Sain tänään vihdoin soitettua, ja varattua ajan "omille jaloille"-vertaistukeen. Aika on vasta ensi kuun puolessa välissä, mutta jospa sinne jaksaisi odottaa.

Minuun sattuu niin suunnattomasti, kun näen mieheni kärsivän tilanteesta. Tämä kaikki tuli hänelle täysin yllätyksenä ja tokihan hänellä ei ole ollut vielä aikaa ajatella asiaa kovin paljoa. En tiedä, voinko koskaan antaa itselleni anteeksi.

Yritän ajatella, että moni muukin on varmasti ollut samanlaisessa tilanteessa, ja selvinnyt siitä. Monella on varmasti velkaa vielä enemmän. Huomenna pitäisi yrittää taas mennä töihin. Toivottavasti silmien turvotus laskee edes hieman.

Soitin tosiaan eilen tuonne "omille jaloille"-tukitoimintaan ja varasin ajan. Henkilö kuka vastasi puhelimeen, keskusteli kanssani hetken, ja kertoi ihmisten olevan usein niin häpeissään, etteivät saa haettua velka-ahdinkoonsa apua. Hän osui tässä niin oikeaa, sillä itse pyörin myös häpeässä aiheuttamani tilanteen vuoksi.

Miten muut kamppailevat ja pärjäävät häpeän ja syyllisyyden kanssa? On niin raskasta ja tuskallista nähdä rakkaimpansa kärsivän, ja tietävänsä itse olevansa syyllinen siihen.

Moi

En osaa sanoa sinulle kun voimia.

Ite en ole veloissa ollut kun hetken (kun joku lasku on jäänyt maksamatta). Voin vaan kuvitella miltä sinusta tuntuu. Mut yritä jotenkin vaan jaksaa. Puhu siellä sitten kun menet. He osavat auttaa. Ei velkaisuus enää ole niin hävettävää, ennemmin se että ei ole velkaa taitaa olla aika harvinainen tapaus. Kun ei ole rahaa ostaa niin sitten otetaan velaksi. Opiskella ei ole varaa muuta kun opintovelalla ja siitä useimmilla lähtee tämä kierre.

En osaa mitään järkevää sanoa, mut sanon ainakin tsemppiä ja voimia.

Terve
Sivusta seuranneena voin sanoa et kiitä itseäsi kun "pää on nyt avattu". Eli muutama päivä sitten tilanne oli varmaan vieläkin ahdistavampi.
Voimia teille kaikille.

Moi!

Olet rohkea, kun pystyit avautumaan. Parisuhdekkin tulee testattua samalla. Monilla on tänä päivänä vaikeuksia pitää raha asiansa kurissa.
Tsemppiä sinulle ja miehellesi!

Kiitos teille kaikille. Voimia ja tsemppiä tässä tarvitaan.

Miehen kanssa olemme onneksi saaneet keskusteltua, ja hän uskoo, että selviämme tästä ja hän on luvannut olla tukenani. En saa puettua sanoiksi, kuinka kiitollinen olen hänestä ja hänelle, kuinka hän tällaisen shokin jälkeen jaksaa näyttää rakkauttaan.

Siitä huolimatta mieleni valtaa usein epätoivo, häpeä ja ahdistus, varsinkin kun maksumuistutuksia on nyt alkanut tulemaan. Sain tänään kirjeen velkaneuvojalta, mutta siinä olikin vain palautettavia liitteitä. Olisinkin kieltämättä ollut erittäin yllättynyt, jos aika olisi jo nyt tullut, sillä velkaneuvoja sanoi heille olevan noin kuukauden jonon.

Kuinka voikin yksikin tekstiviestillä tuleva maksumuistutus alkaa ahdistamaan. Kotiin kirjeinä ei ole tullut vielä "oikeita" maksumuistutuksia kuin yksi, mutta niitäkin alkaa varmasti tulemaan. Tekisi mieli survoa kaikki jonnekkin kaappien perälle, ja unohtaa sinne, mutta pakkohan ne on availla ja yrittää pitää kirjaa. Viikko sitten postitin velkaneuvojalle laput. Noin kolme viikkoa siis saattaa vielä mennä, ennen kun he minua kirjeellä muistavat, ja saan vastaanotolle ajan.

Moi Tollo, kirjoittelin toisessa blogissa, kuinka velkajärjestelyhakemukseni hylättiin. Muistan liiankin elävästi, kun ensimmäiset maksumuistutukset alkoivat tippumaan postiluukusta, sen jälkeen maksuvaatimuksia, lopulta perintään meneviä ja viimeiseksi velkojen meno käräjäoikeuden kautta ulosottoon. Kaikki vaiheet saivat jo valmiiksi heikoissa kantimissa olevan henkisen rakennelman sortumaan. Hieman kun sai kerätyksi itseään, aina tuli uusi käänne ja rysähdin uudelleen kasaan. Lisäksi velkojien jatkuvat soitot postisuman päälle sai aikaan sen, etten enää jossain vaiheessa kyennyt edes vastaamaan puhelimeen, ahdistus oli niin suuri. Toiveikkuus heräsi hetkeksi, kun hain velkajärjestelyyn, mutta kun edes sairaudesta johtunut tulojen aleneminen, syventyvä masennus ja lopulta giagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö eivät olleet tarpeeksi painavia syitä puoltamaan järjestelyyn pääsyä, niin tuntui, kuin matto ois vedetty taas jalkojen alta. Kevytmielinen velkaantuminen, tilanteessa ei lieventäviä asianhaaroja. Anteeks, oon tosi maissa ja rehellisesti sanoen, myös katkera. Kun on itsensä vaikeuksiin hankkinut, kyykytystä kyykytyksen jälkeen eikä siitä tule loppua😞

Moikka toubles.

