Mollyan, siis sinä et nyt tässä ymmärrä mitä tarkoitan.  Tämä entinen yksilövalmentaja aikoinaan sanoi mulle jotain että on hänen entiset asiakkaat tulleet juttleleen hänelle kaupassa ihan muutenvain.
Eikä se että esim. kaupassa moikataan ja vaihdetaan kuulumisia, niin tarkoita sitä että oltaisiin muuten tekemisissä. Se on vain tuttavallisesti käyttäytymistä, kun moikataan ja vaihdetaan kuulumiset.

Noh, ilmeisesti tämä entinen yksilövalmentaja oli nähnyt minut lenkillä (en kyl itse ollut häntä nähnyt) ja soittanut poliisit perään.

Mutta joo.. ehkäpä en keskustelujen perusteella vaikuta aralta/ujolta. Mun on nimittäin helpompi kirjoittamalla ilmaista itseäni, kuin suullisesti.

Hei, Nótt! Mä luin tässä taannoin jostain ketjusta, kun kirjoitit kirkasvalolampusta. Saanko kysyä, minkä kokoinen lamppu sulla on? Mä oon jahkannu semmoisen hankkimista monta vuotta. Kärsin valon määrän vähenemisestä. Se on kumminki jääny hankkimatta osittain korkean hinnan tähden ja osittain siksi, että olen ajatellut, että se vie paljon tilaa varastossa silloin, kun ei ole käytössä.

Eilen näin Clas Ohlsonin tarjouslaarissa pieniä kirkasvalolamppuja. Alkuperäinen hinta oli 100e, nyt 60e. Mietin, kuinka paljon koko vaikuttaa tehoon? Onkohan sellaisella minikokoisella sitten ollenkaan samaa vaikutusta kuin suuremmalla. Se oli tosi pieni, tai ainakin paketti oli! Ja onko tuo ylipäänsä hyvä tarjous, vai saakohan niitä isompikokoisiakin alle 100 eurolla?

Minulla on ollut kirkasvalolamppu jo ainakin 10 vuotta.. Se on kauniisti muotoiltu ja mitoiltaan 50x70. Se toimii myös tavallisena lamppuna ja kirkkautta voi säätää ja on seinällä keittiössä ruokapöydän päällä. Keittiössä sitä tuleekin käytettyä  ja se on hyvä paikka. Ekaksi laitan sen päälle aamupalaa syödessä ja viimeksi iltateen aikaan. Hintaa en enää muista, mutta hintava se oli, mutta on monikäyttöinen ja siksi hintansa arvoinen. Muoto on kaunis ja moderni vielä  nytkin vuosien jälkeen...

Moi Joie! 🙂

Minulla on Beurer TL70, jonka (kokonais- ?) koko on valmistajan mukaan 34 x 34 x 15 cm. Sen käyttöohjeen mukaan lähempänä olevalla laitteella on lyhyempi käyttöaika, joten arvelen, että jokin merkitys koollakin voisi olla. Ero tulee siitä, että isomman laitteen voi sijoittaa vähän kauemmaksi: TL30:lle (valopinta 20 x 12 cm) annetaan samat käyttöajat, mutta käyttöetäisyyden tulisi olla korkeintaan vain 20 cm, kun tuo minun isompi mötikkä voi olla noin 40 sentin päässä. Noilla etäisyyksillä molempien laitteiden suositeltu käyttöaika on 2 tuntia. Etäisyyden pienentyessä käyttöajan ja koon merkitys vähenevät.

Pitää tähän nyt todeta, etten ole ollut kovin tarkka noiden etäisyyksien ja käyttöaikojen kanssa, mutta silti valo on piristänyt. Käytän valoa aamiaista syödessä ja yleensä tämä on riittänyt, mutta jos vielä sen jälkeen on tuntunut etten oikein jaksa lähteä käyntiin, niin olen sitten roudannut valon tähän työpöydän lähelle ja käyttänyt sitä tarpeen mukaan jopa useammankin tunnin verran.

Esimerkiksi Verkkokauppa.comissa tuo käyttämäni TL70:n hinta on 99 €, litteän leikkuulautamainen TL30 on 49 €. Toki muitakin myyjiä, malleja sekä valmistajia on.

