ärsyttävää. En tiedä mistä mielensopukoista tuo nousi, kun en ole kuullut ko. renkutusta ties miten moneen vuoteen.

Huoh.. Kävin tosiaan käräjillä 20.11 ja viime viikolla sain 3.12 tiedoksiannon ja ikävä päätös tuli, eli en saa enään klo 7-24 välisenä aikana oleskella entisen yksilövalmentan kodin läheisyydessä.

En kyllä edes ole koskaan siellä oleskellut, korkeintaan ulkoiluttanut koiraa eli kävellyt ohi siitä, mutta sille en voi mitään, että koira on aika useasti vastapuoleiselle tielle (joutomaa eli tyhjä tontti) pysähtynyt tarpeilleen.

Maanantaina (9.12) kävin sitten asianajajalla ja pakko nyt yrittää sopeutua ja oppia elämään tuon typerän lähestymiskiellon kans luultavasti koko loppuelämä..
Lähestymiskiellon ei nimittäin kuitenkaan pitäisi yhteislenkeihin vaikuttaa, vaikka yhteislenkki menisikin sieltä mistä en saisi mennä. Mut yhteislenkillä kun minä en lenkkireittiä päätä vaan vetäjä päättää reitin kelien mukaan ja siinä yhteislenkillä mennään siis ryhmän/porukan mukana, niin sitä ei voi tulkita ns. vainoamiseksi/seuraamiseksi.

Nyt tässä kuitenkin stressaa vielä ett tuleeko jossain vaiheessa isommat käräjät, koska olen tänä vuonna käynyt 3 kertaa kuulustelussa epäiltynä vainoamisesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta. Jos tulee, niin saa nähä milloin, koska asianajaja meinasi ettei välttämättä vielä puoleen vuoteen. Joten ilmeisesti vissiin voi mennä vielä vuosikin  ellei ylikin asioiden käsittelyssä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Tekstin lisäystä

Hitto, mitä painajaisia näin viime yönä. Näin unta, että äiti oli kuollut, ilmeisesti oli jo jonkun aikaa sitten. Yritin jatkaa elämääni, mutta ajatukset palasivat aina äitiin. Tuosta äiti tykkäisi, mutta ai niin... Pitääkin soittaa äidille, paitsi että eihän se onnistukaan, ei onnistu enää koskaan.

Siis helvetti, että oli ahdistunut olo pitkään heräämisen jälkeenkin. Onneksi en usko enteisiin.

Tuli mieleen lopulta, että äitisi on kuitenkin kuollut eikä muuten tavoittamattomissa, joten silloin ei se enneuni edes olisi. Oma äitini kuoli muutama vuosi sitten enkä ole häntä kaivannut. Niin julmaa, töykeää ja kieroa ihmistä harvoin tapaa. Aina sai pelätä mitä peliä hän selän takana piti. Viimeiset vuodet olin täysin poissa hänen elämästään. Edes sairaus ei saanut minua ottamaan yhteyttä ja pitkin hampain ja lähes painostettuna olin hautajaisissa. Julmaltahan tämä kuulostaa minunkin puolelta, mutta säästyin monelta surulta, kun katkaisin välit häneen kokonaan. Sukulaisia ja omaisia ei voi valita, mutta ystävät onneksi ja heistä iloitsen suunnattomasti.