Oletko harkinnut valittavasi päätöksestä? Netissä surffaillessani eteeni osui muutama tapaus, jossa päätöksestä on valitettu (jopa kahteen kertaan) ja velkajärjestely lopuksi myönnetty. Yleensä näissä on päädytty siihen, että painava syy kuitenkin on, esim. juuri terveydelliset syyt.

Minua pelottaa ihan tolkuttomasti, ettei järjestelyä myönnetä. En tiedä, miten voisin osoittaa haluavani todella maksaa velkani ja oppineeni läksyni. Ulosotossa velkani varmasti vaan kasvaisi korkojen ja kulujen takia huomattavasti ☹️ Olen yrittänyt maksaa kuukausieriä sen mitä pystyn, kaapinut rahaa kasaan kirppismyynnillä jne, mutta sekin (kirppismyynti siis) tuntuu tässä tilanteessa niin voimia vievältä ja raskaalta.

Kunhan saan B-lausunnon kaksisuuntaisen diagnoosista, yritän uudemman kerran. Mun nykytilanteessa on se ikävä puoli, että pankkilainassani on omaisia takaajina ja kun ulosotto ei huomioi ulosotettavaa summaa laskiessaan mitään ed.mainittuja lainoja, tässä ajetaan nyt minua kovasti umpikujaan, jossa takaajat joutuvat maksamaan lainan pankille ja sitä mä en kestäisi. vastaavasti toisena vaihtoehtona on asunnon menetys, koska vuokramenoihin, saatikka elämiseen ei velkojen lyhennysten jälkeen jää rahaa. Kelan asumistukeen en ole oikeutettu, ovi toisensa jälkeen lyödään nokan edestä kiinni. Usko asioiden järjestymisestä on aika kaukana mun ajatuksista. En sano näitä asioita masentuneisuuttani, vaan kylmät faktat. Kun mokaat, maksat sen rahassa, mutta myös ihmisarvollasi.😝

Raskas tilanne sinulla troubles. Kovasti voimia ja jaksamista!

Minua odotti tänään kotiin saapuessa kirje velkaneuvojalta. Reilu kahden viikon päästä olisi vihdoin tapaaminen. Odotan, toivon ja pelkään.

Olet ottanut rohkean askeleen Tollo83 ja toivon kaikkea parasta sinulle. Sinulla on onnellinen tilanne kun tukenasi on ymmärtävä mies. Yhdessä olette vahvempia.
Itselläni vähän samanlainen tilanne tässä kun ajoin kolarin ja autosta meni tuulilasi säpäleiksi. Ensin pelkäsin kertoa siitä miehelleni, koska auto on hänen nimissään. Mutta hänen ensimmäinen kysymyksensä oli että eihän ihmisille käynyt mitään. Sitten vasta alkoi autosta kyselemään. Että on se kyllä ihme että tällaisiakin ymmärtäviä miehiä löytyy. Asioista selviää puhumalla eikä salailemalla. Se vaan vaatii rohkeutta.
☺️❤️
tsemppiä sulle.

Kiitos Piakristiina! 🙂

Mitenhän oppisi muuttamaan ajatusmaailmaansa, etteivät nuo maksumuistutuskirjeet ahdistaisi ja tosi todella pahaa oloa. En toki tarkoita, että haluaisin olla välinpitämätön niitä kohtaan, vaan haluaisin ajatella, että vaikka en niitä hoida nyt suoraan, tulen hoitamaan ne muuta reittiä, joka toivottavasti on velkajärjestely. Olen tottakai hoitanut niin paljon laskuja, kuin olen kyennyt ja myynyt jonkin verran omaisuuttanikin hoitaakseni enemmän kuin mihin palkka riittäisi.

Hei Tollo83

Olen seuraillut juttujasi täällä, onhan minulla aivan sama tilanne.
Päivä kerrallaan mennään velkojen suuri huoli ja paniikki harteilla.
Minut säikäytti toden teolla jonkun kirjoitus täällä, ettei saanutkaan velkajärjestelyä, vaikka oli lääkärin lausuntoja jne.
Minun velkajärjestelyhakemukseni kun perustuu nimenomaan sairauteeni ja lääkärinlausuntoihin.
En koskaan ajatellut, että niistä huolimatta voidaan velkaantumista pitää "kevytkenkäisenä".
Tämä sai todella kovan huolen sydämeen.

Paljon voimia sinulle, samassa veneessä ollaan.

Hei Tollo, ei noista muistutuksista, perintäfirmojen vaatimuksista sekä velkojen siirtymisestä käräjäoikeuden kautta ulosottoon voi olla masentumatta, itsellä jo kansiollinen ed.mainittuja dokumentteja ja aina vaan tuntuu ikävälle saada postiluukusta jobinpostia.
Otin vielä yhteyttä hylkäävän päätöksen tehneeseen tuomariin ja kysyin, eikö dignosoitu kaksisuuntainen sekä masennus ole lieventävänä asiana velkajärjestelyyn pääsyssä. Vastaus oli että päätös on tehty, valituksen voi tehdä, mutta ei luultavimmin muuta päätöstä. Päätöksessä oli lopussa vielä maininta, että kun velkoja on lyhennetty pidemmän aikaa ja lisävelkaantumista ei ole tullut, on paremmat mahdollisuudet päästä järjestelyyn. En oikein ymmärrä, mikä sitten on todella lieventävä seikka, kun ei omat riittäneet. V....
suoraan sanottuna 😠