Olen ollut tyytyväinen tähän käyttämääni laitteeseen. Se syttyy nopeasti, mutta ei räpsäytä 10k luksia salaman lailla silmille. Valo on miellyttävän pehmeää eikä värise. Nappulat ovat jämäköitä, toisin kuin yli 200 € Philipsin laitteessa, jota kaupassa tutkailin (tosin en voi tietää, että miten pitkään ko. laite oli ollut esillä ja asiakkaiden näpelöitävänä). Ainut miinus muotoilusta, joka on säilyttämisen kannalta hankala eikä se ainakaan minusta ole kovin näyttävä sisustuselementti.

Olen haaveillut toisesta kirkasvalolampusta, sellaisesta pöytävalaisin-tyylisestä, jonka saisi himmennyttyä normaaliksi luku- ja työtasovaloksi. Kotimaisella Innoluxilla olisi sellainen mallistossaan, mutta se on liian iso minun ahtaalle työpöydälleni.

Valoisempia aamuja! 😊

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Virheellisen kokotiedon korjaus

Kiitos vastauksista! Hmm... että kun en ottanut kuvaa siitä Clasulla tarjouksessa olleesta lampusta. En tullut edes katsoneeksi mittoja - siinä ei ollut mitään näytekappaletta vaan kaikki oli paketeissa. Mut ne paketit oli niin pieniä, että ihmettelin, onko niitä noinkin pieniä olemassa.

Noh, täytyy miettiä asiaa ja jos jaksais vaikka netistä selailla malleja ja hintoja. Kohta on ne ajat käsillä, kun tuntuu et keho suorastaan huutaa kadonnutta auringonvaloa. 😥

On olemassa myös silmälasi-mallisia kirkasvaloja! 😮 Nehän ne vasta kätevät olisivatkin, mutta pikaisen googlauksen mukaan hintaakin sitten on jotain 200 €.

Mutta jos nyt ei kirkasvalo-ostoksilla tärppää, niin 50 päivän päästä (kiitos, Powerin päivälaskuri! 🙄) on Black Friday, ehkä silloin tulee hyviä tarjouksia.

Siis mitä?? 😃😄 Tuohan on mainiota; saa valoisamman näkökulman jos maailma alkaa näyttää liian synkältä. Pitäsköhän panna tilaukseen? Vielä jos sais sellaisella ruusunpunaisella hohteella. Tarvetta olis. Vituttaa kiitettävästi.

Kävin muutama päivä sitten palveluntuottajan info-tilaisuudessa ammatillisen kuntoutukseen liittyen. En tiedä siis vielä, myöntääkö Kela mulle sitä, mutta ajattelin, että voin siellä kysyä kaikki asiat, mitkä on epäselviä. Siellä sitten kautta rantain ja kyselemällä selvisi, että heillä on kolme palvelulinjaa, joista yhdessäkään ei ole tavoitteena työllistyminen palkkatyöhön !!! Vaihtoehdot on jopa 6kk työkokeilua kuntoutustuella, jopa 6kk palkatonta harjoittelua tai näiden kahden yhdistelmä eli maksimissaan 12kk ilmaista työtä!!! Mikä voi tietty sitten jatkua uudella työkokeilulla eri paikassa............

Mun piti kolme kertaa kysyä, että ymmärsinkö nyt varmasti oikein, että ei ole saatavilla mitään sellaista tukea/ohjausta, missä on tavoitteena työllistyminen suoraan palkkatyöhön. Ei kuulemma ole, koska kysymys on vajaakuntoisista ihmisistä. Olin moneen kertaan tätä ennen lukenut läpi sekä Kelan sivuston ammatilliseen kuntoutukseen liittyen että tämän palveluntuottajan sivuston, ja kummassakaan ei mainita mitään tuollaisesta "pikku jutusta"!!! Kelan sivuilla sanotaan:

"Työhönvalmennus soveltuu sinulle, jos tarvitset tukea työpaikan etsimiseen ja tavoitteesi on saada työpaikka, josta saat palkkaa. Valmennus voi auttaa sinua löytämään työpaikan, työllistymään avoimilla työmarkkinoilla ja muodostamaan palkkatyösuhteen. Voit sijoittua myös yrittäjäksi tai ammatinharjoittajaksi.

Työhönvalmennus kestää 3–21 kuukautta."

Tosiasiassa tarkoittaa siis sitä, että saa apua palkattoman harjoittelupaikan hakemiseen. Kuntoutus tarkoittaa sitä, että on töissä kuntoutustuella. 😶😤 Mä en käsitä, miten voidaan ajatella, että jollain elämän alueella vajaakuntoinen ihminen on lähtökohtaisesti sovelias vaan palkattomaan työhön, joka ei kerrytä lomia eikä eläkettä, ei oo mitään työehtosopimuksen suojaa tai työterveyshuoltoa!! Ymmärrän, että työkokeilu tai -harjoittelu pienellä tuntimäärällä voi olla paikallaan, jos kunto on heikko, mutta että suoraan palkkatyöhön, edes osa-aikaiseen työllistyminen ei ole edes vaihtoehtojen joukossa??? Täytyy nyt viel selvittää, onko se sama juttu kaikilla palveluntuottajilla. Olipa pikkuinen yllätys. Olis tavallaan kiva, jos tällaisista olis saanu infoa ennen hakemista.......

Siis tuo on niin vittumaista, mutta valitettavasti en ole yllättynyt. 😌 Suomessa on joitakin ärsyttäviä ajatusvinoumia ja ennakkoluuloja ns. vajaakuntoisia (tai sellaiseksi leimattuja) kohtaan. Ajatellaan, että joko työkykyä on täydet 100 % tai sitä ei ole ollenkaan. Ainoastaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva kelpaa palkkatyöhön. Niinpä ihmiset, joilla on rajoitteita työn suhteen jäävät työhaluistaan huolimatta palkkatyön ulkopuolelle. Kukin mahdollisuuksiensa mukaan -ajatus toimii vain poliitikkojen puheissa. Yksityisiä työnantajia ei tietenkään voi pakottaa palkkaamaan ketään, mutta toivoisin valtion ja kuntien toimivan esimerkeinnä ja suunnannäyttäjinä osatyökykyisten työllistäjinä.

Toinen, myös työttömiä koskeva ongelma on on ajatus jollain ihmeellisellä tavalla eheyttävästä palkattomasta työstä. Monille tiukka rahatilanne on iso osa ahdinkoa, eikä palkaton työskentely siinä auta. Samalla jää vaille työsuhteen tuomaa turvaa ja muita muita monille palkkatöissä oleville itsestään selviä etuja. Lyhyen palkattoman kokeilun ymmärrän, mutta jos kuntoutuja pystyy siihen, niin miksei sitten palkkatyöhönkin?

Tästä sitten seuraa se iso ongelma, että jos ammatillinen kuntoutus tai työhönvalmennus (tai työttömien työharjoittelut) eivät selkeästi tähtää palkkatyöhön, niin eikö siinä leimata työharjoittelija ikään kuin toivottomaksi tapaukseksi? Silloinhan auttavaksi tarkoitettu palvelu kääntyy itseään vastaan. Näin kävi ainakin itselläni työharjoittelijana. Eka työharjoittelupaikka oli melkein nolla työkokemuksella työmarkkinoille tullessa ihan paikallaan ja kävi vielä tuuri harjoittelupaikan kanssakin, mutta sen jälkeen palkaton harjoittelu lakkasi kehittämästä ja turhautti. Kehitin vielä ikuisen harjoittelijan identiteetin, sellaisen kyynisen asenteen työnantajia kohtaan. Minulla oli palkkatöihin siirryttäessä todella suuri työ päästä sellaisesta olen vaan harjoittelija -mentaliteetista eroon ja samalla ihmetellen, että siis ihan oikeastiko minä saan ja joudun toimimaan itsenäisesti ja ihan oikeastiko minuun luotetaan ilman jatkuvaa olan yli kyttäämistä! 😮

Minusta on myös ongelmallista rinnastaa palkaton työ työllistymiseen. Tästä on seurannut se, että työttömyyden sijaan on hoidettu työttömyystilastoa. Työtä teetetään nyt työttömillä, mikä on vähentänyt matalankynnyksen palkkatyöpaikkoja. Näin esimerkiksi Sastamalassa.

Miksei tuollaista ammatillista kuntoutusta voisi tuunata kuntoutujan yksilöllisen elämäntilanteen mukaan? Masentuneitakin on monenlaisia. Esimerkiksi sinun tapauksessa aivan selkeästi tavoitteen tulisi olla palkkatyössä, joku toinen voisi tähdätä opiskeluun.

Toivottavasti toimiva ratkaisu löytyy! Onhan tämä nyt aivan käsittämätön tilanne, että työhaluiselle ihmiselle ei löydy järkeviä palveluja. Herätys, päättäjät!

Älä muuta sano.

Kyllä minusta palkkatyön pitäisi itsestäänselvästi olla aina ensimmäinen vaihtoehto. Jos on osatyökykyinen, sitten osa-aikaisen palkkatyön. En pysty vieläkään sisäistämään tuota, ettei tuen saaminen sopivan palkallisen työn hakemiseen ole edes vaihtoehtojen joukossa!! Olen samaa mieltä siitä, että se on halventavaa ja leimaavaa. Ja sitten tuo, ettei asiasta olen minkäänlaista tietoa missään! Ikään kuin oletettaisiin, että jos on "vajaakuntoinen" on ilman muuta halukas palkattomaan työhön. Ei tartte erikseen edes kysyä.

Mä oon ollu jo aikanaan täydet 6kk palkattomassa työkokeilussa...ja nyt sitten kohta kolme vuotta osa-aikaisessa työssä. Ongelmana on, ettei työ vastaa osaamista eikä koulutusta (ja siinä on paljon muitaki ongelmia) ja haluaisin päästä eteenpäin. Motivaatio muutoksen olis kova, mut tarvisin apua sen selvittämisessä, millainen työ ja ala sopisi niin, etten uupuisi unettomuuteen tai tukehtuisi ahdistukseen. Ja tukea myös, että löytyis rohkeus irrottautua vanhasta ja mennä eteenpäin... ja kestää kaikki se viha ja syytös, minkä saan, kun lakkaan olemasta kaiken vastuun kantaja ja kaikkien paskahommien tekijä.

Toinen ongelma on, etten ihmispelon tähden osaa pitää puoliani ja oon tullu kiitettävästi poljetuksi nykyisessäkin työssä. Joten ei todellakaan ole tavoitteena päästä ilmaisiin töihin ja asettautua vielä enempi alttiiksi hyväksikäytölle ku mitä jo olen!!! Toki työkokeilulla tai -harjoittelulla voi jonku kohdalla olla kuntouttava vaikutus. Mut minusta se kyllä entisestään lisäis huonommuuden ja erilaisuuden kokemusta. Palkkapäivänä toiset sais palkan ja ite sais jonku minimi sosiaalietuuden, vaikka tekis jopa samoja työtehtäviä. Kun muut jäis kesälomille, itselle ei olis kertyny yhtään lomapäivää, kun ei olis työsuhteessa. Jos tulis jotain kremppaa, toiset pääsis nopeesti lääkärille työterveyshuollon kautta ja ite sais kuukauden jonottaa terveyskeskuslääkärille.

Ja niinku kirjoitit, kuin monen ihmisen kohdalla tuommonen on täyttä todellisuutta jopa vuosia, kun menee työkokeilusta toiseen? Se on karmasevaa.

No joo. Ehkä tästä vielä jotain selviää, ja toivottavasti jotain positiivista. Sekin on mahdollista, että Kela myöntää ainostaan ammatillisen kuntoutusselvityksen, missä selvitellään työkykyisyyttä ja tuen tarvetta. Olishan seki jotain!

Hyvää viikonloppua!!! 😘

Moi.

Pääsisinpä itsekin töihin joskus, sitä kammoksuu välillä niin paljon ihmisiä, että saa nähdä.

Olen kuitenkin oppinut sanomaan suoraan ihmisille mitä ajattelen. Siitä on kyllä ollut paljon hyötyä, tuolla live-elämässä. Kannattaa Joei kokeilla joskus, jos on siltä osin joskus hankalaa. Olen ajatellut, että välillä se on paikallaan.

En osannut itse ennen sanoa mitään suoraan kenellekään päin näköä, mutta kyllä sitä on kummasti vaan elämä opettanut.

Kirjoitin nyt tästä sen takia, jos koet olevasi arka, live-maailmassa?:)

Itse muutin juuri vähäksi aikaa vähän isompaan kaupunkiin nyt ja en tiedä asutko sinä isossa kaupungissa, mutta minua ainakin välillä täällä kammoksuttaa tämä hirveä meno. Että ihmisiä on joka paikassa niin kauheasti ja tuntuu että täällä hajoaa, jos ei keskity johonkin yhteen asiaan kerralla. Oletko kokenut sellaista?

Onneksi asun täällä vain vähän aikaa...

Minäitse89, omien ajatusten, mielipiteiden tunteiden ja tarpeiden ilmaiseminen irl on mulla kyllä vielä kovin lapsenkengissä. Uskon, että olet hyvinkin oikeassa tuossa, että toisinaan on paikallaan sanoa suoraan, mitä ajattelee. Kuinka paljon se auttaisi työssäkin, jos olisin ajat sitten jo osannut laittaa rajat ja sanoa, että tällainen peli ei vetele.

Oon lapsena oppinu selviytymään alistumalla, olemalla hiljaa ja näkymätön. Se tietty altistaa aikuiselämässä kaikenlaiselle hyväksikäytölle. Tarvii vaan pikku hiljaa oppia asettamaan rajoja ja tekemään päätöksiä, jotka ei miellytä muita ihmisiä. Mut taivas miten pelkään! Vaikka ihmispelko on monissa tilanteissa helpottanut paljonkin, joissain tilanteissa käyttäydyn vieläki niinku kauhuissaan oleva lapsi.

Kaupungissa asumisesta: kun aikanaan muutin pois kotoa maaseudulta kaupunkiin, mietin mitenköhän sitä ihmispaljoutta kestää. Aina, kun menee ulos, ihmisiä tulee vastaan. Eihän maalla ole semmoista. Jos menee esim. metsään kävelemään, ei siellä tavallisesti ketään tulee vastaan, tai hyvin harvoin. Hyvä jos tielläkään ketään tulee vastaan.

Nyt olen asunut kaupungissa jo 12 vuotta. Oon kyllä aina asunut silti lähellä metsiä, peltoja ja joen- tai merenrantaa. Mustikkamaat ja metsäpolut on ollu lähellä, mutta niin myös lähikauppa, ja kaupungin keskustaan vartin pyöräily. Minä kyllä tykkään siitä. Suurimmatki kaupungit on Suomessa kumminki suht pieniä ja paljon väljempiä ku esim. Euroopan suurkaupungit. 

Moi Minäitse89 ja Joie! 🙂

Myös minulla on vielä paljon opettelemista puoleni pitämisessä. Samoin minun on vaikea huomauttaa jostain asiasta, vaikka tietäisinkin olevani oikeassa. Tulee tunne, että olen hankala.

Tuosta kaupungissa tai maalla asumisesta. Olen koko ikäni asunut kaupungissa, en kuitenkaan suomalaisittain isoissa kaupungissa kuten Helsingissä tai Tampereella. Pääsääntöisesti viihdyn, juurikin koska luonto on lähellä, mutta myös kaupunki palveluineen ja menoineen. Hyvä kompromissi siis. Mutta joskus kaipaan joko maaseudun rauhaan ja tilaa tai suurkaupungin sykettä.

Tajusin hiljattain, että minulla on perusoletuksena, ettei minusta pidetä. Että minun olemassa oloani vain siedetään kohteliaisuussyitä tai koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Ainahan minä olen itseäni vastenmielisenä pitänyt, mutta nyt jotenkin tajusin tämän näkökulman asiaan.

Eihän minulla luonnollisestikaan ole mitään todisteita asiasta, ainoastaan oma ajatusvinoumani. Järki sanoo, ettei tässä ole mitään järkeä, mutta tunne on nähtävästi järkeä voimakkaampi.

Kumpa oman päänsä asetuksia voisi muuttaa yhtä helposti kuin minkä tahansa teknisen vimpaimenkin.

Se on varmaan aika yleinen ajatus, että näkee itsensä huonossa valossa verrattuna muihin.

Itse olen huomannut sen, että toisten ihmisten ajatuksia on täysin mahdotonta lukea. Kaikkea voi tietenkin aina olettaa, mutta harvoin sitä täysin tietää millaisena minut nähdään.

Mulla on ollut tuota samaa, mutta en enää laita tuolle ajatukselle paljon painoarvoa...

Huoh..
Alan oleen todella väsynyt tähän elämään. Sosiaalitoimisto aikakin on peruttu sosiaalitoimiston suunnalta jo kahdesti. Vielä kun olisi ollut tarvetta nyt sille ajalle, koska olo on todella paska. Stressaa ja ahdistaa tulevat asiat/tapaamiset nyt todella paljon..